Itsemurha ei ole mikään ratkaisu ongelmiin
Ei tätä elämää luotu niin vaikeaksi, etteikö umpisolmuihin löytyisi ulospääsyä.
Olen kristitty 53 vuotias mies, naimisissa.
En tullut täälle palstalle kertomaan että olisin täysin vapaa ihmisen osasta, kiusauksista ja koetuksista. Se olisi valheellista.
Olen kuitenkin huomannut, sen ihmeellisen asian, että ei kannata koskaan antaa periksi niille ajatuksille jotka saattavat vallata mielen.
Olin itse n.5 vuotta sitten niin psyykkisesti lopussa, että en edes aina hallinnut elämääni. Keskittymisongelmia ja paniikki pelkoa. Olin vaan niin loppuunajettu.
Tunsin olevani ikään kuin tuuliviiri jota tuuli puisteli.
Mutta sitten elämääni tuli käänne.
Kyllästyin olemaan avuton ja tuuliviiri.
Tein pyhän päätöksen lähteä etsimään vastausta siihen mikä onkaan ongelmieni taustalla. Maksoi mitä maksoi.
Löysin piankin vastauksia, moniakin.
Sainkin löytää uusia avaimia hallita elämääni.
Vastaus joka itseäni auttoi oli kristillinen sielunhoito.
Ei mikään mikään pintahoito, vaan syvälle ongelmien juuriin menevä sielunhoito.
Mutta en löytänyt sitä hoitoa Suomesta. Piti mennä ihan Ruotsiin saakka.Ja siellä erääseen Kristilliseen parantumiskeskukseen, joka uskoon Kristuksen sovitustyön parantavaa vaikutukseen myös täällä maan päällä.
Asioita alkoi valjeta. Esimerkiksi yksi löytynyt syy elämäni sekasortoon oli että minulta puuttui täysin itsetunto ja omanarvontunne.
Se oli mennyt lyttyyn elämän epäonnistumisten alla. Olin käynyt aikaisemmin lävitse avioeron ja työttömyyden.
En ollut kerennyt pohtia mikä oli todellinen syy näihin tapahtumiin.
Sielunhoidon kautta sain takaisin uskon selviytymiseen elämässä.
Sain myös takasin uuden Jumala kuvan Jumalasta joka ei ole minua vastaan, vaan on minun puolellaní.
Jumala ei vain kerran taivaassa pyyhi kyyneleitä, vaan myös täällä maan päällä kyynelten syyt voivat parantua.
Löysin myös ihmeellisen salaisuuden luottamuksesta.
Se on minulle nyt kuin uudelleen käteeni laitettu voimakas kilpi, josta saan aina uutta väkevyyttä.
Samalla sielunhoidon edetessä huomasin että olin uskonut valheita itsestäni.
Totuus joka valkenee siitä mikä minä olen Jumalan silmissä vapauttaa.
Totuuden henki, valaisi silmäni yhä enemmän ja enemmän näkemään itseni uudella vallankumouksellisella tavalla.
Mikä ihmeen totuus. Että jokainen ihminen on äärettöman arvokas. Ja että jokaiselle ihmiselle kuuluu Elämä ja yltäkylläisyys. Minulle kuuluu Kristuksen rakkaus. Ja se että Kristuksessa ihminen voi löytää elämäänsä mahdollisuudet, joita ei olsi voinut uneksiakkaan.
Minulle tulee sääli, kun kuuntelen ympärillä ihmisten epätoivoa. Haluaisin huutaa ja nousta katolle kuuluttamaan, että meille jokaiselle kuuluu mukava elämä- Myskyt kestävä Toivo ja Usko ja Rakkaus.
Kannattaa lähteä etsimään ulospääsyä mielen ja tuhon ajatusten umpikujasta.
Minulle nimenomaan avun toi sielunhoidossa avoimuus, rehellisyys, suostuminen tunnustamaan virheeni. Ja se etten paennut ongelmakohtien tarkastelua.
Toin keskusteluissa tarkoituksella ulos kaiken pimeän puolen itsestäni. Tekemällä niin tunsin että valo tuli sinne kuin pimeään komeroon. Kerroin myös kaikista pahimmista ajatuksista.
Jo puhuminen niistä, kevensi mieltä..
Sitten vaan uusi parempi identiteetti alkoi rakentua
Nykyisin kaikki on muuttunut paremmaksi. Tunnen olevani yhä enemmän ja enemmän ja lujemmin kädet kiinni onnen ratista. Suosittelen samaa kaikille.
