Benito Pollo oli Mafioso, Don Russon iskijä, vasara.
Tai oikeammin hänestä oli tulossa sellainen, tämä oli hänen ensimmäinen toimensa.
Don Russo oli antanut tehtäväksi kerätä suojelurahaa uudelle perheelleen.
Jo tässä ensimmäisessä paikassa Pollo oli epäonnistunut aikomuksissaan, Trattorian pitäjä oli hyväntahtoisesti naureskellen ohjannut hänet pihalle.
Näin ei voi jatkua, päätti mafioso ja varustautui uusintakäyntiin. Tällä kertaa hän oli laatinut suunnitelman, ja aseistautunut katkaistulla haulikolla – ”luparalla”
Suunnitelma oli yksinkertainen mutta tehokas.
Hän ahdistaa Isännän seinää vasten, ojentaa tälle patongin ”ystävyyden eleenä”, ja kertoo jäätävästi hymyillen terveiset Don Russolta. Oikeasta kainalostaan uhaten luparalla.
Ystäviltähän ei voi mitään kieltää…
Ajankohta oli myös huolella valittu, siihen aikaan kaikki kyläläiset olisivat messussa. Paitsi tämä itsepäinen suomalainen, Michelangelo Pärnänen
Heti alussa alkoi homma ns. kusta kintuille. Pollon polkupyörän takakumi vuoti, eikä pumppua tullut mukaan.
Helvetillisesti rämistellen hän lasketteli nupukivistä myötälettä kohti ravintolaa, jonka eteen oli pysäköity punainen Alfa GTV.
Tämä ei ollut yllätys, mafioso tiesi että Trattorian pitäjän veli, Giovanni oli saapunut pohjoisesta kyläilemään.
Veljekset istuivat terassilla, suurta viinikarahvia tyhjennellen. Kaksi 150 kiloista kolossia.
Pollo sai pyöränsä pysäytettyä terassin eteen. Tavaratelineelle oli sidottu kaksi pitkänomaista pakettia.
Hän tempaisi vetosolmusta mutta se ei auennutkaan, hiki alkoi helmeillä mafioson otsalla.
Solmut olivat aina olleet hänelle vaikeita. Vihdoin Isännän veli ojensi hänelle linkkuveitsen terassin aidan yli.
Hermostunut sotilas tempaisi valkoiseen paperiin käärityn esineen ja paiskasi sen Michelangelo Pärnäsen eteen pöydälle. Kainaloonsa jättämä lupara osoitti puolen metrin päästä ravintoloitsijan kasvoihin. Niin ainakin piti olla.
- Buongiorno, Terveiset Don Russolta,- hän kähähti hermostuneella äänellään.
- Ka, voe tokkiisa sitä kutjaketta- vastasi Isäntä, ja veti Pollon kainalosta puolimetrisen patongin, jonka pää pilkisti paperin välistä.
- Otahan siekii Giovanni, hän sanoi ja katkaisi puolet veljelleen.
Jeesus Maria, hän oli antanut vahingossa ravintoloitsijalle haulikkonsa ja piteli itse patonkia kainalossaan.
Pakokauhu valtasi Pollon mielen, ja hän säntäsi alas terassilta.
Samassa mahtava jysäys täytti ilman, ja mafiasoturi paiskautui maahan.
Minä kuolen nyt, hän ajatteli. Minua ammuttiin selkään!
Hän tunsi kitkerän kordiitin hajun sieraimissaan…
Vähitellen hän palautui todellisuuteen, etenkin kun keskustelu terassilla tuntui jatkuvan normaalisti.
- Ka, mittees sie Giovanni paukuttelet?
- No, kun mahhoo turvottaa se eylinen lanttukukko, pierettää vähän…
Nöyryytyksestä kalpea Pollo nousi vapiseville jaloilleen, ja laahusti pyörälleen.
Hyväntuulinen Isäntä naputti häntä olkapäälle.
- Torrakkos jäi, outkos sie sorsametälle mänössä?
Illalla Donin tivatessa häneltä suojelurahoja, sai hän viimein kuiskattua… tuhat!
Dollariako? Ihastui Mafiajohtaja.
Ei kun liiraa, Pollo kuiskasi. Tosiasiassa nekin olivat hänen omia rahojaan.
