Olen h*lvetin RUMA..

kaikki me ollaan rumia:)

Vähän niin kuin mun ajatuksia. Ainoa vaan, että vaikka en ole lähellekkään ylipainoinen oikeasti, pidän itseäni ihan kamalan läskinä. Vertaan itseäni aina muihin.

Nenä on iso ja kuin peruna, leuka on kuin miehellä ja jalatkin on liian isot. Vaihtelee aina mikä milloinkin häiritsee eniten.

Kiusaaminen ja sairaus, jota olen peitellyt ja kantanut yksin (tämä ensimmäinen kerta kun kerron siitä kenellékkään...) laukaisi ahmimishäiriön ja minusta tuli pakkomielteinen ruokaan. Syön salaa, vaikka vain leipää. Kukaan ei saa tietää, että syön. Vain läskit syö. Tunnen olevani porsas aina kun syön. Vaikka söisin harvemmin kuin kaikki muut, tunnen, että heti kun alan syömään, muut ajattelee, että taas se läski ääliö syö! Syön paljon kerralla. Mitään ei voi olla kaapissa pitkään. Ostan keksejä, syön kaikki kerralla. Ostan karkkia, kaikki kerralla suusta alas. Ja, kun omatunto alkaa huutaa heitän loput roskikseen ja ostan seuraavana päivänä lisää.
Sama kierre jatkuu...

Välillä olen onnellinenkin. Kerran, kun äitini sanoi, että olen kaunis (ainoa ihminen, joka on ikinä sanonut niin). Ja se oli mun äiti. Äiti ei ole objektiivinen arvostelija.

Viisaammat sanoo, että tää yhteiskunta asettaa kamalasti paineita naisille.
Ja paskat! Ne ei tiedä siitä mitään!

Minullakin on tuo ongelma, että haukun ulkonäköäni koko ajan, en löydä itsestäni yhtään hyvää piirrettä. Yritä vähitellen löytää itsestäsi kauniita tai edes nättejä piirteitä ja sano ne vaikka ääneen. Tee myös selväksi, että hiuksesi voisivat olla vielä ohuemmat jne.:)
Jokaisella on rumat ja kauniit ulkonäön piirteet. :)

.. että on kamalaa kun uskoo olevansa ruma. Mutta mene vaikka kaupungille, ja katsele ihmisiä. Harva on kaunis kuin malli, mutta suurella osalla heistä on hyvä elämä.
Tämä nyt menee siihen "ei ulkonäöllä ole väliä" -suuntaan, eli ehkä en sano yhtään enempää.
Sanon kuitenkin vielä sen, että minäkin vihasin ulkonäköäni vielä vähän aikaa sitten. Kuvittelin, että jokainen vastaantulija ajattelee "hyi kuinka ruma muija" jne.. Mutta en minä ajattele kenestäkään noin,eli miksi muutkaan ajattelisi minusta niin. Ei se heitä kiinnosta.
Koita kestää. Minä en oikeasti osaa auttaa, enkä usko että kukaan muukaan voi. Vain SINÄ ITSE voit.

Sanon samaa sinullekkin,
ihmiset eivät katsele sinua yhtä kriittisesti kun sinä itseäsi!
Myönnän, inhoan itsekkin ulkonäköäni, ja jos joku sanoin minua kauniiksi ajattelin heti että tuo alkoi v*ttuilee minun ulkonäöstä, harvemmin ihmiset kuhuu toista jos he eivät sitä tarkoita!

kasvoissani on lapsen pyöreyttä,en ole missi mittanen,ryhti on kyllä hyvä, olen liian pitkä (177cm), liian pitkät jalat tekee minusta aivan gasellin.

kaikista löytyy vikoja, mutta pitää vain hyväksyä itsensä! aina laiha lohtu mutta se on tosiasia :)

hyvää kevättä sinulle! ja tsemppiä.

jos haluat muutosta, niin varaa aikasi kampaajalle, siellä kampaaja varmasti osaa sanoa mikä sulle sopii ja mikä ei. voit leikata otsatukan piilottamaan isoa otsaa, uusi väri hiuksiin varmasti piristäisi... ja sitten kamalat kulmakarvat voit muokata kivoiksi itse tai käyt varaamassa siihenkin aijan. ja heti kauppaan ostamaan kunnon ihonpuhdistustuotteet ja suklaa ja rasvaiset mässyt vähemmälle...eikä laihuus ole NIIN paha ongelma, mallithan on aina laihoja... ja jos on huono ryhti niin voit käydä jollakin lääkärillä kysymässä jotain selänvenyttely-ohjeita ja itsekin muistaa aina pitää selän suorana. kyllä noiden avulla susta tulee kunnon miesmangeetti! ;D innostuisit nyt tekemään jotain asian eteen! :)

Mun yks kaveri pitää ittees niin helveti' rumana. Se sanos, et se tekee itsarin, ku kaikki kiusaa ja haukkuu sitä''

Ensinnäkin: Ihminen itse näkee itsensä jossain vaiheessa rumana, varmasti melkein jokainen on pitänyt. Kaikki vertaa itseään toisiin ja katselee että olenpa ruma ja tökkii itseään ja katselee negatiivisella aseenteella ja tekee pakostakin itsestään ruman. Sitten kun opit hyväksymään itsesi , näytät heti paremmalta.

