Hei vaan.
Odottelen nyt sairaalasta soittoa abortti aikaan. Abortin voi vielä hoitaa lääkkeillä kun olen vasta viikolla 6. Tämä on niin vaikeaa, kokoajan pahamieli kun mietinkin asiaa. Mutta miten voisin pitää lapsen kun mahdollisesti yksin jäisin lapsen kanssa ja opiskelut kesken, ikääkin vasta 19-vuotta. Lapsen isälle en ole voinut kertoa, koska minua on kielletty. Pilaisin kuulemma tämän elämän. Itse haluaisin kovasti kertoa, se voisi helpottaa minunkin oloani ja tunnen olevani vastuussa kertoa.. Osaisiko kukaan neuvoa mitä tekisin, onko minulla velvollisuus kertoa hänelle raskaudestani? Ja onko tämä lääkkeellinen raskauden keskeytys kovinkin kivulias?
Odottelen nyt sairaalasta soittoa abortti aikaan. Abortin voi vielä hoitaa lääkkeillä kun olen vasta viikolla 6. Tämä on niin vaikeaa, kokoajan pahamieli kun mietinkin asiaa. Mutta miten voisin pitää lapsen kun mahdollisesti yksin jäisin lapsen kanssa ja opiskelut kesken, ikääkin vasta 19-vuotta. Lapsen isälle en ole voinut kertoa, koska minua on kielletty. Pilaisin kuulemma tämän elämän. Itse haluaisin kovasti kertoa, se voisi helpottaa minunkin oloani ja tunnen olevani vastuussa kertoa.. Osaisiko kukaan neuvoa mitä tekisin, onko minulla velvollisuus kertoa hänelle raskaudestani? Ja onko tämä lääkkeellinen raskauden keskeytys kovinkin kivulias?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kerro hyvä ihminen isälle myös tästä asiasta,hänellä oikeus tietää ja yhdessä voitte puhua asiasta!
Kuka on kieltäny kertomasta??
Onhan isällä nyt oikeus tietää!!
Noi on aikas hataria tekosyitä lapsen elämän lopettamiselle. On sitä ennenki opiskelevia yh-äitejä ollu! Niin ja siis Mahdollisesti jäisit yksin..sekään ei varmaa. Opiskella ehtii myöhemminki.
Mietis jos et saakaan enää koskaan toista mahdollisuutta (saada lasta siis)? Tätä lastahan toki et enää ikinä takasi saa jos nyt tapat sen.
voitte yhdessä miettiä asiaa. Se lääkkeellinen ei mun tietääkseni parhaimmillaan satu enempää kuin menkat mutta kipulääkkeitä kannattaa varata. Jaksamista!
Tämän lapsen isän äiti on kieltänyt kertomasta. Ja minua on tältä taholta painostettu aborttiin. On se aika varmaa, että jäisin yksin, koska tämä isä ei ole ollut nyt vähään aikaan kuvioissa ja suhteemme on ollut vaihtelevaa. Ja en edes tiedä miten kertoisin hänelle raskaudesta..
aivan perseestä tollanen ylisuojeleva äiti jonka poika saa käytännössä tehdä sitä sun tätä mutta sitte hyssytellään jos jotain tapahtuu..
No joo, ehkä sun on viisasta edetä eteenpäin itsekin. Mitä sitä yksinään? Vai? En siis yritä käännyttää mutta on varmaan juttuja mitä haluut viel tehdä ja yksin on aina vähän raskaampaa ku kimpassa.
Silti, jos sattuu sellanen tilanne niin kerro sille jätkälle, ihan vaan siksikin et osaa varoo vähän jatkossa.
Tsemii sulle!
nyt sille sitten menit kertoon..? Pystyit kertoon "anopille" muttet miehelle?
Sun ei oo pakko tehdä mitään mitä joku katkera vanha ämmä hourailee...
Tämä juttu vahingossa eksyi sen korviin. Hän sitten että tosiaan pilaan tämän elämän kertomalla sille ja mä kuulemma tahallaan vitkuttelin päätöstäni mitä teen ja pakko myöntää että osa syynä päätöseeni tehdä abortti oli tämä painostus.. Ärsyttää kun mun pitää tässä yksin kärsiä asian kanssa.
