Ylihuomenna olis tarkotus mennä tekemään keskeytys ja itkettään vaan niin hiton paljon. Ennestään meillä on kaksi ihanaa lasta. Poikia ovat. Ideana on tarjota heille sitä laadukasta vanhemmuutta. Kolmen kanssa en uskois jaksavani edes näin hyvin, joskin pinna palaa nyt jo luvattoman usein; suotta ja syyn kanssa.
Sitten kuitenkin on se toinen puoli jossa ajattelen, että sinne se nyt jää, kauas avaruuteen tähdeksi. Sieltä se sitten katselee tänne eikä itse saanut koskaan sitä mahdollisuutta.... Siitä tulee niin surullinen olo etten tiedä onko koskaan ollut näin huono olla.
Jotenkin se aika menee kun tekee hommia ja puuhastelee, mutta kun tulee se hiljainen hetki niin alan itkeä poikkeuksetta. Ajattelen ihan outoja ja syvällisiä juttuja, sellasia mitä en ole ikinä edes mittinyt ennen tän päätöksen tekoa.
On vaan niin outo olo, en tunne olevani tällanen ihminen joka tekee näin. En ole ikinä tehnyt. Mitä sitte tapahtuu? Tuleeko huono onni seuraamaan mua lopun iän? Saanko rangaistuksen? Mitä helvettiä tästä seuraa? Jestas että olen pihalla...
Sitten kuitenkin on se toinen puoli jossa ajattelen, että sinne se nyt jää, kauas avaruuteen tähdeksi. Sieltä se sitten katselee tänne eikä itse saanut koskaan sitä mahdollisuutta.... Siitä tulee niin surullinen olo etten tiedä onko koskaan ollut näin huono olla.
Jotenkin se aika menee kun tekee hommia ja puuhastelee, mutta kun tulee se hiljainen hetki niin alan itkeä poikkeuksetta. Ajattelen ihan outoja ja syvällisiä juttuja, sellasia mitä en ole ikinä edes mittinyt ennen tän päätöksen tekoa.
On vaan niin outo olo, en tunne olevani tällanen ihminen joka tekee näin. En ole ikinä tehnyt. Mitä sitte tapahtuu? Tuleeko huono onni seuraamaan mua lopun iän? Saanko rangaistuksen? Mitä helvettiä tästä seuraa? Jestas että olen pihalla...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Eihän se vieläkään myöhästä oo...se on vielä tässä maailmassa ja olomuodossaan, vielä suojassa turvallisessa kohtukodossaan, ja vain sä voit sen edelleen pelastaa. Vielä ei ole myöhästä nähdä "tähden avaruudessa" sijaan lapsesi silmästä silmään, kuulla äänensä kuiskaamassa maailman kauneimman sanan: äiti.
ja onneks mieskin on alusta saakka sanonut että pakko ei ole tehdä mitään mitä en halua, ei siis kukaan painosta ym..
On vaan nämä ns. järkisyyt kuten se että syön aika vahvoja migreenilääkkeitä, olen nytkin syönyt kun olen raskaana kun en sitä tiennyt.
Olen myös hitsin väsy koko ajan, en jaksais tehdä mitään ja apua tähän ei saa, se huomasin kun odotin toistakin. Esikoiselle se oli vaikeaa kun äiti vaan makasi...
Kiitti viestistäsi.
Pyydä ja hae apua uupumukseesi. Pyydä että miehesikin auttaa. Ota sairaslomaa, hanki kunnalta apua, pyyda ystäviäsi tai sukulaisiasi nyt avuksi. Keksi keinot ja ota vastaan apua juuri nyt.
Ei toki ole mikään pahe olla väsynyt. Lapsetkin ymmärtävät että äiti saattaa olla levon tarpeessa. Ei heidän elämänsä siitä kärsi.
