Päätin tänään, että aion todella lopettaa yksinäisenä reppanana olemisen ja surkeuteni voivottelun. En enää tyydy laittamaan nettiin aina silloin tällöin parin rivin ilmoitusta ja odottamaan, että joku haluaa sen perusteella kaverikseni. En enää mene harrastuksiin ja muualle pelkästään odottamaan, että joku tulee juttelemaan, kysyy puhelinnumeroani ja pyytää mut kahville tai kylään.
Tästedes alan ottaa ihmisiin oma-aloitteisesti kontaktia. Aloitan pienin askelin, vaikka kommentoimalla säätä naapurin mummolle silloin kun se seuraavan kerran tulee vastaan. Alan myös kommentoida kaupassa näkemiäni hyviä tarjouksia tuntemattomille, kysellä vastaantulijoilta asioita, keksiä jostain jutun juurta vaikka väkisin.
Naapurin mummokin voi olla mukavaa seuraa, jos siihen tutustuu. Ja vaikkei olisi, harjoitus tekee mestarin: kun olen tottunut ottamaan muihin kontaktia, se onnistuu helpommin ja paremmin myös silloin kun tahdon tehdä sitä tutustumismielessä. Mahdollisuuteni kavereiden saamiseen paranee varmasti, kun muutun muutenkin aktiivisemmaksi.
Tästedes alan ottaa ihmisiin oma-aloitteisesti kontaktia. Aloitan pienin askelin, vaikka kommentoimalla säätä naapurin mummolle silloin kun se seuraavan kerran tulee vastaan. Alan myös kommentoida kaupassa näkemiäni hyviä tarjouksia tuntemattomille, kysellä vastaantulijoilta asioita, keksiä jostain jutun juurta vaikka väkisin.
Naapurin mummokin voi olla mukavaa seuraa, jos siihen tutustuu. Ja vaikkei olisi, harjoitus tekee mestarin: kun olen tottunut ottamaan muihin kontaktia, se onnistuu helpommin ja paremmin myös silloin kun tahdon tehdä sitä tutustumismielessä. Mahdollisuuteni kavereiden saamiseen paranee varmasti, kun muutun muutenkin aktiivisemmaksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hienoa! Sinulla on nyt upea positiivinen asenne.
Tsemppiä!
onnea sulle :)
Menin viikonloppuna samaan baariin, missä aina käyn.
Normaalisti istuskelen samojen naamojen seurassa, joihin tutustuin baarissa tänne muuttaessani pari vuotta sitten. Ketään muita en oikeastaan tunnekaan. Olen töissä pienessä firmassa jossa ei ole kuin 3 henkilöä. Joten sitäkään kautta ei ole sosiaalisia kontakteja syntynyt.
Pari kaveria, emme paljon kontakteja yleensä saa. Kaikki jo meidät "tuntee" tässä paikassa.
No nyt ei kumpikaan baarituttu sattunut olemaan paikalla. Joten istuskelin yksin kuten joskus aikaisemminkin.
Odottelin jotakin juttelemaan. No harvoin kukaan tulee. Jotain juoppoja seinäruusunaisia korkeintaan.
No nytpä otinkin itteäni niskasta kiinni ja menin juttusille sen baarin halutuimman naisen kanssa. Ajattelin, että mitä minä siinä menetän.
No samalla tutustuin hänen ystäviinsä etc... Nyt on "treffit" viikonlopuksi, koko sen porukan kanssa.
Lisäksi ujouteni taisi auttaa, etten alkanut mitään yrittämään sen kummempaa.
Vaikka ajatus tietysti oli nopeasti pokata hänet.
Hoh hoh, että oli typerä ajatus.
Pitää rauhoittua, eikä alkaa heti suunnittelemaan mitään seurustelua.
Sain illan aikana siitä porukasta 2 miespuolista kaveria. Toinen antoi jopa puhelinnumeronsa.
Sitten tämän naisen, jota jututin tyttöystävä soitti minulle sunnuntaina. Joten sain hänenkin numeronsa.
Tässä on kuin puulla päähänlyötynä ollut koko viikon.
Mitähän mä teen niiden kahden aikaisemman kaverin kanssa, heihin nämä uudet ystäväni eivät halua tutustua, sen ymmärsin.
Todella hyväenteinen! =) Niin sitä pitää.
Onnittelut! Juuri oikea asenne. Moni muukin tällä palstalla voisi lukee sun juttus ja miettiä ihan samaa omalle kohdalle. Tosin mua vähän epäilyttää toi sun tarjousten kommentoiminen. Jos mulle tulisit kommentoimaan, pitäisin sua varmaan vähän idioottina:
"Vau, onpa halpaa maitoa!"
"Ai? Eikö elämässäsi ole muita ilonaiheita?"
..mummot voivat olla ihan kivojakin. Omassa rapussani taitaa suurin osa olla eläkeikäisiä, ja aina silloin tällöin olen jopa joidenkin kanssa sanan tai toisen vaihtanut... Tosin yksi, ilmeisesti venäläissukuinen, aina mulkoilee epäluuloisena kun tervehdin ystävällisesti tai pidän ulko-ovea auki... :D
Tarjousten kommentoimisen sijaan ehkä kannattaisi kysellä vaikka reseptejä tai vastaavaa... "sopiiko tämä riisi/jauho/liha siihen ja siihen...?"
Tervehdi vaan vieläkin ystävällisesti ja aukaise kohteliaasti vaan ulko-ovi :D Saat nähdä, että jonkin ajan kuluttua myös mummo hymyilee takaisin :)
Oi, kunpa kaikki alkaisivat oikeasti toimia noin, niin olisi vähemmän epätodennäköistä, että joku joskus tulee juttelemaan itsellekin. Minä en taida uskaltaa edes yrittää, mutta ehkä joskus. :I
(Muista muuten, että jos ihmiset suhtautuvat vähän oudosti, eivät vastaa tai hämmentyvät, se ei ehkä johdu siitä että pitäisivät sinua outona tai eivät arvostaisi sitä että heille puhutaan. Itse en melkein ikinä osaa sanoa mitään järkevää, jos edes mitään jos joku tuntematon sanoo yhtäkkiä jotain, vaikka olisikin kivaa jutella tuntemattomienkin kanssa.)