Vihdoin raivostunut Don sai kiskottua hänestä totuuden esiin.
Belissimo! Tämä vaatii kostoa, tämä vaatii verikostoa, vendettaa!
Sitä paitsi mafian vasara ei kysele uhriltaan pyörän pumppua lainaan…
Pollolle annettiin viimeinen mahdollisuus, nyt oli onnistuttava.
Häpeissään mafioso kävi ostamassa Palermosta joukon tarvikkeita, ja alkoi rakentaa kahta pommia.
Pärnäsen aikataulu oli huolella selvitetty, joka maanantaina kello 10 hän lähti veljensä Alfalla lähimpään kylään. Ilmeisesti ravintolan asioissa.
Reitti sinne vei erään sillan ylitse, joka oli vain sadan metrin päässä Pollon leipomosta.
Niin, kunnon mafioso oli ammatiltaan sokerileipuri.
Radio-ohjattavalla laukaisimella homma hoituisi.
Maanantai aamuna leipuri nousi jo neljältä johtoja juottamaan. Homma vei yllättävän paljon aikaa, seinäkello löi jo puoli kymmenen. Kunpa kaikki kytkennät olisi ehtinyt vielä tarkistamaan... oli vielä hiukan epävarmuutta…
Ideana oli tehdä kaksi identtistä pommia, ellei toinen toimisi aamulla, olisi toisen korjattava vahinko kun Pärnänen palaa siestan loputtua.
Nyt oli jo kiire! Mafiatappaja sieppasi pommin ja kaukolaukaisimen.
Pommi sillan alle ja itse läheiselle kukkulalle tähystämään.
Pärnänen toimi kellontarkasti, minuuttia vaille syöksähti Alfa lyhyelle suoranpätkälle, joka päättyi siltaan. Siihen päättyisi myös Michelangelo Pärnäsen elämä!
Viittä metriä ennen siltaa, Pollo painoi säätimen nappia.
Huumaava räjähdys rikkoi maaseudun uneliaan kylän rauhan.
Onnistui, onnistui nyyhki murhaaja pää turpeeseen painettuna.
Mutta onnea kesti vain hetkisen, niin kuin laulussa sanottiin…
Mafioso kuuli yhä Alfan kaksoisputkien jylinän!
Nostaessaan päänsä, hän huomasi sillan olevan yhä paikallaan, ja urheiluauton häipyessä juuri mutkan taakse.
Valtaisa pölypilvi kohosi hieman kauempaa, maailmankartalta oli juuri hävitetty toinen rakennelma.
Benito Pollon leipomo.
Tai oikeammin hänestä oli tulossa sellainen, tämä oli hänen ensimmäinen toimensa.
Don Russo oli antanut tehtäväksi kerätä suojelurahaa uudelle perheelleen.
Jo tässä ensimmäisessä paikassa Pollo oli epäonnistunut aikomuksissaan, Trattorian pitäjä oli hyväntahtoisesti naureskellen ohjannut hänet pihalle.
Näin ei voi jatkua, päätti mafioso ja varustautui uusintakäyntiin. Tällä kertaa hän oli laatinut suunnitelman, ja aseistautunut katkaistulla haulikolla – ”luparalla”
Suunnitelma oli yksinkertainen mutta tehokas.
Hän ahdistaa Isännän seinää vasten, ojentaa tälle patongin ”ystävyyden eleenä”, ja kertoo jäätävästi hymyillen terveiset Don Russolta. Oikeasta kainalostaan uhaten luparalla.
Ystäviltähän ei voi mitään kieltää…
Ajankohta oli myös huolella valittu, siihen aikaan kaikki kyläläiset olisivat messussa. Paitsi tämä itsepäinen suomalainen, Michelangelo Pärnänen
Heti alussa alkoi homma ns. kusta kintuille. Pollon polkupyörän takakumi vuoti, eikä pumppua tullut mukaan.
Helvetillisesti rämistellen hän lasketteli nupukivistä myötälettä kohti ravintolaa, jonka eteen oli pysäköity punainen Alfa GTV.
Tämä ei ollut yllätys, mafioso tiesi että Trattorian pitäjän veli, Giovanni oli saapunut pohjoisesta kyläilemään.
Veljekset istuivat terassilla, suurta viinikarahvia tyhjennellen. Kaksi 150 kiloista kolossia.