Et ole yksin vastuussa! Siis joa vaikka kortsu hajosi tai muuta, ei ole sun syy sen enempää! Jos taas valehtelit että käytit pillereitä, on sun syy, mutta siis jos ehkäisy vaan petti, äijä on vastuussa kanssa!!!
Maailman törkein asia on että nainen on aina lopulta se joka kärsii, monesti vielä yksin siitä biologisesta tosiasiasta johtuen että hän kantaa sikiötä sisällään! Lääkkeellinen sattuu kyllä, mutta ei paljoa kunnon lääkkeillä, osan saat jo sairaalasta ja kotoa buranaa.
Helvettiin naisten syyllistäjät, jos nainen jää yksin, ette ole tod. oikeutettuja syyllistämään ette abortista tai sen tekemättä jättämisestä. Exäni sun ikäisenä joka oli ihan sika pettäjä, sanoi kerran kun ei oltu ostettu kortsuja että kai voidaan paljaallakin vetää, että jälkikäteen tunsin vihaa kun tajusin ettei kusipää välittänyt musta yhtään!
Kuulehan, kysymys on SINUN lapsestasi, sinun ja miehesi lapsesta.
Ryhdy aikuiseksi viimeistään nyt, äläkä anna painostaa itseäsi johonkin, mitä ilmeisesti kadut lopun elämääsi.
Olet lapsesi äiti kaikkine vastuineen ja velvollisuuksineen. Harkitse ja toimi sen tosiasian perusteella.
siis poikaystävän vanhemmat ei hyväksy lasta eikä mua koksa ollaan pilattu NIIDEN elämä,siis myös vanhempien.
jään näillänäkymin yksin,viikkoja on 27 menossa nyt.en tehnyt aborttia koska halusin itse pitää lapsen,eikä lapsi ole syyllinen isänsä valintoihin.
lapsi oli toivottu mutta kun pokaystävän vanhemmat eivät hyväksyneetkään niin hän käänsi selkänsä.mieluummin yksin kun ihmisen kanssa joka ei pysty tai halua kantaa vastuutaan.
mieti myös lapsen näkökulmasta
Totta hemmettissä sinä kerrot tälle lapsen isälle.
Herää nyt!
Ihan samalla tavalla se on vastuullinen tuohon tapahtumaan.
Äiti suojelee poikaa ja sinä tottelet, voi vitsikkä.
Tuollaiset asiat pitää jakaa, eikä hautoa omassa päässä.
kukaan voi olla noin lammas ettei uskalla kertoa OMALLE POIKAYSTÄVÄLLEEN kun sen äiti vähän älähtää..
Siis hetkinen - olet jutellut raskaudestasi lapsen isän ÄIDIN kanssa, neuvotellut HÄNEN kanssaan mitä tehdä ja kenelle saa kertoa ja kenelle ei?? Teillä päin on todella kieroutuneet tavat, vai oletko kenties raiskanut jonkun holhouksenalaisen kehitysvammaisen?
Ensinnäkin, mikään pakko sitä aborttia ei ole tehdä jos et sitä itse tahdo. Kenenkään muun elämä tässä ei ole kyseessä kuin sinun omasi!! Lapsen isoäiti ei ole oikeutettu päättämään mikä on parasta sekä hänen pojalleen että sinulle, saatikka jollekin mistä ehkä tulisi hänen lapsenlapsensa. Ymmärräne ttä asia on hänelle vaikea mutta hänellä ei ole mitään oikeutta sälyttää omia ymmärrysvaikeuksiaan sinun kestettäviksesi, ja sinulla ei ole minkään maailman velvollisuutta totella tuota naista. Ei yhtään mitään.
Jos abortin päädyt tekemään, se on syytä olla siksi että et halua kantaa ja synnyttää tuota lasta joka olisi tuloillaan. Opiskella voi hyvin lapsen kanssa ja raskauden ajan, sen ovat monet tehneet, ja ikä ei ole aikoihin ollut mikään este. Rahallisesti yhteiskunta tulee vastaan, kaikki selviämisen edellytykset ovat olemassa, kaikki riippuu sinusta ja sinun omasta halustasi tämän raskauden suhteen.
