TV-kieltopäätös lähti konkreettisesti liikkeelle siitä, kun kaksi SRK:n maallikkosaarnaajaa (EH ja LH) oli käynyt Amerikassa saarnamatkalla vuonna 1962 ja nähnyt siellä kodeissa sikäläistä kaupallista ja umpiviihteellistä tv-ohjelmaa. Amerikassahan ei ole Suomen Eduskunnan valvomaa YLEn tapaista yhtiötä jonka tehtävä on sivistää ja ajkaa tietoa, viihdyttämisen lisäksi.
Ja siihen aikaan Suomessa televisiotekniikkaa vasta harjoiteltiin ja varsinaista ohjelmistoa oli vasta vähän. Tavallisilla ihmisillä oli vähän kokemusta television kautta saatavasta ohjelmasta.
Puhuja LH kirjoitti ankaran televisiovastaisen kirjoituksen Päivämieheen. Tämän jälkeen asia nostettiin esille vuonna 1962 Keski-Suomen seurakuntapäivillä. Seuraavana kesänä asia tuotiin Ylivieskan vuosikokoukseen.
Päätös oli paikalla jo ennalta valmiiksi kirjoitettu. Tiedotteet ehdottomasta kiellosta olivat valmiina jo ennen kokousta, jossa vuosikokousedustajien oli asiasta määrä päättää.
Vaikka eräät vuosikokousedustajat epäröivät asiassa, kielteinen päätös ajettiin kokouksen päätökseksi. Asiaa koskeva alustus ohjaili ankaraan kieltoon eikä muusta voinut keskustellakaan. Kukaan rauhanyhdistysten edustajista ei siinä uskaltanut kritisoida julkisesti eikä tehdä vastaehdotusta.
Tunnettu SRK:n lähetyspuhuja ja pappi Kullervo Hulkko piti tehtyä päätöstä pahana erehdyksenä. Hän vertasi sitä 20-30-lukujen radiokieltoon. Mutta Hulkko itse kuoli 60-luvun puolivälissä ja muut Hulkon tapaiset teologit joutuivat SRK:n puhdistuksissa herätysliikkeen ulkopuolelle, ns. pappishajaannuksen yhteydessä.
Vanhoillislestadiolaisuudesta hävisi yli 25 vuodeksi teologinen ymmärrys ja liike jäi maanviljelijä-maallikkosaarnaajien johtoon.
Ja maallikot panivat tuulemaan. Alle kymmenen vuoden kuluttua, vuonna 1971 SRK:n vuosikokous Ruukissa otti televisioasian uudelleen esille. Jotkut uskovaiset olivat ilmeisesti kiellosta huolimatta hankkineet television.
Asiaan päätettiin tarttua vieläkin tiukemmin. Vuosikokous päätti, että television hankkineita uskovaisia oli puhuteltava kerran tai kahdesti, jonka jälkeen parannukseen taipumattomia pidettiin "pakanoina ja publikaaneina".
Elettiin armottomia hoitokokousten aikoja, ja HS määräsi tahdin. Niinpä televisio otettiin vielä kolmannenkin kerran SRK:n vuosikokouksen esityslistalle. Vuoden 1976 vuosikokouksessa Sievissä päätettiin, että "asiasta on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että tulevaisuudessa uskoa tunnustavat television hankkijat katsotaan uskonsa kieltäneeksi ja heidät välittömästi erotetaan rauhanyhdistyksen jäsenyydestä".
Tästä SRK:n silloinen pääsihteeri Voitto Savela julkaisi ohjeistuksen Päivämiehen pääkirjoituksessa.
Hän tähdensi, että television hankkinutta uskovaista tulee käsitellä kahdella tavalla.
Hänet tulee 1) erottaa rauhanyhdistyksen jäsenyydestä, ja 2) katsoa uskostaan luopuneeksi, eli lakata tervehtimästä sekä pitää pakanana ja publikaanina.
