Voisiko minulla olla alkava anoreksia? Olen kyllä vielä todella reilusti ylipainoinen, mutta nykyään minulla ei ole enää yhtään nälkä ja jos syön pelkkään nälkääni ja ohjeiden mukaan niin että lopetan kun nälkä on pois, niin päivän kalorimääräksi tulee 400-600kcal.
Joka päivä mielessäni pyörivät kalorit ja mietin mitä nyt taas uskallan syödä. En oksenna, mutta liikun hurjan paljon kuluttaakseni ne kalorit joita syön 'liikaa'. Sitä paitsi tunnen jatkuvaa syyllisyyttä aina ruokailujen jälkeen jos en pysy omassa tavoitteessani, eli tuossa n. 400-600kcal. / vrk. Olo on hyvä vaan silloin kun oon syöny todella vähän ja liikkunu todella paljon. En kumminkaan haluais menettää lihaksiani (niitä vähiä) ja sen takia yritän syödä. Onko samanlaisia kokemuksia?
Tiedättekö onko anoreksia-diagnoosissa joku tietty kilomäärä tai bmi-määrä, minkä alle oleva on anorektikko, vai liittyykö se nimenomaan sellaiseen käyttäytymiseen, siis pakonomaiseen syömättömyyteen ja oksentamiseen? Voiko olla anorektikko vaikka ei oksenna?
Kiitos vastauksista!
Joka päivä mielessäni pyörivät kalorit ja mietin mitä nyt taas uskallan syödä. En oksenna, mutta liikun hurjan paljon kuluttaakseni ne kalorit joita syön 'liikaa'. Sitä paitsi tunnen jatkuvaa syyllisyyttä aina ruokailujen jälkeen jos en pysy omassa tavoitteessani, eli tuossa n. 400-600kcal. / vrk. Olo on hyvä vaan silloin kun oon syöny todella vähän ja liikkunu todella paljon. En kumminkaan haluais menettää lihaksiani (niitä vähiä) ja sen takia yritän syödä. Onko samanlaisia kokemuksia?
Tiedättekö onko anoreksia-diagnoosissa joku tietty kilomäärä tai bmi-määrä, minkä alle oleva on anorektikko, vai liittyykö se nimenomaan sellaiseen käyttäytymiseen, siis pakonomaiseen syömättömyyteen ja oksentamiseen? Voiko olla anorektikko vaikka ei oksenna?
Kiitos vastauksista!
Vastaukset 6
Vanhimmat
syön joinakin päivinä sen 500kcal ihan huomaamattani. Mulle tärkeempää on se ruoan määrä mitä päivän aikana syön. Musta syön aina liikaa, oli kaloreita 500 tai 1000. Liikunkin kyllä niitä ylimääräsiä sitten pois, mutta paino ei silti putoa...
Mulla kun tää alko, tunsin just syyllisyyttä syömisestä ja jos olin syöny omenankin enemmän ku edellisenä päivänä sain kauheen itkumorkkiksen. Kävin hulluilla lenkeillä pakosta. Nykyään sali on vallannu mun viikoista sen 3 päivää. Yritän myös joka päivä kävellä ainakin ½ tuntia, että pysyy liikunta säännöllisenä. Sali vaan tuntuu musta tehokkaimmalta.
Morkkis syömisestä tulee edelleen. Pahinta on jos oon joutunu syömään ku ei oo nälkä. Oon tälläsen sotkun kanssa kamppaillu jo 5 vuotta, eikä mikään tunnu olevan hyvin: oon apaattinen ja haluun vaan laihtua. Masennun joka päivä heti ku aamulla herään. Yritän vaan jaksaa tätä elämää silti.
Mulla ainakin on sellainen tieto, että anoreksia ois päänsisäinen juttu. Vaikka ois 170 pitkä ja painais 100kg niin voi silti olla anoreksia. Mä en sitä oikeen koskaan oo kunnolla sisäistäny, koska mulle anorektikot on laihoja, ihanan laihoja, hauraita keijukaisia. Pääpaino siinä LAIHA-sanassa. Ja koska en omasta mielestäni oo laiha niin en voi olla anorektikko. En tiiä, mitä tää on tai mikä mä sit oon, ku en oo koskaan hoidossa ollu, mutta läheltä liippasi sekin. Ja silloin painoin nykyiseen verrattuna hyvin vähän: 44kg. Äiti uhkaili viedä mut hoitoon jos paino menee alle 45kg mutta koska onnistuin valehtelee vaatteilla niin hyvin sille mun painon, en koskaan joutunu.
