Mulla on kaveri jonka oon tuntenu ihan pienestä
pitäen. Nyt tää tyttö on jo täysi-ikäinen ja
pahasti sortumassa "kaidalta tieltä".
Kaveri on tuttujen seurassa todella puhelias ja
ulospäinsuuntautunut. Kun hänelle vieraita
ihmisiä yhtyy porukkaan, hän ikäänkuin sulkeutuu,
ja on tosi ujo. Olen miettinyt että ehkä hän
tämän takia on niin mieltynyt päihteisiin, kun
hänestä iiden vaikutuksen alaisena tulee niin
"villi" ja puhelias myös vieraammassa seurassa.
Nyt hän on muuttanut pois kotoa, ja bileet hänen
kämpässään taitaa olla pystyssä joka ilta.
Tässä välissä haluan huomauttaa etten ole mikään
ns. jeesustelija, itsekin käytän alkoholia
kohtuudella, mutta mutta..
Alkukesällä kaverini alkoi käyttää kannabista
säännöllisesti. tuolloin en vielä ollut
huolissani, mutta nyt tiedän että kuvioissa ovat
myös erilaiset pillerit ja ties mitä..
Ja tämä on ihan jokapäiväistä. Koulussa hän käy
kerran-pari viikossa enää.
Itse hän ei myönnä olevan minkäänlaista ongelmaa,
ja jos jotain yrittää sanoa, hän pitää heti
kaikkia asiasta huomattavia ihan ns. kalkkiksina
jotka ei tajuu mitään..
Mitä voisin tehdä? En asu enää samassa
kaupungissa kuin kaverini..
Ja hän on siis täysi-ikäinenkin.. Jos jollain on
jotain sanottavaa, keskustelisin mielelläni!
pitäen. Nyt tää tyttö on jo täysi-ikäinen ja
pahasti sortumassa "kaidalta tieltä".
Kaveri on tuttujen seurassa todella puhelias ja
ulospäinsuuntautunut. Kun hänelle vieraita
ihmisiä yhtyy porukkaan, hän ikäänkuin sulkeutuu,
ja on tosi ujo. Olen miettinyt että ehkä hän
tämän takia on niin mieltynyt päihteisiin, kun
hänestä iiden vaikutuksen alaisena tulee niin
"villi" ja puhelias myös vieraammassa seurassa.
Nyt hän on muuttanut pois kotoa, ja bileet hänen
kämpässään taitaa olla pystyssä joka ilta.
Tässä välissä haluan huomauttaa etten ole mikään
ns. jeesustelija, itsekin käytän alkoholia
kohtuudella, mutta mutta..
Alkukesällä kaverini alkoi käyttää kannabista
säännöllisesti. tuolloin en vielä ollut
huolissani, mutta nyt tiedän että kuvioissa ovat
myös erilaiset pillerit ja ties mitä..
Ja tämä on ihan jokapäiväistä. Koulussa hän käy
kerran-pari viikossa enää.
Itse hän ei myönnä olevan minkäänlaista ongelmaa,
ja jos jotain yrittää sanoa, hän pitää heti
kaikkia asiasta huomattavia ihan ns. kalkkiksina
jotka ei tajuu mitään..
Mitä voisin tehdä? En asu enää samassa
kaupungissa kuin kaverini..
Ja hän on siis täysi-ikäinenkin.. Jos jollain on
jotain sanottavaa, keskustelisin mielelläni!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itselläni on ollut samantapaisia tapauksia
kaveripiirissä ja olen ollut itsekin vähällä
ajautua välillä ojasta allikkoon. Osa näistä
kavereista on nyt hyviä ystäviä, osa taas
entisiä.
Pahalta tuntuu kun halu auttaa ja neuvoa
torjutaan ja vähätellään. Itse olen ollut välillä
henkisesti niin väsynyt että hyvän ystävän kanssa
puhuminen tuntuu hyvältä.
Itsenäistyminen on monimutkainen tapahtuma , eikä
pelkkä ikä tee aikuiseksi.
Monelle ei olekaan niin helppoa asua yksin , on
takana (ehkä) pitkä ja huoleton lapsuuden aika,
sitten yleensä kapinoidaan vanhempia vastaan-" kun
he eivät elämästä mitään tiedä".
Koko opittu arvomaailma halutaan panna uusiksi,
tähän päivään ovat tulleet huumeet , joilla voi
nostaa , tai luulla nostavansa itsetuntoaan.
Oletko tekemisissä hänen vanhempiensa kanssa, ei
ole suuri synti kertoa heille, jospa yhdessä
pystyisitte auttamaan, tämä ON LÄHIMMÄISEN
RAKKAUTTA, ei takanapäin ilkkumista, ei tämä ns
täysi-ikäisyys ole mikään perusta olla
puuttumatta.
Sinun ei pidä luulla olevasi petturi , eikä pelätä
luottamuksen puutetta, mietippä , jos hän olisi
sinun lapsesi. On pitkä aika huolehtia lapsestaan
noin 20 vuotta, vanhemmuus säilyy kuitenkin
kuolemaan asti.
Ei kukaan vanhempi halua lapselleen sellaista
kohtaloa, vai esim voisitko ajatella tilannetta
jossa saataisit ystäväsi hautaan ja sen jälkeen
kertoisit vanhemmille , että joo kyllähän mä
tiesin.
"Mistä tunnet sä ystävän ,onko luonasi silloin
hän.....silloin ystävyys punnitaan..."
hänen vanhempansa tietävät kyllä, ovat tosi
huolissaan mutta voimattomia tekemään asialle
mitään, kun tyttö on täysi-ikäinen eikä ota
mitään järkipuheita kuuleviin korviinsakaan..
ja en tunne itseäni tosi ystäväksi jos vain
odotan tekemättä mitään että kaveri tulee
järkiinsä.. :(
Katso internetistä www.Al-Anon.fi
Turhaa lienee yrittää "auttaa" niinkuin sinä
asian näet. Jos kaverisi on narkki, se vaan
ärsyttää. Ole ystävä pysymällä tavoitettavissa.
Kyllä se sun luo tulee kun on aika. Älä
moralisoi, älä puhu huumeista, vaan ole siinä.
Tee selväksi että olet Ystävä.
..tiedän kokemuksesta. Suomen systeemi on
mielestäni todella syvältä, mitään ei voida tehdä
ennenkuin on liian myöhäistä. Ja vaikka nuori
olisi vasta 16, eli ei täysi-ikäinen, ehtii hän
täyttää 18 ennekuin byrokratian pyörät ovat
pyörineet siihen malliin että apua löytyisi. Ihan
liian vähän määrärahoja kohdennetaan tähä
ongelmaan!!!
On hienoa että olet huolissasi ja välität, mutta
muuta et voi tehdä kuin puhua ja kuunnella. Se on
todella turhauttavaa!
se mitään apua tarvitse jos näiltä idiooteilta
täällä kysyt,ne huumeethan on niin
turvallisia,,,,,,,,
No se on kuitenki hyvä ettet ole itse niihin niin
pahasti sortunu...jos sinä olet kaverillesi
todella tärkeä ihminen niin pistä hänet
valitsemaan itsesi ja päihteiden väliltä...ehkä
tuo ei toimi,mutta ainakin yritit!!Loppu onkin
sitten kaverisi oma ongelma...