"Mutta voitaisko kaikki sopia, että kun Kinnusen kirjoitus seuraavan kerran tulee aloituksena esille, ei enää alettaisi keskustella Kinnusen sieluntilasta eikä Hannestapanin asioista? "
Linkki tulee perässä ...
Haluaako joku keskustella siitä kinnusen kirjoituksesta? Jos tämä ketju käsittelee ykistäistä nikkiä tai sitä muuten terrorisoidaan silminnähden voin sen yleisön pyynöstä poistaa ilman ylläpitoa...
Linkki tulee perässä ...
Haluaako joku keskustella siitä kinnusen kirjoituksesta? Jos tämä ketju käsittelee ykistäistä nikkiä tai sitä muuten terrorisoidaan silminnähden voin sen yleisön pyynöstä poistaa ilman ylläpitoa...
Vastaukset 53
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000026007788
Kirjoittanut: Sointula 5.5.2007 klo 12.35
uudelleen:
--- --- ---
Tämä vuosituhat haastaa lestadiolaisuuden
Suomen suurimman herätysliikkeen pitäisi pystyä avoimesti kohtaamaan menneisyytensä kipupisteet. Perinteisillä vastakkain-asetteluilla ei ole enää merkitystä, Mauri Kinnunen kirjoittaa.
Maamme kannattajajoukoltaan suurin ja laajimmalle levinnyt herätysliike, vanhoillislestadiolaisuus, viettää lokakuun alussa keskusjärjestönsä Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) 100-vuotisjuhlaa. Herätysliikkeellä on kannattajia myös Ruotsissa, Norjassa, Pohjois-Amerikassa, Baltian maissa, Venäjällä ja Keski-Euroopassa. Uusimpana ”aluevaltauksena” ovat Ecuador Etelä-Amerikassa ja Togo sekä Kenia Afrikassa.
Lestadiolaisuuden ydinsanoma, viesti siitä, että Jeesus on antanut opetuslapsilleen ja hänen seuraajilleen tehtävän saarnata parannusta ja syntien anteeksiantoa kaikille luoduille, on saanut yhä enemmän vastakaikua eri puolilla maailmaa.
Tämä kehitys ei ole kuitenkaan ollut vailla haasteita.
Levitessään uusille alueille ja täysin erilaisen kulttuurin keskuuteen vanhoillislestadiolaisuus on joutunut kohtaamaan tapoja, normeja ja uskomuksia, jotka poikkeavat täysin siitä, mihin on totuttu liikkeen vanhoilla ydinalueilla. Ilmeisesti tuo kohtaaminen on sujunut ilman suuria hankauksia.
Lestadiolaisuuden kansainvälistyminen tuo toki uusia haasteita liikkeen ydinalueille Suomeen. Henkilökohtaiset kontaktit, matkailu ja kulttuurirajat ylittävät avioliitot asettavat Suomessa asuvat vanhoillislestadiolaiset kyselemään, mikä ”tässä kristillisyydessä” on uskon perusta ja mikä mahdollisesti on historian tuomaa, uskon kannalta epäolennaista tapakulttuuria.
Tässä tarkastelussa on olennaista tuntea lestadiolaisuuden historiaa ja perehtyä aikalaislähteisiin. Ehdottomuus opillisissa ja tapakulttuuriin liittyvissä asioissa on ollut yksi lestadiolaisuuden tunnus. Aikoinaan lestadiolaisuudessa yleinen yksinkertaisen pukeutumisen ihannointi juontaa juurensa Lars Levi Laestadiukseen ja hänen saarnoihinsa. Jos ihmisellä on Laestadiuksen mukaan elävä usko, sen tulee näkyä myös ulkonaisina merkkeinä. Uskova hylkää maailman koreuden ja turhuuden.
Laestadius paheksui varallisuuden näyttämistä ja rahojen tuhlaamista ulkoiseen ja maalliseen. Saarnojen innoittamana herätysliikkeeseen liittyneet alkoivat vähitellen kontrolloida toisiansa normien ja ”kristityn” ihanteiden noudattamisessa.
Lestadiolaisuus syntyi Fennoskandian äärimmäisessä perukassa, ja se omaksui ympäröivän tapakulttuurin askeettisimmillaan. Pohjan perillä monet rintamaiden arkipäiväiset vaatteet, esineet ja asiat olivat ylellisyyttä ja kerskaa ja niitä tuli ”kristityn” välttää.
Olosuhteissa, joissa ”heräämättömätkin” pitivät monia etelän tapoja ja esineitä ylellisyytenä, vältyttiin yhteentörmäyksiltä. Ristiriitaa herätysliikkeen ja ympäröivän yhteiskunnan välille syntyi, kun periferian tapakulttuuria siirrettiin rintamaiden lestadiolaisyhteisöihin. Lestadiolaisuus alkoi leimautua syntyalueensa ulkopuolella monissa tapakulttuuriin liittyvissä asioissa omituiseksi.
Uusi ristiriitatilanne syntyi modernisaation tunkeutuessa perimmäisiinkin kyliin Pohjois-Pohjanmaalla 1960-luvulla. Tämä mursi lestadiolaisuuden pitkään hallitseman paikalliskulttuurin. Vanhoillislestadiolaisuus reagoi modernisaation haasteisiin (televisio, perhesuunnittelu, peruskoulu, maaltamuutto/suuri muuttoaalto Ruotsiin) käpertymällä itseensä ja suoristamalla rivejään.
Koko 1970-luvun Päivämies-lehden pääkirjoituksia ja artikkeleita leimaa ”piiritystunnelma maailman pahuuden raivotessa” ja usko pikaiseen maailmanloppuun. Kehitys johti ”puimatantereen puhdistamiseen” niin sanotuilla hoitokokouksilla. Tilanne alkoi vähitellen muodostua liikkeen sisällä kestämättömäksi. Vuoden 1979 lopulla liikkeen johdossa suoritettiin henkilövaihdoksia ja otettiin uusi suunta. Tavoitteeksi tuli avoin tiedottaminen ja hyvien suhteiden ylläpito kirkkoon ja muihin yhteistyötahoihin.
Samalla niin sanotut hoitokokoukset päättyivät lähes tyystin. Keskustelu 1970-luvun tapahtumista ja niiden merkityksestä 2000-luvun vanhoillislestadiolaisuudelle odottaa edelleen sopivaa ajankohtaa liikkeen sisällä.
Lestadiolaisuus on saanut voimaa selvistä vastakkainasetteluista (etelä/pohjoinen, kaupunki/ maaseutu, sivistyneistö/oppimattomat, papisto/maallikot, rikkaat/köyhät, maailmallisuus/askeettisuus). Tämäntyyppiset joko–tai -asettelut ovat olleet tyypillisiä useimmille uskonnollisille liikkeille. Niillä on synnytetty ja pidetty yllä yhteisöidentiteettiä.
Tämä vuosituhat tulee olemaan haasteellinen vanhoillislestadiolaisuudelle, kun perinteisillä vastakkainasetteluilla ei ole enää merkitystä. Suuri osa liikkeen jäsenistä elää urbaanissa ympäristössä Etelä-Suomessa ja tuhannet vanhoillislestadiolaiset nuoret työskentelevät tai opiskelevat ulkomailla. He törmäävät kymmeniin uskontoihin ja kulttuureihin. Tämä nostaa esiin lukuisia kysymyksiä, joihin heidän isovanhempansa eivät juurikaan joutuneet pohtimaan vastausta.
Pohjoinen herätysliike asennoitui alusta alkaen varauksellisesti tai kielteisesti uusiin aate- ja kulttuurivirtauksiin, esineisiin ja keksintöihin. Ne nähtiin turhina tai niiden pelättiin ”vieroittavan ihmistä Jumalasta ja haittaavan uskonkilvoitusta”. Kulttuurivihamielisyydestä huolimatta lestadiolaisuus on ollut innoituksen lähteenä varsinkin kirjallisuudessa ja musiikissa. Lestadiolaisella laulu- ja virsiperinteellä on keskeinen osuus nykyisessä luterilaisen kirkon virsikirjassa.