Nyt painan enemmän ja haluun takas siihen laihuuteen. Siihen jossa mä melkein pystyin jo sanomaan että voisin olla anorektikko. Jotenkin tuntui hyvältä olla siinä tilassa, vaikken peilistä hoikkuutta nähnytkään. Ainoastaan lukeman perusteella sain jonkinlaisen käsityksen missä mennään. Mun tavoite oli silloin -ja on edelleen- alle 40kg. Siihen mä pääsen, vaikka menis 10 vuotta!
Mutta siis, mä ainakin luulen, että laitokseen otetaan vasta kun painoindeksi on niin alhainen että hyvä jos on elävien kirjoissa enää. Ehkä oon väärässä, mutta sellanen käsitys mulle on tullu. Käyttäytymisestä se diagnoosi kai enemmän on kiinni, mutta kyllähän anoreksiaan kuuluu painonpudotus keskeisesti että en sit tiiä..
Ja kaikki anorektikot EI todellakaan oksenna. Esim mä kuulun niihin. Yritin sitä kyllä useesti huonon omantunnon takia, mutta vihaan yrjöömistä niin että en onnistunu siinä ikinä..Eli kyllä, anorektikko voi olla vaikka ei oksenna. Bulimiassa on enemmänkin kyse sitten syömisestä ja oksentamisesta, vaikka kyllä monet muutkin syömishäiriöiset voivat turvautua sormet kurkkuun -periaatteeseen ahdistuksessaan.
Et todellakaan oo ainoa tollasen asian kanssa kamppaileva. Vielä voit kertoa noista ajatuksista jollekin ihmiselle ja hakea apua, koska kun toi kierre jää päälle, se kestää. Siitä on vaikee päästä eroon yksin. Mulla vaan on sellanen tilanne etten HALUA päästä irti. Mutta mieti, haluutko ruoan hallitsevan sun elämää aina? Siinä on musta hohtonsa, mutta se osaa olla myös täyttä helvettiä..
Voimia sulle.
tolleenhan se yleensä alkaa :< Ja anoreksiaan ei kuulu oksentaminen. mutta jotkut sairastaa anoreksiaa bulimisin piirtein jolloin oksennetaan. Ja olen kai sellaisenkin termin kuullut kuin bulimareksia? :o vissii sama asia ku tuo anoreksia bulimisin piirtein. tsemppii sulle, elä anna sen taudin viiä
Hei! Anoreksiassa on tietynlaiset diagnostiset kriteerit mm. paino alhainen jne. Mielestäni kyse ei kuitenkaan ole vain kriteereistä. Kannattaa jo ajoissa hankkia apua, jos epäilee itsellään syömishäiriötä. Kyllä se siitä :)
p.s. Anoreksiaan itsessään ei kuulu oksentaminen, se on bulimia nervosan oire.
Hei! Anoreksiassa on tietynlaiset diagnostiset kriteerit mm. paino alhainen jne. Mielestäni kyse ei kuitenkaan ole vain kriteereistä. Kannattaa jo ajoissa hankkia apua, jos epäilee itsellään syömishäiriötä. Kyllä se siitä :)
p.s. Anoreksiaan itsessään ei kuulu oksentaminen, se on bulimia nervosan oire.
Hei! Anoreksiassa on tietynlaiset diagnostiset kriteerit mm. paino alhainen jne. Mielestäni kyse ei kuitenkaan ole vain kriteereistä. Kannattaa jo ajoissa hankkia apua, jos epäilee itsellään syömishäiriötä. Kyllä se siitä :)
p.s. Anoreksiaan itsessään ei kuulu oksentaminen, se on bulimia nervosan oire.
ainakaan saanut hoitoa, vaikken ollu viikkoon syöny ja ongelmia oli jo ollu jo kuukaustolkulla. Koulusta lähetettiin hoitoon, vaan eivätpä huolineet. Painoindeksi kun oli liian suuri. Olin siis laihduttanut reilusta ylipainosta normaalin rajoihin, hyvin nopeasti.