Ei tätä elämää luotu niin vaikeaksi, etteikö umpisolmuihin löytyisi ulospääsyä.
Olen kristitty 53 vuotias mies, naimisissa.
En tullut täälle palstalle kertomaan että olisin täysin vapaa ihmisen osasta, kiusauksista ja koetuksista. Se olisi valheellista.
Olen kuitenkin huomannut, sen ihmeellisen asian, että ei kannata koskaan antaa periksi niille ajatuksille jotka saattavat vallata mielen.
Olin itse n.5 vuotta sitten niin psyykkisesti lopussa, että en edes aina hallinnut elämääni. Keskittymisongelmia ja paniikki pelkoa. Olin vaan niin loppuunajettu.
Tunsin olevani ikään kuin tuuliviiri jota tuuli puisteli.
Mutta sitten elämääni tuli käänne.
Kyllästyin olemaan avuton ja tuuliviiri.
Tein pyhän päätöksen lähteä etsimään vastausta siihen mikä onkaan ongelmieni taustalla. Maksoi mitä maksoi.
Löysin piankin vastauksia, moniakin.
Sainkin löytää uusia avaimia hallita elämääni.
Vastaus joka itseäni auttoi oli kristillinen sielunhoito.
Ei mikään mikään pintahoito, vaan syvälle ongelmien juuriin menevä sielunhoito.
Mutta en löytänyt sitä hoitoa Suomesta. Piti mennä ihan Ruotsiin saakka.Ja siellä erääseen Kristilliseen parantumiskeskukseen, joka uskoon Kristuksen sovitustyön parantavaa vaikutukseen myös täällä maan päällä.
Asioita alkoi valjeta. Esimerkiksi yksi löytynyt syy elämäni sekasortoon oli että minulta puuttui täysin itsetunto ja omanarvontunne.
Se oli mennyt lyttyyn elämän epäonnistumisten alla. Olin käynyt aikaisemmin lävitse avioeron ja työttömyyden.
En ollut kerennyt pohtia mikä oli todellinen syy näihin tapahtumiin.
Sielunhoidon kautta sain takaisin uskon selviytymiseen elämässä.
Sain myös takasin uuden Jumala kuvan Jumalasta joka ei ole minua vastaan, vaan on minun puolellaní.
Jumala ei vain kerran taivaassa pyyhi kyyneleitä, vaan myös täällä maan päällä kyynelten syyt voivat parantua.
Löysin myös ihmeellisen salaisuuden luottamuksesta.
Se on minulle nyt kuin uudelleen käteeni laitettu voimakas kilpi, josta saan aina uutta väkevyyttä.
Samalla sielunhoidon edetessä huomasin että olin uskonut valheita itsestäni.
Totuus joka valkenee siitä mikä minä olen Jumalan silmissä vapauttaa.
Totuuden henki, valaisi silmäni yhä enemmän ja enemmän näkemään itseni uudella vallankumouksellisella tavalla.
Mikä ihmeen totuus. Että jokainen ihminen on äärettöman arvokas. Ja että jokaiselle ihmiselle kuuluu Elämä ja yltäkylläisyys. Minulle kuuluu Kristuksen rakkaus. Ja se että Kristuksessa ihminen voi löytää elämäänsä mahdollisuudet, joita ei olsi voinut uneksiakkaan.
Minulle tulee sääli, kun kuuntelen ympärillä ihmisten epätoivoa. Haluaisin huutaa ja nousta katolle kuuluttamaan, että meille jokaiselle kuuluu mukava elämä- Myskyt kestävä Toivo ja Usko ja Rakkaus.
Kannattaa lähteä etsimään ulospääsyä mielen ja tuhon ajatusten umpikujasta.
Minulle nimenomaan avun toi sielunhoidossa avoimuus, rehellisyys, suostuminen tunnustamaan virheeni. Ja se etten paennut ongelmakohtien tarkastelua.
Toin keskusteluissa tarkoituksella ulos kaiken pimeän puolen itsestäni. Tekemällä niin tunsin että valo tuli sinne kuin pimeään komeroon. Kerroin myös kaikista pahimmista ajatuksista.
Jo puhuminen niistä, kevensi mieltä..
