kankaanpään akodista tietoa

Laitanpa linkin, että muutkin siltä suunnalta pääsevät lukemaan.
Itse en ollut ko. paikasta kuullutkaan.

http://www.a-koti.com/

...mutta kyseiset kodit yms. paikat on hyviä paikkoa "pysähtyä" miettimään mitä haluan jatkossa. Hakeutumalla paikkakuntasi AA:han, saatat toipua. Tsemppiä.

Hei

Olimme lapseni kanssa koronavuonna Kankaanpään A-kodin perheyhteisössä. Itsellä on kokemusta muistakin kuntoutuspaikoista jotka on olleet hyviä, mutta tämä oli valitettavasti niin traumaattinen paikka että joudun käsittelemään sitä terapiassa asti. Siellä on monta yhteisöä niin voi olla että muissa yhteisössä on parempi, mutta perheyhteisöstä puhun nyt koska siitä on ainoa kokemus sieltä.

Joskus ”1800 luvulla” varmaan toimi tuollainen taktiikka missä ensin rikotaan ihminen ja sitten kasataan uudestaan. Nykyään ollaan sitä mieltä että ei lasten kasvatuksessa tai vankien kuntoutuksessa tuota hyvää tulosta nöyryytys ja alistus. Kuntoutus pitäisi olla kannustavaa ja inhimillistä, varsinkin perheyhteisössä jossa ollaan niinkin tärkeiden asioiden äärellä kuten vanhemmuus ja lapsen hyvinvointi. Siellä huomioitiin ja etsittiin vaan asioita mitä tein huonosti tai en tehnyt ”tarpeeksi hyvin.” Myönnän, että asenteeni yhteisökuntoutukseen ei ollut silloin paras, mutta yritin kuitenkin silloin kaikkeni ja ammattilaisten olisi pitänyt osata suhtautua tilanteeseeni inhimillisesti. En tiedä vaikuttiko mahdollisesti Koronan alkuaika siihen mitä kohtelua sain, mutta ei se saisi olla syy.

Koin siellä kiristystä, nöyryytystä, draamaa ja jälkeenpäin tilanneeni kirjaustenkin perusteella minua ja sen aikaisia tunteitani ei haluttu edes ymmärtää.
En ole varma, onko siellä vielä sama meininki, mutta oman kokemukseni perusteella en voisi suositella sitä paikkaa kenellekkään.

Onneksi kuitenkin silloin keskeytettyäni pääsimme vaihtamaan kuntoutuspaikan parempaan, jossa sain vihdoin sitä kannustusta ja kuntouduinkin lopulta oikeasti. Nykyään pienellä perheellämme menee oikein hyvin ja ei ole enää kuntoutuksen tarvetta ollut pitkään aikaan.

Yritän olla katkeroitumatta ja en usko että ihmiset olisivat olleet tahallaan pahoja, tai tehnyt tahallaan olostani epämukavan. Siinä tilanteessa vaan olisin kaivannut vanhemmuuteeni ja ongelmiini ratkaisuja positiivisella ja kannustamalla tavalla, eikä sillä tavalla mitä silloin jouduin kokemaan. Ihmiset eivät halua menettää lastansa huostaanottoon, ja aika varmasti luulevat että muka olisivat ansainneet tuon kohtelun ja siksi alistuu helposti siihen.

Itselläni tosiaan ei lopulta onneksi ollut pakko jäädä ja kiitänkin Luojaa siitä, että minun lastensuojelun työntekijät kuuntelivat minua ja päästivät pois, koska kirjausten perusteella olisi voineet ryhtyä isompiinkin toimenpiteisiin. Onneksi he uskoivat ja luottivat minuun.

Loppu hyvin kaikki hyvin ja en sano etteikö se jollekin ole hyvä ja sopiva paikka. Silloin pitää vaan olla jo tietynlaisessa kunnossa että kestää sen kaiken.

Haluan kyllä jonain päivänä tehdä selkoa tälle asialle, ja varmistaa että meininki olisi muuttunut parempaan päin eikä toisten tarvitsisi siellä kestää jo valmiiksi rankan elämäntilanteen lisäksi epäinhimillistä kohtelua.

T. Nykyään onnellinen yh-äiti

Otitko jo iltasidukat, kun laitoit kerran kersat nukkumaan.