Olen surffannut netissä suomen- ja englanninkielisiä juttuja, mutta tulos on ollut tosi laiha. Etsin tietoa siitä, miten voisin mahdollisimman hyvin huomioida ujon ystäväni (olemme työkavereita, enkä ole hirveän lähelle vielä päässyt häntä). Ymmärrän toki aika paljonkin tavallisista ihmissuhteista, mutta hän on aivan äärimmäisen herkkä. Haluaisin kuulla neuvoja siitä, mitä minun tulee ottaa huomioon hänen kanssaan. Olemme vastakkaista sukupuolta ja luulen tämän vaikeuttavan tilannettamme muihin työkavereihin verrattuna. Pidän kuitenkin hänestä ihmisenä aivan hirveästi ja olen itsekin tavallaan ujo joten koen häneen myös sielun sympatiaa. Toivottavasti saan jotain ohjeita ja ajatuksia tältä palstalta!
Miten "auttaa" ujoa?
työkaveri/ystävä
163066
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Yleensä kai kannattaa edetä rauhallisesti, tutustua hiljalleen... Suhtautua ystävällisesti ja olla kiinnostunut siitä mitä toinen ajattelee tai sanoo. Kysyä vaikkapa neuvoa jossain työasiassa...
( en kyllä voi väittää olevani hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin :/ )
ehdottomasti kannattaa edetä rauhallisesti. käyt vaikka kerran pari päivässä kysymässä jotain työhön liittyvää juttua. vähän huumoria mukaan niin pääsee jo pitkälle. kahvitauoilla koittaa myös saada jotain sanottua, mikäli vietätte ne samassa paikassa. itsellä kävi niin, että töissä oli samanlainen tilanne, ja menin ihan lukkoon kun toinen kyseli ihan perus juttuja heti alkuun. en saanut mitään vastattua ja sen jälkeen en enää pystynyt puhumaan hänelle. ikävä kyllä, koska olisin halunnut ystävystyä hänen kanssaan.
niin kannattaa melkeinpä suoraan kysyä, mitä hän ajattelee sinusta (ja tietenkin olla kahden kesken, ei todellakaan muiden luona). Minulle tuo ainakin toimisi, vaikka ehkä vähän takerrellen sanat suusta tulisikin. Tämä siis yhden ujon miehen mielipide.
en tiedä miten sinulla on tapana, mutta tuntuu melko oudolta mennä kysymään puoli tutulta "mitä ajettelet minusta?"
jos on ujosta kyse, tämä ei ole välttämättä paras tapa tutusta. jos joku tulisi minulta kysymään mitä ajattelen hänestä, en pitäisi sitä kauhean fiksuna kysymyksenä.
mutta jos oikeasti haluat tutustua siihen henkilöön, muista tehdä tuttavuutta päivittäin. se ujompi osapuoli ei pakosti itse uskalla tulla juttelemaan sinulle, joten pallo on sinulla!
..voisi olla myös liian hämmentävää jos tuntemattomampi tulisi kysymään suoraan tuota. Vaikka toinen olisikin kiinnostunut, niin saattaa pelästyä ja vastata kieltävästi.
Tai siis, en nyt ole varma, kuinka tuttuja/vieraita he ovat toisilleen (aloitusviestissä). Jos työkaverina on jutellut toiselle jonkin verran, ja näkee, että molemmat ovat kiinnostuneet toisistaan, niin sellaisessa tilanteessa juuri minulta voisi suoraan kysyä, mitä ajattelen siitä toisesta henkilöstä. No ujoja on näköjään moneksi :)
Toinen osapuoli on? Ujoja on kumpaakin sukupuolta ja keinot miten lähestyä ovat varmaan kovin erilaiset...
Hidasta hommaa, sanoisin. Sinun täytyy pikkuhiljaa voittaa hänen luottamuksensa...
Tarkkaile, mistä hän pitää; millainen huumorintaju, mitä harrastaa...
Tee mahdollisimman usein "tikusta asiaa"...
Muista myös koko ajan tarkkailla hänen reaktioitaan, ettet tuppaudu liian nopeasti lähelleen! Itselläni tulee vastareaktiona sulkeutuminen ja etääntyminen, jos tuntuu että joku yrittää tuppautua "iholle"...
Sinulla on siis hidas projekti edessäsi, mutta todennäköisesti se kannattaa :)
en osaa neuvoa, mutta oli ihana kuulla, että haluat ottaa hänet huomioon. juuri sinun kaltaisiasi ihmisiä täällä tarvitaan. itsekin samanlaisessa tilanteessa, eikä ole helppoa. tsemppiä jatkoon!
Kiitos kaikille mukaville kirjoittajille monista neuvoistanne ja myötätunnosta. Pistän teille lisätietoja ja uusimpia kuulumisia.