Useilla Suomen eturivin kirjailijoilla on ollut/on lestadiolaistaustaa tai he ovat kuuluneet/kuuluvat liikkeeseen. Asennoituminen eri kulttuurimuotoihin on vaihdellut vuosikymmenien kuluessa. Kielteisintä asenne on perinteisesti ollut kilpaurheiluun, tanssiin, teatteriin, elokuviin, oopperaan ja viihdemusiikkiin.
Vanhoillislestadiolaisuus otti kielteisen asenteen television hankkimiseen koteihin vuonna 1963 vuosikokouksessaan. Tuo päätös sai aikoinaan muun muassa liikkeen arvostaman ja monissa tehtävissä käyttämän kirkkoherra Kullervo Hulkon puuskahtamaan: ”Kävi kuten 1930-luvulla, kun radio tuomittiin.”
Torjuva asenne televisioon tulee jatkossa varmasti uudestaan puntariin, kun raja tietokoneiden, kännyköiden ja televisiovastaanottimien välillä häviää. Ainoa kestävä ratkaisu näihin haasteisiin lienee valinnan suorittaminen ohjelmasisällön eikä mediavälineen tai taidemuodon pohjalta.
Viime aikoina on liikkeen sisällä keskusteltu suhteesta musiikkiin. Huomattava osa maamme eturivin kirkkomuusikoista on mukana vanhoillislestadiolaisuuden toiminnassa. Heidän konsertoimisensa ja vilkastunut kuorotoiminta on nostanut vastareaktioita, jotka ovat heijastuneet liikkeen äänenkannattajan Päivämiehen kirjoituksissa.
Nuo reaktiot ovat ilmeisesti heijastumia 1970-luvun linjauksista. Kuitenkin vielä 1950-luvulla Helsingin olympiakisojen hymnin säveltäjä Jaakko Linjama kehotti laulun lahjan omaavia vanhoillislestadiolaisia osallistumaan aktiivisesti kirkkokuorotoimintaan.
Lestadiolaisuus on koko olemassaolonsa ajan ollut hyvin yhteisöllinen liike. Yhteisöllisyyttä on ylläpitänyt vilkas seuratoiminta ja tarkkarajainen seurakuntakäsitys. Liikkeen normisto on luonut rajaa uskovien ja ”suruttomien” välille auttaen yhteenkuuluvuuden tunteen syntymistä ja säilymistä.
Lestadiolaisuus on muodostunut pienoiskulttuuriksi, jolla on omat kirjoittamattomat ja kirjoitetut sääntönsä ja tapansa. Yhteisön jäsenet tietävät vaistomaisesti, miten uskovan tulee pukeutua ja käyttäytyä, millaiset mielipiteet ovat arvostettuja ja millaiset hylättäviä. Perhekeskeisyys, voimakas yhteenkuuluvuus ja selkeä normisto vetävät tänäkin päivänä ulkopuolisia puoleensa.
Toisaalta edellä mainitut ominaisuudet voivat olla nostamassa ulkopuolisten kynnystä hakeutua liikkeeseen. Samalla lestadiolaisuudesta erkanee niitä, jotka kokevat herätysliikkeen ahdistavana. Haastavaksi on muodostunut normien ja tapakulttuurin päivittäminen. Liikkeen sisällä käydään keskustelua siitä, ovatko vuosikokousten, puhujien- ja seurakuntavanhinten sekä seurakuntapäivien linjaukset tapakulttuureissa, yhteiskunnallisissa ja kirkollisissa asioissa ”aikansa lapsia” vai tulisiko niitä noudattaa hamaan ikuisuuteen saakka.
Vanhoillislestadiolaisuuden tulevaisuus näyttää valoisalta, kun liikkeen piirissä tartutaan avoimesti ja rehellisesti 2000-luvun haasteisiin. Se edellyttää myös liikkeen historian ymmärtämistä ja menneisyyden kipupisteiden avointa kohtaamista. Sitä haluavat varmaan myös ne kymmenettuhannet nuoret, joita on ilo katsella suviseuroissa.
Mauri Kinnunen
Kirjoittaja on lappeenrantalainen filosofian tohtori ja historian lehtori.
--- --- ---
Jos se sointulan avaama ketju nimittäin poistuu...
MK:n näkemystä lestadiolaisuuden oivalliseksi tulevaisuudeksi:"Haastavaksi on muodostunut NORMIEN JA TAPAKULTTUURIN PÄIVITTÄMINEN."
Näilläkö sanoin Kristus on löydettävissä???
sinun kirjoituksesi sanomaa.
Historioitsijahan ei ole teologi, joten ymmärtäisin, että MK kirjoitti kolumninsa "puhtaasti" "rivivl"-historioitsijan näkövinkkelistä. Tosin hän toi esiin vl-liikkeen perussanoman eikä sitä kyseenalaistanut.
Tapakulttuurin päivittämisen ainakin itse ymmärsin
niin, että siinä olisi miettimisen paikka itse kullekin. Onko tapakulttuuri uskon kannalta olennaista? Jos tullaan siihen tulokseen, että henkilökohtainen uskomme on unitilassa ja luotamme siihen, että kun noudatamme vl-tapakulttuuria, niin se riittää
ja siten kelpaamme Jumalalle. Petämme itseämme ja tuudittaudumme yhteisöuskoon. Kristus on hävinnyt
tällaisella uskolla kyllä sydämestämme. Kääntäen tämä, voiko Kristus olla löydettävissä vl-normiviidakosta. Kaikissa yhteisöissä on omat tapakulttuurinsa, se on luonnollista. Mutta uskomisen ehdoiksi ei mikään maallinen tapa/kannanotto saa nousta. Silloin "metsä rytisee".
on todellakin vain eräs näkökulma uskon peruskysymysten tarkastelemiseksi. Mutta onhan aivan tragikoomista, että MK vakavissaan esittää NORMIEN JA TAPAKULTTUURIN PÄIVITTÄMISTÄ normi- ja tapakulttuurista pääsemisen keinoksi.
>
Tapakulttuuristahan ei voikaan päästä eroon, mutta sitä voi aina yrittää selventää, etteivät nuo tavat ole uskomisen ehtona. Tässäkin ketjussa omavanhurskaimmat (lue: paremmat uskovaiset) ovat halunneet tehdä niistä uskomisen ehtoja ja selittäneet, että nimenomaan nuo tavat ovat olennaisin osa elävää kristillisyyttä. Moniin tuo selitys on mennyt täydestä nytkin, silla se sopii lihalle ja verelle sekä omalle järjelle - tuo porukka ei tarvitse sydamen uskoa eikä Kristuksen sovitustyotä vaan hamaan karmeaan loppuunsa taistelee omilla aseillaan hyristen tyytyvaisenä autuaaksi tekevien tapojensa ja samanhenkisten keskellä.
"Mutta voitaisko kaikki sopia, että kun Kinnusen kirjoitus seuraavan kerran tulee aloituksena esille, ei enää alettaisi keskustella Kinnusen sieluntilasta eikä Hannestapanin asioista? "
ja yhdyn siihen... ja nyt jatketaan keskustelua siitä artikelista jos tuntuu tarvetta.
Kirjoittelenpa pienen tauon jälkeen taas tänne. Lienette jo ikävöineet minua :)
Kinnusen kirjoitus käsittelee vain vl-liikkeen tapakulttuuria ja kaikkea ulkoista olemusta. Se yrittää sovittaa hiuksenhienoilla maallistumisneuvoilla varsinkin vl-nuoria sulavasti "aikamme haasteisiin". Jumalan seurakunnan suurimpaan haasteeseen, taisteluun syntiä ja kaikkea saastaisuutta vastaan, kirjoitus ei paneudu. Kinnunen katselee suurta nuorten joukkoa mielellään, mutta ei paimenna heitä.