Sitten vaan uusi parempi identiteetti alkoi rakentua
Nykyisin kaikki on muuttunut paremmaksi. Tunnen olevani yhä enemmän ja enemmän ja lujemmin kädet kiinni onnen ratista. Suosittelen samaa kaikille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Terapialla on monia muotoja. Ehkä hengellinen sielunhoitokin voitaisiin lukea yhdeksi niistä. Hengellisessä sielunhoidossa on kuitenkin kysymys jostain paljon enemmästä, kuin vain terapiasta. Voi vilpittömästi olla onnellinen kaikkien niiden puolesta, jotka sen kautta ovat löytäneet mielen tasapainon ja uuden elämän Jeesuksessa Kristuksessa. Parasta, mitä elämässä voi saada, on tulla pelastetuksi ja löytää sitten elävän uskon kautta uusia voimia tähän maalliseen vaellukseen.
Mutta, mutta miksi se kaikki ei sitten aukea jokaiselle halukkaalle? Miksi elävässä uskossa vaeltavakin voi omassa ahdistuksessaan joutua niinkin syvälle, ettei näe mitään syytä jatkaa elämää täällä maan päällä? Johtuuko se uskon heikkoudesta tai väärästä uskosta? Eikö kyseisellä henkilöllä ole Pyhää Henkeä, tai onko sitä liian vähän? Paljon kysymyksiä, mutta vähän vastauksia.
Monet karismaattiset liikkeet (mm. Nokia-missio) lupaavat Pyhän Hengen parantavaa kosketusta kaikille, jotka uskossa ottavat sen vastaan. Mutta onko Jumala tällainen automaatti? Jumala on kaikkivaltias, eikä ihminen pysty koskaan täysin käsittämään Jumalaa eikä sitä miten Jumala toimii niin kuin toimii.
Raamattu opettaa meitä armolahjoista. Yksi niistä on parantamisen armolahja, jonka Pyhä Henki voi antaa. Henkilöllä, jolla tällainen armolahja on, on kyky aikaansaada parantumista niin fyysisistä kuin myös mielen sairauksista. Parantuminen tulee armolahjan saaneen henkilön kautta, mutta on viimekädessä kuitenkin Jumalalta, Jumalan päättämä ja antama.
Paavalin esimerkki kertoo meille, että Jumala omassa valtasuuruudessaan arvioi ja päättää tuosta parantumisesta ja Jumalan päätös voi olla myös se, ettei parantumista tapahdu. Uskokin on viimekädessä lahja, joka annetaan niille, jotka ottavat Jeesuksen Kristuksen vastaan vapahtajanaan. Samalla tapaa parantuminenkin on lahja, jota lahjan saaja ei voi automaattisesti odottaa saavansa eikä vaatia.
Meidän on elettävä nöyrällä mielellä, annettava Jumalalle kaikki se kunnia, joka Jumallle kuuluu ja otettava vastaan kaikki se, joka osaksemme annetaan. Joskus Jumala kouluttaa meitä nöyryyteen sallimalla meille vastoinkäymisiä, sairauksia ja murhetta. Sekin on otettava vastaan. Uskova luottaa siinäkin siihen, että meille ei täällä maan päällä tapahdu mitään, mitä Jumala ei salli.
Hauska kuulla, että löysit avun.
Itsekin löysin apua henkiseltä tieltä, en kuitenkaan uskonnollisesta.
Ihmisen pitää kai löytää mikä on se oma juttu, ja sitten tarvitaan aikaa, työtä ja uskoa.
olen minäkin saanut kokea,mutta ensin kyllä lyötiin Raamatulla päähän.Sielunhoitaja,pappi,ei tajunnut tuon "taivaallista"mitä minä ahdistuksissani kerroin.
Hän oli vain sitä mieltä,että synnin tunnistaminen Jumalle on kaikki apu.
Polvistuin papin kanssa ja en käsittänyt mitään miksi.Sellainen oli minulle aivan ahdistavaa ja epätodellista 18 vuotiaana.Olin todella viaton kokemuksissani,siksi luulin että olen kovin syntinen.Perusynnistähän en silloin tajunnut mitään.
Mutta kuitenkin...löysin tieni ev.lut.krist.opistoon ja sain tuskiini palsamia siellä olevien körtti-uskovien,rehellisten kansan ihmisten parissa.
Psykoterapia on kuitenkin minua auttanut paranemaan,mutta Taivaan Isä on silti läsnä ja turvana johdattamassa.Ihan tavalliset rivi-papit Suomessa eivät ole saaneet psykiatriassa koulutusta,mutta sielunhoidonkurssit heillä on.
On kiitollista kuulla Kristillisen yhteisön sielunhoidosta ja harratin paranemisesta.
Suhde Jumalaan on intiimisuhde kuten rakastetun kanssa.Sitä ei tarvitse edes kertoa ,se näkyy.Siunauksin.