olen parikymppinen mieshenkilö ja tässä viimevuosina kärsinyt eräänlaisesta yksinäisyydestä.
Minulla kyllä on kolme kappaletta ihan hyvää kaveria mutta niitäki lähinnä tapaan silloin kun käymme jossain vaikkapa urheilemassa tai ihan vaan kaupassa käymme yhdessä.
Vain yhtä kerrallaan näitäkään voi nähdä koska nämä minun kaverini eivät tunne keskenään toisiaan joten semmoinen ryhmä meininkikin on minun kohdallani mahdottomuus.
Vaikka minulla onkin nuo kolme kaveria niin esim. Baarissa käymiseen ja muuhunkin juhlintaa ei kaveria ole ollenkaan. Näillä kaikilla kolmella kaverillani on omat suhteellisen isot ryyppyporukat joitten kanssa he viihteellä käyvät.
Monenen monituista kertaa olen näiltä kavereiltani kysynyt että lähdetäänkö illalla käymään viihteella mutta koskaan ei kukaan näistä lähde. aina tulee selitystä tyyliin: en mää nyt viitsis lähtee ku viimeviikonoppuna käytiin jonin, jannen, jussin, teemun yms. kanssa bilettämässä niin ei nyt jaksa tai muuta vastaavaa selitystä..
Ei todellakaan tee mieli itseäni tyrkyttää mukaan kun joku näistä kavereistani lähdössä jenginsä kanssa pitämään hauskaa koska nämä kaverini kyllä tietävät että minäkin mielellään baariin lähtisin niin luulisin että mukaan kysyisivät jos seura sinne kelpaisi.
Tulisi jotenkin luuseri olo alkaa puoliväkisin itseään tyrkyttää mukaan ja just saattais kaveri miettiä et eikö tolla tosiaan ole ketään kenen kanssa sinne mennä.
Siltähän se näyttää että nämä kaverini käyvät paljon ennemmin viihteellä muiden kavereittensa kanssa baarissa kun minun. Ties kuinka monta kertaa he ovat kaikki kolme kaveri kieltäytyneet lähtemästä kuin olen kysymys.Milloin mihinkin syyhyn vedoten. Muttakun nämä kavereiden jengit kysyy viihteelle niin kyllä silloin ollaan lähestulkoon aina lähdössä ryyppämään.
Joskus semmoinenkin syy sanottu että en mää voi lähtee ku lupasin jo Pekan, Antin,Villen yms. kanssa lähtee tänään. Että tämmöistä paskaa tämä on.
Kaikki Juhlatpäivätkin on yhtä tuskaa minulla. Kotona istuenhan ne on suht aina menneet kun ei ole ketaan kenen kanssa minnekkään lähteä. Juhannukset, vaput uudetvuodet menevät todella tylsissä ja masentavissa fiiliksissä yksin kotona.
En osaa edes olla mitenkään vihainen näille kavereilleni tämmöisestä käytöksestä koska jos minulla heitä ei olisi niin olisin täysin yksin.
Koska kyllä jostakin näistä kolmesta tyypistä lähes päivittäin saan seuraa lähes ainakun haluan
tämmöisiin arkisiin asioihin. Ja olen yhden kanssa näistä kolmesta tyypistä käynyt joitakin lomareissujakin tehtyä ja ihan hauskoja ja virkistäviä reissuja ovat olleet.
Mutta voiko näitä miksikään tosi-ystäviksi edes kutsua tuon edellämainitun käytöksen takia?mielestäni ei.Mutta tärkeitä tyyppejä ne minulle kuitenkin on. Jos minulla olisi paljon valinnanvaraa kavereista niin silloin saattaisin näistä kavereista pyyhkiä kaverilistastani tai aiankin niin etten hirveesti enää tekemisisssä heidän kanssaan olisi.
En itseasiassa edes tiedä miksi olen näin kusisessa tilanteessa. En ole mitenkään erikoinen hyyppä. Olen ihan suhteellisen komeakin mies.(kehuja naisilta kuullut)
Joskus,joskus harvoin kun pääsee jonkun tutun joka sattuu olemaan samalla paikkakunnalla käymässä messiin viihteelle niin naisasiatkin tuntuu baarissa hyvin toimineen ja ihan kohtalaisesti on tässä vuosien aikana kaikenlaista säätöä naisten kanssa ollut. Tosin ei mitään pidempää seurustelua ole saanut aikaan.