Tässä tapauksessa, koska miehne äiti yrittää painostaa aborttia tekemään, on sinulla myös oikeus ja velvollisuus kertoa miehelle missä mennään. Muuttaako hänen mielipiteensä asioita? Jos hän on myös abortin kannalla, riittääkö yksin jääminen syyksi sinulle? Entä jos hän haluaisikin tämän lapsen? Mitä silloin tekisit?
Älä ole olosuhteiden vietävissä, tee oma päätöksesi itsesti, elämäsi ja omien arvojesi perusteella. Se on sekä oikeutesi että velvollisuutesi.
***
Hyvin kirjoitit, toivottavasti tyttö tekee justisa näin. Hiideen tyhmät anopit!
lapsesi isälle! Sitten yhdessä mietitte, mitä teette. Hänellä on oikeus tietää asiasta. Ehkä hän haluaa naimisiin kanssasi tai muuten huolehtia lapsesta. Vaikuttaa siltä, että sinua on painostettu aborttiin. Älä anna kenenkään tehdä niin. Abortilla ei ole vielä kiirettä. Sen saa 12. viikkoon asti.
Lääkkeellinen keskeytys on suunnilleen yhtä kivulias kuin luonnollinen (spontaani) keskenmenokin ja muistuttaa muutenkin sitä paljon. Kipulääkettä saa niin paljon kuin tarvitsee.
Sain tietää 19vuotiaana että odotan nykyistä kaksi vuotiasta tyttöäni,kyllä se siinä vaiheessa pelotti alkaa yksinhuoltajaksi kun kouluakin oli viellä pari vuotta käymättä,saan kiittää perhettä ja ystäviä että auttoivat minua lapsen hoidossa ja opskelussa=)
Sinulla on "velvollisuus" kertoa isälle vaikka olisi kuinka hankalaa,minä en kertonut isälle vasta kun olin seitsemännellä kuulla raskaana,olisin halunnut olla kertomatta,mutta jokaisella lapsella on oikeus isään.
Jaksamisia mitä nyt ikinä päätätkin!!!=)
ensimmäiseksi menet kertomaan asiasta isälle. Haistata piut paut hänen äidilleen. Tämä asia on vain sinun ja sen miehen jonka siittiöstä vauva on alkunsa saanut. Ei 19 vuotias ole mikään nuori tekemään lasta, onhan sitä ennenkin tuossa iässä äidiksi tultu ja hyvin hoidettu!
ei kannata mennä aborttiin...mulle tehtiin abortti
viikolla 11 miehen painostuksen vuoksi ja olin silloin n.16vuotias ja kadun sitä syvästi...tällä hetkellä lapsettomuus hoidoissa ja uskon vahvasti et toi abortti vaikutti tähän lapsettomuuteen. tiiän ettei tuu oleen helppoa kasvattaa lasta yksinään jos nyt yksin joudut(mies voi hyvin ilahtua asiasta et siitä tulee isä),mut se on sen arvosta et joutuisit kattoon ittees peilistä joka aamu tietäen mitä oot tehnyt...mulla 10vuotta aikaa siitä...
Kerroin nyt entiselle poikaystävälleni asiasta. Hän oli vähän järkyttynyt asiasta, mutta saimme puhuttua jne. Hän oli sitä mieltä että minun pitäisi pitää lapsi ja hän aikoisi osallistua tämän elämään. Saa nyt nähdä miten asiat edistyy. Hänen äitinsä pyysi anteeksi minulta käytöstänsä, hän sanoi olleensä vain niin järkyttynyt myös asiasta. Poikaystäväni tai siis entinen poikaystäväni on minua pari vuotta nuorempi, tämäkin voi vaikuttaa asiaan. Poikaystäväni äiti on minun äitini perhetuttuja niin sen takia tämä asia oli päässyt hänen korviinsa minun äitini kautta.