"Kauhea iho.. kamalat kulmakarvat ,,, hirveän ohut harmaan ruskea luiru tukka... Näihin voi tehdä jotain, käy kosmetologilla ihohoidossa ja laita samalla kulmakarvat, käy kampaajalla ja leikkaa hiukset nätisti ja värjää ne. Heti on ongelmia pois.
-"ei naisellisia muotoja" , no ei hätää, ei kaikilla ole, ei esim. malleillakaan ja silti ne kävelee ylväästi ja ei niitä näytä se häiritsevän. Ja muuten menet lääkäriin, ja kyselet että mikä on ongelmana kun et liho jne, samalla kyselet ryhdistäsi.

Ja ei, et ole kävevä ulkonäköpainajainen (lainaten omia sanojasi) , itse luulet niin, sanot että kaverisi pikkusisko pitää sinua kauniina ja nähtävästi ihaileekin sitten sinua. Et voi olla mitenkään kamala. Et vain pysty näkemään itseäsi sellaisena kuin olet. Lakkaa mollaamasta itseäs. Ota ne nyt kohteliaisuutena, ja ole hyvilläsi kun tiedät että joku pitää sinua kauniina. Älä ihmettele miksi, kauneus on katsojan silmissä!

Muista että hymyilevä ihminen on aina kaunis. Niin ja että kukaan ei vertaile suo kehenkään niinkuin sinä teet. Ja jos ei muuta, niin voi käydä vielä puhumassa jollekkin ammattilaiselle, ehkä hän osaa auttaa paremmin.
Tsemppiä!

Minulla on melkeinpä samanlaista kuin sinulla. Olen masentunut koska minua haukutaan rumaksi ja nyt olen huomannut sen itsekkin. Tänäänkään en ollut koulussa koska en kehtaa mennä sinne Rumuuteni takia. Yritän parhaani mukaan vain laihduttaa vaikka olen nytkin alipainoinen haluan vain olla laihempi. Minulla hiukset ovat kuin variksen pesä. Sotkuiset ja hirveät eikä niitä saa edes harjaamalla kauniiksi. Niistä minua haukutaankin. En uskalla katsoa ketään silmiin koska tiedän olevani niin ruma. olen todella herkkä ja aina, kun minua haukutaan meinaan ruveta itkemään mutta ikinä en ole kuitenkaan itkenyt. On myös ihmisiä, jotka sanovat minua kauniiksi mutta en vain voi kuulla sitä koska minua niin masentaa kun minua haukutaan rumaksi. Haluaisin kuolla. En halua olla muiden variksen pelättimenä. Sinulle tsemppiä! kerroin tämän vain, koska minulla on melkein samalaista.

No, jos joku pitää sinua kauniina, niin melko todennäköisesti et ole ainakaan ruma. Ehkä et mikään huippumalli kaunotar, mutta oikeasti rumia ihmisiä ei kyllä kukaan erehdy pitämään kauniina.

Käänny Jumalan puoleen... hän on elämän tarkoitus. Hän voi auttaa ulkonäköasioissakin, ootteko huomannu että samakin naama voi olla joskus kaunis, joskus ruma? :) Varmaan jokanen on joskus kattonu joskus peiliin et häh, oonko tuo minä, miten minä voin olla noin hyvännäköinen? Joskus vaan voi olla hyvä hiuspäivä tai joku, joka paljon parantaa ulkonäköä. Tai joskus on vaan iho mahtavan hyvässä kunnossa ja kaikki. Ja sitten kuitenkin, ulkonäkö ei ole elämän tarkoitus. moni superhyvännäköinen hollywood-starakin on ajautunut ties mihin huumeisiin ja muihin käsittämättömiin vaikeuksiin, luultavasti juuri siksi, että ovat niin menestyneitä eikä ihminen kestä suurta menestystäkään usein ilman Jumalaa. Suuri maallinen menestys usein vaan loitontaa ihmistä Jumalasta ja ikuisesta onnesta. Ilman Jeesusta kuoleman jälkeen edessä on ikuinen kärsimys.

Ja hiuksiin nyt voi vaikuttaa paljonkin niillä aineilla, joilla sitä käsittelee. Jos tukka on kuiva, yksi hyvä keino on sekoittaa shampooseen ihan vaikka jotain ruokaöljyä, niiku et shampoota puolet ja öljyä puolet. Sit sekottaa ne kunnolla ennen ku laittaa päähän, ne tekee semmosen vaahdon kun kunnolla sekoittaa (ihan kämmenessä vaan, siellä suihkussa ollessa). Hoitoaineeseenkin voi lisätä öljyä muutaman tipan, tai etikkaa. Onhan näitä kikkakolmosia netissäkin aikamoinen liuta. Kuulemma hiuksensa voi pestäkin jollain ohuella kosteusvoiteella, ja sekin kosteuttaa. Tätä en ole vielä itse kokeillut, pitää varmaan kokeilla. T. nimim. Kuivatukka.