Raja, jota Kinnunen yrittää vähintäänkin hämärtää, on kuitenkin selvä ja kulkee aina jossain: tähän loppuu Jumalan valtakunta ja tuosta alkaa suuri ja lavea maailma, jossa ei ole mitään syntien anteeksiantoa eikä pelastusta. Tästä Kinnunen ei näe aiheelliseksi muistuttaa ketään.
Kyllä Kinnunen on sahannut uskonristinsä jo ainakin yhden sakaran verran keveämmäksi. Siitä se hajoaa koko risti pian. Jonkunlainen haave maailman paineen vähentämiseksi ja helpon uskontien löytämiseksi hänessä itää. Eriseurat tulevat aina tässä muodossa. Varo varo sinä tällaisia Kinnusia, joka haluat olla viisaiden neitsyiden tavoin joka hetki lähtöön valmiina. Ei mitään uutta auringon alla, taas kerran.
kuitenkin alkaa talla tavalla:
>
En tunne Kinnusta enka tekstin alkuperaista muotoa; onhan mahdollista, etta joitakin 'saarnamaisia' osia on karsittu, koska kyseessa oli maakuntalehden rajallinen palstatila.
Kuitenkin kirjoituksesta tallaisenaankin mielestani nahdaan, etta nykyaikana uskovaiset saattavat kohdata elamassaan asioita, joita ei kohdattu paikallaan pysyvassa agraariyhteisossa. Eiko noista asioista sitten saisi keskustella?
Myos kirjoitus ehka antaa viitteita sen suuntaiseen ajatteluun, etta valttamatta ei ehka pitaisi hengellistaa asioita, jotka aivat ole hengellisia. Elamassa siis tulee eteen muitakin asioita kuin hengellisia asioita.
Nahdakseni Kinnunen ei missaan kohdassa kiista sita tosiasiaa, etta tassa on Jumalan valtakunta ja Jumalan valtakunnan ulkopuolella on maailman valtakunta.
Mielestani Kinnunen melko rohkeasti sanoo jotakin hoitokokouksista. Tama siis tuntuu minusta 'rohkealta' siksi, etta vaikka itse olenkin osallistunut useilla paikkakunnilla ainakin kymmeneen hoitokokoukseen, naissa ei tapahtunut mitaan mystista eika mitaan kummallista. Palstoiltahan on luettavissa, etta toisilla oli toisenlaisia kokemuksia.
Se on tietysti sanomattakin selvaa, etta eriseurat aina nousevat meidan keskeltamme ja etta joistakin paimenistamme kasvavat ne raatelevaisimmat sudet, jotka totisesti eivat laumaa sддstд. Kenella meista on sitten kyky nahda, etta 'ahaa, nyt aletaan menna metsaan'. Siionin Lahetyslehden paakirjoituksessa hiljattain sanottiin, etta kiusaajaa on erityisen vaikea torjua silloin kun se lahestyy meita meille rakkaan ja laheisen henkilon kautta; ja muistutettiin, etta Jeesusta kiusaaja lahestyi Pietarin hahmossa.
Ehkei se sinallansa ole pelkastaan paha asia, jos joku oppinut uskovainen henkilo omalla nimellaan lehtikirjoituksessa pohdiskelee mm. tapakulttuuriamme ja suhdettamme ymparoivaan yhteiskuntaan globalisaation aikakautena.
Loksahti suu auki kun luin kirjoituksesi.
Ainoa johtopäätös kirjoituksesi perusteella on että Siionissa elää edelleenkin kahdenlaista käsitystä ihmisen pelastumisesta, -70 luvulla puhjenneet näkemyserot elävät edelleen vieläkin.
Voitto Savelan ja Erkki Reinikaisen mukaan 1950 luvun alussa vanhoillislestadiolaisuuden sisään tuli vieraan opin, uudenherätyksen(aloittaja Heikki Saari) korostukset jotka eivät kuuluneet vanhopillislestadiolaisuuteen.
Tärkeäksi syntyi ns. kilvoitteluoppi maailmaa vastaan> seurasi elämänvanhurskauden oppi, uskonvanhurskaus hämärtyi.
Elämänvanhurskauden tiellä ei pelastu raamatun mukaan ja elämänvanhurskaus johtaa farisealaiseen lakiin(juutalaisuus).
Ihminen on ja tulee olemaan syntinen ja syntiinlankeava viimeistään ajatuksissaan ja perisynnissään vaikka ulkoinen vaellus olisi kuinka puhdasta tahansa. Jumalan työ on herättää ihminen ja tarjota omavanhurskauden tilalle Kristus Vapahtaja>tämä on uskonvanhurskaus joka raamatun mukaan pelastaa ihmisen sielun Kristuksen ansion tähden taivaaseen. Kristuksen evankeliumi on vapaaehtoisesti omistettavissa joka päivä Jumalan valtakunnassa omien syntien anteeksi saamiseksi.
Olen samaa mieltä, että nuoriso pitää panna aisoihin kuten 80-luvulla. Silloin tuli jokaiselle nuorelle selväksi missä raja menee ja monilla paikkakunnilla jokainen nuori mies saikin kohta huomata olla tuomittu rajan taakse. Todellinen vl-rakkaus kunniaan!
"Nahdakseni Kinnunen ei missaan kohdassa kiista sita tosiasiaa, etta tassa on Jumalan valtakunta ja Jumalan valtakunnan ulkopuolella on maailman valtakunta."
Sinäpä sen sanoit! Kinnunen ei kiistä, joten se on niin kuin sanoit. Näköjään osaat lukea Kinnusen ajatukset tai oletetut poisjääneet saarnakohdat. Voi ollakin, koska hänen sanotaan olevan vl. Sehän selittääkin kaiken.
"Eriseurat tulevat aina tässä muodossa. Varo varo sinä tällaisia Kinnusia, joka haluat olla viisaiden neitsyiden tavoin joka hetki lähtöön valmiina. Ei mitään uutta auringon alla, taas kerran."
Sanoit "tulevat A I N A tässä..."
Tuo ei pidä paikkaansa. Ei todellakaan. Paha ja vaikeasti havaittava eriseura tulee hyvään ja hurskaaseen elämänvanhurskauteen naamioituneena. Se, että tehdään synniksi sellaisia asioita, jotka eivät ole syntiä. Sitten ne laitetaan autuuden ehdoksi ja taakaksi uskovaisille. Kyllä siinä kasvaa lampaan selkään sellainen kyttyrä, joka ei lähde irti millään. Mutta se ei kuulu oikeasti sinne. Ei lammas ole mikään kameli tai aasi.
Mukava lukea noin selvää tekstiä, huolella kirjoitettua ja perusteltua. Siitä näkee hyvin SRK:n virallisen linjan ja muuttumattomuuden.
En ole kaivannut sinua.
Minustakin olisi mielenkiintoista nähdä, miten nykyveeällät suhtautuisivat 70-luvun mallisiin hoitoihin. Kai niitä nytkin on ollut jossakin?
Olisiko porukka yhtä nöyrää ja vellit housuissa kuin silloin? Taitaisi olla.
Vl-rakkaus on niin luovuttamaton asia, ilman sitä ei pärjää eíkä pääse taivaaseen. Näin pelätään. ;(
sellaista kormuutusta jos se kunhan se taas alkaa. Mutta miten sitten vastarannan kiiskelle käy? No SRK:n vl-rakkauden lähettiläät tietenkin heittävät hänet saatanalle. Mutta olisiko siinä hyvä tilaisuus saatanalle heitettyjen yhdistyä ja aloittaa uuden seurakunnan luominen vanhasta hoitokokoususkonnosta irallaan?
Minä olen melko skeptinen uusien seurakuntien perustamisajatukselle. Siitä tulisi taas yksi varjo-SRK ja varjo-vl-seurakunta. Sinne tulisi vallanpitäjiä, jotka haluaisivat määritellä, miten pitä oikeasti uskoa ja olla.
Perustiko Jeesus seurakuntaa? Hän oli opetuslapsineen osa juutalaista yhteisöä ja seurakuntaa. Se riitti Hänelle. Miksi ei meille?
