Toisaalta olen onnellinen että olen vahvasti tunteva ihminen, välitän lähimmäisistäni, joskus liikaakin mietin.
Mutta ongelma on se että omissa rakkaussuhteissani olen huono hallitsemaan tunteitani, siis kun säikähdän, pelkään että toinen valehtelee tai jättää tai suutun, ovat reaktioni liian voimakkaita. Nytkin kun rakkaani pyysi aikalisää en osannut reagoida siihen muuten kuin pistää välit kokonaan poikki. En vain pystynyt muuhun.
Yleensäkin vedän eron heti esille vaikka en sitä oikeasti halua! En jotenkin osaa hallita tunteitani, tai siis lähinnä niitä negatiivisia.
Sitten suhteeni kariutuvat kun toinen osapuoli säikähtää voimakasta reagointiani... fyysistä väkivaltaa ei ole, mutta syyttelyä, epäilemistä, äärimmäisiä tekoja, panen välit poikki, heitän toisen pihalle jne. Siis en syyttä, mutta reagoin silti liian voimakkaasti.
Mitä tehdä? Olen kiva ja hyvä ihminen muuten mutta tämä tosiaan aiheuttaa tuhoa. Nytkin mulla oli ihana ihmissuhde mutta en osannut käsitellä toisen etäisyyden ottamista.
Miten oppia ettei reagoisi niin voimakkaasti?
Mutta ongelma on se että omissa rakkaussuhteissani olen huono hallitsemaan tunteitani, siis kun säikähdän, pelkään että toinen valehtelee tai jättää tai suutun, ovat reaktioni liian voimakkaita. Nytkin kun rakkaani pyysi aikalisää en osannut reagoida siihen muuten kuin pistää välit kokonaan poikki. En vain pystynyt muuhun.
Yleensäkin vedän eron heti esille vaikka en sitä oikeasti halua! En jotenkin osaa hallita tunteitani, tai siis lähinnä niitä negatiivisia.
Sitten suhteeni kariutuvat kun toinen osapuoli säikähtää voimakasta reagointiani... fyysistä väkivaltaa ei ole, mutta syyttelyä, epäilemistä, äärimmäisiä tekoja, panen välit poikki, heitän toisen pihalle jne. Siis en syyttä, mutta reagoin silti liian voimakkaasti.
Mitä tehdä? Olen kiva ja hyvä ihminen muuten mutta tämä tosiaan aiheuttaa tuhoa. Nytkin mulla oli ihana ihmissuhde mutta en osannut käsitellä toisen etäisyyden ottamista.
Miten oppia ettei reagoisi niin voimakkaasti?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä tuohon mitään konkreettisia toimia, mutta tunteiden käsittelyssä olennaista olisi olla itsellensä niin rehellinen kuin mahdollista. Silloin, jos luottaa itseensä, on mahdollista tutkia negatiivisiäkin tunteita ilman, että niille tarvitsee antaa valtaa. Kaikki lähtee siis perusasioista, kuten terveen itsetunnon kasvattimisesta, sen jälkeen tunteita ei pelkää niin paljoa. Kaikesta ei tarvitse siis tehdä niin vaikeata, vaan keskittyä perusasioiden parantamiseen.
Ihmissuhteissa toisaalta olisi tärkeätä, että voi kertoa avoimesti kaikenlaisista tunteista. Annoit ymmärtää, että kaipaisit tätä toista ihmistä edelleen luoksesi. Oletko kertonut toiselle osapuolelle ongelmistasi negatiivisten tunteiden hallinnassa? Jos toinen osapuoli on ymmärtävä, niin halutessasi varmasti voisit ehkä saada hajonneenkin suhteen takaisin, kunhan kerrot syyn toiminnallesi. Hyvän ihmissuhteen tunnusmerkkeihin nimittäin kuuluu, että sekä negatiivisiä että positiivisia tunteita uskalletaan kertoa vapautuneesti. Tämän takia esim. suhde, jossa ei riidellä koskaan, ei voi tuskin milloinkaan toimia täydellisesti.
Kiitos, viimeinkin vastaus!
Sehän siinä onkin, että luulin että mulla olisi viimein hyvä ihmissuhde, jossa voitaisiin puhua avoimesti... mutta rakkaani jätti minut.
Uskottomuutta tms. ei ole ollut, suhteemme on ollut enimmäkseen tosi ihana, kesti yli puolitoista vuotta, viihdyimme yhdessä jne. Kerroin että mun sanojani ei kannata tuollaisissa tilanteissa ottaa tosissaan vaikka muuten rehellinen ihminen olenkin.
Että yritän tiedostaa asiaa ja korjata sitä. Se on vain ollut tosi vaikeaa... Silloin kun pelästyy että toinen hylkää jne. niin itse hätääntyy ja panee välit poikki vaikka sitä ei todellakaan tarkoita!
Valitettavasti rakkaani ei jaksanut ymmärtää vaan ei halua olla enää missään tekemisissä.
Puheluihin ja tekstareihin ei vastaa, asumme eri paikkakunnilla.
Laitoin hänelle nyt kirjeen jossa halusin asiat selvittää, en syytellen vaan rauhallisesti.
Voi olla ettei sekään häntä pehmitä. Vihaa kai mua sitten.
En tiedä mitä tehdä. Ei kai tässä uskalla enää suhdetta aloittaa kun näin täydellinenkin meni puihin.
Joitakin asioita voisin lisätä (toivottavasti) rakentavana kritiikkinä. Oletko ajatellut, että mitä tekisit silloin, jos joskus oikeasti jostain syystä haluaisit harkita eroa? Jos toinen osapuoli on "ohjeistettu" olemaan välittämättä negatiivisten tunteiden purkautumisista, niin silloinhan sinulla ei välttämättä olisi mitään tapaa kertoa uskottavasti vakavammista negatiivisistä asioista. Toisaalta taas jos eroamispuheita on usein, vaatii varmasti erittäin paljon luottamusta ja voimaa toiselta, että kerta kerran jälkeen on välittämättä tunnepurkauksista ja painavista sanoista. Sitähän sanotaan, että jos jotain asiaa toistetaan tarpeeksi usein, siihen alkaa uskoa aivan kuka tahansa, vaikka esim. järki sanoisi toista. Mutta asenteesi on selvästi hyvä ongelmaa kohtaan. Jos toinen ei pysty ymmärtämään lukuisten yhteydenottojenkaan jälkeen tilannetta, niin eihän siitä muutenkaan tuskin hyvää suhdetta voisi enää saada. Se auttaa siinä mielessä, että silloin jättäminen on helpompi unohtaa.