Olen runsaskarvainen nainen. Tapaamistani miehistä vain kaksi on ollut karvaisempia kuin minä.
Olen taistellut jo pari vuosikymmentä karvojani vastaan. Taistelu on ajankohtaista aina kesäisin ja uuden miehen astuttua elämääni.
Tulipa kerran jälleen uusi mies. Käytin paljon voimavarojani ja aikaa karvapeittoni poistamiseen ja pehkoni siistimiseen.
Oltiin sitten intiimisti.. tai ei keretty edes ku tunnusteluasteelle, jolloin mies möläyttää: "Sul on sänki! Ootsä ajellu karvat??" Nolostuin, sillä valtava työmäärä oli mennyt hukkaan. Vänkäsin vastaukseksi jotain metsän harventamisesta, jolloin sain palautteen olla ajelematta karvojani, antaa niitten olla vaan ihan rauhassa.
Suhde päättyi muihin kuin karva-asioihin, mutta en kertaakaan näyttäytynyt miehelle karvoineni päivineni. Jos mies nähnyt karvaiset jalkani, tai harventamattoman pehkoni.. olisinkohan kelvannut..
Karvani inhottavat minua ja ne heikentävät naiseudentuntoani. Pitäisin itseni siistinä koko ajan, mutta ongelma on herkässä ihossani. Kärsin aina pari viikkoa jokaisen karvanpoiston jälkeen kutinasta ja pistelystä, tulehduksista ja sisäänpäinkasvaneista karvoista, vaikka mitä konstia käytän. Karvojen takaisinkasvu alkaa hetimiten poistosta ja yleensä heti poiston jälkeen jää sänki, vaikka olisin kuinka huolellinen.
Onkohan olemassa miehiä, joita oikeasti ei haittaa naisen karvaisuus niin, että kyse ei ole eriskummallisesta mielenkiinnosta juuri karvaisia naisia kohtaan, vaan ihan tavallisia miehiä, jotka rakastavat karvaista naistaan ja jotka eivät samalla katselle posliinikinttujen perään..??
Olen taistellut jo pari vuosikymmentä karvojani vastaan. Taistelu on ajankohtaista aina kesäisin ja uuden miehen astuttua elämääni.
Tulipa kerran jälleen uusi mies. Käytin paljon voimavarojani ja aikaa karvapeittoni poistamiseen ja pehkoni siistimiseen.
Oltiin sitten intiimisti.. tai ei keretty edes ku tunnusteluasteelle, jolloin mies möläyttää: "Sul on sänki! Ootsä ajellu karvat??" Nolostuin, sillä valtava työmäärä oli mennyt hukkaan. Vänkäsin vastaukseksi jotain metsän harventamisesta, jolloin sain palautteen olla ajelematta karvojani, antaa niitten olla vaan ihan rauhassa.
Suhde päättyi muihin kuin karva-asioihin, mutta en kertaakaan näyttäytynyt miehelle karvoineni päivineni. Jos mies nähnyt karvaiset jalkani, tai harventamattoman pehkoni.. olisinkohan kelvannut..
Karvani inhottavat minua ja ne heikentävät naiseudentuntoani. Pitäisin itseni siistinä koko ajan, mutta ongelma on herkässä ihossani. Kärsin aina pari viikkoa jokaisen karvanpoiston jälkeen kutinasta ja pistelystä, tulehduksista ja sisäänpäinkasvaneista karvoista, vaikka mitä konstia käytän. Karvojen takaisinkasvu alkaa hetimiten poistosta ja yleensä heti poiston jälkeen jää sänki, vaikka olisin kuinka huolellinen.
Onkohan olemassa miehiä, joita oikeasti ei haittaa naisen karvaisuus niin, että kyse ei ole eriskummallisesta mielenkiinnosta juuri karvaisia naisia kohtaan, vaan ihan tavallisia miehiä, jotka rakastavat karvaista naistaan ja jotka eivät samalla katselle posliinikinttujen perään..??
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä ainakin ihastelen vilpittömästi naisia, jotka eivät ajele lainkaan karvojaan! Heistä voi sanoa, että he eivät ole mitään laumasieluja. Sitäpaitsi karvaiset naiset ovat todella seksikkäitä!
Ajele kerran pari viikossa, niin iho tottuu. Tämä kokemuksesta. Käytä aina uutta terää.
Kannanottosi on poikkeuksellinen ja juuri sen takia aivan ihastuttavan puoleensa vetävä.
Suurin osa täällä olevista viesteistä tuntuu koskettelevan karvanpoistoon liittyviä asioita ja ongelmia - asia, mikä sinänsä on varsin ymmärrettävää. Nyky-yhteiskuntamme suosinee tällä hetkellä varsin vahvasti "siistittyä" versiota naisen häpykarvoituksen kyseessä ollessa.