Pelkään valtaa ja vallankäyttäjiä, komentelijoita, pomottajia ja uskonnollisia johtajia. Jostakin syystä. ;(
niljakas ajatus tohtorismiehen kirjoituksesta. Valtakunnan rajojen hämärtäjä siis koko mies tohtoriudestaan huolimatta tai sen vuoksi.
Vai että "kilvoitteluoppi maailmaa vastaan" olisi syntynyt vasta 1950-luvulla? Minun raamatussani se on jo Vanhassa Testamentissa. Elämänvanhurskaus ei pelasta ketään, mutta se on seurausta uskonvanhurskaudesta. Hedelmistään puu tunnetaan, sanoi Jeesus. Näitä hedelmiä maailma vihaa ja niiden kantamisen merkitystä vähättelevät kuivettuneet puut.
En tiedä 70-luvun näkemyseroista, mutta nykyiset näkemyserot ovat selviä: monet eivät pidä kilvoittelua hyvällä omallatunnolla enää tärkeimpänä. Heille riittää mukava seurustelu uskovaisten joukossa, mutta muuten on sydän kiintynyt maalliseen. Taistelu syntiä vastaan on saanut nykyään niin muodikkaan kaikenhyväksyvän piirteen: yritetään ainakin vähän ymmärtää toistakin, kai hän nyt ainakin vähän on oikeassa.
Viittaan uudestaan kymmeneen neitseeseen: kaikilla oli lamput, mutta vain viidellä öljyä. Yljän tuomio oli tyly: viisi pääsi hääjuhlaan, viisi ajettiin pois. Aikamme on niin perin surkea ja ihmiskunta niin Jumalasta luopunut, että tätä ei kestä sanoa enää ääneen.
"lammas susien vaatteissa"-ajatus eli näennäis- ja srk:n esitarkastamaa "kritiikkiä" suviseuraloppupamausta välttääkseen, vaan väistämätöntä ei voi estää
ajatus kiistettiin kahden asian tuntevan voimin poistetussa ketjussa.
Kirjoitin aamulla niistä 'kipupisteistä', joista palstalla paljon keskustellaan ja joita tohtorismies käsitteli artikkelissaan. Ne ovat ilmeisesti vain harhaa ja tohtorismiehen kirjoitus oli vain yksittäinen ylilyönti, josta ko. hlö on jo rakkaudella hoidettu ja lavat taottu mustiksi veljien kesken.
Siionissa on kaikki hyvin, eikä Valkealassa tapahdu mitään väistämätöntä. Kuka tai ketkä saisivat mitään aikaan? Raamattu vain sekoittaa ajattelevaisten päät. Sitä ei tarvita. Kotikutoinen vl-oppi riittää.
Siis joutuiko tämä tohtori Kinnunen hoidettavaksi kirjoituksensa jälkeen? Ei voi olla totta! Eikö vl-yhteisössä voida edes keskustella saati pohtia ihan normaaleita asioita, mm.elämän ja yhteiskunnan eteen tuomia tulevaisuuden haasteita?
Ei minulla ole tietoa hoidosta tai hoitamisesta. Olisi pitänyt kirjoittaa: l i e n e e hoidettu. Siis tämä oli oma niljakas ajatukseni ko. henkilön hoitamisesta.
Asian tuntijat voivat tietää totuuden, minä en sitä tiedä.
Minulla on pieniä epäilyksiä sinun arvailujasi kohtaan. Sen verran mitä itse tiedän asiasta, niin en oikein usko, että SRK olisi ollut Kalevan kirjoituksen takana. Mutta kenenkään takia en totisesti ole päätäni pantiksi laittamassa. ;(
En usko siihenkään, että kesällä olisi tulossa jotain ratkaisevaa. Sitä ei ole estämässä tai hillitsemässä Maurin kirjoitus eikä mikään muukaan. Sellaista vain ei yksinkertaisesti voi tapahtua, koska veeällät haluavat elää rauhassa ja rakkaudessa keskenään. Kukaan ei halua oikeasti nousta virallista opetusta ja vl-tapoja vastaan. Jos joku uskaltaa, hän jää automaattisesti yksin ja joutuu ulos. Se on 'pelin' henki yhäkin?
sinulle Selvennys
Kirjoittanut: pokkus* 6.5.2007 klo 11.28
Ei minulla ole tietoa hoidosta tai hoitamisesta. Olisi pitänyt kirjoittaa: l i e n e e hoidettu. Siis tämä oli oma niljakas ajatukseni ko. henkilön hoitamisesta.
Asian tuntijat voivat tietää totuuden, minä en sitä tiedä.
.
Niin, mutta se se vasta on kummallista että monet vl:t sanovat vastustavansa hoitokokouksia, haluavat ne selvitellä. Silti eivät tee mitään konkreettista asian eteen. Istuvat hiljaa seuroissa ja tottelevat kuin robotit kaiken. Miksi kuulua SRK:hon tai olla ry:n jäsen tai olla vain vaiti, jos haluaa muutosta johtoon? Itse en enää voinut edes olla vl, koska en olisi kestänyt olla joukossa missä ihmisiä on hoitokokouksissa kiusattu niin paljon, tehty pahaa heille, jne. Ei sellaisessa joukossa voi olla ja no toisekseen kun en usko että vain vl:t pääsevät taivaaseen. Sydämen usko se ratkaisee eikä se onko joku vl vai ei.
Mutta kerta kaikkiaan hyvin ahdistavia monet asiat liittyen vl-liikkeeseen. Olet varmasti kuullut, miten entisiä erotettuja painostetaan olemaan hiljaa, miten yksittäiset vl:t pidetään hiljaisina hoitjen uhan voimalla. Sellaista se on, mutta se ei ole rehellistä uskovaista toimintaa. Hyvin kiitollinen olen, että suku ei ole täynnä vl-uskoisia eikä muutenkaan tartte pitää heihin yhteyttä, sitä paitsi lakihenkisten kanssa en halua olla tekemisissä olivatpa sitten vl:ia tai joitakin muita lahkolaisia. Mutta kyllä se ääni sisällä sanoo, milloin joku vl on uskossaan niin pimentynyt, että häntä ei kannata uskoa eikä olla tekemisissä.
No anteeksi jos asia tuli käsitettyä väärin. Toisaalta varmaan jonkinlaista palautetta asiasta on saanut, että lakihenkisimmät vl:t eivät hyväksy hänen näkemyksiään.
SRK:n kuri on levitetty niin tehokkaasti paikallistasolle ettei edes pienestäkään historiallisesta asiasta kukaan uskalla avata suutaan.
Jos paikalla seurakuntaillassa yhteisessä keskustelutilaisuudessa on kaksi tai kolme vanhaa saarnamiestä ja joku nuori käy sanomassa salin edessä että Jumalan valtakunta on päättänyt aikoinaan väärin televisio päätöksen ja se tulisi purkaa, jos joku sanoo näin hänet hoidetaan joko ulos tai nöyräksi ruotuun olemaan hiljaa.
Mauri Kinnunen artikkelissaan toi esiin vl-liikkeen rehellisyydessä näkyvän aukon joka pitäisi täyttää totuudenmukaisilla puheilla. TV asiasta olisi hyvä aloittaa perumaan virheellisiä päätöksiä.
Myös Mauri kirjoitti että kymmenettuhannet nuoret odottavat rehellisyyttä asioiden käsittelyyn. Kun rehellisyyttä ei tule nuoret äänestävät jaloillaan pois yhteisöstä, mutta eivät he silti omakohtaisesta uskosta luovu, näin olen monen kuullut sanovan.
Minä olen samoissa ajatuksissa. En halua kyllä 'mainostaa' omaa ratkaisua, sillä en ollut rohkea enkä tuntenut 'taistelevani' puhtain hengellisin asein hoitokokouksia vastaan. Minä vain olin änkyrä ja itsepäinen! Vaikka miten yritettiin vl-rakkaudella hoitaa!