Harmittaa tämä tilanne senkin takia koska se syö vitusti mahdollisuuksia saada tyttöystävää kun joutuu pakon edessä kotona nysväämään. Yksinkään ei huvita baariin lähteä varsinkaan näin peinten ympyröiden kaupungissa.
En ole millään tavalla syrjäytynyt, arka tai muutenkaan rajoittunut henkilö vaan jopa suhteellisen sosiaalinen ja niin poispäin.
Tämä on vaan niin pieni ja ahdistava kaupunki jossa sosiaaliset kuviot ovat muotoutuneet jo ammoisina aikoina ja mitään muutosta nykyiseen tilanteeseen on vaikea saada. Lähdenkin isompiin ympyröihin heti kun elämäntilanne sen suo ja aloitan uuden elämän ja toivon että tämä nykyinen paska jää kauas taakse.
Nuoruushan tämmöisessä nykyisessä tilanteessani menee täysin hukkaan ja sekös saa mielen monesti todella matalaksi koska en koe ansaitseeni tämmöistä saissea..
Uusiin ihmisiin täällä on kanssa suhteellisen vaikea tutustua. Hyvänpäivätuttuja minulla kyllä on ihan tarpeeksi mutta ystävyyssuhteita en ole onnistunut enempää solmimaan.
Kiitos jos jakstoit lukea tekstin loppuun ja onko kellään teistä ollut/ on vastaa ongelmaa..
Ja muutenkin olisi kiva jos ottaisitte kantaa tähän asiaan ja silleesti jos jotain sanottavaa tähän on..
Minulla kyllä on kolme kappaletta ihan hyvää kaveria mutta niitäki lähinnä tapaan silloin kun käymme jossain vaikkapa urheilemassa tai ihan vaan kaupassa käymme yhdessä.
Vain yhtä kerrallaan näitäkään voi nähdä koska nämä minun kaverini eivät tunne keskenään toisiaan joten semmoinen ryhmä meininkikin on minun kohdallani mahdottomuus.
Vaikka minulla onkin nuo kolme kaveria niin esim. Baarissa käymiseen ja muuhunkin juhlintaa ei kaveria ole ollenkaan. Näillä kaikilla kolmella kaverillani on omat suhteellisen isot ryyppyporukat joitten kanssa he viihteellä käyvät.
Monenen monituista kertaa olen näiltä kavereiltani kysynyt että lähdetäänkö illalla käymään viihteella mutta koskaan ei kukaan näistä lähde. aina tulee selitystä tyyliin: en mää nyt viitsis lähtee ku viimeviikonoppuna käytiin jonin, jannen, jussin, teemun yms. kanssa bilettämässä niin ei nyt jaksa tai muuta vastaavaa selitystä..
Ei todellakaan tee mieli itseäni tyrkyttää mukaan kun joku näistä kavereistani lähdössä jenginsä kanssa pitämään hauskaa koska nämä kaverini kyllä tietävät että minäkin mielellään baariin lähtisin niin luulisin että mukaan kysyisivät jos seura sinne kelpaisi.
Tulisi jotenkin luuseri olo alkaa puoliväkisin itseään tyrkyttää mukaan ja just saattais kaveri miettiä et eikö tolla tosiaan ole ketään kenen kanssa sinne mennä.
Siltähän se näyttää että nämä kaverini käyvät paljon ennemmin viihteellä muiden kavereittensa kanssa baarissa kun minun. Ties kuinka monta kertaa he ovat kaikki kolme kaveri kieltäytyneet lähtemästä kuin olen kysymys.Milloin mihinkin syyhyn vedoten. Muttakun nämä kavereiden jengit kysyy viihteelle niin kyllä silloin ollaan lähestulkoon aina lähdössä ryyppämään.
Joskus semmoinenkin syy sanottu että en mää voi lähtee ku lupasin jo Pekan, Antin,Villen yms. kanssa lähtee tänään. Että tämmöistä paskaa tämä on.
Kaikki Juhlatpäivätkin on yhtä tuskaa minulla. Kotona istuenhan ne on suht aina menneet kun ei ole ketaan kenen kanssa minnekkään lähteä. Juhannukset, vaput uudetvuodet menevät todella tylsissä ja masentavissa fiiliksissä yksin kotona.