Pollo sai pyöränsä pysäytettyä terassin eteen. Tavaratelineelle oli sidottu kaksi pitkänomaista pakettia.
Hän tempaisi vetosolmusta mutta se ei auennutkaan, hiki alkoi helmeillä mafioson otsalla.
Solmut olivat aina olleet hänelle vaikeita. Vihdoin Isännän veli ojensi hänelle linkkuveitsen terassin aidan yli.
Hermostunut sotilas tempaisi valkoiseen paperiin käärityn esineen ja paiskasi sen Michelangelo Pärnäsen eteen pöydälle. Kainaloonsa jättämä lupara osoitti puolen metrin päästä ravintoloitsijan kasvoihin. Niin ainakin piti olla.
- Buongiorno, Terveiset Don Russolta,- hän kähähti hermostuneella äänellään.
- Ka, voe tokkiisa sitä kutjaketta- vastasi Isäntä, ja veti Pollon kainalosta puolimetrisen patongin, jonka pää pilkisti paperin välistä.
- Otahan siekii Giovanni, hän sanoi ja katkaisi puolet veljelleen.
Jeesus Maria, hän oli antanut vahingossa ravintoloitsijalle haulikkonsa ja piteli itse patonkia kainalossaan.
Pakokauhu valtasi Pollon mielen, ja hän säntäsi alas terassilta.
Samassa mahtava jysäys täytti ilman, ja mafiasoturi paiskautui maahan.
Minä kuolen nyt, hän ajatteli. Minua ammuttiin selkään!
Hän tunsi kitkerän kordiitin hajun sieraimissaan…
Vähitellen hän palautui todellisuuteen, etenkin kun keskustelu terassilla tuntui jatkuvan normaalisti.
- Ka, mittees sie Giovanni paukuttelet?
- No, kun mahhoo turvottaa se eylinen lanttukukko, pierettää vähän…
Nöyryytyksestä kalpea Pollo nousi vapiseville jaloilleen, ja laahusti pyörälleen.
Hyväntuulinen Isäntä naputti häntä olkapäälle.
- Torrakkos jäi, outkos sie sorsametälle mänössä?
Illalla Donin tivatessa häneltä suojelurahoja, sai hän viimein kuiskattua… tuhat!
Dollariako? Ihastui Mafiajohtaja.
Ei kun liiraa, Pollo kuiskasi. Tosiasiassa nekin olivat hänen omia rahojaan.
Vihdoin raivostunut Don sai kiskottua hänestä totuuden esiin.
Belissimo! Tämä vaatii kostoa, tämä vaatii verikostoa, vendettaa!
Sitä paitsi mafian vasara ei kysele uhriltaan pyörän pumppua lainaan…
Pollolle annettiin viimeinen mahdollisuus, nyt oli onnistuttava.
Häpeissään mafioso kävi ostamassa Palermosta joukon tarvikkeita, ja alkoi rakentaa kahta pommia.
Pärnäsen aikataulu oli huolella selvitetty, joka maanantaina kello 10 hän lähti veljensä Alfalla lähimpään kylään. Ilmeisesti ravintolan asioissa.
Reitti sinne vei erään sillan ylitse, joka oli vain sadan metrin päässä Pollon leipomosta.
Niin, kunnon mafioso oli ammatiltaan sokerileipuri.
Radio-ohjattavalla laukaisimella homma hoituisi.
Maanantai aamuna leipuri nousi jo neljältä johtoja juottamaan. Homma vei yllättävän paljon aikaa, seinäkello löi jo puoli kymmenen. Kunpa kaikki kytkennät olisi ehtinyt vielä tarkistamaan... oli vielä hiukan epävarmuutta…
Ideana oli tehdä kaksi identtistä pommia, ellei toinen toimisi aamulla, olisi toisen korjattava vahinko kun Pärnänen palaa siestan loputtua.
Nyt oli jo kiire! Mafiatappaja sieppasi pommin ja kaukolaukaisimen.
Pommi sillan alle ja itse läheiselle kukkulalle tähystämään.
Pärnänen toimi kellontarkasti, minuuttia vaille syöksähti Alfa lyhyelle suoranpätkälle, joka päättyi siltaan. Siihen päättyisi myös Michelangelo Pärnäsen elämä!