Se ei tuntunut rakkaudelta, vaan vaatimukselta 'tanssia' seurakunnan ohjeiden mukaan. Sellainen tanssi ei ollut syntiä. ;(
Mutta sitä ihmettelen, että vieläkään ei uskalleta nousta noita vääryyksiä vastaan, ei menneisyydessä olleita eikä nykyisiäkään vääriä painotuksia. Puhujat ovat samanlaisia kuin silloinkin. Tosin hieman ovelampia?
oli vain niljakas ajatus, joka poistuneessa Sointulan avauksessa kumottiin. SRK:lla ei asian tietävien kommenteissa ole osaa eikä arpaa tohtorismiehen kirjoitukseen. Yhteistyötä ei tehty, eikä artikkelilla ollut mitään tekemistä SRK:n lähestyvän 100-vuotisjuhlan kanssa. 'Kipupisteiden' esilletuomisella liikkeen avoimuuden ja läpinäkyvyyden edistämiseksi ei ollut keskusjärjestön siunausta.
Sinun laillasi en usko, että mitään 'nousuliikettä' virallista kantaa vastaan tapahtuu lähiaikoina. Rohkeimmat voivat ehkä äänestää jaloillaan.
Luulis ainakin sellasten nuorten lähtevän, jotka hallitsee teologiaa ja eivät usko kaikkea huuhaata mitä heille opetetaan. Mitä tarkoittaa
"nuoret äänestävät jaloillaan pois yhteisöstä"?
Ja kyllä se monelle nuorelle vl:lle on häpeällisiä nuo hoitokokoukset ja varsinkin kun jotkut puhujat kieltävät niihin liittyvät tosiasiat. Fiksut nuoret tietää, että valheella pelataan vain aikaa ja kuvitellaan että hoitokokouskeskustelut esim täällä loppuisivat. Ei ne lopu ne keskustelut, aina vaan ihmiset haluavat niistä keskustella ja niistä tulee keskustella ettei TOTUUS UNOHTUISI!
tuli jo esimakua mainitsemistasi lakihenkisten näkemyksistä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000026025981
Väliin tulee kirjoitetuksi huolimattomasti, joten syy ei ole Sinun. Hymyillään!
joskus kun aikaa, on hyvä kuunnella seuroja, että mitäpä siellä sillä kertaa kommentoidaan mm.epäuskoisista tai hoitokokouksiin liittyen ja millaisia ohjeita annetaan vl:lle, miten sopii ajatella...
Oveliahan ne ovat ja satoja nuoria istuu siellä heitä kuulemassa. Ja kun nuoria kehoitetaan vielä karttamaan tämänkaltaisia palstoja on moni nuori hoitoja suosivien onneksi autuaan tietämätön yhteisönsä hirveästä menneisyydestä. Ei se ole kylläkään ihan menneisyyttä vaan vaikuttaa vieläkin.
Tännekin kirjoittaa muutama hyvin lakihenkinen vl, sellaisia joiden kanssa ei todellakaan ole mitään halua edes keskustella uskosasioista. Hehän luulevat aina olevansa niitä parhaita uskovaisia ja luulevat voivansa sanoa menikö esim. kuollut naapuri taivaaseen vai helvettiin.
:)
No nuo Kinnusenkin tekstin heti tuomitsevat ovat sellaisia hengellisesti vainoharhaisia..he näkevät kaikessa keskustelussa ja pohdinnasa aina jotain saatanallista. Asioista ei saisi jutella eri näkökulmista, ei saisi olla eri mieltä, ..
Sihen aikaan kun itse kirjoitin kolumneja lehtiin, joskus sattui, etta ne esim. palstatilan niukkuuden takia tai muista syista vahan karsivat niita.
Kerran esim. eduskuntavaalien alla kirjoitin niin taitamattomasti, etta yksi kappale olisi voitu tulkita yhden ehdokkaan tukemiseksi. Niinpa toimitus oli ajanpuutteessaan karsinut koko kappaleen ja rakennellut parilla lauseella siihen sopivan aasinsillan. Lukijat eivat huomanneet mitaan.
Tuo siis mita sanoin 'saarnakohtien poistamisesta' oli siis pelkkaa omaa harhaani. Jos alkuperaisessa kirjoituksessa on ollut enemman saarnanomaisia kohtia, luultavasti Kaleva on ne karsinut, koska samassa kaupungissahan ilmestyy toinen lehti, joka on erikoistunut vanhoillislestadiolaiseen julistukseen.
Pari viikkoa sitten Helsingissa saarnattiin 'Lankeatko puheissasi'; tein tasta saarnan aikana aloituksenkin palstalle. Eihan meista kukaan aina osaa sovittaa sanojaan niin prikulleen oikein, etta ne kaikille kelpaisivat... vaikkei siis varsinaisesta lankeemuksesta olisikaan kyse.
Kone taas temppuili. Se roiskaisi edellisen harhan ruudulle Nimettomana, vaikka olen ihan ehta Sointula.
>
on hoksannut tarkean asian. Eihan tuohon ole muuta lisattavaa kuin etta tuommoinen eriseurahan elaa siionin sisalla. On aina ollut. Ne ovat niita tyhmia neitseita, mutta itse vaittavat olevansa siella viisaitten puolelle taysine oljykanistereineen.
Okei... okei... tahan pitka rivi kiukkuisia kommenteja, etta asia ei ole nain.
Kommentoin jo etukateen kaikkia noita tulevia kommentteja jo aikaisemmin lausumallani, etta julkijumalattomien kanssa aina pдrjдд, mutta hyvien ja oikeassa olevien omavanhurskaiden kanssa se on vahan niin ja nain.
Koska siis toisinaan epaonnistun sanavalinnoissani, pyydan, etta jokainen ottaisi harhoistani itseaan miellyttavan osan itselleen ja pitaisi loppua vitsina.
Viela tekee mieli roiskaista tahan, etta ne saarnamiehet, jotka viimeksi poikkesivat taallapain... eivat he olleet ollenkaan kaikkitietavaisia, vaan noyria. Mutta vaikka he olivatkin noyria, eivat he noyristelleet. Jospa sellainen noyryys - etta kun annetaan Jumalalle edes vahan hanelle kuuluvasta kunniasta - olisikin otollista Jumalalle, vaikka moisellakaan elamanasenteella ei tietenkaan autuutta ansaita.
Aiemmin jo olen valittanut sita, etta minulla ei (johtuu joko koneestani tai siita, etta kirjoitan ulkomailta) ole omien viestien poistomahdollisuutta, vaikka toisinaan haluaisinkin poistaa jonkun epaonnistuneista harhoistani.
Mutta tuolla nyt poistuneessa ketjussa mentiin taas asiattomuuksiin ja henkilokohtaisuuksiin. Kun palstoilla monetkin ovat olleet sita mielta, etta edes nimimerkkia ei tulisi parjata, niin miksi sitten pitaisi parjata jotakuta henkiloa hanet ihan nimelta mainiten. Ei kai sellainen ole asiallista, vaikka kyseessa olisikin oppinut henkilo tai julkisuuden henkilo.
Sitapaitsi on melko 'tyhmaa' laittaa palstalle samoja parjausjuttuja toistamiseen (taikka sadatta kertaa) kun nehan on jo moneen kertaan luettu.
Ei meistä kukaan osaa laittaa sanojaan niin, että ne kaikille kelpaisivat. Tosin ei se ole tarpeenkaan. Minua ei haittaa lainkaan, jos esim. tiukkahenkiset veeällät pahentuvat teksteihini tai puheisiini. Ei enää haittaa pätkääkään. Heidän kanssaan on niin toivotonta keskustella! Kuten olet itsekin huomannut?
Jos arvelen tuon Kinnusen artikkelin luonnetta, niin siihen ei jotenkin passaa vl-mäiset saarnapätkät. Siispä en usko, että siitä on mitään poistettu. Kyllä tuon tason kirjoittaja osaa asettaa sanansa siten, ettei menneisyyden analysointi ja seurapuhe kuulu tavalliseen päivälehteen. Näin ajattelen.
Miksi siinä pitäisi olla vl-seurakunnan ylityspuhe kaiken seassa kuten ry-seuroissa? Miksi ajattelit niin? Eikö tuo ollut tuollaisena riittävä?