En osaa edes olla mitenkään vihainen näille kavereilleni tämmöisestä käytöksestä koska jos minulla heitä ei olisi niin olisin täysin yksin.
Koska kyllä jostakin näistä kolmesta tyypistä lähes päivittäin saan seuraa lähes ainakun haluan
tämmöisiin arkisiin asioihin. Ja olen yhden kanssa näistä kolmesta tyypistä käynyt joitakin lomareissujakin tehtyä ja ihan hauskoja ja virkistäviä reissuja ovat olleet.
Mutta voiko näitä miksikään tosi-ystäviksi edes kutsua tuon edellämainitun käytöksen takia?mielestäni ei.Mutta tärkeitä tyyppejä ne minulle kuitenkin on. Jos minulla olisi paljon valinnanvaraa kavereista niin silloin saattaisin näistä kavereista pyyhkiä kaverilistastani tai aiankin niin etten hirveesti enää tekemisisssä heidän kanssaan olisi.
En itseasiassa edes tiedä miksi olen näin kusisessa tilanteessa. En ole mitenkään erikoinen hyyppä. Olen ihan suhteellisen komeakin mies.(kehuja naisilta kuullut)
Joskus,joskus harvoin kun pääsee jonkun tutun joka sattuu olemaan samalla paikkakunnalla käymässä messiin viihteelle niin naisasiatkin tuntuu baarissa hyvin toimineen ja ihan kohtalaisesti on tässä vuosien aikana kaikenlaista säätöä naisten kanssa ollut. Tosin ei mitään pidempää seurustelua ole saanut aikaan.
Harmittaa tämä tilanne senkin takia koska se syö vitusti mahdollisuuksia saada tyttöystävää kun joutuu pakon edessä kotona nysväämään. Yksinkään ei huvita baariin lähteä varsinkaan näin peinten ympyröiden kaupungissa.
En ole millään tavalla syrjäytynyt, arka tai muutenkaan rajoittunut henkilö vaan jopa suhteellisen sosiaalinen ja niin poispäin.
Tämä on vaan niin pieni ja ahdistava kaupunki jossa sosiaaliset kuviot ovat muotoutuneet jo ammoisina aikoina ja mitään muutosta nykyiseen tilanteeseen on vaikea saada. Lähdenkin isompiin ympyröihin heti kun elämäntilanne sen suo ja aloitan uuden elämän ja toivon että tämä nykyinen paska jää kauas taakse.
Nuoruushan tämmöisessä nykyisessä tilanteessani menee täysin hukkaan ja sekös saa mielen monesti todella matalaksi koska en koe ansaitseeni tämmöistä saissea..
Uusiin ihmisiin täällä on kanssa suhteellisen vaikea tutustua. Hyvänpäivätuttuja minulla kyllä on ihan tarpeeksi mutta ystävyyssuhteita en ole onnistunut enempää solmimaan.
Kiitos jos jakstoit lukea tekstin loppuun ja onko kellään teistä ollut/ on vastaa ongelmaa..
Ja muutenkin olisi kiva jos ottaisitte kantaa tähän asiaan ja silleesti jos jotain sanottavaa tähän on..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mitähän tuohon osaisi sanoa.. Oletko töissä tai opiskelija että sieltä voisit joltain kysyä, että lähtisikö sieltä joku baari-seuraksi..
Tai kysy jo nyt esim. kavereidesi juhannus suunnitelmia..
voikohan jos sinä olet komeampi kuin kaverisi, se olla se syy etteivät he halua sinua iskemään ravintoloiden kuumimpia misuja..;)
Aika paljon miehet käy yksinkin baareissa. Minä olen nainen ja olen useinkin mennyt yksin baariin. Kyllä sieltä aina saa juttuseuraa.. Mutta kivempi sinne tottakyllä on kaverin kanssa mennä..
Tsemppiä, kyllä sinä vielä kaverin seuraksesi löydät. Uskon näin. ;)
Olen sua nuorempi, mutta ihan samoja fiiliksiä on. Koulussa löytyy juttuseuraa ja saatan jonkun kvarin kanssa käydä joskus ehkä jossain. Bileisiin ei koskaan kutsuta. Juhlapäivätkin menee aina kotona masentuneena. Kaikki ovat parhaiden kaveriensa kanssa. Uskon kyllä parempaan tulevaisuuteen. Koitan ottaa vanhoihin kavereihin yhteyttä jne..
