Odotan onnellisena esikoistani nuoren miesystäväni kanssa, itse olen hiukan yli 30 vee. Lapsi oli kyllä yllätys, mutta ensijärkytyksen mentyä kuitenkin iloinen ja toivottu tapaus.
Olen kertonut uutiseni muutamalle ystävättärelleni, jotka ovat itse jo äitejä. He ovat olleet ihanan innostuneita ja kannustavia, joskin yllättyneitä.
Kuitenkin ne tyttökaverit, joiden kanssa olen ollut tiiviimmin tekemisissä viime vuosina ovat kaikki lapsettomia sinkkuja, joilla menokenkä sen kun jatkaa vipatustaan. Lapsista kyllä puhutaan, mutta aika maalailevaan ja jossittelevaan sävyyn. Elämäntapa(mme) on ollut tähän saakka varsin vauhdikasta, tosin itselläni on vaihtunut hitaampi päälle jo ennen raskautta. Sitoutumisesta haaveillaan, mutta suhteet ovat satunnaisia ja lyhyitä. Minä taas en jaksa oikein enää intoilla yöjuoksuista yms.
Itse olen suhteessa nuoremman kanssa ja nyt varsin leppeästi, alun hankaluuksien tasoituttua. Silti kuulen varoittelua näiltä sinkku-liisoilta, että "älä nyt vaan vielä liian vakavasti...ei mitään lapsia ton penskan kanssa vielä!!"
Kuinka siis kertoa iloinen perheuutinen näille skeptikoille? Olemme mieheni kanssa sopineet, että asia julkistetaan 1. ultran jälkeen.Olen ollut tämän alkuraskauden ajan todella herkkä ja itkeskelyyn taipuvainen ja ystävieni reaktiot -tai pelko niistä- ahdistavat ja loukkaavat, vaikka uskonkin heidän tarkoittavan "hyvää".
Uutiseni tulee merkitsemään muutosta ystävyytemme dynamiikkaan. En haikaile menneeseen, mutta toivoisin saavani ystävieni tuen ja ilon mukaan elämänmuutokseeni.
Onko viisauden sanoja, tai kokemuksia vastaavasta?
Olen kertonut uutiseni muutamalle ystävättärelleni, jotka ovat itse jo äitejä. He ovat olleet ihanan innostuneita ja kannustavia, joskin yllättyneitä.
Kuitenkin ne tyttökaverit, joiden kanssa olen ollut tiiviimmin tekemisissä viime vuosina ovat kaikki lapsettomia sinkkuja, joilla menokenkä sen kun jatkaa vipatustaan. Lapsista kyllä puhutaan, mutta aika maalailevaan ja jossittelevaan sävyyn. Elämäntapa(mme) on ollut tähän saakka varsin vauhdikasta, tosin itselläni on vaihtunut hitaampi päälle jo ennen raskautta. Sitoutumisesta haaveillaan, mutta suhteet ovat satunnaisia ja lyhyitä. Minä taas en jaksa oikein enää intoilla yöjuoksuista yms.
Itse olen suhteessa nuoremman kanssa ja nyt varsin leppeästi, alun hankaluuksien tasoituttua. Silti kuulen varoittelua näiltä sinkku-liisoilta, että "älä nyt vaan vielä liian vakavasti...ei mitään lapsia ton penskan kanssa vielä!!"
Kuinka siis kertoa iloinen perheuutinen näille skeptikoille? Olemme mieheni kanssa sopineet, että asia julkistetaan 1. ultran jälkeen.Olen ollut tämän alkuraskauden ajan todella herkkä ja itkeskelyyn taipuvainen ja ystävieni reaktiot -tai pelko niistä- ahdistavat ja loukkaavat, vaikka uskonkin heidän tarkoittavan "hyvää".
Uutiseni tulee merkitsemään muutosta ystävyytemme dynamiikkaan. En haikaile menneeseen, mutta toivoisin saavani ystävieni tuen ja ilon mukaan elämänmuutokseeni.
Onko viisauden sanoja, tai kokemuksia vastaavasta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mun mies on mua n5v nuorempi, ja se on vastuuntuntoisempi ja kypsempi kuin monet muut, jotka on vaikka mua vanhempia.. ei se ikä sitä sano.. Mulle ei itseasiassa kukaan oo sanonut mitään raskautta vastaan..
Jospa kun kerrot ilouutisen kavereillesi, niin he ymmärtävät että olette oikeasti tosissanne... Jospa ne vaikka yllättää sut reaktiollaan? varsinkin jos kuitenkin olet iloinen asiasta..
Anna heidän kuulla kuinka ihanan miehen olet löytänyt. Kyllä kaverit ymmärtää lopulta ettei se ikä merkitse ja että olette onnellisia.. Ja valmiita uuteen tulokkaaseen.. :)
Vaikea antaa mitään neuvoa varsinaisesti..
ollaan oltu naimisissa kesällä 3 v, ja nyt sitten hääpäivänä ois la. sen jälkeen kun kerroin muutamalle lapsettomalle "kaverille" raskaudesta, niist ei juuri oo näkyny eikä kuulunu, vaikka osaan kyllä muustakin kuin vauvastani puhua, ja oisin uskonu heidän sen jo musta tietävän...ei siis oo kutsun kutsua mihkään tullut.oon aika närkästyny, ite en kehtais ainakaan olla noin välinpitämätön. ärsyttää.
Jos he todella ovat ystäviäsi, niin pystyt varmaan puhumaan heille avoimesti ja kertomaan peloistasi. Sano että haluatte todella tämän lapsen ja olette molemmat valmiit siihen. Sano myös että arvostat heidän ystävyyttään etkä halua sen päättyvän raskauteen. Yritä vaikka etukäteen keksiä, millaisiin menoihin voisit edelleen osallistua ystäviesi kanssa, ilman alkoholia, ja sano että kaikkeen sellaiseen olet edelleen halukas osallistumaan. Älä tuomitse heidän elämäntapaansa, niin eivät kai hekään tuomitse sinun. Jos tämän kaiken sanominen kasvotusten tuntuu vaikealta niin kirjoita vaikka kaikille yhteinen sähköposti, jossa kerrot tunteesi omin sanoin.