Otan siis teksteistäsi eli kuten sanot harhoistasi mukavat kohdat ja ohitan vl-mäiset loukkaavat kohdat rakkaudella ja ymmärtämyksellä. Tajuan uskon(i) kautta, että kirjoitat niin kuin kirjoitat epätäydellisyydessäsi ja vajaavaisuudessasi. Siinähän me jokainen joudumme elämään...
Minäkin kuuntelen ihan uteliaisuuttani radiosta vl-seurapuheita. Samoin kuin suviseuroissa olen kuunnellut puheita tarkasti. Nyt meinaa tosin tulla kyllästyminen vastaan. ;)
Pidän vl-puhujia ovelina asioiden pyörittelijöinä. Sellainen rehellisyys, mitä arvostan ja johon itse pyrin elämässäni, on jotenkin hakusalla heidän kanssapuheissaankin. Enkä kyllä itsekään kaiva verta nenästäni heidän kanssaan keskustellessa. Antaapa nenän parantua ensin ettei vuoda niin helposti. Eikä herneetkään pysy siellä sitten niin hyvin... ;D
olla ylistyspuhe. Kun se on siis maakuntalehden kirjoitus, tavalliselle uskovaiselle lukijalle hyvin riittaa, etta kirjoittaja aluksi ilmoittaa kasityksensa kristillisyytemme ydinsanomasta. Joka tollissa Kuusamon Rontinvaarallakin huomataan, etta 'ahaa, tassa on uskovainen tohtorismies'.
Sitten lukeminen jatkuu mielenkiinnolla ja lukijakin johtuu pohdiskelemaan, miten suhtaudumme naihin muuttuvan ajan kultturellisiin kysymyksiin. Kirjoitus ei mielestani ole edes johdatteleva, vaan pohdiskeleva. Sellaisena se on mielestani hyva kirjoitus.
Jos taas joku 'ei-uskovainen' sattuu lukemaan kirjoituksen, hanhan voi halutessaan sivuuttaa tuon alkukappaleen ja pohdiskella sitten mielessaan, miten nuo hanenkin tuntemansa vanhoillislestadiolaiset mahtavatkaan suhtautua eri asioihin ajati muuttuvassa ajassa.
on mielestani monessa kohdassa osunut asian ytimeen, mm:
>>
>
>
Ei sille mitaan voi, etta kun sanon nain, teen noin tai kayttaydyn jokkakin tavalla, aina on joku lahimmainen, joka epailee sanoo, etta etta tuon takia sina varmaankaan et ole uskomassa. Tuo sanoja on itse omassa kilvoituksessaan omasta mielestaan onnistunut paremmin ja taman onnistumisensa perusteella mielestaan on tullut Jumalalle kelvollisemmaksi, kuin se 'heikko veli', joka hanen mielestaan eika omastakaan mielestaan ole niin onnistunut.
Mauri Kinnusen kirjoituksen ydinsisalto voisikin olla, etta pelastumisemme ei ole riippuvainen elamanvanhurskauden opista, vaikka uskonvanhurskautta luonnollisesti seuraakin (usein epaonnistunut?) elamanvanhurskaus.
- - - Tuo ajatus olisi pitanyt osata paremmin muotoilla, mutta jatetaan toisillekin tilaa, koska onhan meita muotoilijoita tassa lansa.)
Nyt tekstisi on sellaista, että parempi olla meikäläisen kommentoimatta. ;(
alustuksen 'Sydamen usko' referaatti, jonka olen kirjoittanut internetista kuultuna. Alussa on nimimerkki Kieronymoksen yhteenveto alustuksesta:
--- --- ---
Joitakin mieleenjääneitä asioita: (Kieronymos)
- omatunto on nimenomaan "oma tunto", ei yhteistunto
- Luther vastusti katolisen kirkon ajatusta yhteistunnosta, eli käytännössä kirkon käsityksestä
- omantunnon kuunteleminen ja hoitaminen on tärkeää, jotta Jeesus säilyisi sydämessä
- uskon kohde on kolmiyhteinen Jumala, ei seurakunta, synninpäästö yms.
- Jumalan valtakunta on "vanhurskaus rauha ja ilo Pyhässä Hengessä", ja kun Jeesus on sydämessä, on sydämessä myös Jumalan valtakunta
- usko siihen, että on "Pyhä yhteinen seurakunta" seuraa uskosta Pyhään Henkeen, Jumalaan
- Pyhä henki on kotiopettajana omassatunnossa
- tapakristillisyyden vaara: henkilökohtainen usko, sydämen usko jää silloin sivuun
- vain Jumala näkee ihmisen sydämeen: sanat "Älkää tuomitko" oli osoitettu nimenomaan uskovaisille
Kaiken kaikkiaan alustusta oli mielenkiintoista kuunnella. Lohi personalliseen tapaansa myös "oikoi" tiettyjä korostuksia joita hän ei ilmeisestikään pidä oikeina (mm. omatunto = yhteistunto). Keskusteluun en sitten päässyt paikalle, joten pyydän mukanaolijoilta kommentteja.
--- --- --- --- --- --- --- --- --- ---
SYDAMEN USKO
'Veresi voiman kautta
kuuliaiseksi auta.'
'Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi...
Minun sieluni ikavoitsee ja halajaa Herran esikartanoihin.'
Alustuksemme aiheena on sydamen usko. Alustuksen tarkoituksena on, etta pysahtyisimme Jumalan sanan valossa ja alla omakohtaisesti miettimaan, onko minun uskoni paantietoa vai lujaa luottamusta Jumalan lupauksiin ja syntien anteeksisaamiseen.
Aihe 'Sydamen usko' ei ole ainakaan liian suppea aihe. Se on todella laaja aihe, siksi sita taytyy jotenkin rajoittaa. Se on myos tarkea aihe. Uskovaiselle se on kaiken A ja O. Ajattelin tarkastella aihetta Herramme ja Vapahtajamme sanomisten perusteella, erityisesti Tuhlaajapoika -vertauksen perusteella.
Kun nettiraamatusta kysyin hakusanalla 'sydamen usko', sain vastaukseksi yhden raamatunpaikan. Erilaisilla hakusanavaihtoehdoilla aiheesta loytyy enemmankin raamatunpaikkoja.
Todellisuudessa juuri sydamen uskoa Jumala tahtoo meilla olevan. Jumala katsoo meita taivaasta ja tahtoo, etta meidan suhteemme haneen olisi kunnossa. Ihminen katsoo sita, mita paallepain nakee, mutta Jumala katsoo sydameen. Sydamen usko tarkoittaa, etta ahkeroimme olla ihan henkilokohtaisesti uskomassa. Paavali ilmaisi taman nain: 'Etta me ahkeroitsisimme sailyttaa uskon hyvassa ja loukkaamattomassa omassatunnossa.' Jokainen on Jumalan edessa omatuntonsa kanssa kahden.
Luther on opettanut seka Olaus Petrusta etta Mikael Agricolaa. Petrus on kaantanyt saksankielen sanan - - - /sana puuttuu/ ruotsiksi 'samvete', 'yhteistunto'. Agricola taas otti suomennokseen muodon 'omatunto'.
Luther oli sita mielta, etta omassatunnossa kuuluu Jumalan aani silloin kun omatunto on Jumalan sanalla hoidettu.
Kun Paavali otti 'omantunnon' kreikan kielesta - - - /sana puuttuu/, han taytti Raamatun sisallolla. Vanhassa testamentissa omatunto onkin Jumalan aani.
Jokaisella ihmisella on omatunto. Jumala puhuttelee jokaista ihmista omantunnon valityksella. Myos niita, jotka eivat ole uskomassa. Naista viimeksimainituista Paavali sanoo, etta heidan omatuntonsa tuomitsee heidat. Jumalan laki on kirjoitettu omaantuntoon.
