Ravitsemusterapeutti sanoi tässä taannoin radiossa, että suurin syy suomalaisten ylipainoon on ns. tunnesyöminen. Kun on paha päivä lohduttaudutaan syömällä ja kun on hyvä päivä palkitaan itsensä jollain hyvällä syötävällä.
Tulipa itsellenikin "flachback", haastattelun kuullessani, näin minullekin tehtiin vaikka minusta ei tullutkaan koskaan lihavaa. Harrastin kilpaurheilua ja en yksinkertaisesti ollut koskaan kotona niitä tarjottuja herkkuja syömässä.
Monilla tämä syöminen todella tuntuu liittyvän nimenomaan tunteisiin. Vastakohtana taas ovat nämä ihmiset, jotka syövät elääkseen (syömiseen ei siis liity minkäänlaisia tunnelatauksia) ja palkitsevat ja lohduttavat itseään muilla keinoin, usein liikunnan keinoin.
Kuinka moni meistä tunnustaa ostavansa lapselleen jätskin "kun käyttäydyit tänään niin kiltisti" tai naksuja ja limua "niin surkea olo helpottaa"?! Tässä taitaa olla yksi syy aikuistenkin tunnesyömiseen. Liian monia on lohdutettu ja palkittu ruualla jo vauvasta asti. Minulle tämä oli herätyksen paikka, tästä lähtien pidän tarkasti huolen siitä etten liitä lasteni syömisiin palkitsemista tai lohduttamista.
Tulipa itsellenikin "flachback", haastattelun kuullessani, näin minullekin tehtiin vaikka minusta ei tullutkaan koskaan lihavaa. Harrastin kilpaurheilua ja en yksinkertaisesti ollut koskaan kotona niitä tarjottuja herkkuja syömässä.
Monilla tämä syöminen todella tuntuu liittyvän nimenomaan tunteisiin. Vastakohtana taas ovat nämä ihmiset, jotka syövät elääkseen (syömiseen ei siis liity minkäänlaisia tunnelatauksia) ja palkitsevat ja lohduttavat itseään muilla keinoin, usein liikunnan keinoin.
Kuinka moni meistä tunnustaa ostavansa lapselleen jätskin "kun käyttäydyit tänään niin kiltisti" tai naksuja ja limua "niin surkea olo helpottaa"?! Tässä taitaa olla yksi syy aikuistenkin tunnesyömiseen. Liian monia on lohdutettu ja palkittu ruualla jo vauvasta asti. Minulle tämä oli herätyksen paikka, tästä lähtien pidän tarkasti huolen siitä etten liitä lasteni syömisiin palkitsemista tai lohduttamista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tunnesyöminen jää kyllä monella tiukasti päälle jos sen on lapsena oppinut. mun äitini oli oikea tunnesyöppö, ja kyllähän se "periytyi". aina kun olin allapäin, kipeänä tai äiti/isä oli huutanut/lyönyt sain herkkuja hyvitykseksi. silloin opin että negatiivisista tunteista selvitään syömällä, niitä ei pidä näyttää. kun syödessään ei tule ajateltua muuta kuin että "tää on hyvää". ruualla saa murheet pois hetkeksi. aivan väärä tapa, mutta paremman ajatusten käsittelytavan oppiminen vie aikaa vaikka sille tielle olen jo lähtenyt. kuulostaa varmaan joltain syömisen ylipsykologisoinnilta, mutta tätä onkin vaikeaa ymmärtää jos ei ole itse kokenut.
harva tulee tunnesyöpöksi aikuisena, vai löytyykö sellaisiakin?
on sitten myös anoreksian kanssa paitsi tunteita käsitellään vaan sillä syömättä jättämisellä. Aina, kun on paha niin jättää vaan syömättä, helppoa ja yksinkertaista. Itse olen anoreksiaa sairastanut 3 vuotta. Hassua, kun tuota tunnesyömistä ei ole vielä sairaudeksi tunnistettu, tai onhan niitä BED:jä yms. mutta ne taitaa olla ihan äärimmäsiä muotoja. Tällasissa tapauksissa minun mielestä pitäs tarjota ennemmin terapiaa kuin laihdutusvinkkejä.
Tässä tullaan taas siihen kysymykseen onko lihavuus sairaus. Jo nyt niin suuri joukko suomalaisista on terapian tarpeessa että mielenterveysmäärärahat loppuvat kesken. Jos tunnesyöpöt lihavat määrätään terapiaan eivät resurssit riitä edes alkuun. Lähes jokaisella ihmisellä on joku tunnepuolen häiriö. Kaikilla se ei näy ulospäin koska kaikki eivät liho vaikka kuinka söisivät. Kaikki eivät myöskään oireile syömällä. On epäsosiaalista käyttäytymistä, keskittymisvaikeuksia, masennusta, itsetuhoisuutta, pakkomielteitä, alkoholismia, huumeriippuvuutta ym. ym. Ja näissä kaikissa vielä eri vaikeusasteita. Sairasta on nostaa joku ryhmä syntipukiksi kaikkiin asioihin kuten nyt ylipainoiset on nostettu. Moni lihava saattaisi olla tyytyväinen elämäänsä ja menestyä muilla sektoreilla elämässään jopa loistavasti. En kannata lihavuuden luokittelua sairaudeksi tai kriminalisoimista koska se tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin mikään muu suhtautuminen ylipainoon. Mainoksessakin sanotaan "Hyvä ruoka, parempi mieli"!
pitäisi EHDOTTOMASTI luokitella sairaudeksi.
olet aivan oikeassa,lihavuuden hoito tulisi maksamaan todella pitkän pennin,mutta uskon sen maksavan itsensä takaisin.
säästöjä ei ehkä olisi odotettavissa kovin pian,mutta sanotaanko 30 vuoden päästä.
lihavuus,etenkin nuorilla on muutakin kuin kansantaloudellinen ongelma,lihavuudella on myös elämänlaatua tuhoava vaikutus.
suomella menee paremmin kuin koskaan,kysymys on siitä mitä pidetään tärkeänä.
vaatikaa hoitoa.
t.sivusta seuraaja
Onko typerämpää koskaan kuultu..
Toki sairauttahan se on kun mättää sinne turpaansa niitä hampurilaisia ja mussuttaa pullaa päivät pitkät..JA makaa sohvalla aamusta iltaan!!
Puolet suomalaisista on sitten TODELLA SAIRAITA..
Toi oli varmaan vitsiks tarkoitettu..
:D
aivan sama vedätkö ruokaa vaiko heroiinia.
lihavuus ei ole sairaus jos se johtuu tiedonpuutteesta.
mutta jos sen tekee tietoisesti,eli syö ruokaa jonka tietää lihottavan,vaikka ei haluaisi lihoa.
se on sairasta.
Hyvin sanottu..:D
Minäkin sairas joskus krapula päivinä, kun vedän pizzaa massuuni..
Mutta muuten ihan terve muulloin kun syön terveellisesti ja kuntoilen.
Hetkittäinen sairaus iskee n.kerran kuussa ;)
jos pystyt juomaan viinaa krapulaan asti.
Lihavuus ei ole sairaus????? mutta viinan kittaaminen kyllä???????????????