Puhuit lapsestasi siihen tyyliin, ettei abortti Sinulle eikä mielenrauhallesi sovi. Kokemuksesta tiedän, että abortista jää kuolemansuru, joka kestää vuosia ja jatkuu yhä. Pääset vähemmällä vaivalla ja vältyt kokonaan surulta, kun otat tuntosi mukaan vastaan kolmannen lapsesi ja annat hänen elää oman elämänsä kuten se hänelle tulee ja kuten hän sen tekee.
Ei abortoitu lapsi tuki tähtenä. Abortin jälkeen seuraa kuolemanhiljaisuus ja suru, jonka neuvon Sinua välttämään ja valitsemaan elämän, kun asia on vielä omissa käsissäsi.
Minä odotan nyt kolmatta lastamme ja koko tämä odotus aika on ollut minulle liian raskasta aikaa,joka päivä olen joutunut itkemään tätä ahdistusta ja väsymystä,en jaksaisi elää enää millään...olen niin väsynyt tähän elämään etten pysty antamaan lapsilleni hyvää lapsuutta,kaikki voimat on menneet...kolmas lapsi on ollut kyllä toivottu mutta jos olisin tämän tiennyt...itse olen aina ajatellut että en tekisi aborttia,toisia en tuomitse...mutta ei itseään voi pakottaa haluamaan lasta jota ei haluaisi oikeasti...itse jos tästä olosta selviän hengissä niin en voi kuvitellakaan enää haluavani lisää lapsia,olen jo nyt pilannut kaiken...voimia sinulle päätöksessäsi!
Mulla on se väsymys yks syy minkä vuoksi nyt ei ole hyvä. Tän ajan mitä olen nyt ollut niin väsyttää, väsyttää ja väsyttää. Arvaa vaan keiltä se on pois kun äiti haluais vaan koisia..
Muuten saisi lapsi tulla mielellään mutta on niin monta seikkaa miks on huono hetki.
Mut jaksamista sulle ja toivotaan että se olotila siitä kohentuu!
"Muuten saisi lapsi tulla mielellään mutta on niin monta seikkaa miks on huono hetki."
Onko siihen sit muitakin syitä kun toi väsymys? Eikö se ookin normaalia olla väsyny alkuraskaudessa? Kuinka pian sit olis ns. hyvä hetki? Eikö ne vanhemmat lapset oo jo päivällä tarhassa, etkö sä saa sairaslomaa tms. töistä jos oot töissä, että sais levätä? Lukeeko niissä migreeni lääkkeissä että olis vaarallisia? Käytitkö ehkäsyä vai miten et tienny heti raskaudesta?
Sori nyt mutta aika heikolta perustelulta kuulostaa jos pelkän väsymyksen takia lopetetaan periaatteessa muuten toivottu elämä!! Kyllä asiat saa järjestyyn jos vaan haluaa...vai siitäkös se sit kumminki onkin kiinni, Halusta..? Ei kai kenenkään koko elämä saa olla jostain "hetkestä" kiinni!!!
jasso...lissää lapsii ja vanhat tarhaan..jep jep...
lapsillehan on hyväksi päästä jossain vaiheessa sosiaalistumaan muiden ikäistensä seuraan!
väsymyksestä. Kun minun poikani olivat pieniä en missään vaiheessa kokenut olevani uupunut ja väsynyt. Muistan tuon ajan hyvin mukavana ja antoisana, vaikka olimme rupuköyhiä. Ulkoilin lasten kanssa paljon ja opetin heille luonnonihmeitä.
Jotain on nykyisessä vanhemmuudessa pahasti pielessä. Moskaruokaa syödään, imeskellään kaiket päivät viihdemössöä ja haalitaan tavaraa kuin heikkopäiset. Ei ihme jos masennuttaa! Eihän tuollainen sieluton meno ole ihmisen elämää!
Menkää ulos raikkaaseen kevätilmaan lasten kanssa ulkoilemaan sieltä sipsienne, markettienne ja telkkarin äärestä!
