Ihana kuu,
sinun liikkeitäsi seuraan.
Katson takaa ruudun,
sinä minulle kuulut.
Vastaa minulle kuu,
montako tekosyytä taaksesi kuuluu?
Näitän, mitä menetin? Näithän, miten kontallani maassa itkin? Maasta mullan nostin sinua vasten kohotin.
Vannoin, että vihaisin, mutta katkeruuden sijasta ymmärsin, silti rakastin.
Katso minua kuu. Nelinkontin, ravassa, mutta eteenpäin menossa.
Vielä minä raivaan röyhkeästi ja voimalla tieni kohti krapulatonta elämää. Varmasti.
sinun liikkeitäsi seuraan.
Katson takaa ruudun,
sinä minulle kuulut.
Vastaa minulle kuu,
montako tekosyytä taaksesi kuuluu?
Näitän, mitä menetin? Näithän, miten kontallani maassa itkin? Maasta mullan nostin sinua vasten kohotin.
Vannoin, että vihaisin, mutta katkeruuden sijasta ymmärsin, silti rakastin.
Katso minua kuu. Nelinkontin, ravassa, mutta eteenpäin menossa.
Vielä minä raivaan röyhkeästi ja voimalla tieni kohti krapulatonta elämää. Varmasti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
joillekin. Minä jouduin antautumaan alkoholin edessä, myöntämään voimattomuuteni ja hakemaan apua. Sain apua ja nyt olen ollut ilman krapulaa jo pitkän ajan.
Kuinka ihminen voi olla näin heikko? Toivoa antaa tämänkin palstan sankaritarinat, ne oman elämän kuningattaret ja kuninkaat, jotka ovat ottaneet oman elämänsä hallintaan. Kadehdittavaa selkärankaisuutta!
itsesi. Anna itsellesi mahdollisuus. Katso kuinka luontokin tuolla tuulessa sitkeäasti taistelee ja luo uutta nahkaansa. Kestää kaiken.
..luonto on kyllä aivan ihmeellinen. Tosin on ihminenkin aika ihmeellisesti rakennettu.
Hain kirjastosta David Servan-Schreiberin kirjan "Anna mielesi toipua" ja pari muuta vastaavaa kirjaa. En tiedä, onko hyvä eli ei, mutta jostain on lähdettävä tarkentamaan peilikuvaansa.