Olin tossa vähän aikaa sitten treffeillä ja ihan hyvin se kai meni. Käytiin kahvilassa ja kävelyllä... Kysyin sitä tyttöö elokuviin ja se sano että vois se tulla mutta että on kiire ja ettei moneen viikkoon ehtis.
On sillä kyllä kaikkia harrastuksia ja koulussakin kokeita paljon mutta oon sitä mieltä että jos se olis ollu vähänkään kiinnostunu niin aikaa kyllä löytyis. Vai voiko jollain olla tosiaan noin kova kiire??
On sillä kyllä kaikkia harrastuksia ja koulussakin kokeita paljon mutta oon sitä mieltä että jos se olis ollu vähänkään kiinnostunu niin aikaa kyllä löytyis. Vai voiko jollain olla tosiaan noin kova kiire??
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juu..no ainakin jos omalta kohdaltani ajattelen, niin juuri jos minua ei treffien jälkeen mies ole kiinnostanut, niin en sitä ehkä ole suoraan sanonut, vaan juuri noin että en nyt vähään aikaan ehdi näkemään..
Ja itselläni koulussa on ainakin tällä hetkellä ihan hirvee kiire, mutta silti olen treffit saanut sovittua johonkin väliin ja sitten olen yötä myöten tehnyt kouluhommia..:)
Mutta tämä nyt oli vaan mun mielipide, voihan olla että sillä tytöllä tosiaan on niin kiire, ettei hän ehdi! Tai sitten hän saattaa olla sen verran ujo, ettei hän halua edetä niin nopeasti, vaikka itse kyllä ainakin haluaisin nähdä mahdollisimman pian, jos olen yhtään miehestä kiinnostunut..
No joo..mutta kannattaisi ehkä kysyä suoraan, että haluaako hän oikeasti vielä nähdä, ja voithan sinä odottaa sen pari viikkoa ja katsot mitä tuleman pitää :)
lykkään koko ajan ens viikolla kun en kerkiä ja en kerkiä...ei ole sydäntä sanoa ettei kiinnosta vaikka pitäisi.
Kirpasee, totuuden sanominen.
Itse oon ihan samassa tilanteessa, pari kertaa nähty, mutta sen jälkeen aina ollut jotakin kiireitä.
Itse ainakin arvostaisin suuresti jos edes voisi sanoa ettei kiinnosta, eihän se helppoa oo, mutta kun koko ajan vaan elättelee toiveita...:(
Koin vähän aikaa sitten saman tapaisen tilanteen. Vastasin netti-ilmoitukseen ja tyttö kirjoitti takaisin, että kiinnostusta on hänelläkin. Olimme heti alussa sitä mieltä, että pikainen tapaaminen on parempi kuin pidempi kirjoittelu. Mutta sitten kului muutama päivä eikä häneltä tullut viestiä. Kysyin miksei hän kirjoittanut, ja hän vastasi että on ollut kiire töissä (kotona ei kuulemma ollut nettiyhteyttä) eikä ole kerinnyt kirjoittaa. Sitten piti seuraavaksi viikonlopuksi sopia puhelimitse tapaaminen, mutta soittoa ei kuulunut. Kirjoitin jälleen ja kysyin, että loppuiko kiinnostus, ja hän vastasi, että itse asiassa on kirjoitellut jo enemmän erään toisen kanssa. Niin vain "kiireisen työviikon" aikana oli löytynyt aikaa kirjoitella -- ilmeisesti paljon kiinnostavamman tyypin kanssa.
HYVÄT IHMISET vastatkaapa tähän:
Onko kohteliaampaa sanoa etten tunne samoin(kun toinen välittää) vai sanoa, että "ei ole aikaa" toisen elätellessä toiveita, tanssien taivaan tähtitarhoissa, odottaen yön pimeinä hetkinä: "Nytkö, vai milloin? Pitääkö hän minusta?" Jännittystä, haaveilua, epäilyä ja sitten myöhemmin saa tietää, että kaikki se oli turhaa ja on murheen murtama.
Eikö siis kuitenkin ole kohteliaampaa sanoa, että en tunne samoin, kun ajatellaan asiaa pitkällä aikavälillä. Tottakai totuus sattuu...mutta se vapauttaa ja on kuitenkin paras ratkaisu...eihän ihmiset saa mitään aikaan, jos aina vaán kierrellään asiat: "ei oo aikaa", "ai niin, sukulaiset tulee viikonloppuna". Rehellisyydestä ei rangaista. On vain oltava hienovarainen ja rohkea sekä sanottava asia niin kuin se on...vai mitä TE HYVÄT KANSALAISET tuumaatte?
Olet harvinaisen oikeassa, Edmond. Totuus kirpaisee mutta vähemmän kuin pitkällinen turha odotus ja sitten totuus. Sen sanominen on tietysti tosi vaikeata kun ei haluaisi loukata mutta loukkaushan se kierteleminenkin on. Yritetään siis sanoa heti, sillähän siitä tilanteesta pääsee eikä ole omaakaan mieltä kaivelemassa koko ajan ajatus, että pitäisi sanoa.
kyllä. itse olin kerran umpirakastunut ja tyttö, joka asui silloin ulkomailla, antoi jatkuvasti toivoa juuri sen verran että naurettavat haaveiluni saivat käyttövoimaa. kaipasin häntä joka päivä todella paljon. kaipa hän sentään oikeasti halusikin olla (vain) kaverini vaikken edes tajua miksi. lopulta pelleilylle tuli tyly loppu, toivotin hänet hemmetin kuuseen ja kärsin sydänsuruista ja suunnattomasta raivosta kuukausia.
olen kyllä joutunut miettimään asiaa toiseltakin kantilta, kun nainen on ollut minusta kiinnostuneempi kuin minä hänestä, mutta ainakaan en antanut yhtään turhaa lupausta. en sanonut mitään suoraan mutta olin asiallisen kohtelias ja ystävällinen, ja that's it, kunnes hän itse ymmärsi tilanteen.