Satuin vastikään vl-juhlaan, jossa taputettiin soitto- ja lauluesityksille, vaikka itseni kasvatettiin sihen, että taputtaminen on maailmallinen (sirkus ym) tapa.
Onko SRK:n syntilitaa taas päivitetty?
Onko SRK:n syntilitaa taas päivitetty?
Eikö taputtaminen ole
enää syntiä?
171390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Osuit naulan kantaan. Tosi on, että se taputtaminen oli aikoinaan sopimatonta VL:ssä, aivan kuten polkupyörä (joo tosi on. Sen kertoi mummovainaa meille.), valokuva, johon siihenkin suhtauduttiin kielteisesti kun se tuli.
Ihmettelen vain, miksi määrätyt nautintoaineet kuten tupakka ja kahvi, jotka ovat n.s. stimuloivia aineita hyväksyttiin sumeilematta.
En ole varma, mutta luultavasti taputtamisesta tuli hyväksyttävää tavan levittyä koulujen tilaisuuksiin -> sitä pidettiin hyvänä tapana, eikä henkilöpalvontaan liittyvänä eleenä.
Aikoinaan paheksuttiin housuja käyttäviä naisia. Paheksunta loppui, kun housuista tuli normaali naisten vaate, eikä niiden käyttöä pidetty provosoivana. Tulevaisuudessa korvakoruista saattaa tulla myös suomalaisille uskovaisille sopiva asia, kuten Venäjällä, Virossa ja Afrikassa...
Minäkin muistan kun ensimmäisiä kertoja olin vaimoni kanssa vl-juhlissa ja ihmettelin kovasti kun esityksen jälkeen ei taputettu vaan tuli painostava hiljaisuus kun kukaan ei uskaltanut taputtaa. Minulle kirkastettiin, että taputtaminen on syntiä, eivätkä uskovaiset siksi taputa. Onko se nykyään muuttunut?
näköjään uusia syntejä koko ajan. En ole kuullut koskaan saarnattavan taputuksen synnistä.
Joka paikassa ei vain pruukata aina taputtaa tai se ei kuulu asiaan. En ole koskaan kuullut taputettavan jumalanpalveluksessa kirkkokuorolle esityksen jälkeen. Onko syynä se, että taputtamista pidettäisiin syntinä tai se olisi syntiä, epäilen.
rinnastaminen on juuri sellaista vl-venkoilua, jota odotinkin.
verrata tai käyttää paremminkin esimerkiksi näin tai se on ihan samanlla lailla verrattavissa
Todelista vl-mäisyyttä epäuskoisia kohtaan..
esimerkiksi häissä esityksille, mutta ennen ei kyllä saanut taputtaa millekään.
koko vl-liikkeen. Ei olla entisten saarnamiesten kanssa enää samassa uskossa.
Kadotukseen menossa koko nykyinen vl-liike.
Missä on ihmisten tilannetaju? Jos jossakin on tapana taputtaa, niin sitten taputetaan. Sehän on kohteliasta ja myötätuntoista. Mutta jos jossakin se ei ole soveliaan tuntuista, esim. kirkossa, niin sitten ei taputeta.
Eihän siinä ole mitään outoa, jos vl-piireissä on vierastettu taputtamista ihmiskunnian antamisen pelossa, taputuksen muodossa. Se on ihan hyväksyttävä. Eikä muiden tarvitse mennä niihin tilaisuuksiin mieltä osoittamaan taputtamalla 'väärässä' paikassa.
Nyt käytäntö on muuttunut vl-juhlissa. Ennen siellä taputettiiin vain ihan pienille esiintyjille. He eivät kai osaa ottaa sitä omaksi kunniakseen? (Taputus saattoi olla yhtä spontaania kuin viime suviseuroissa!) Isommille ei taputettu, vaikka olisi ollut miten taitava ja omaperäinen esitys tahansa.
Nykyisin taputetaan. Vaikeus on joskus siinä, että hupiohjelmaan on sisällytetty vakava hengellinen sanoma tai lauluna on virsi tai SL, vaikka sanat olisikin keksitty tilanteeseen. Taputus ei kai jotenkin sovi?
Minusta se on ihan oikein, että jokainen tekee yhteisönsä tavan mukaan. Me muut peesaamme sitten asianosaisia tai ryhmän jäseniä.