Näin TV-kiellosta tuli helppo vallankäytän ja kontrollin väline VL-liikkeen johdolle.
Suuri pelko istutettiin ennen vapaiden jumalanlasten joukkoon. Ihmisvallan pelko.
Ja siihen aikaan Suomessa televisiotekniikkaa vasta harjoiteltiin ja varsinaista ohjelmistoa oli vasta vähän. Tavallisilla ihmisillä oli vähän kokemusta television kautta saatavasta ohjelmasta.
Puhuja LH kirjoitti ankaran televisiovastaisen kirjoituksen Päivämieheen. Tämän jälkeen asia nostettiin esille vuonna 1962 Keski-Suomen seurakuntapäivillä. Seuraavana kesänä asia tuotiin Ylivieskan vuosikokoukseen.
Päätös oli paikalla jo ennalta valmiiksi kirjoitettu. Tiedotteet ehdottomasta kiellosta olivat valmiina jo ennen kokousta, jossa vuosikokousedustajien oli asiasta määrä päättää.
Vaikka eräät vuosikokousedustajat epäröivät asiassa, kielteinen päätös ajettiin kokouksen päätökseksi. Asiaa koskeva alustus ohjaili ankaraan kieltoon eikä muusta voinut keskustellakaan. Kukaan rauhanyhdistysten edustajista ei siinä uskaltanut kritisoida julkisesti eikä tehdä vastaehdotusta.
Tunnettu SRK:n lähetyspuhuja ja pappi Kullervo Hulkko piti tehtyä päätöstä pahana erehdyksenä. Hän vertasi sitä 20-30-lukujen radiokieltoon. Mutta Hulkko itse kuoli 60-luvun puolivälissä ja muut Hulkon tapaiset teologit joutuivat SRK:n puhdistuksissa herätysliikkeen ulkopuolelle, ns. pappishajaannuksen yhteydessä.
Vanhoillislestadiolaisuudesta hävisi yli 25 vuodeksi teologinen ymmärrys ja liike jäi maanviljelijä-maallikkosaarnaajien johtoon.
Ja maallikot panivat tuulemaan. Alle kymmenen vuoden kuluttua, vuonna 1971 SRK:n vuosikokous Ruukissa otti televisioasian uudelleen esille. Jotkut uskovaiset olivat ilmeisesti kiellosta huolimatta hankkineet television.
Asiaan päätettiin tarttua vieläkin tiukemmin. Vuosikokous päätti, että television hankkineita uskovaisia oli puhuteltava kerran tai kahdesti, jonka jälkeen parannukseen taipumattomia pidettiin "pakanoina ja publikaaneina".
Elettiin armottomia hoitokokousten aikoja, ja HS määräsi tahdin. Niinpä televisio otettiin vielä kolmannenkin kerran SRK:n vuosikokouksen esityslistalle. Vuoden 1976 vuosikokouksessa Sievissä päätettiin, että "asiasta on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että tulevaisuudessa uskoa tunnustavat television hankkijat katsotaan uskonsa kieltäneeksi ja heidät välittömästi erotetaan rauhanyhdistyksen jäsenyydestä".
Tästä SRK:n silloinen pääsihteeri Voitto Savela julkaisi ohjeistuksen Päivämiehen pääkirjoituksessa.
Hän tähdensi, että television hankkinutta uskovaista tulee käsitellä kahdella tavalla.
Hänet tulee 1) erottaa rauhanyhdistyksen jäsenyydestä, ja 2) katsoa uskostaan luopuneeksi, eli lakata tervehtimästä sekä pitää pakanana ja publikaanina.
Näin TV-kiellosta tuli helppo vallankäytän ja kontrollin väline VL-liikkeen johdolle.