Me kuljemme Jumalan lasten joukossa. Kuitenkin viime kadessa olemme aina itse vastuussa omasta elamastamme. Kysytaan, ovatko juuri minun asiani kunnossa. Minullehan saattaa syysta tai toisesta tulla lahto tasta elamasta tana iltana; silloin on tarkeaa, etta sydan olisi uskolla puhdistettu. Ahkeroimme kilvoitella hyvalla omallatunnolla, etta usko sailyisi; etta Jeesus saisi asua sydamella.
Taman etsikonajan alkuaikoina kysyttiin 'asuuko Jeesus sinun sydamessasi'. Jos ei, ahkeroitiin kehottaa parannukseen. Sanottiin: 'Jeesus seisoo sydamesi ovella ja kolkuttaa.'
Missa on Jeesus, siella on Jumalan valtakunta. Ja missa on Jumalan valtakunta, siella on syntien anteeksiantamus. Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhassa Hengessa. Jos Jeesus ei saa olla sydamen asukkaana, ei ole Jumalan valtakuntaa.
Kysymys voidaan esittaa myos niin, etta asuuko Jeesus sinun sydamessasi. Tahtoo olla niin, etta jos sydamelle tulee jotakin muuta tavaraa, ensimmainen joka sydamesta joutuu lahtemaan on Jeesus. Tasta johtuu, etta Jumalan valtakunnassa opetetaan: Etta ahkeroitsisimme vaeltaa niin, etta meilla sailyisi usko sydamessa. Etta kayttaytyisin, elaisin ja vaeltaisin niin kuin uskovaisen tulee vaeltaa. Jos Jeesus asuu sydamessa, Pyha Henki on voimana vaelluksellamme. Se on kotiopettaja, niin kuin vanhat saarnamiehet ruukasivat sanoa. Jokaisella Jumalan lapsella on tama kotiopettaja. Sana 'kotiopettaja' periytyy sellaiselta ajalta, jolloin kouluja ei viela ollut. Silloin varsinkin varakkaat pestasivat kotiin opettajan, joka opetti lapsia. Pyha Henki on uskovaisella tallainen kotiopettaja.
On ilmaistu myos niin, etta se on Jumalan armo, joka meita opettaa. 'Armon voima meita kantaa, kunnes paasemme taivaaseen.' Armo on terveellinen. Jeesus asuu sydamessa uskon kautta. Kun sanotaan, etta Pyha Henki tai armo on kotiopettajana, on ihan sama asia kuin etta Jeesus asuu sydamessa. Jumalan armo opettaa kaiken jumalattoman menon hylkaamaan ja tassa maailmassa siveasti, hurskaasti ja nuhteettomasti elamaan.
Jouluevankeliumissa kerrotaan Jeesuksen syntymasta. Marialle ja Joosefille oli kylla tilaa majatalossa, mutta kun Jeesus syntyi, tilaa ei enaa ollutkaan. Jeesus oli ensimmainen, joka joutui lahtemaan majasta.
Taalla kuulijoiden joukossa on paljon nuoria. Apostoli kehottaa, etta neuvokaa toinen toisianne. Neuvomme toisiamme elamaan puhtaalla omallatunnolla ja panemaan syntia pois.
Kun kaydaan seuroissa ja kuljetaan toisten uskovaisten matkassa - - - mutta hyvaksytaanko salaisesti syntielama silloin kun toiset eivat nae? Yksi on, joka nakee. Tasta se johtuu, etta sanotaan, etta ahkeroikaamme valvoa uskossa niin, etta meilla olisi hyva omatunto Jumalan ja toisten ihmisten edessa.
Kaikkea syntia vastaan on laake. Se on Jeesuksen sovintoveri.
Jokaiselle on sopiva rippi-isa. On taysi vapaus valita, kenelle ripittaytyy. On erilaisia luonteita. Aina eivat luonteet sovi yhteen. Saamme muodostaa omia ystavapiireja. Kun puristaa ja ahdistaa, saa avata suun ja ripittaytya niista asioista, jotka mielta painavat. Saa kertoa, etta niin huonosti minulle on kaynyt. Kun synnit annetaan anteeksi, ne saa varmasti uskoa anteeksi. Elavassa Kristuksen seurakunnassa saadaan kokea vapaata armon ilmaa ja vaeltaa puhtaalla omallatunnolla.
Elava usko ei ole tapakristillisyytta. Meilla on paljon tapojakin, mutta tama kristillisyys ei ole tapakristillisyytta. On hyva tapa kayda seuroissa, mutta kenenkaan ei ole pakko kayda seuroissa. On hyva tapa kayda jumalanpalveluksessa, mutta ei ole pakko kayda jumalanpalveluksessa. Jumala haluaa vapaita lapsia, ei orjia. Meilla on nyt aivan erikoinen etsikonaika. Koskaan ei elavaa Jumalan sanaa ole julistettu kansankirkossamme niin paljon kuin tana aikana.
Jeesus sanoi lainopettajille: 'Tama kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydan on kaukana minusta.' Jumala nakee sydameen. Me ihmiset emme nae toisen ihmisen sydameen. Jeesuksen aikanakin oli paljon ihmisten keksimia saantoja, joita ihmiset hyvin tarkasti pyrkivat noudattamaan, mutta sydan kuitenkin oli kaukana Jumalasta. Juutalaisille kasien peseminen oli uskonnollinen rituaali. Tata toimittamalla he kuvittelivat palvelevansa Jumalaa. Kun se oli uskonnollinen rituaali, siihen ei tarvittu kuin muutama pisara vetta niin rituaali tuli taytetyksi. Nyt fariseukset ihmettelivat, etta Jeesuksen opetuslapset kavivat syomaan pesemattomilla kasilla. Olisihan Jeesus voinut sanoa: 'Peskaa nyt ne kadet niin ei tarvitse vangata tasta asiasta enempaa.' Mutta Jeesus sanoi: 'Tama kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydan on kaukana minusta.' Juutalaiset ajattelivat, etta kun nain teen, melko pitkalle selviydyn. Se oli juutalaista farisealaisuutta.
Ruotsissa keskustelin kerran eraan suntion kanssa. Suntion vaimo oli kuollut. Vaimo oli kolmekymmenta vuotta laulanut kirkkokuorossa, ja suntio arveli, etta silla vaimo jo melko pitkalle selvisi.
Tallainen fariseus asuu meissa jokaisessa. Kun kuljen uskovaisten mukana ja kayn seuroissa ja suviseuroissa ja laulan siionin lauluja... Onko kristillisyyteni muuttunut tapakristillisyydeksi? Uskomisen asia on omakohtainen asia. Uskomisen asia on sydamen asia. Uskomisen asia on elamamme kallein asia.
Jeesuksen ajan fariseusten uskominen oli ulkonaisissa tavoissa. Jeesus sanoi: 'Minne mina menen, sinne te ette voi tulla, mutta tien sinne te tiedatte.' Tuomas sanoi, etta emme tieda, minne sina menet, puhumattakaan etta tietaisimme tien sinne. Antoiko Jeesus kartan: tee tuota, ala tee tuota... Jeesus ei antanut karttaa. Paaali sanoo, etta elava usko ei ole kieltoja ja kaskyja. Jumalan valtakunta ei ole ruoka eika juoma, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa. Jeesus sanoi: 'Mina olen tie, totuus ja elama. Mina menen valmistamaan teille sijaa.' Ei ole muuta tieta taivaaseen kuin Jeesus.
Vanginvartija kysyi Paavalilta: 'Mita minun pitaa tehda?' Paavali vastasi: 'Usko Herraan Jeesukseen.' Se on tie, joka riittaa ja jonka taytyy riittaa. Jeesus sanoo: 'Ei kukaan tule Isan tyko muuten kuin minun kauttani.'
Jumala on kymmenessa kaskyssa ilmoittanut, mita Jumala meilta vaatii. Jeesuksen opettamassa Isa meidan -rukouksessa on kaikki, mita me tarvitsemme. Apostilisessa uskontunnustuksessa on yksiselitteisesti sanottu uskon kohde: Mina uskon... Jumalaan... Jeesukseen Kristukseen... Pyhaan Henkeen... Uskon kohteena ei ole seurakunta. Uskon kohteena ei ole synninpaasto. Uskon kohteena on Isa, Poika ja Pyha Henki. Pyha Henki antaa kaiken sen muun, mita tuossa uskontunnustuksessa sanotaan 'mina uskon Pyhaan Henkeen, pyhan yhteisen seurakunnan, syntien anteeksisaamisen... jne'.
