Vuosi 1918 askarruttaa yhä
Keskisuomalainen pohtii vapun alla vuoden 1918 tapahtumia ja sitä, miksi niihin ei ole paneuduttu tai ainakaan puolueettomasti. Aihe ja aloite on hyvä.
Sisällissodaksi kehittynyttä tilannetta ja itse sodan vaiheita on käsitelty voittajien ja ”hävinneiden” historiana.. Tätä Keskisuomalaisen mainitsemaa puolueettomuutta ei kovin usein tapaa. Ennen sodan syttymistä 1918 oli jo kauan ollut parlamentarismin kriisi. Eduskunta ja hallitus olivat tehottomia ja kyvyttömiä epäkohtien poistamiseen ja päätöstensä toteuttamiseen. Vähäosaisten asema heikkeni. Venäläisten poistumisen myötä oman järjestysvallan puuttuminen toi tilanteen, jossa omien etujen ajamisen puolesta järjestysvaltaa kokosivat sodan vastapuoliksi muodostuneet. Aineistoa ja tietoa on ollut käytössä näistä tapahtumista ja sotatoimista.
Kansankirkon otti kannan, jolla punaisen puolen vainajat, etenkin teloitetut, joukkohaudattiin kansanmurhan mukaisesti. Tätä on kirkko oikonut ihmisyyden nimissä ja pyytänyt anteeksi osuuttaan valkoisten toimiin.
Viialainen on syystäkin ottanut kantaa punaisen puolen sodan aikaisiin veritekoihin. Kaikki ei siltä osin kattanut sodankäynnin etiikkaa, jos sitä nyt yleensä on.
En ole vielä tämän puolueettomuuden nimissä nähnyt yhtään anteeksipyyntöä 1918 sodan jälkeen tehdyn kansanmurhan tekijöiltä. Vankileireillä, kyydityksissä, muuten vain nurkan takana kostona ja oikeudenkäyntien myötä tapettiin suhteessa sodassa kuolleisiin tai kansan määrään ilmeisesti verisimmin maailman mittakaavassakin. Oikeudenkäynnitkin olivat kaukana oikeudenjaosta todisteiden tai ns. tuomareiden jääviyden suhteen. Toimeenpanijat tiesivät tilanteen ja varsin pian armahduslailla tämä kosto ja rikos ihmisyyttä vastaan haudattiin tapahtuneen myötä.
Piehtaroimiseen ei ole syytä, historia on kyllä aihetta avata tältäkin osin. Toivottavasti joskus kuulee anteeksipyyntöön viittaavaa siltäkin taholta, vaikka se symboliikkaa onkin.
Keskisuomalainen pohtii vapun alla vuoden 1918 tapahtumia ja sitä, miksi niihin ei ole paneuduttu tai ainakaan puolueettomasti. Aihe ja aloite on hyvä.
Sisällissodaksi kehittynyttä tilannetta ja itse sodan vaiheita on käsitelty voittajien ja ”hävinneiden” historiana.. Tätä Keskisuomalaisen mainitsemaa puolueettomuutta ei kovin usein tapaa. Ennen sodan syttymistä 1918 oli jo kauan ollut parlamentarismin kriisi. Eduskunta ja hallitus olivat tehottomia ja kyvyttömiä epäkohtien poistamiseen ja päätöstensä toteuttamiseen. Vähäosaisten asema heikkeni. Venäläisten poistumisen myötä oman järjestysvallan puuttuminen toi tilanteen, jossa omien etujen ajamisen puolesta järjestysvaltaa kokosivat sodan vastapuoliksi muodostuneet. Aineistoa ja tietoa on ollut käytössä näistä tapahtumista ja sotatoimista.
Kansankirkon otti kannan, jolla punaisen puolen vainajat, etenkin teloitetut, joukkohaudattiin kansanmurhan mukaisesti. Tätä on kirkko oikonut ihmisyyden nimissä ja pyytänyt anteeksi osuuttaan valkoisten toimiin.
Viialainen on syystäkin ottanut kantaa punaisen puolen sodan aikaisiin veritekoihin. Kaikki ei siltä osin kattanut sodankäynnin etiikkaa, jos sitä nyt yleensä on.
En ole vielä tämän puolueettomuuden nimissä nähnyt yhtään anteeksipyyntöä 1918 sodan jälkeen tehdyn kansanmurhan tekijöiltä. Vankileireillä, kyydityksissä, muuten vain nurkan takana kostona ja oikeudenkäyntien myötä tapettiin suhteessa sodassa kuolleisiin tai kansan määrään ilmeisesti verisimmin maailman mittakaavassakin. Oikeudenkäynnitkin olivat kaukana oikeudenjaosta todisteiden tai ns. tuomareiden jääviyden suhteen. Toimeenpanijat tiesivät tilanteen ja varsin pian armahduslailla tämä kosto ja rikos ihmisyyttä vastaan haudattiin tapahtuneen myötä.
Piehtaroimiseen ei ole syytä, historia on kyllä aihetta avata tältäkin osin. Toivottavasti joskus kuulee anteeksipyyntöön viittaavaa siltäkin taholta, vaikka se symboliikkaa onkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...oikein sotkeuttamalla sotkeutetaan sotiin.
Eiväthän ne muuten sisällissotia oliskaan.
Itsenäistymisten yhteydessä ja sotien jälkeen sisällissodat ovat ihan normaalia, ei se harvinaista ole.
Ja on ihan tervettä ja normaalia, että niissäkin peleissä on tietenkin nk. voittajat ja nk. häviäjät, mitä ne sitten ikinä ovatkin.
Mitä järkeä olisi sotia käydä, jos ei olis mitään
häviäjiä ja voittajia ja tappioita ja voittoja.
Luulis nyt kyllä, että tuo I maailmansodan jälkipyykki on käyty.
II maailamnsodan jälkipyykkisisällisota on vielä kyllä pahasti käymättä.
Enpä tunne asiaa mutta kyllä kait punakaartilla sentään jotkut sotilaskoodit olivat noin kokonaisuutena, ettei menny ihan mielivallaks, mitä nyt sisälllisodat yleensä ovat missä tahansa
maailmassa.
Kaikenkaikkiaan siisti, hyvä sotahan se oli - sekin.
Ei kai nyt lopputuloksessakaan kenelläkään pitäisi olla mitään valittamista.