Tuli mieleen tällainen kysymys. Uskovaisissa on hienoja ihmisiä, mutta onko asia nimen omaan uskon ansiota? Tulee mieleen, että nämä ihmiset saattaisivat olla aivan yhtä sydämellisiä, vaikka eivät olisi vl-uskossa?
Jos elämässä näyttää menevän tasaisen hyvin, niin tunteeko vl-uskova tarvetta erota liikkeestä? Minun mielestäni hyvin todennäköisesti ei. Erilaiset kriisit saavat ihmisen radikaaleihin ratkaisuihin, kuten eroamaan vl-uskosta.
Jos elämässä näyttää menevän tasaisen hyvin, niin tunteeko vl-uskova tarvetta erota liikkeestä? Minun mielestäni hyvin todennäköisesti ei. Erilaiset kriisit saavat ihmisen radikaaleihin ratkaisuihin, kuten eroamaan vl-uskosta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
koettelemukset panevat entistä enemmän ihmistä hakeutumaan Jumalan valtkunnan yhteyteen saattomiesten joukkoon ja evankeliumin lohdullisuuteen.
ei löydy muuta kuin kateutta armottomuutta kyvyttömyyttä asettua toisen ihmisen asemaan ja kyvyttömyyttä hyväksyä sitä että...
Jumalan käedestä on otettava se mitä sieltä annetaan. Ja toisinaan sieltä annetaan asioita joiden edessä ei voi muuta todta kuin se että tähän on tyytyminen.
meillä kaikilla löytyy raadollisuutta.Jumalan sanalla meidän jokaisen pitää yrittää kuolettaa lihan töitä. Tarvitsemme monasti neuvoja ja nuhteita.
lause toisensa jälkeen. Papukaija-vl on taas paikalla...
yrttitarhan hakomajan ympärillä katsoen kenet voisivat niellä. Ja niin ovet katua vastaan suljetaan, rakas saattoväki.
"Jos elämässä näyttää menevän tasaisen hyvin, niin tunteeko vl-uskova tarvetta erota liikkeestä? Minun mielestäni hyvin todennäköisesti ei. Erilaiset kriisit saavat ihmisen radikaaleihin ratkaisuihin, kuten eroamaan vl-uskosta."
Mitä paremmin ihmisellä menee sitä sokeampi hän on vl herätysliikeen ongelmille. Kuitenkin jos ihmien joutuu tilanteeseen joka on "vieras" tai muuten "harvinainen" tapaus ihminen joutuu tilanteeseen jossa ei ole yhtä oikeaa kantaa asiaan.
Ja kun hän alkaa painia asian kanssa niin siinä saataa käyvä niin että vl löytyy kaksi täysin toisistaan poikkeavaa ajattelumallia. Joista toinen johta täyteen armottomuuteen.
Jos ihmiselle jää valittavaksi vl tapakultuuri tai Jumala niin ajattelisin että ihminen pitää kiinni Jumalasta ja hylkää vl tapakultuurin.
Kaikki eivät saa elämässä valita. Jotkut käyvät elämänkouluja tohtoriksi asti jotkut jäävä siinä ala-asteen viimeisille luekille. Ne jotka ovat elämänkoluja paljon käyneet ymmärtävät että absoluuttista oikeaa ei ole olemassakaan missään asiassa. Vaan ihmisen on elettävä omantuntonsa ohjaamana. Elää siinä - rakasta lähmimmäistä niin kuin itseäsi. Mikä ei riko lähimmäistä vastaan on oikein.
Kuitenkin ihmset omassa kateudessaan pahentuvat niille joita elämä sekäkoettelee että myös siunaa sillä ettei - muuta tietä ole kuin uskoa yskin armosta.
Vl parhaaksi asiaksi sanotaan yhteisöllisyyttä. Vl tarjoaa paljon tekemistä lähes kaikille. Yhdessä tekeminen ja olemin on valtaosasta ihmisiä mielestä mukavaa. Vl tuo turvallisuutta ja asettaa rajoja.
Rajat jossain määrin suojelevat ihmstä töppäilemästä. Ja sitä kautta "suojelevat" ihmisen elämää. Tosin tälläkin asialla on varjopuolensa.