Elava usko on alusta loppuun Jumalan tyo. Martin Luther selittaa 3. uskonkappaletta: 'Mina uskon, etten mina voi omasta jarjestani, mielestani ja sielustani Jeesukseen Kristukseen uskoa enka hanen tykonsa tulla, vaan Pyha Henki on kutsunut... jne'. Pyha Henki myos varjelee meita tassa uskossa. Jumala kantaa meita Pyhan Henkensa voimin niin kuin kotkan siivilla. Tassa uskossa haluamme kilvoitella ja vaeltaa niin etta Jeesus Pyhan Hengen kautta saa asua meidan sydamessamme. Jumalan valtakunnassa ei kenenkaan tarvitse vaeltaa taakkojen alla.
Virsi 301:
Kirkasta oi Kristus meille
ristinuhri Golgatan,
josta meille langenneille
loistaa sydan JUmalan.
Uskon silma kiinnita
aina kohti ristia.
--- --- --- --- --- --- --- --- --- ---
Nain ne ovat subjektiivisia nama kasitykset.
Kun lukaisin edellisen harhani niin olin havaitsevani, etta sehan oli yksi parhaistani. Joku toinen nakee taas, etta pahasti meni metsaan.
Silloin kun keskustellaan nokakkain niin sitahan tavallisesti puhutaan paallekkain eika aina paljoakaan kiinniteta huomiota siihen, mita toinen sanoo, vaan ihastellaan vain omia oivalluksia. Ja jos joskus erehtyisikin kuuntelemaan lahimmaisensa sanomisia niin ne voi toki sivuuttaa hanelle ominaisina jorinoina, jotka ovat tulleet ja menneet - kun suullisessa keskustelussahan ne eivat jaa nakyviin niin kuin harhapalstoilla.
Niinkuin tältäkin palstalta näkyy (esim JaniS), Kinnusen kirjoitukseen suhtautuvat monet hyvin paheksuvasti. Kinnusta ei kuitenkaan ole "hoidettu" asiasta. Miksi niin, en tiedä sitten. Olisiko kielteisen julkisuuden pelkoa.
asiaa.
Kinnunenhan siis kotisiioninsa ymmarryksen mukaan on uskomassa. Han tarvitsee sita hoitoa kuin me uskovaiset nyt yleensakin tarvitsemme eli evankeliumin armohoitoa.
Kinnunen on uskovaisena historioitsijana ja alansa asiantuntijana laatinut kirjoituksensa, jossa keskustelun pohjaksi tarkastellaan noita asioita, jotka kirjoituksesta ovat luettavissa. Mita 'hoitamista' tassa asiantilassa muka olisi?
Rykäisit poistuneessa avauksessasi aika sähäkästi harhasi omaa nimeään käyttävää kohtaan. Siitähän ilkamat alkoivat. Nimimerkit, nimelliset ja puskajussit kilvan intoutuivat heiluttelemaan totuuden säilää. Tohtorismiehen kirjoitus jäi sivuasiaksi. Keskusteluahan Sinä hänen rykäisystään halusit, mutta eipä keskustelu ota tässäkään 'hyshysin' aloituksessa syntyäkseen.
Eipä olisi Sinullakaan ollut syytä kirjoittaa harhojasi palstalle, ellei täällä pääsisi tyhmyys valloilleen ja peräti tässä joukossa tiivistymään. Yksinkertaisuus on mukavaa, sanoi yli 100-vuotias luku- ja kirjoitustaidoton jossain päin maailmaa. No, hänen sanomansa taisin yksinkertaistaa, mutta tulipa roiskautetuksi.
En kirjoittanut, että metsään meni. Ajattelin paljon neutraalimmin eli menit sellaiselle alueelle, joka tekee kommentoimisen meikäläiselle vaikeaksi. Sanavalintasi viittasi niin selvästi vl-mäiseen tulkintaan siitä, kuka on uskovainen (ja kuka ei?). Ja siitä että kun vl-mäisesti kristillisen uskon perussanoma ilmaistaan, niin syrjäisimmän mökin yksinkertaisinkin vl-mummo hoksaa heti kirjoituksesta, että sen tekijä on 'uskovainen' eli vl.
Mutta kuten sanoit, nämä ovat minun subjektiivia tulkintojani. Tuskin ohittaisin niitä oikeassakaan keskustelussa. En ole niin sokea ja kuuro kaveri tai niin itsekeskeinen, etten huomaisi vastapuolen käsitystä. Se on harmillistakin.
Mitä hoitamista Mk:n tilanteessa olisi? Pikemminkin olisi hoitamista niissä, jotka historiallista pohdiskelua tehnyttä menisivät "hoitamaan". 70-luvun tyyliin heissä olisi selvää kuivaa laki- ja isäntähenkeä. Eivätköhän hönkäilisi vähän kososlaistakin henkeä.
Hups, anteeksi.
Pari, kolme paivaa sitten Mauri Kinnusen aloitus taas kerran ilmestyi talle palstalle. Sen laittoi ensiksi joku muu kuin mina. Aiemminkin se tosin on ollut esilla.
Kun tuokin aloitus sittemmin poistui tunnetuista syista, kopioin Mauri Kinnusen kirjoituksen tanne Mopin palstalta, ja Hyshys siita edelleen kopioi sen tahan ketjuunsa.
Mauri Kinnusen kirjoitushan saattaa olla Mopin palstalla joko Kalevan tai kirjoittajan tai molempien luvalla. En tullut ollenkaan ajatelleeksi sita, etta minulla ei ehka olisi ollutkaan oikeutta kopioida sita tanne, vaikka se siis monta kertaa aiemminkin on ollut taalla esilla.
Olenhan kirjoittanut palstoille pitkia patkia Paivamiehesta ja Siionin Lahetyslehdesta seka SRK:n kirjoista. Vasta myohemmin Moppi on saanut tallaiseen touhuun luvan kirjoitusten oikeudenomistajilta. Lupa koski siis lainauksia silloin kun ne on tehty asiallisesti ja asialliseen yhteyteen.
Mita sitten tulee siihen, eta Paivamies ei ole lainannut tai kommentoinut Mauri Kinnusen kirjoitusta niin ei kai niilla Paivamiehessakaan ole yksinoikeutta kaikkeen julkiseen keskusteluun. Olihan Helsingin Sanomissa vasikaan pitka juttu siita, kuinka Erkki Piri virkistaa dementikkojen muistia lilluttamalla kahvikuppia taikka tervasutia nenan alla. Paivamiehessa ei siteerattu tatakaan eika siis sanottu etta tervakipon tuominen hoperon muorin nokan alle olisi synti.
Hyvä veli Sointula. Makeista nauruista kiittää yksi niistä viidestä "fanistasi" eli sisar, joka tälläsi suuhusi pasuunaa!
Tervakipon lilluttaminen höperön muorin nenän alla on todella hyvin arveluttavaa. Eikä moinen haistelu sovi nuoremmillekaan. Pitää ottaa aina huomioon heikko veli. Tai heikko sisar ;-))
useita (= useimmat) puheenvuoroja Mopin palstalle siihen Kinnusen kirjoituksen jalkeen. Mainitsin aina otsikon ja nimimerkin.
Jos jollakulla tassa ketjussa kirjoittaneella on jotakin tata vastaan, laittakaa ketjuun viestia niin poistan kopioinnit silta osin...
...ellei sitten Moppi, Maria, Humilton tai Polyttynyt ensiksi ehdi palstaltaan poistaa koko ketjua.
Tamahan taalla on jo 'vanha' ketju eika sita juuri enaa lueta. Mopin palstalta se loytyy helpommin, koska siella on yhteensa 'vain' 3.200 viestia.