Suuri pelko istutettiin ennen vapaiden jumalanlasten joukkoon. Ihmisvallan pelko.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tulipa ajankohtainen avaus! Nyt on aika puuttua TV-kieltoon joka on aikansa elänyt.Nuoret ovat alkaneet kerätä adressia, jolla vedotaan SRK:n vuosikokousedustajiin televisiokiellon purkamiseksi. Kieltohan aikoinaan tehtiin vuosikokouksen päätöksenä.
Voit nyt allekirjoituksellasi edistää sitä, että SRK vihdoin luopuu riviuskovaisia piinaavasta ja alistavasta televisiokiellosta. Kiellosta on jo aikakin jättänyt, tekniikan kehittyessä.
Vetoomus luovutetaan SRK:n vuosikokoukselle Valkealan suviseuroissa.
Siitä tiedotetaan myös medialle.
Allekirjoita täällä:
http://www.adressit.com/allekirjoitukset/srk-alistus/
Voit allekirjoittaa vetoomuksen myös niin että nimesi ei tule näkyviin internettiin.
Kiitos tuestasi!
Nykyään on vl:lla telkkareita ja heitä pidetään uskovaisina. Näin se oppi ja sana muuttuu, mutta yhä väittäen että koskaan ei sana muutu. Hoitokokouksissa erotettiin ihmisiä semmoisista syistä, josta nykyään ei eroteta eikä hoideta. Ei hoidoissa edes mietitty hoidettavan uskon varsinaista kohdetta eli Jeesusta Kristusta sekä syntien anteeksiantamusta. Hoitojen sisällöt ja aiheet koostuivat mm.seuraavista asioista:
mummot puhelleet tuhmia ja kuunnelleet helluntailaisten lauluja,
mummot olleet epäuskoisten vanhusten kanssa retkellä, lainanneet puhelinta epäuskoisille, käyneet kirkossa,
vanhemmat eivät tuoneet lapsiaan tarpeeksi usein seuoihin,
perheessä liian vähän lapsia,
terveysalan lehtien lukeminen oli syntiä,
samoin se jos oli Elannon jäsen,
piti äänestää vain Keskustaa,
ei saanut olla kirkkokuorossa,
ei saanut käydä oopperassa eikä klassisen musiikin konserteissa,
sirkuksessa ei saanut lapsia käyttää,
ei saanut saunoa sunnuntaisin,
ei lotota,
ei kauppiaana myydä kondmeja, ei pornolehtiä eikä telkkareita eikä alkoholia,
ei saanut miehillä olla partaa eikä pitkiä hiuksia, epäuskoisia ei saanut tapailla, erotettuihin ei saanut pitää yhteyttä, jne.
Nämä edellä luetellut asiat ja niihin syyllistyminen oli vakava asia ja niitä tekevän katsottiin hukanneen kuuliaisuuden seurakunnalle.
Ja yhä jotkut jaksavat uskotella, että hoidoissa hoitahat olivat oikeassa ja ne jotka eivät nähneet syntinä edellä lueteltuja asioita olivat syntisiä, Saatanalle heitettäviä. Nykyäänkin opetetaan usein nuorille vl:lle että nuo hoidetut&erotetut eivät halunneet olla uskomassa, vaan valitsivat mielummin synnin eli edellä luetellut asiat.
Niinkö? Että TV-kielto on virallisesti voimassa oleva päätös, mutta sitä ei vl-uskovaiset enää noudata?
Miten tällainen kuvio sopii itseään kristittynä pitävän uskon näkemykseen?
Että sanotaan yhtä ja käytännössä tehdään ihan toista?
Kuitenkin eikö se että sanotaan yhtä ja tehdään toista ole aika tavallista monessakin asiassa. Ei vain tässä tv asiassa.
Et voi tosissasi käyttää tuollaista perustelua hyväksymään sanojen ja tekojen ristiriitaa.
Kun sanotaan yhtä ja tehdään toista, kyse on valheesta. Valhe ei vähene eikä muutu hyväksyttäväksi sillä perustelulla, että muissakin asioissa vl-liikkeessä toimitaan samalla valheellisella periaatteella.