Jos elämä menee tasaisesti eikä joudu tosipaikassa kosaan kyseenalaistamaan vl tapakristillisyyttä hän ei ehkä tunne tarvetta irrottautua. Onhan vl koko ihmisen elämä. Kaikki sosiaaliset kontaktit jne....
Kuitenkin ne jotka ovat asioita joutuneet tosissaan miettimään. Ja pohtineet sitä mitä raamattu oikeasti asioita sanoo tulevat ehkä siinä suhteessa vl kanssa umpikujaan että he eivät voi neillä kriiikittä kaikkea. Eli tälläisille ihmislle tulee yhteisä tärkeämmäksi omakohtainen usko.
meidän tulee välttää. Sekin on ihmistä lähellä. Siksi me jokainen pyydämme Jumalalta kohtuullisesti myötä ja vastoinkäymisiäkin, että meille pysyisi uskon lahja kirkkaimpana.
...eikö esim. pukeutumis- ja meikkaussääntönne ole tapoja? Eikö uskonne ole juuri tavoista kiinni, eikä omakohtaisesta USKOSTA? Ulkonäön mukaanhan luokittelette ihmiset uskoviin ja uskottomiin.
on taas ämmän vastauksissa. Ihan sama mitä kysytään, kaikkeen fraasipläjäys vastaukseksi..
tuo oraakkeli ja papukaija on kuin fraaseja. Kyllä me jokainen niitä käytämme.
Kuinka SRK:lla onkaan noin sanavalmiita ja nokkelia lyyrikoita palveluksessaan!
rajoilla me isojen perheiden ämmät opimmma pitämään puolemma ja vielä kynsin hampain pentujemmekin puolesta taistelemme, kuin jalopeurat ikään. Tulikohan tuossa nyt kovin paljon ulkoaopittuja kirjallisuudessakin paljon käytettyjä fraaseja.
Olen ajatellut hänellä olevan jonkinlainen tarve olla esillä vaikka ei olisi sanottavaakaan. Fraasia vaan lykkää.
kyllä ihmisen naamasta näkyy mitä sydämessä on. vaikkei olisi korvakorujakaan. näen sunkin naamasta ja sun puheenparrestasi. vaikka kuinka fraaseja osaisitkin vältellä. ihmisen viestinnässä paljon paljon suurempi osuus on muulla näkyvällä kuin puheella. ja suukin puhuu mitä sydämessäs on. senkin onko siellä hyvät vai huonot atvat vallalla.
Et vastannut kysymyksiin ollenkaan. Tyypillistä. Jos on korvakorut, niin näkee heti, ettei voi olla uskovainen, niinkö? Sekö on se oleellinen asia? Tai puuteri tai ripsiväri..
me ei tarvita korviksia eikä meikkejä. ja jos se ois tapa niin oisko se huono tapa?
eihän kaikilla tietenkään ole omakohtaista uskoa ja siitä hän on vastuussa jumalalle ei ihmisille.
...Mistä johtuu vl-uskovaisten erilaiset tarpeet riippuen maasta missä asuu?
>> me ei tarvita korviksia eikä meikkejä.
sen tiedän että he ovat nuoria kristittyjä.
joskus asiat kirkastuvat myöhemmin, silloin kun jumalan aika on. hekin ovat kuitenkin sydämestään uskovaisia.
Jos esim. Togossa on hyvin yleistä korvakorujen käyttö uskovaisilla, niin kenellekään ei tule mieleen epäillä niin suuren joukon uskovaisuutta. Toisin on Suomessa, jossa ollaan perinteeksi otettu korvakoruttomuus. Sitä perinnettä on vaikea rikkoa, ettei jossakin suhteessa leimautuisi.
Olen itse nähnyt seuroissa keski-iän ylittäneen naisen joka oli tietääkseni uskovainen ja käytti korvakoruja. Ei siitä mitään meteliä kukaan nostanut. Minä ajattelin vain, että ehkä hän jättää ne jossakin vaiheessa pois. Eivät ne uskomisen kannalta iso juttu ole mielestäni. Näistä asioista on jo aikaa, joten muistot omista tuntemuksista korvakoruasian suhteen ovat haalistuneet. Ehkä hän oli tehmyt jossakin vaiheessa parannuksen ja ajatteli, ettei korvakoruissa ole mitään "syntiä".