Minusta tuntuu että olen voimieni rajoilla. Ajattelen tulevia töitäni kokoajan ja aina on epätoivoinen olo että selviänkö. Vielä olen selvinnyt. Välillä mietin irtisanoutumista mutta kun ei ole uutta työtä tiedossa. Työni ovat sellaisia ettei niitä vain voi jättää tekemättä sen jälkeen kun ne on ensin minulle sälytetty, voi ihmisten turvallisuus vaarantua. Yritän aina puhua järkeä kun minulle kaadetaan hommia mutta lopulta saan ne kuitenkin, esimies ei osaa auttaa asiassa. Sillä ei ole järkeviä ehdotuksia mihinkään, saan tehdä kaiken yksin. Jos joku homma viipyy niin se osaa vain kiirehtiä. Tämä on varmaan ihan normaalia työpaikan arkipäivää, mutta en jaksa sitä. Mistä tiedän milloin voin luovuttaa ja lääkärikin ottaa sen tosissaan? Riittääkö että en koe elämääni enää mielekkääksi? Jos minulla ei olisi perhettä niin itsari ajatukset saattaisivat olla paljon enemmän esillä kuin nyt. Nyt sitä mietin joskus mutta en tee sitä koska minulla on hieno perhe. En vain voi olla heidän kanssaan niin kuin haluaisin koska ajatukseni ovat aina muualla.
milloin lääkäriin?
Palan loppuun
71294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tiedä minkä sortin organisaatiosta on kyse, mutta tuolla työpaikalla kaivattaisiin selvästi ulkopuolisen konsultin apua ongelmien selvittämisessä. Siis jos et itse uskalla ottaa ongelmia puheeksi siellä. Lääkäriin kannattaa kuitenkin mennä, kovinkaan ihminen ei jaksa jatkuvaa elämistä paineessa. Menin itse lääkäriin ja en tiedä jatkosta vielä, mutta masennuslääkettä sain ja olo on jo parempi. Elämä pitää ottaa itse haltuun ennen kuin on liian myöhäistä.
Noilla ajatuksilla aikasi on jo koittanut. Siitä vaan lääkäriin. Ole hänelle rehellinen, kerro kaikki nuo ajatuksesi ja tuntemuksesi. Jos ei ole aivan epäpätevä, ottaa sinut kyllä vakavasti. Vaikka nolottaisikin, mainitse nuo itsetuhoiset ajatukset, sillä ne ovat vakava merkki siitä, että sinut on otettava vakavasti.
Ei kannata tuossa tilanteessa lähteä vaihtamaan työpaikkaa. Se ei välttämättä pelasta tilannetta. Työnhaku ja alku uudessa paikassa on erittäin raskasta.
Sinulla on oikeus sairaslomaan, mikäli lääkäri katsoo sen tarpeelliseksi. Sinä et ole vastuussa työnantajasi vastuista henkilökohtaisesti. On työnantajan tyhmyyttä, jos joku yksittäinen henkilö organisaatiossa on niin tärkeä, että toiminta vaarantuu ko. henkilön poissaoloon.
Sinun on pidettävä itse puolesi, kukaan ei tee sitä puolestasi. Unohda vääristynyt lojaalius työnantajaa kohtaan, eihän sekään ole välittänyt sinun jaksamisestasi, kun on rasittanut sinua kestosi äärirajoille. Muista, että älä syyllistä itseäsi. Olet tehnyt parhaasi, mutta sekään ei riitä, kun koko ajan vaaditaan aina vaan enemmän. Kenenkään ei tarvitsekaan jaksaa sellaista.
Sairaslomalla on sitä paitsi aika kiva olla tuollaisen kokemuksen jälkeen, kun ei tarvitse yhtään välittää, miten siellä töissä menee. Sairaslomalla voit unohtaa sen kaiken ja nauttia siitä, että tänään ei tarvitse repiä itseään kenenkään komennossa.
Pidä huolta itsestäsi - kyse on sinun terveydestäsi ja elämästäsi!
Saanko kysyä, miksi TOUHUAT terveytesi uhalla, kuka ja ketkä sinua vaatii tämän tekemään?.En myöskään käsitä, että ihmiset on väsyneitä ja ihan rikki työpaikkansa työstä.Minulla itsellä on tälläinen( vatsahaavatyö)mutta minulla ei ole vaivaa tästä.Mutta miksi ei ole?.Yksinkertaisesti EN TEE TYÖTÄ ENEMPÄÄN KUIN PYSTYN TEKEMÄÄN.Lähes kaikki työpaikkani ystävät oirehtii liiasta työstä ja jatkuvasti sairaslomalla, niin omasta tahdosta(hullua touhua)!.Tee samoin ja tule uudestaan tulevaisuudessa tänne ja kerro kokemuksesi.
Tuolla asenteella minä olenkin tullut tänne asti. Se ei kanna loputtomiin, ainakaan minulla. Ikävöin tuota mielentilaa mutta en oikeasti pääse siihen enää. Kukaan ei tee työtä enempää kuin pystyy tekemään mutta jatkuva ylikuormitus on liikaa minulle. Ennen osasin olla välittämättä mistään. Niitä töitä vaan annetaan ja epäonnistuminen ei ole vaihtoehto.
Mä menin tänään lääkäriin ja nyt sairaslomalla.
Työyksikön toiminta lamaantunut ja saattaa loppua, mikäli olen pitkään pois. Työkaveritkin nääntyneitä taakan alle, mutta sinnittelevät vaikka eivät pysty enää suoriutumaan työtehtävistä.
Käyn töissä voidakseni elättää perheeni. Millä mä elätän perheeni jos olen kuollut.
Työt on organisoitu ja mitoitettu päin persettä,jos uupuu töittensä alle!! Mars lääkäriin HETI ja huonoa omaatuntoa pitämättä sairauslomalle ja miettimään mikä ratkaisuksi ongelmaan!
Missään ei pitäisi jättää töitten sujuvuutta yhden kortin(ihmisen)varaan, johan sellainenkin ahdistaa ja pistää seinää vasten henkisesti.
Stressi tuo fyysisiä sairauksia, joitten paranteleminen voi viedä tosi kauan!
Samaa sontaa edelleen. En saa sanottua asiaani kenellekkään. Entä jos se ei johda mihinkään ja tämä kärvistely saa jatkua..V...U!