Viittä metriä ennen siltaa, Pollo painoi säätimen nappia.
Huumaava räjähdys rikkoi maaseudun uneliaan kylän rauhan.
Onnistui, onnistui nyyhki murhaaja pää turpeeseen painettuna.
Mutta onnea kesti vain hetkisen, niin kuin laulussa sanottiin…
Mafioso kuuli yhä Alfan kaksoisputkien jylinän!
Nostaessaan päänsä, hän huomasi sillan olevan yhä paikallaan, ja urheiluauton häipyessä juuri mutkan taakse.
Valtaisa pölypilvi kohosi hieman kauempaa, maailmankartalta oli juuri hävitetty toinen rakennelma.
Benito Pollon leipomo.
Vastaukset 15
Vanhimmat
xxx
zzz
Miehelle ei mikään tunnu olevan pyhää.
Nauraa nyt MAFIAN kustannuksella!
Jäi jotenkin ilmavaksi tuo loppu. Mikä rakennus se oli, joa jysähti? Miksei sen Alla-Pollon pommi räjähtänyt? Entä paluumatka? Onnistuiko silloin?
Lupaava alku, mutta lässähti lopussa tämä tarina.
Ei pidä paikkaansa, luepa uudestaan.
Pollohan osoitti itse pomminsa valmistuksen loppuvaiheessa lievän epävarmuutensa toisen pommin toiminnasta.
Tällöin ainoastaan hänen omaan leipomoonsa jäänyt toinen pommi räjähti.
Mafiassa ei yleensä virheitä anneta anteeksi.
Pollo sai jo kerran anteeksi.
Yleensä mafia laittoi tarkkailijan seuraamaan operaation onnistumista.
Jos toinen epäonnistuminen tuli, tekijä "nukutettiin" samassa yhteydessä.
Pollon ei siis tarvinnut enää huolehtia palaavasta Alfasta, koska hänestä itsestään oli jo siis huolehdittu.
Ei aivan parasta Handea, mutta korkealaatuista kuitenkin, sanoisin...
Juu, anteeks vaan kauhiast, Handeli.
Multa jäikin tuo viimeinen virke lukematta. Siellähän se sanottiin selvällä suomenkielellä, että se oli se Pizzeria Alla-Pollo, joka räjähti.
No niin, eli eihän se tarina mitään lässähtänytkään (toisin kuin Pollon leipomus), vaan kohosi suorastaa huippunsa.
Eli kyllä tämä sittenkin oli hyvää Handea, lukijalta vain oli loppunut vieteristä veto juuri ennen viimeistä virkettä.
No en nyt sanoisi että juttu loppua kohden olisi lässähtänyt ja itse pysyin kyllä kärryillä loppuun asti. Toki olisi ollut hyvä esitellä Pollomme leipurina jo alusta lähtien. Tämä loppua ajatellen varsin olennainen seikka tuli kuvaan mukaan turhan myöhään. Kyllä tuolla Handella mielikuvitusta rittää, ei voi muuta sanoa.
Et kai ole Suzukisti? =)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=95&conference=1500000000000086&posting=22000000000296846
Heh.. Älkääkä vetäkö mitään johtopäätöksiä, vaikka Suitsa -palstalla kävinkin...=)
enpä vielä, jos Jumala suo...
edelliseen.
viime viikon jälkeen saattaisin jopa ollakkin..
MAANANTAI
Yksin kotona. Vaimolla on viikko vapaata. Hän matkustaa. Edessä on sangen miellyttävää vaihtelua. Luulen, että meillä on unohtumaton viikko, siis koiralla ja minulla.
Olen laatinut tarkan toimintasuunnitelman ja aikataulun. Tiedän, milloin nousen ylös, miten kauan viivyn kylpyhuoneessa ja miten kauan valmistan aamiaista. Olen myös ottanut huomioon tiskaamiseen, siivoukseen, koiranulkoiluttamiseen, ruoanlaittoon ja kaupassakäyntiin tarvittavan tuntimäärän.
Olen myönteisesti yllättynyt huomatessani miten paljon minulle jää silti joutilasta aikaa, jonka ah, saan käyttää miten haluan. En ymmärrä, miksi naiset tekevät taloudenhoidon niin mutkikkaaksi, vaikka se todellisuudessa vaatii niin vähän aikaa. Kysehän on ainoastaan organisoinnista.
