Tahtoisin kuulla vastaavanlaisia tarinoita. Ja miten ne ovat päättyneet. Jos niitä joiltakin sattuisi löytymään.
Tianteeni on melko monimutkaien. Ns. järki ja tunteet sotivat voimakkaasti toisiaan vastaan.
Tapasin hetki sitten aivan upean ja ihanan naisen. Sanoisin, että tämä nainen on juuri sellainen mistä olen haaveillut. Mutta ongelmallisen tilanteesta tekee se, että hän on naimisissa... Tämä nainen sanoi minulle heti alusta pitäen, että hänen avioliittonsa on käytännössä olematon. Ei intohimoa, ei keskusteluja, ei seksiä, ei yhteisiä harrastuksia/tekemisiä. Miehensä läheisyys kuulemma inhottaa häntä. Hän aikoo kuulemma ottaa eron varmasti jossain vaiheessa. Eikä tunne edes pahaa omatuntoa, koska liitto on kuulemma niin loppu.
Tunnemme toisiamme kohtaan käsittämätöntä vetoa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Keskustelimme jopa puolivakavissamme, että olemmekohan olleet edellisessä elämssä rakastavaisia. Tämän kohtaamisemme jälkeen emme oikein ole pystyneet nukkumaankaan, koska ajatukset ovat koko ajan toisessa. Kerran olemme hararstaneet jo seksiäkin, koska emme vain kyenneet olla irti toisistamme.
Mutta itse koen kovaa syyllisyyttä tästä tilanteesta. Koska kumminkin nainen on virallisesti naimisissa!
Ja nyt en tiedä mitä tekisin... Menettäisinkö omasta tahdostani mahdollisesti elämäni ihmisen, moraalini takia. Vai siedänkö syyllisyyden/häpeän tunteet, jotka aiheutuvat tilanteen vääryydestä.
Tianteeni on melko monimutkaien. Ns. järki ja tunteet sotivat voimakkaasti toisiaan vastaan.
Tapasin hetki sitten aivan upean ja ihanan naisen. Sanoisin, että tämä nainen on juuri sellainen mistä olen haaveillut. Mutta ongelmallisen tilanteesta tekee se, että hän on naimisissa... Tämä nainen sanoi minulle heti alusta pitäen, että hänen avioliittonsa on käytännössä olematon. Ei intohimoa, ei keskusteluja, ei seksiä, ei yhteisiä harrastuksia/tekemisiä. Miehensä läheisyys kuulemma inhottaa häntä. Hän aikoo kuulemma ottaa eron varmasti jossain vaiheessa. Eikä tunne edes pahaa omatuntoa, koska liitto on kuulemma niin loppu.
Tunnemme toisiamme kohtaan käsittämätöntä vetoa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Keskustelimme jopa puolivakavissamme, että olemmekohan olleet edellisessä elämssä rakastavaisia. Tämän kohtaamisemme jälkeen emme oikein ole pystyneet nukkumaankaan, koska ajatukset ovat koko ajan toisessa. Kerran olemme hararstaneet jo seksiäkin, koska emme vain kyenneet olla irti toisistamme.
Mutta itse koen kovaa syyllisyyttä tästä tilanteesta. Koska kumminkin nainen on virallisesti naimisissa!
Ja nyt en tiedä mitä tekisin... Menettäisinkö omasta tahdostani mahdollisesti elämäni ihmisen, moraalini takia. Vai siedänkö syyllisyyden/häpeän tunteet, jotka aiheutuvat tilanteen vääryydestä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kaikki järjestyy kyllä, valoa ja voimaa teille...
oli järki? En löytänyt sitä tekstistäsi.
helvetti alkaa!
Että nainen eroaa miehestään niin ongelma poistuu.
Haluat siis mieheksi jota tuo nainen alkaa aikanaan
vihata kuin nyt nykyistä miestään.
No anna palaa, mutta muista mitä minä sanoin.
Tuollaiset naiset ei muutu.
Juu, olen kuullut vastaavanlaisia tarinoita, joskus homma on toiminut ja joskus ei.
Onko kyseisen naisen mies sinulle tuttu, vai miksi tunnet niin suurta syyllisyyttä ?
Edellinen samankaltainen tilanne oli kahden perheelllisen ihmisen välillä, suuret tunteet ja polttava intohimo, mutta siinä kuitenkin kävi lopulta niin että toinen ei ollutkaan valmis eroamaan. Tilanteesta tuli täysi katastrofi, toinen suhteen osapuoli pisti kaiken peliin (menetti perheensä) ja toinen ei ollutkaan valmis ottamaan sitä riskiä.
Jos tuota tilannetta romanttiselta kannalta katsoo niin kyllähän siinä on mahdollisuus vuosisadan rakkaustarinaan.
Toivotan kuitankin sinulle onnea, ehkä se nainen on sinun elämäsi rakkaus.
En tunne miestä. Mutta syyllisyyttä tunnen. Ja paljon... Nainen taas ei. Vaikka nainen ei enää miestään tahdokaan, niin voisin kuvitella, että mies taas tahollaan ainakin jossain määrin haluaa naisensa kanssa olla.
Omalle kohdalleni on joskus käynyt hieman samanlainen tilanne. Kihlattuni totaalihäippäsi aivan yllättäen toisen matkaan. Ilman sen kummosempaa syytä. Mutta silloin järkeilin itselleni, että jos tämä mies oli sitten se hänen "oikeansa", niin sitten hänen piti mennä.
Tässä on panokset kovat. Onneksi naisella ei sentään ole lapsia.
Alan kyllä kallistumaan vahvasti sille puolelle, että nielen rakastumiseni/hänen rakastumisensa.
Ja jatkan sitten elämääni ilman tätä elämäni naista.