Parisuhde ja kinky

Meillä on suhde kestänyt jo 15v, ja aikoinani paljastin nykyiselle vaimolleni millainen olen. Olihan se kieltämättä perin vaikeaa, ja vei aikaa, mutta tulipahan sanottua, ja eipä ole tarvinnut katua. Mutta katsoin sen silloin viisaammmaksi puhua asiat julki, kuin yrittää peitellä, koska siitä ei olisi ajan kanssa tullut yhtään mitään. Eli kyllä se mahdollista on, kunhan vain osapuolet sattuvat samalle aaltopituudelle. Tsemppiä etsintään, ehä se myös sinulle joskus onnistuu!!!

Jos todella välittää toisesta ja haluaa tuottaa mielihyvää niin onnistuu.

Aloitin vaimoni sitomisen varovasti 70-luvun puolivälin tietämissä.
Sitä on harrastettu vaihtelevin välein sen jälkeen.
Ei ainoana seksin muotona vaan ajoittaisena piristeenä.

Viime vuosina ovat roolit vaihtuneet.
Ikäntymiseni myötä on testotuotanto vähentynyt ja parhaiten homma toimii vaimon alistaessa ja köytellessä minua.
Saa toteuttaa itseään enkä pane pahakseni.

"en voinut olla vakuuttunut siitä, että minua halutaan ja minut hyväksytään karvoineni päivineen."

Eikös tälle aiheelle ole ihan oma palstansa olemassa ;)

Mielestani sekoitat asiat ja pilaat silla suhteesi ja elamasi. Suhde on sude ja kinkyily on kinkyilya. Se, jos toinen esittaa toiveensa kinkyilyn suhteen on sama kuin esittaisi toiveen etta hankitaanko sininen vai punainen auto.

Kinkyilyssa ei ole kyse hyvaksynnasta, vaan kokeilusta ja nautinnosta. Kaikkea ei tarvitse hyvaksya, mutta useimpia asioita kannattaa kokeilla.

Kertoisitko tarkemmin, mitä tarkoitit niillä toteutus tarpeillani. Aavistelen, että olen kanssasi samassa veneessä, mutta olen vain onnistunut elämään nykyistä perhe-elämää.

Pelkästään sen takia, että elintaso on korkeampi "perheenä" asuessa, vaikka seksi ja siihen liittyvät sivujuonteen eivät natsaakkaan. Olen siis joutunut tyytymään muualta saatuun... tai viime vuosina vain pelkkään fantasiointiin ja chattihekumaan, puh-juttuihin.

Ajattele asiaa niinkin päin, että mitä sinä toivot parisuhteeltasi ja kumppaniltasi. Joku haluaa tummaa, joku turvallisuutta ja joku Kinkyä. Ei kannata tuhlata aikaa ihmisiin, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä makkarin puolella. Usko minua, olen kokeillut.

Jos seksi on merkityksetöntä ja pärjää sen suhteen vähällä, ei tietenkään ole väliä kuinka hyvin tarpeet ja halut kohtaavat. Mutta oman (myönnetään, melko vähäisen) kokemukseni perusteella kaikille meille vähän vinksahtaneille se on varmaan keskimääräistä tärkeämpää. Itse lopetin lähes kymmenen vuotta kestäneen parisuhteen, koska mies lopulta myönsi, että ajatuskin naisen alistamisesta kuvotti häntä. En kertakaikkiaan halunnut elää ilman kunnon seksiä.

Mutta nytpä elelen Master-aviomieheni ja kahden lapsemme kanssa suurinpiirtein onnellisena ja ainakin hyvin tyydytettynä tavallista perhe-elämää. En väitä, etteikö olisi ollut vaikeuksia, seksin suhteen ja muutenkin. Varsinkin lapset tuovat aikamoisen lisähaasteen kinkyilylle. Mutta en ole kuullut vaniljaystäviemmekään parisuhteiden olevan ainaista juhlaa.

Ole ylpeä kinkyydestäsi ja puhu siitä kumppaniehdokkaiden kanssa avoimesti. (Ei tietenkään tarvitse ensimmäisenä heittää kaikkein törkeimpiä juttujakehiin.) Kaikki mielihalut eivät varmaankaan kohtaa kenenkään kanssa, mutta tärkeintä kai on, että molemmat haluavat kokeilla edes joitakin toisen fantasioista. Itse olen ajan mittaan oppinut nauttimaan asioista, jotka joskus naurattivat tai ehkä inhottivatkin. Ja olen myös opettanut miestäni nauttimaan hänelle uusista asioista.

Kompromisseja varmaan tarvitaan tavallista enemmän "kinkyparisuhteissa". Mieliteot varmaan aika harvoin täysin yhteneväisiä. Mutta eihän niin aina vaniljasuhteissakaan ole.

Ehkä juuri se kumppanin hyväksyntä on tärkeintä. Itse en enää menisi "vaniljan" kanssa liittoon. Tällä hetkellä onnellisesti pervon miehen kanssa yhdessä. Joskus on hakemista seksuaalisuuden alueella -mutta niinhän se usein on.

Minä itseasiassa kerroin nykyiselle naiselleni jo ennen kuin oltiin alettu edes seurustelemaan, että mä olen muuten kyllä ihan normaali, mutta mussa on tällänen pikkujuttu, että tykkään pissata sillon tällön housuihini ja käyttää joskus vaippoja. Hän sai siinä sitten kerrottua, että mikä hänet tekee aivan hulluksi ja nyt me sitten sillon tällön toteutellaan toistemme fantasioita, vaikkei ne aina ihan yksiin meekään.

Otin vain sen kannan heti alkuun, että niin kaapissa mä en aio tämän asian kanssa olla, että jos satunkin viettämään koko loppuelämäni tämän ihmisen kanssa, että joutuisin tätä tekemään salaa. Jos se olisi ollut hänestä vastenmielistä, niin osa minusta olisi ollut hänestä vastenmielistä ja eikä tuollaisella suhteella yksinkertaisesti voi olla tulevaisuutta.