Koira ja minä syömme kumpikin pihvin päivälliseksi.. Olen laittanut pöytään juhlaliinan, kynttilöitä ja ruusuja luodakseni viihtyisän tunnelman. Koira nauttii ankkapasteijaa alkupaloiksi, hienoa vihanneshöystöä pääruoan kera ja jälkiruoaksi keksejä. Minä juon viiniä ja poltan sikarin. En ole pitkään aikaan tuntenut oloani yhtä hyväksi.
TIISTAI
Minun on hieman tarkistettava suunnitelmaani. Näyttää siltä että se vaatii kuitenkin joitain pieniä muutoksia. Olen selittänyt koiralle, ettei jokainen päivä voi kuitenkaan olla juhlapäivä. Se ei niin ollen voi odottaa joka aterialla alkupaloja ja kolmea eri ruokakippoa, jotka minun sitten pitää tiskata. Aamiaisella huomasin, että kotitekoisessa appelsiinimehussa on yksi huono puoli: hedelmäpuristin on puhdistettava joka käyttökerran jälkeen. Toinen vaihtoehto on tietenkin puristaa niin paljon mehua, että se riittää kahdeksi päiväksi. Silloin puristimen joutuu tiskaamaan puolta harvemmin.
Oivallus: Makkarat voi lämmittää panemalla ne keiton sekaan, jolloin on yksi kattila vähemmän tiskattavana.
Missään tapauksessa en aio imuroida joka päivä, kuten vaimoni vaati. Joka toinen päivä riittää hyvin. Pitää vain muistaa vaihtaa tohvelit jalkaan ja puhdistaa koiran tassut jo ulko-ovella. Muuten tunnen oloni oivalliseksi.
KESKIVIIKKO
Minusta alkaa jotenkin tuntua, että taloudenhoito vaatii enemmän aikaa kuin arvasinkaan. Minun on jälleen tarkistettava toimintasuunnitelmaani.
Ensimmäinen askel: ostin pikaruokaa. Nyt minun ei tarvitse uhrata niin paljon aikaa ruoanlaittoon. Aterian valmistamisen ei pitäisi milloinkaan kestää kauempaa kuin sen syöminen. Vuode on ongelma. Kaikki on niin monimutkaista: nouseminen untuvapeitteiden alta, huoneen tuulettaminen ja vuoteen sijaaminen. En usko, että on välttämätöntä sijata sänkyä joka päivä, varsinkin kun rojahdan siihen takaisin taas illalla. Kaiken kaikkiaan se tuntuu järjettömältä puuhalta.
Olen lakannut valmistamasta monimutkaisia aterioita koiralle. Ostin lemmikkieläimille tarkoitettua purkkiruokaa. Koira kyllä irvisti sille, mutta en voi auttaa asiaa. Jos minun on tyydyttävä esivalmistettuihin aterioihin niin koirakin saa kyllä luvan tehdä samoin.
TORSTAI
Ei enää appelsiinimehua! Miten niin viattoman näköisestä hedelmästä voikaan syntyä sellainen sotku? Kerrassaan uskomatonta. Jatkossa ostan valmista hedelmämehua.
Oivallus: Onnistuin hivuttautumaan sängystä niin, että peite ja lakana rypistyivät hyvin vähän. Minua tarvitsi vain hiukan suoristaa niitä... Vuoteen varjeleminen vaatii harjoitusta, eikä nukkujan sovi kääntyillä liikaa unissaan.
Selkääni särkee, mutta kuuma suihku varmasti auttaa siihen vaivaan. En enää aja partaani päivittäin. Se puuha on todellista ajanhukkaa. Samalla voitan kallisarvoisia minuutteja, joita vaimoni ei koskaan menetä, koska hänen ei tarvitse ajaa partaa.
Oivallus: Ei ole mitään järkeä ottaa joka aterialle uutta puhdasta lautasta. Jatkuva tiskaaminen alkaa käydä hermoilleni. Koirakin voi syödä yhdestä ja samasta astiasta. Sehän on vain eläin.
Huomio: Olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei kenenkään asunnossa tarvitse imuroida kuin enintään kerran viikossa.
Makkaraa lounaaksi ja päivälliseksi.