Itse kuulun kuitenkin siihen ymmärtääkseni varsin pienilukuiseen miesjoukkoon, jonka mielstä luonnollisen karvainen nainen on jotakin aivan jumalaista. Omasta mielestäni niitä karvoja ei kertakaikkiaan voi olla liikaa. Tuuhea, laajalle leviävä intiimikarvoitus on mielestäni hyvin naisellista ja eroottista. Tiedän tämän mielipiteeni "nostavan karvat pystyyn" hyvin monelta lukijalta, mutta toivon teidän kaikkien muistavan, että meillä jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseemme ja mielihaluummekin. Niitä on aivan turha ryhtyä kritisoimaan, vaikka luulenkin saavani muutaman vastareaktioisen viestin.
Kaipa minun olisi pitänyt syntyä jonnekin eteläeurooppaan, jossa karvaisia naisia on geeniperimästäkin johtuen jo huomattavasti enemmän kuin täällä pohjolassa. Kuinka ihanan näköinen onkaan nainen, jonka pikkuhousujen sivuilta häpykarvoitus rehottaa valtoimenaan kohti alavatsaa ja nivusten yli pitkälle reisille. Sääri- ja käsivarsikarvat kruunavat kokonaisuuden. Olen joskus miettinyt, mikä kumma minua tässä aiheessa oikein viehättää ja olen tullut siihen johtopäätökseen, että kyseessä on jotakin, joka liittyy alkukantaisuuteen ja siihen luonnollisuuteen, jota karvainen - ja siis luonnontilassa oleva - nainen mielestäni edustaa. Kun tähän lisätään vielä se, että olennaisempaa kuitenkin on se, mitä siellä naisen ihon alla ja etenkin korvien välissä on, ymmärtänet varmaan, että tälläisen yhdistelmän löytäminen on aika hankalaa.
Jos haluat keskustella kanssani lisää, on sähköpostiosoitteeni lumilyhty2007(at)hotmail.com. Haluaisin ihan oikeastikin mielelläni tutustella kanssasi :)Jään mielenkiinnolla odottamaan yhteydenottoasi.
Sanoisinpa, että olen taatusti karvaisempi kuin sinä, eli kokemusta karvaisuudesta on...
Olen myös seurustellut parin hyvinkin luonnollisen kauniin ja luonnolliset elämäntavat omaavan neitosen kanssa, jotka ei karvojaan ajelleet sen enempää kainaloista kuin alempaakaan.
En pitänyt sitä kyllä missään nimessä epämiellyttävänä, vaan naiseen kuuluvana luonnollisena ominaisuutena.
Voi tietysti johtua siitä, että itse olen aina ollut runsasturkkinen ja saanut tottua lapselliseen virnuiluun ja lasten vilpittömiin kyselyihin esim. uimahalleissa.
Itse tiedän ihan tasan tarkkaan, että kun karvaa on paljon, on karvattomuusihanteeseen pyrkiminen ihan turhaa unelmointia. Ei tulisi mieleenkään ajella itseltä mistään kohtaa (hiuksia ja partaa lukuunottamatta) kaikkia karvoja pois. Alapäätäni siistin - mutta sitäkin vain siksi, että pitkää karvaa on paljon ja pitkät irtokarvat esim. esinahan alla ei tunnu yhtään sen mukavammalta kuin maastopyöräily monttuisella polulla ilman satulaa. Jälkimmäistä en tosin ole kokeillutkaan.
Ole huoleti karvainen itsesi. Nainen on ihana omana itsenään - jos on pakko yrittää olla jotain muuta, silloin on jotain perustavanlaatuisesti pielessä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=1000000000000005&posting=22000000025747313
niin siis ole huoleti ja nauti naisenakin
karvaisuudestasi.
Meitä on monta miestä,jotka nauttivat
luonnollisuudesta...
Posliinithan on vaan median(pornoteollisuuden)
tuomia ilmiöitä...
Mä ainakin omasta naisestani pidän..kainalokarvat,pimppakarvat,reisikarvat,säärikarvat...jne..
Itse olen myös erittäin karvainen. Olen alapäähommat hoitanut niin että epilaattorilla hoitelen bikinirajat ja hieman madallan karvotuksen alkamiskohtaa. Sitten saksilla pietän karvat kohtuu pituisina ja haarojen välistä ja persealueelta ajelen ladyshaverillä. Ainahan nuo bikinirajat on ärtyneet. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Joka päivä myös pesuhanskalla hinkkaan estääkseni etes vähän karvojen sisäänpäin kasvamista. Silti niin tapahtuu vaikka kuin hinkkaa mutta pysyy ainaki kohtuu aisoissa.
Sänkeä ei siis tarvi kestää ainakaan bikinirajoilla jos käyttää epilaattoria. Koska voit alkavat sänget ajella pois epilaattorilla ja karvat kasvaa eri tahtia niin jos on pieni sänki mitä ei vielä voi epiloida ei se haittaa ku sitä on niin harvakseltaan verrattuna jos vaan ajelis ne shaverillä pois.