No huh, tarinasi kuulostaa todella tutulta! Itselläkin näitä ns. kavereita on, mutta kaikilla tuntuu olevan jo omat piirinsä, kuvionsa yms. Sen kuitenkin oon päättänyt, että kenenkään seuraa en enää kinua. Onneksi on kuitenkin yksi hyvä harrastus, jossa on kavereita, mutta eipä heitä muuten tule nähtyä.. Parempi olla ilman seuraa kuin huonossa sellaisessa:/ Ja todellakin itselläkin tuntuu, että maisemanvaihto on omalla kohdalla ainoa tapa muuttaa elämää. Ja sen nyt teenkin, kun siihen tarjoutuu mahikset:) Voihan se aluksi olla esim. Helsingissä yksinäistä, mutta kyllä omalla aktiivisuudella saa ystäviä ja luotua uudet kaveripiirit..
Olet näköjään suhteellisen samassa tilanteessa kanssani. Ja kyllähän se niin on että totaaalinen maisemanvaihto on se mikä tässä tilanteessa auttaa. Ei ne asiat täällä enää tämän kummemmaksi muutu.
Saattaahan se aluksi tosiaan olla yksinäistä kun muuttaa johonkin isoon kaupunkiin mutta tämä ei minua huoleta oikeastaan yhtään koska luottamukseni sen suhteen on aika korkealla että pystyn siellä saamaan uusia kavereita koska itselle ei ole ongelma yrittää tutustua uusiin ihmisiin. Nykyisessä asuinpaikassani ei vaan voi näitäkään sosiaalisia taitoja käyttää joten pois on pakko lähteä.
Se on muuten kohtuu ihmeellistä kun nuo sosiaaliset kuviothan muotoutuu tämmöisessä pienissä kaupungissa suhteellisen aikaisessa vaiheessa niin ne ei siitä enää paljon muutu. Meinaan vaan että kun vaikkapa neljä jätkää on ollut oma porukkansa jo monta vuotta niin siihen ei kirveellääkään tahdota enää muuta porukkaa ottaa.
Kun on jäänyt tavallaan sivuraiteille näissä kaveripiirihommissa niin ei ei helppoa todellakaan ole tilannetta korjata.
Sitten kun vaivalla on saanut sellaisen kaveripiirin, josta uskalsi tuskin unelmoida. Asiat menevät ristiin. Huomaat että olet uhrannut hirveästi vaivaa, minä tein myös sen virheen että olin aina valmiina. Kun kaveri pyysi tule käymään minä järjestin aikaa, viis siitä vaikka on ollut vähän raskasta. Valitettavasti olen muuttunut etten yksinkertaisesti jaksa olla 24h tavoitettavissa.
Etköhän sinä kavereita kuitenkin löydä, ainakin sinulla on olemassa taito siihen ja haluakin.
Aivan sama tilanne! Muutama hyväkin ystävä löytyy, mutta kaikkia pitää käytännössä tavata erikseen eikä mitään porukkaa ole. Juhlapäivät ahdistavia.
Kuin omasta elämästäni (paitsi että en kaipaa ryhmää baareihin vaan kaikenlaiseen muuhun hauskanpitoon).
hyvin tutulta. Kaverit juttelevat ja käyvät kahvilla ja kaupungilla kiertelemässä, mutta juhlaseuraksi tai pelkäksi 'ajanviettoseuraksi' heistä ei ole (tai siis, heidän käsityksensä mukaan, minusta ei ole).
Jos olisin ikäisesi, lähtisin baariin vaikka yksinäni. (Ajattele, sinulla on sentään asiat paremmin kuin minulla.)
Toivottavasti maisemanvaihdos auttaa ja toteutuu mahdollisimman pian :)
Huomasin taannoin, että enään en kelpaa, kuin kuskiksi, toisin sanoen, silloin soitellaan ja kysellään lähdenkö sinne tahi tänne, kun kyytiä ollaan vaille.
Muulloin ei oteta kontaktia ollenkaan. Alkoi niin sylettää, että päätinpä ottaa etäisyyttä havaintoni jälkeen.
Mielestäni ansaitsen parempaa ystävyyttä, kuin tuommoinen on...
Joten kyllähän sitä ystävyyttä on näköjään vaikka minkälaista. Itsestäni on kiinni, mitä arvostaa.
et olet joko huomiota herättävän komea(ovat kateellisia) tai huomiota heräättävän ruma(ovat häpeissään)edellämainittuja ei pyydetä mukaan bilettämään vain neutraalin näköiset pääsee baariin.