Ensinnäkin minä olen nainen ja hän mies. Minä olen sinkku ja hän tietää sen. Hänen siviilisäädystä ei tunnu kenelläkään olevan varmaa tietoa. Olen kiinnostunut hänestä miehenä, mutta vaikka homma ei toimisi, niin haluaisin silti olla hänen ystävänsä. Ammattipiirimme ovat todella pienet ja hän on hiljattain muuttanut kaukaa tänne nykyiseen paikkaan. Olen yrittänyt tutustuttaa häntä ihmisiin ja paikkoihin.
Hidasta hommaa tämä todella on. Tähän on jo nyt mennyt aikaa useampi kuukausi. Harmillisesti meidän samassa työpisteessä työskentely loppuu pian joten sen jälkeen emme enää tapaa kuin harvoin.
Tämä kyseinen henkilö ei ole ujo sanan täydellisessä muodossa. Hän on seurallinen tutussa porukassa, tutustuu vieraisiinkin ainakin jonkun yhteisen asian perusteella, on työssään tekemisissä ihmisten kanssa ja esiintyy työssään. Mielestäni hän on kuitenkin aina selvemmin ujo oman ikäisten naisten seurassa. Lisäksi minusta tuntuu, että hänellä ei ole kovin paljon jos yhtään oikeasti läheistä ihmissuhdetta. Hän ei kerro arkisesta yksityiselämästään juuri mitään eli saatan olla todella väärässäkin.
Minä olen viestittänyt hänelle kiinnostuksestani ja olen kertonut sen niin selvästi, että hänen on pakko tietää se. Mielestäni meidän väliset asiat ovat suorastaan mutkistuneet tämän jälkeen. Kuljemme edelleenkin yhdessä työmatkoja, lounastamme yhdessä jne. Hän kuitenkin välillä säntää paikalta jonnekin ja kieltäytyy esim. ehdotuksistani mennä kahville/kaljalle. Aiemmin olemme käyneet yhdessä baarissa joskus työpäivän päätteeksi.
Hän on tehnyt vain kaksi selkeämpää aloitetta minun suhteen ollessaan molemmilla kerroilla aika kännissä. Toinen ehdotus meni minulta valitettavasti ohi ja toinen oli minusta liian pelottava (hän pyysi minua kotiinsa vaiheessa, jolloin en vielä tuntenut häntä riittävästi).
Tilanne on mielestäni aika hankala, sillä nyt on työpaikkamme muutkin työntekijät alkaneet vihjailemaan etenkin ko. miehelle ja minullekin siitä, että "meistä tulisi hyvä pari" ja diipadaapa. Kerran muut myös yrittivät vihjailevalla äänensävyllä saada meitä lähtemään kahdestaan eräälle työmatkalle. Nämä tilanteet ovat minustakin noloja, mutta ne kohdistuvat voimakkaammin tietenkin tähän ko. mieheen. Voitte ehkä kuvitella, millaisia tilanteita 45-60 -vuotiaat naisihmiset saavat pienehköllä työpaikalla järjestettyä! Minä olen näissä tilanteissa tosi vaikeassa roolissa, koska en osaa oikein reagoida mitään. Harmittaa vaan.
Tämä on tosi kurja tilanne!
Olen yrittänyt olla häneen kontaktissa aika paljon, olen yrittänyt kehua (en liikaa), kutsunut ammattijuttuihin, jutella turvallisista jutuista, kysellä asioista (riittävän varovasti) jne. Mielestäni me tulemme hyvin toimeen ja meillä on hauskaa yhdessä. Mielestäni hän on minua kohtaan erityisen kohtelias ja haluaa olla hauska ja hänellä onkin hyvä huumorintaju.
Erityisen hankalia tilanteita ovat kuitenkin erilaiset eroamiset esim. työpäivän jälkeen jolloin hän menee suurinpiirtein pahoin voivan näköiseksi ja säntää johonkin. Usein hän sanoo, että hänellä on "tekemistä" tai kertoo jonkin vähän oudon asian "täytyy siivota". Minä olen pyytänyt häntä muutaman kerran ja aiemmin hän lähtikin, mutta ei ole enää lähtenyt sen jälkeen kun kerroin olevani kiinnostunut hänestä. Ehkä hän ei sitten ole kiinnostunut minusta ja ahdistuu seurastani juuri tuolloin kun ollaan kahden kesken ja olisi mahdollisuus lähteä vaikka sinne oluelle.
Osaatteko muuten auttaa seuraavassa täsmäongelmassa?
Me juttelemme paljon tämän työkaverini kanssa ja työmme puolesta puhumme paljon myös henkilökohtaisista asioista kuten osaamisesta, omasta toiminnasta jne. Tämä sujuu yllättävän hyvin johtuen varmasti osittain siitä, että liikumme ns. asiakeskeisellä tasolla ja hän on kaiken lisäksi minua paljon kokeneempi ja osaavampi.