Ja äiti jääköön kotiin siksi aikaa, kun lapset ovat pieniä! Mikä pakko sitä rahaa ja loputonta tavaraa on kerätä!
Monilla keskiluokkaisilla perheillä on täysi mahdollisuus äidin jäädä kotiin vaikka lasten kouluikään asti. Mutta kun pitää olla sitä statuskamaa ja 300 neliön ok-taloja!
AP:lle: kuuntele sydämesi ääntä.
aromivahventeet, (marinadeissa, mausteissa, eineksissä) aiheuttavat monelle migreeniä.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä. On ollut aikoja kun on äidit olleet pienten lasten kanssa isien ollessa sodassa, pärjätty on kun ei ole ollut aikaa "jäädä makaamaan" ja piehtaroimaan siihen masennuksen ja väsymyksen suohon. Karja lypsetty käsin, puut hakattu ja lämmitetty torppa, pyykit pesty käsin, yms. yms.
En tarkoita yhtään aliarvoida nykyajan ihmisiä, olenhan itsekin "nykyajan ihminen", nuori vielä, mutta tuo ravinto ja ulkoilu on kyllä ne mitä minäkin luulen syyksi monen nykypäivän äidin väsymykseen. Onhan nykyään kuitenkin pesukoneet, mikrot, imurit, jääkaapit, pakastimet, kaupat pullollaan valmisruokia tai puolivalmisteita joista saa helpotusta aina silloin tällöin, eli toisaalta noissa kotihommissa pääsee ainakin paljon helpommalla mitä ennen. Ja monellako on niin suuri lapsiluku mitä ennen oli? Suuret perheet oli ainakin yleisempiä. Äidillä siis kädet täynnä työtä eikä miehet välttämättä paljon lasten- tai kodinhoitoon puuttuneet peltotöiltään ja metsän raivauksilta!
Alkuperäiselle sanon, että siinä se kolmaskin menee kuin ne kaksi muutakin. Ajattele jos nyt saisitkin tytön kahden pojan lisäksi. Raskausaika ja vauvavaihe on kuitenkin niin hävyttömän pieni aika ihmisen elämässä, mutta se syntyvä lapsi varmasti kaiken sen (ja paljon muunkin!) arvoinen. Sinulle voi käydä niin, että olisit entistä väsyneempi ja onnettomampi abortin jälkeen. Itseä on ainakin aina helpottanut ajatus väsymyksen hetkellä siitä, että on sitä ihmiset ennenkin pärjänneet hankalammissakin oloissa, miksen siis minäkin!
miksi lyöt lyötyjä? Kohotat omaa egoasi toisten kustannuksella! Ihminen voi olla väsynyt monesta syystä. Jopa ilman sitä 300neliötä...Vaikuttaa siltä, ettei sinulla kummoisia murheita ole elämääsi siunaantunut, kun ymmärrystä ei löydy tuon vertaa. En näe asenteessasi mitään kunnioitettavaa. Ihminen, joka pitää itseään noin erinomaisena, harvoin sitä todellisuudessa on.
yleistämistä. En tiedä mikä siinä on että jos sanoo olevansa väsynyt, niin kohta alkaa sadella viestejä joissa puhutaan ulkoilemattomuudesta, huonosta ruuasta ja masennuksesta.
Minulla ei ole edellämainittujen kanssa mitään tekemistä. Ruuat teen itse alusta saakka sekä harrastuksen myötä kunto on hyvä. Ulkoilen pari tuntia kahdesti päivässä. Normaalitilassa, nyt ulkoilen kun olen hereillä.
Mulle väsymys ei ole mikään huonon ravinnon aiheuttama pöhötys vaan tarkottaa sitä että nukahdan missä vain mihin vain.
Tämän vuorokauden aikana olen nukkunut noin 16h. Eilen nukahdin kesken vauvan leikin ja heräsin siihen että hän oli rappusilla menossa ylös päin. Ja nyt puhun vasta eilisestä.