Silloin vl-tapa on tullut synnin mitaksi, jos vl ei voi taputtaa muuallakaan. Jos niin ei ole, se on vain tapa, jota voimme kunnioittaa, kun itse olemme läsnä vl-juhlassa.
tuntuu synneistä turhimmasta päästä olevalta. Minut kasvatettiin vl-kodissa siihen, ettei uskovainen taputa koska se on syntiä. Ei koulun joulu- ja kevätjuhlissa, eikä missään muuallakaan. Kun aikanaan oli suvun juhlissa mukana, tiesi ettei taputtaa saa. Mutta nykyään taputtaminen on ilmeisesti poistettu syntilistalta. Miksi? Kuinka joku taputtaminen, joka on sinne joskus laitettu, voi yhtäkkiä muuttuakin synnittömäksi. Sitä ihmettelen.
Minäkin muistan muutaman tutun veeällän suhtautuneen erittäin kielteisesti taputtamiseen. Se oli muodostunut heille synniksi. He eivät voineet taputtaa missään tilaisuudessa. Tosin eivät he kovin usein muualle lähteneetkään. Silloin kun tilanne vl-seurakunnassa oli tiukimmillaan noiden sääntöjen ja varomisten kanssa.
Olen samaa mieltä, että taputussynti on todella outo ja osoittaa ko. henkilön siivilöivän hyttysen ulosteita uskomisensa tieltä...
tarina 70-luvun lopulta. Kuudesluokkalaiset olivat keksineet ohjelmanumerokseen yliampuvia sketsimainoksia, joita esittivät televisiota mallaavaan suureen pahvilaatikkoon leikatusta reiästä. Mainokset olivat mielestäni hauskoja tyyliin: Ostakaa näitä Finnlaysonin pitkiä kalsareita, ne repeävät ja ratkeavat varmasti käytössä jne..
Mutta juhlassa oli tiukkoja vl-äitejä paikalla, heidän päänsä pyöri kuin väkkärä heidän vahtiessaan, että ketkä uskovaisten kotien lapsista katsovat, nauravat tai peräti taputtavat tuolle syntiselle "televisioesitykselle"! Itse olin silloin lapsena jo sitä mieltä, ettei tuo pahvilaatikko voi mitenkään muuttaa hauskaa esitystä synnilliseksi, mutta parannuksen askelille oli käskystä käytävä. Tällaista katumatonta anteeksipyyntöä joutui vl-uransa aikana harrastamaan ihan yhtenään (tiedän nykynuortenkin sitä harrastavan "helpolla pääsemiseksi"...). Kunnes uskalsin lähteä.
Joskus oli parempi taipua tuollaiseen välttämättömyyteen, koska vastaansanomisesta tai muusta änkyröinnistä olisi seurannut pahempia ongelmia. Olen itsekin siihen suostunut.
Mutta seinä tuli eteen, kun olisi pitänyt mennä seurakunnan eteen tekemään väärästä hengestä parannusta. En tosin suostunut sillä nimikkeellä tekemään kyllä kotonakaan parannusta. Oikeista synneistä yritin tehdä ja muutamista vl-tekosynneistä, joita en pahana pitänyt, mutta veli/ sisar piti.
Esim. meille tuli eivl-vieraita, jotka halusivat mennä katsomaan isoja urheilukilpailuja. Veimme heidät autolla ja jäimme tietysti odottamaan. Toki siinä näimme itsekin jotain. Kun tulimme takaisin, niin vl-puhuja nuhteli meitä ja kehoitti parannukseen. Niin teimmekin.
Siinä oli vieraskoreus ja ystävällisyys pahassa vastakkainasettelussa vl-opetuksen kanssa! Tiukkuus voitti sillä kertaa minunkin kohdallani. En ollut vielä kypsä sanoutumaan irti siitä yhteydestä. Olin raukkis.
on eräs opeteltava vl-taito, jos meinaa seurakuntayhteydessä pysyä. Aina kannattaa pyytää nöyrästi ja katuvaisen oloisesti anteeksi vaikka ei olisi mitään syntiä tehnytkään -näin pääsee vähemmällä!
Kuten nuoret nykyään sanovat: Ottaa anteeksi...
Siinä on sitä pelaamisen makua ja tuntua uskonasialla. Minusta se on törkeää ja väärin. Erittäin väärin. Syntiä!
Ei kirkossakaan ole sopivaa taputtaa, vaikka saarna tai esitys olisi kuinka hyvä. Aplodeeraaminen, kun yhdistetään ihmiselle annettavaan kunniaan.
Onko teillä vanhoillisilla tapa taputtaa seuroissa? Entä musiikiesitysten jälkeen.
Mitä tai ketä sillä kunnioitetaan?