Aika usein joudun kuitenkin keskustelussa sellaiseen tilanteeseen, että hän tulkitsee minun sanomiseni aivan väärin. Yleensä hän tulkitsee minun sanomiseni kritiikkinä itseään kohtaan. Esimerkiksi ihan vähän aikaa sitten minä yritin asiallisesti kehua häntä ja hän alkoi puolustautumaan! Tällä kerralla sain onneksi selitettyä kantani tarkemmin ja hän sitten lopuksi minun mielestäni ihan vähän hymyili asialleni eli kehulleni. Joskus on kuitenkin käynyt niinkin, että tilanne katkeaa enkä minä ehdi selittämään tilannetta tai korjaamaan asiaa. Mietin vielä kuinka paljon on niitä tilanteita, joissa en edes huomaa hänen ymmärtävän asiaa väärin.
Minusta hän tulkitsee muidenkin ihmisten sanomisia itseään kohtaan kriittisesti. Myös neutraalit asiat hän voi tulkita negatiivisesti ja asiat, joita ei ole sanottu ketään kohtaan, hän saattaa kokea suunnatuiksi itselleen. Onneksi hän ei ole ihan mahdoton tässä asiassa.
Kysymys kuuluukin, miksi ihminen käyttäytyy näin ja miten tähän kannattaisi suhtautua?
Olen juuri sellainen kuvailemasi ikivanha naisihminen 40-60 väliltä, joka voisi olla tyrkkimässä sinua ja työkaveriasi yhteen. Mutta lukiessani tekstiäsi mieleeni nousi voimallisesti ajatus miksi otat niin suuren vastuun työkaveristasi? Kirjoituksistasi on luettavissa myös paljon odotusta ja toivoa, jonka myös työkaverisi varmasti aistii sekä saa hänet varovaiseksi seurassasi.Kuvauksesi perusteella mies on hyvinkin varpaillaan ja keskustelunne on takkuilevaa, koska hän joutuu todennäköisesti miettimään vastauksiaan kauemmin kuin sinä omiasi. Yleensä sellainen ihminen vastaa ensin kielteisesti ja sitten vasta myönteisesti, jos toiselle vain antaa aikaa pohtia asiat rauhassa jopa seuraavaan päivään.Siksi suosittelisin jättämään hänelle välillä kysymyksiä, joihin palaat "paremmalla ajalla".
Kannattaisi myös miettiä mitä oikeasti haluat hänestä? Enemmän miestä kuin työkaveria vaiko mitä? Hän ei tule muuttumaan yhtään mihinkään, vaikka parhaasi auttaisitkin. Joten senkin takia ota pari askelta taaksepäin ja katso mihin suuntaan työkaverisi lähtee. Ollaksenne ystäviä sinun on hyväksyttävä hänet sellaisena pakettina kuin hän on. Jokainen on oman elämänsä sankari!
P.S. Epävarmat ihmiset tulkitsevat lähes aina kriittisesti muiden sanomiset. Siksi heille puhuminen on todella vaikeaa ja jopa raskasta, koska kehuminenkin on tapahduttava selkokielellä rautalankaa vääntäen :)
..ujolle, epävarmalle ihmiselle kohteliaisuudet tai kiinnostuksen osoitukset voivat olla ongelmallisia. Voi olla myös että selvähkötkin kiinnostuksen osoitukset kuitataan mielikuvituksella, ei tuo kuitenkaan voi olla oikeasti kiinnostunut minusta...
Mielestäni kannattaa edetä rauhallisesti.
Itse olen. sos. foobikko ja itse tykkään, jos tutustuminen etenee rauhallisesti. Menen vielä pahemmin lukkoon, jos joku on äärimmäisen puhelias. Eli sellainen parin sanan vaihto ei aja niin kamalaan paniikkiin. Siitä sitten pikku hiljaa varmaan pääsette paremmin juttuun. Ei kannata luovuttaa, vaikka aluksi tuntuu, ettei tästä tule mitään. Vaikka ujo käyttäytyy ulkopuolisen silmin jopa torjuvasti, niin kyllä silti saattaa kaivata seuraa.
Pelkkä hymykin saa paljon aikaan. "Huomenta" aamulla ja hymyilyä peliin. :) Niin pieni asia (hymy), mutta silti niin paljon merkitsevä. Tuntuu hyvältä, jos joku hymyilee. :)
Ihanaa, että kaltaisiasi ihmisiä on olemassa. Tuo on niin kaunis ajatus, että kysyt neuvoa, miten toiseen voisi tutustua.
Kiitos viestistä Laivakoira. Olen vähän jo ajatellut, että ei tästä mitään tule eikä hän halua tutustua minuun lähemmin naisena eikä edes ystävänä. Ehkä minä kuitenkin vielä mietin asiaa. Olen kyllä luonteeltani vähän kärsimätön ja nyt olen jo pitempään kokenut itseni torjutuksi vaikka toisaalta hän tuntuu myös viihtyvän kanssani. Monimutkaista! ps. Sinulla on mielettömän mainio nimimerkki!
on osoittaa että kunnioittaa tätä ihmisenä ja kysyä joskus neuvoa johonkin asiaan esim.