Olen nyt jo lähes viisikymppinen, kahden aikuisen tyttären äiti. Lapsia olisi neljä, jos heidät olisin synnyttänyt eli itselleni on tehty kaksi aborttia aikoinaan. En ole koskaan katunut niitä. Tilanteet on otettava sellaisina kuin ne silloin olivat ja minulle ne olivat ainoa oikea ratkaisu. Jälkiviisaus ei auta ja sitä paitsi olen edelleenkin samaa mieltä: minulle ne olivat ainoa oikea ratkaisu niissä tilanteissa. Jokainen nainen tuossa tilanteessa tuntee surua ja on alakuloinen (jo hormonien takia)toimenpiteen vuoksi. Se on ihan normaalia ja kannattaa yrittää vaan elää niiden tunteiden läpi. Ajastaan kyllä helpottaa. Mutta syyllisyyttä on turha kantaa mukanaan, pitää vaan luottaa siihen, että itse tietää parhaiten mikä on itselle oikea ratkaisu. Ei muut voi loppujen lopuksi siihen vaikuttaa.
Sain lapsen noiden aborttien jälkeen ja voin rehellisesti kertoa, että kyllä monesti raskausaikana mietin, että rangaistaakohan minua jotenkin "pahoista teoistani". Pelottikin, mutta pystyin puhumaan peloistani ja ymmärsin, että siihenhän meidät on kasvatettu: taikauskoiseen pelkoon jne. Ei se ymmärrys pelkoja poistanut, mutta helpotti paljon.
Olen kertonut tyttärilleni aborteistani ja siihen johtaneista syistä, kun ovat olleet tarpeeksi vanhoja kuulemaan äitiään myös ihmisenä ja viestini heille on ollut, että voivat kääntyä puoleeni ilman tuomitsemisen pelkoa, jos joutuvat jostain syystä samaan tilanteeseen. Keskusteluapua annan, mutta jokaisen on tehtävä ratkaisunsa itse omista lähtökohdistaan käsin; sen olen heille viestittänyt. Nyt odotellaan myönteisellä mielellä tulevia lapsenlapsia, josko luoja niitä minulle soisi. Jos ei suo - sitten ei suo.
Toivon teille kaikille aborttiin päätyneille ihmisille onnea elämäänne, säilyttäkää itseluottamuksenne ja omanarvontunteenne. Aika kyllä antaa perspektiiviä. Ja teille synnyttämiseen päätyville: kaikkea hyvää, terveitä lapsia ja paljon ilonhetkiä pienokaisistanne.
Tuomitsijat: mitä te oikein luulette saavuttavanne?
Minä olen myös tehnyt abortin, mutta vuosia sitten. en koskaan pystynyt kertomaan siitä äidilleni saatika isälleni. Luin viestisi, jostain syystä kyyneleet kihosivat silmiini ja sain jonkinlaisen "synninpäästön". Olo oli kuin olisin lukenut äitini tekstiä(näin sen siis halusin kuvitella) ja olo on kepeämpi.
"Jokainen nainen tuossa tilanteessa tuntee surua ja on alakuloinen (jo hormonien takia)toimenpiteen vuoksi."
Hormonienko takia vain? Ettei kuitenkin olisi sentään useimpien kohdalla vielä kyse siitä terveen omantunnon rippeistä, jotka abortissa ja sen jälkeen pyritään tehokkaasti tukahduttamaan.
Tiesitkös että neljäsosa tarvitsee henkistä hoitoa jälkeenkin päin (vailla hormonivaikutusta)?
Joillekin se "taikauskoinen" pelko rankaisusta osoittauttukin myöhemmin ihan todeksi lapsettomuuden kautta.
Joo-o, omanarvontunnosta abortintekijöillä tuskin on pulaa; sitä on vähän liiankin kanssa.. Katsotaan oma mukavuus arvokkaammaks ku toisen koko elämä!!
Mitäkö "tuomitsijat" (lue: kaunistelemattomien totuuksien kertojat) saavuttavat? No, tietysti että mahdollisimman moni alkanut elämä saisi pitää tärkeimmän ihmisoikeutensa, jonka tulisi yhtä itsestäänselvänä kuulua kaikenikäisille!! Koituisi muuten varmaan useimmille naisistakin lopulta paremmaksi ratkasuks, ettei tarvis tulla vielä vuoskausienki päästä tälläsille palstoille vakuutteleen syyttömyyttään ja katumattomuuttaan...