Olla näitten "Pikkukaupunkien" ongelmia. Samanlaises tilantees tosiaan ollaan, mut tää ei jaksa enää stressata asiasta, eikä oikeastaan ole ikinä tullukaan stressattua isommin, ettei ole sitä isoa sakkia siinä ympärillä.
Niinä "heikkoina" hetkinä, kun tuntuu et on kaulaa myöten suossa oman ittesä kanssa, nostan sen ajatuksen pintaan, että koittaa se päivä kun ei tarvihe märehtiä moista "ongelmaa" enää näillä sijoillaan.
Olosuhteiden "pakosta" vielä hetken joutuu täällä olemaan, ja vaikkei tää nyt niin äärettömän vastenmielistä olekaan, niin kyl se kummasti pistää suupielet korviin kun tosissaan ajattelee sitä päivää kun karistaa tän paikan tomut jaloistaan.
Minä olen vähän samanlaisessa tilanteessa, koska kaverit soittaa vain silloin kun tarviivat kuskin ja pirssin illan menoihin, muulloin en paljoakaan kuule heistä.
Minulla on paljonkin "kavereiden" numeroita kännykässä, mutta kun yritän soittaa heille yleensä ei kukaan vastaa tai tuuttaa varattua ja kukaan ei koskaan soita takaisin.
olen aloittajan kanssa samankaltaisissa fiiliksissä. Täällä 19v nainen jonkin aikaa sitten uudelle paikkakunnalle muuttaneena. Vanhassa paikassa tuntui todella yksinäiseltä,kaikilla tuntui olevan omat piirinsä ja tiivit porukat.Kavereita, hyviäkin ystäviä siellä oli (on edelleen) mutta eivät nämä tunteneet toisiaan,eli yleensä vietin aikaa kahdestaan jonkin kanssa. Juhlapyhät ovat olleet kauheita.
Muutostani on aikaa, alku tuntui menevän ihan hyvin, sitten tuli vaikeaa...muutin aika isolle paikkakunnalle, opiskelu alkoi mukavasti, mutta suurin osa opiskelukavereista oli paikkakuntalaisia,joilla heillekin oli jo omat piirinsä. Mukaan tietysti rohkeasti yritin,mutta jossain vaiheessa tuli niin roikkuja-olo, että sekin sitten jäi...
haluaisiko aloittaja vaihtaa ajatuksia enemmän?:) olisi kiva tutustua sellaiseen,jolla näin samankaltaisia fiiliksiä...
Olenkin jo miettinyt,että jos paikkakunnan vaihdos tekisi terää,kun täällä pikkukaupungissa on jo omat piirinsä ja ympyränsä,mihin ei vaan voi tuppautua mukaan.Kavereita on,mitkä ei kylläkään toisiaan tunne,eli yleensä tulee oltua yhden kanssa kerrallaan ja näillä on jo omat kaveriporukkansa,mihin on aika hankala "tuppautua".Baariin ei oikein kaveria löydy,eikä kesän festareille.=(.Todellakin uudetvuodet,vaput,juhannukset ja muut juhlapyhät on todellakin ahdistavia,mutta aina on selvitty,jos ei muuten,niin tekemällä ylitöitä.=)
Näköjään sinäkin olet samassa tilanteessa. Olen siis viestiketjun aloittaja. Toivottavasti itselle käy hyvin kun lähden isoon kaupunkiin. ainakin teen kaikkeni jotta uusia kavereita löytyisi ja pääsisi jopa juuhlapäivinä pitämään hauskaa. Muuten ei elämä ole elämää jos ei koskaan pääse pitämään hauskaa.
Kyllähän sitä ehkä voisi juttua jatkaa tuolla sähköpostin puolella vai miten haluat?
voi ainakin pistää mailia tulemaan:) olisi kiva jutella enemmän samankaltaisia kokeneen kanssa:) osoite löytyy sivulta.
juu, tutulta kuulostaa.. samassa tilanteessa olen, kavereita muka on mutta en juurikaan näe heitä koskaan. Heillä on omat menonsa omien kamujensa kanssa, ja mie ole niille semmonen varakaveri.oon tosi maassa tän asian suhteen vaikka muuten elämä on reilassa, poikaystävä ja opiskelupaikka on.