Mitään apua en ole koskaan saanut tähän tilaan raskaana ollessani ja se ei rajoitu mihinkään pikku alkuraskauden väsähtelyyn vaan alkaa 4. viikolla ja jatkuu kunnes vauva on syntynyt.
Että vähän nyt sitä laajenpaa näkökantaa kehiin ennen niitä maan kuuluja syö ja ulkoile enemmän- kommentteja. Mulle todella on tärkeää pitää näistä kahdesta parasta huolta ja näin en siihen kykene. Siskikin että tämä oli vain se yksi syy.
Tuohon mitä sanoit nykyajan ja tämänpävän äideistä ja heidän töistään, niin olen sitä mieltä että laiskus ihmistä laiskistuttaa.
Itselläni ei ole astianpesukoneita ja mikroa ruuanlaitossa en voi sanoa käyttäväni. Matot pestään itse ja sitä saa tehdä usein.
Ihminen ei ole suunniteltu niin että kun säästää yhdessä asiassa aikaa niin sitten olisi tehokkaanpi toisissa asioissa. Päinvastoin, sitä haluaa yhä enemmän ja enemmän vapauksia.
Jaaha, aborttipalstan superäiti täällä jakaa "kannustavia" kommentteja. Et sitten kykene ymmärtämään sitä, että kaikkien muiden elämä ei ole samanlaista kuin sinun? Itsekeskeisyytesi on puistattavaa.
Heittosi keskiluokkaisten perheiden mahdollisuudesta hoitaa lapsensa kotona kouluikään asti kertoo kaiken siitä, miten totaalisen pihalla olet nykyperheiden taloudellisesta selviämisestä. Ottaisit selvää asioista ennen kuin tulet tänne melskaamaan.
jos abortoit, siitä ei seuraa yhtään mitään, siis ei todellakaan mitään. Jos et abortoi, ei siitäkään seuraa sen ihmeempää ku uusi ihminen tähän jo ennestään ylikansotettuun maailmaan. Ja höpöhöpö noiden "seuraako huono onni minua" -juttujen kanssa. Yritä pohdiskella asiaa hyvin nukutun yön jälkeen ja vähemmän itsesääliin ja "itsensäruoskimiseen" asennoituneena..
olen 36 vuotias kahden lapsen äiti. minulle tehtiin abortti 2 vuotta sitten, en ole sen jälkeen ollut oma entinen minä. älä tee sitä jollet ole täysin varma asiasta. minulle abortista tuli taakka jota kannan mukanani päivästä toiseen. toivon puolestasi että teet itsellesi oikean ratkaisun.
Minkä ikäisiä poikasi ovat?
Muista että se aika, kun lapset ovat niitä "hankalia" ja teettävät työtä eniten (vaipat, syöttäminen, pukeminen, peseminen) menee kuitenkin pian ohi. Useammassa lapsessa on se etu, että he kasvattavat myös toinen toisiaan.
Ihaninta omissa lapsissa on se sisarusten välisen rakkauden seuraaminen, toki myös tappeluja on ja niinhän se pitää ollakin. Mulla on kaksi poikaa ja sitten tuli toivomani tyttö, enkä yhtään heistä vaihtais "ikunas" mihinkään ja olen onnellinen että olen saanut heidät kaikki kantaa ja synnyttää.
Kuten on monesti se tullut ilmi, niin harva katuu lapsensa synyttämistä, mutta moni varmasti abortointia. (Tottahan niitä hetkittäisiä "arghh, miks noikin on pitäny tehdä tohon riesaksi" -hetkiä tulee kaikille jossain vaiheessa.)
Mulla neljäs abortoitiin, ja jos voisin kelloa kääntää takaisin, niin senkin synnyttäisin. Ei sitä asiaa voi koskaan kuitenkaan unohtaa, eikä elämä ole koskaan sama tapahtuneen jälkeen kuin ennen tapahtunutta.
käypä katsomassa tätä
http://www.silikonitieto.net/artikkeli_haku.phtml?arID=794&ID=24