PERJANTAI
Ei enää hedelmämehua! Pullot ovat liian painavia. Olen havainnut seuraavaa: Makkarat maistuvat hyviltä aamulla, vähemmän hyviltä lounaalla, eivätkä lainkaan hyviltä päivällisellä. Jos makkaroita syö enemmän kuin kaksi päivää peräkkäin, seurauksena saattaa olla lievää pahoinvointia. Koiralle on kuivamuonaa. Se on ravitsevaa eikä sottaa astiaa.
Olen huomannut että keittoa voi syödä suoraan kattilastakin. Se maistuu aivan samalta. Ei tarvita lautasta eikä kauhaa! Enkä tunne enää itseäni tiskikoneeksi. Olen lopettanut keittiön lattian lakaisemisen. Se alkoi käydä hermoilleni samalla tavoin kuin vuoteen sijaaminen.
Oivallus: Unohda säilyketölkit. Tölkinavaaja vain suotta likaantuu.
LAUANTAI
Mitä järkeä muka on riisuuntua illalla, jos aamulla pukee taas ylleen samat vaatteet? Mieluummin vietän senkin ajan nukkumalla vähän pitempään. Sitä paitsi vaatteet päällä nukkuessa ei tarvitse lainkaan käyttää peitettä ja lakanaa, joten vuode säilyy sijattuna.
Koira levitti murusia lattialle, perkele. Annoin sen kuulla kunniansa. En ole sen palvelija! Kummallista, yhtäkkiä tajusin, että vaimoni sanoo samalla tavalla joskus minulle....
Partakin pitäisi ajaa tänään, mutta minua ei huvita lainkaan. Hermoni ovat kireällä.
Aamiaiseksi on vain sellaista, mitä ei tarvitse ottaa paketista, pilkkoa, levittää, keittää, sekoittaa tai muuten rasittaa itseään työllä. Nuo puuhat saavat minut yksinkertaisesti tolaltani.
Suunnitelma: Jos syön lounasta suoraan pussista, en tarvitse lautasia ollenkaan. En myöskään ruokailuvälineitä, pöytäliinoja tai muitakaan hömpötyksiä. Ikeneni ovat hieman kipeät. Ehkä se johtuu hedelmien puutteesta; ne ovat liian painavia kotiin raahattavaksi. Kenties ikenien kipeytyminen on merkki alkavasta keripukista...
Vaimokin just soitti ja kysyi, olenko pessyt ikkunat ja pyykin. Puhkesin hysteeriseen nauruun. Sanoin, ettei minulla ole ollut aikaa sellaisiin puuhiin.
Minulla on ongelmia kylpyhuoneen viemärin kanssa. Spagetti on tukkinut sen. Se ei kuitenkaan minua suuremmin haittaa, koska olen joka tapauksessa lakannut käymästä suihkussa.
Huomio: Koira ja minä syömme jo molemmat suoraan jääkaapista. Se on tehtävä nopeasti, jotta ovi ei olisi auki liian kauan.
SUNNUNTAI
Koira ja minä istumme sängyllä ja katselemme televisiosta ihmisiä, jotka syövät kaikenlaisia herkkuja. Me molemmat kuolaamme. Olemme heikkoja ja ärtyisiä.
Tänä aamuna söin jotain koiran kupista. Kumpikaan meistä ei pitänyt siitä.
Minun täytyisi todellakin peseytyä, ajaa partani, kammata hiukset, valmistaa koiralle vähän sapuskaa, viedä se kävelylle, pestä astiat, siivota, käydä kaupassa ja tehdä koko joukko muita asioita, mutta voimani eivät yksinkertaisesti riitä.
Tunnen, kuinka tasapainoaistini alkaa horjua ja näköni alkaa hämärtyä.
Koira on lakannut heiluttamasta häntäänsä. Viimein itsesäilytysvaistoni puuttuu peliin ja raahaudumme ravintolaan. Syömme mainiota ruokaa useilta eri lautasilta yli tunnin ajan. Sen jälkeen menemme hotelliin. Huone on puhdas, siisti ja viihtyisä. Olen löytänyt ihanteellisen ratkaisun taloudenhoito-ongelmiin. Miksiköhän vaimoni ei ole koskaan tullut ajatelleeksi sitä...???
fff
rrrr
zzzzz
eeeee
ööööö