Mies ei haluakkaan.

Äkkiseltään kuulostaisi, että miehelläsi on vain paniikkireaktio suuren kriisin edessä (Kriisi on vähän kettuiluna tässä, mutta se on nyt varsinaisessa merkityksessään; eli elämänmuutosta kuvaamassa).

Eli rauhoita tilannetta vähän. Miehelläsi on oikeus tuntea kaikenlaisia tunteita asian suhteen, mutta älä hätäisiä päätelmiä tee. Itse päätät, muista se. Mies saattaa vähän aikaa panikoitua ja siitä sitten sopeutuu, niinkuin valtaosa tekee kriiseissä. Jos ei sopeudu, niin sen ei pidä vaikuttaa sinuun mitenkään, omakin elämäsi on muuttumassa...

Tahdotko itse lapsen? Onko sinulla sukua tukena? Älä välitä, mitä mies sanoo, pidä lapsi, jos tahdot sen ja voit saada tukea muualta. Jos sinulla ei ole ketään muuta tukena, se tulee olemaan rankkaa, mutta ei mahdotonta, suvun ja ystävien tukemana olisi parempi, mutta pärjäät vaikka ilman miestä jos niikseen tulee. Mies sanoo opiskelusi tekosyyksi, todellinen syy on, että äijä on alusta alkaen vastustanut ajatusta, muttei ole sitä uskaltanut ääneen sanoa. Hänen raukkamaisuutensa ei saa olla este. Kantakoon vastuunsa!

Muista, että pahimmassakin tilanteessa löytyy ratkaisu. Kysele Kelalta raha-asioista ja käy vaikka lukemassa Kelan sivuilla, miten selviäisit rahallisesti. Älä pelkää kysyä. Jaksamista!

Kerrohan miehelle että se mielenmuutoaika meni ohitse jo, hän osallistui projektiin tietoisena siitä, nyt on ihan turha vikistä jos alkaakin pelottaa. Hänellä ei ole mitään oiekutta jättää sinua kantamaan avstuuta nyt yksin jos alussa oli innolla mukana.

Itse asiassa tuo reaktio on melko yleinen ja muutamassa viikossa voi taas muuttua takaisin päin. Missään nimessä raskautta ei miehen houreiden takia pidä mennä keskeyttämään!! Hänen mielensä muuttuu todennäköisesti taas, ja jos ei muutu, hänellä on laillisen velvoitteensa jos sinä lapsen äitinä haluat hänelle ne sälyttää. Sinulla ja lapsella on siihen täysi oikeus.

***

Haluan, en halua. Huomaa, että olette todella skidejä kun vaihdatte lapsesta mielipidettä kun mustalainen hevosta. Kyseessä kuitenkin ihmishenki ei mikään nukke.

Voi lapset, lapset mitä teette!

Ensinäkin, abortti ei enään kohdallasi ole mahdollinen, sen aikaraja on rv 12 asti. Toki rv 20 asti pystyy abortin tekemään, mutta siihen tarvitsee olla erittäin painavat syyt, opiskelu tms ei sellainen ole.

Ennen kuin alkaa edes lasta miettimään, kannattaisi kummankin-todella-miettiä onko valmis kantamaan vastuuta lapsesta seuraavat 18-vuotta(ja vanhemmuus ei koskaan pääty).

Totta kai jokaiselle tulee hetkiä jolloin koko raskaus voi kaduttaa ja pelottaa, mutta sitä suuremmalla syyllä asiaa pitäisi harkita pitkään eikä hetken mielijohteesta alkaa leikkiä kotia.

Minusta on suorastaa oksettavaa, että ensin lapselle annetaan lupa tulla ja kun hän ilmoittaa olemassa olostaan, niin sitten onkin mielimuuttunut ja syynä opiskelu? Kyllä te tuosta opiskelusta olette olleet tietoisia jo aikaisemmin. Opiskelusta saa myös vapaata, mutta se tuskin on todellinen syy. Ja millainen nainen antaa miehen sanella elämänsä?

Huh huh.

kenenkä oikkujen mukaan ala lastasi tappaan??!!!

Sehän on jo niin isokin että näyttää ja on jo täysin kuin pienikokonen ihminen!!

Kun miehesi haluaa että olet raskaana, niin tulet raskaaksi.
Ja kun miehesi haluaa että et ole raskaana niin teet abortin.
Kun miehesi haluaa että olet töissä, niin menet töihin.
Kun miehesi haluaa että opiskelet niin haet opiskelupaikan.
Ou jeah!
Saanko kysyä missä on SINUN tahto?
Eikö sillä ole mitään väliä mitä sinä haluat?

Jos teet aina niin kuin miehesi haluaa, niin et elä omaa elämääsi vaan miehesi määrittelemää elämää!

Mieti vielä kerran kunnolla mitä SINÄ haluat? Ja haluatko elää tuollaisen miehen kanssa?
Olet kuitenkin jo pitkällä raskautesi kanssa...