Voi olla, että olen sairastunut vakavasti.
Leukemiaan.
Ilolla odotan sitä, jos kuolen.
Pääsen taivaaseen. Nämä kauheat ristit ja kärsimykset ovat kohta ohi.Lähden ilolla.
Kuolema on parempi kuin vaivalloinen elämä.
Leukemiaan.
Ilolla odotan sitä, jos kuolen.
Pääsen taivaaseen. Nämä kauheat ristit ja kärsimykset ovat kohta ohi.Lähden ilolla.
Kuolema on parempi kuin vaivalloinen elämä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
nääntynyt ristieni alle.
"Ei ole tämä kotimme
jossa nyt asumme.
Vaan vierahat ja kulkijat
me täällä olemme."
SL
Olen aina luullut, että vahvasti uskonnollisen ihmisen elämä on iloisempaa, kuin meidän muiden. Niin ainakin mainostetaan. En kuvaisi omaa elämääni sanalla "vaivalloinen", synti varmaan sekin.
sanotaan, että kuolema on parempi kuin vaivalloinen elämä. Jumala valmistaa ihmisen
kuolemalle. En usko, että ne uskovaiset, joilla menee hyvin, odottavat kuolemaa kuten minä.
että jos olet sairas, on elämäsi vaivalloista. Tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka ovat koko ikänsä olleet sairaita, ja silti nauttivat elämästä.
Miksi sinun elämäsi on niin vaivalloista? Miksei Jumalasi ole sinua auttanut?
Miksi Jumala ei ole auttanut minua.
Jos tietäisit elämästäni, jäisit sanattomaksi.
on saattanut valmistaa minut kuolemalle näillä kärsimyksillä. Että tulisi ikävä taivaaseen.
kuolemaa joka paiva, vaikkei tassa elamassa nyt mitaan erityista hataakaan ole, kun on Jumala siunannut jokapaivaisen leivan.
Elamassa on ollut kosolti hankaluuksia ja pohjamudissakin on ryvetty monta kertaa.
Talla haavaa menee taas ihan mukavasti. Bisnekset ovat kesken. Ainakin puolenkymmenta suurta suunnitelmaa odottaa vain kasiksikaymista ja toteutumistaan. Siltikin odotan kuolemaa joka paiva.
Vaikka olenkin jo vanhempi mies, minulla on tassa pieni lapsi; sen verran ikaa kuitenkin, etta luultavasti han muistaisi yhteiset hiekkalaatikkoleikkimme, jos nyt kuolisin. Hanta ajatellessani ja katsellessani mielenkiinnolla mietin, antaisikohan Jumala viela niin paljon elaman paivia, etta nakisin hanet aikuisena. Se on mielenkiintoista ajateltavaa.
Lohdullista on ajatella, etta Jumala on jo etukateen tiennyt meidan jokaisen elaman paivat. Varmaan onkin tiennyt, jos kerran hiuksetkin on luettu. Palstoilla tosin on paatelty jo, etta olisin kalju, mutta kerran minulta lipsahti, etta eukko patisteli parturiin.
Sitakin tulee mietityksi, etta miten lapseni tulee toimeen sitten kun olen kuollut. Muistan eraan parin, josta isa kuoli kun lapset olivat pienia. Ne olivat kovia pappiseriseuralaisia. Isa tosin sai parannuksen armon ennen kuolemaansa. Muija kiukutteli sitten loppuelamansa siita, etta nuo harhaoppiset vanhoillislestadiolaiset hanen miehensa viela kuolinvuoteellakin viettelivat, mutta kumminkin se muija kaikessa koyhyydessaan kasvatti ne pieniksi jaaneet lapset; kenesta tuli tietokoneinsinoori, kenesta rakennusurakoitsija jne.
Jos siellapain on jo kevat ja katsot ulos, naet ja aistit luonnossakin kaikkialla lasnaolevan Jumalan. Luojana Jumala ei ole kaukana yhdestakaan meista. Se myos on lohdullista, etta Jumala on armollinen ja hyva. Jos omistaa uskolla Kristuksen vanhurskauden omaksi vanhurskaudekseen, niin Jumalan hyvyys valkenee meille taydellisesti kuoleman hetkella kun vajavaisuus lakkaa.
Onnellista matkaa!
Miksi kärsimyksellä pitää mässäillä? Ja miksi Jumalanne on antanut teidän kärsiä? Minä olen kärsimyksistäni huolimatta saanut lohdun rakkaudentäyteisistä ihmisistä. Kuulostaa omituiselta, että teillä ei ole samaa, eikä edes Jumalanne teitä auta.
enää ole olemassa? Siis kirjaimellisesti?
isästä ja "muijasta"?
Minullakin on jo ikää ja sairauksiltakaan en ole välttynyt , mutta en minä kuolemaa odota.Kyllä minä olen elämässä kiinni täysin ja haluan elää.Ehkä minun elämälläni on vielä paljonki annettavaa , Jumala sen yksin tietää.Minä olen täynnä elämän halua.
-niminen paikka edelleen on siella Kanadan Vancouverissa. Matti Kurikan sosialistinen ihanneyhdyskunta siella sata vuotta sitten ei oikein onnistunut, mutta siella nyt asustelee muita ihmisia, joilla kenties on erityyppiset ihanteet.
Niin kuin kerroin, minullakin on bisnekset pahasti kesken ja paa taynna kaikenlaisia uusia suunnitelmia ja hankkeita. Sen puoleen ei siis joutaisi kuolemaan.
Mutta voi kait sita silti ainakin pukkuisen toivoa taikka odotella (ainakin selkeasti tajuta tuon mahdollisuuden), koska kuoleman rajan takana kaikki jutut ovat paremmin...
Saatat ensin ihmetellä, kun sanon >> Iloitsen tapahtumastasi.
En todellakaan iloitse siitä, kun kärsit, mutta sain profetoin, että sinulle piti tapahtua tämä, että huudat avuksesi Herraa ja tunnustat sen merkityksen.
Jeesus sanoo >> Huokauskin, niin minä kuulen. Viestis ja tuskasi on jo tiedossa taivaassa, olet oikealla tiellä. Mutta yksi varoituksen sana, älä mene lain alle, sillä juuri nyt saatana kiusaa sinua eniten, saadakseen sinut omakseen, pois Jeesuksen lunastustyöstä ristillä. Vapauteen Jeesus sinut vapautti.
Se mikä minut pani ajattelemaan, oli se, että sanoit >> voi olla,,,,,,, Ajattele Herra ei sano koskaan voi olla, vaan se joko on tai ei. mutta saatanan ensimmäinen tervehdys on aina voi olla tai voit olla??????? Joten avauksesi oli paikallaan.
Kuoleman pelko meillä kaikilla on olemassa, joillakin suurin peloista, joillakin, kuten minulla häviävän pieni, koska kuoleman on olennainen osa elämästä, se on siirtymistä toiseen, iänkäikseen elämään, koska Jeesus on sydämessäni, kuten sinuunkin.
Mutta siinä saamassani tiedossa sanottiin, että sinulla on paha olla, joten hakeudu luotettavan kristityn luo, ja kerro hänelle tilanne, kasvoista kasvoihin ja pyydä henkilökohtaista rippiä, kuten nainen Syyrakin kaivolla. Vaikka Jeesus on sinut jo lunastanut, kuorma, joka sinulla on, on jäänyt liian suureksi vetää, se pitää keventää, pyydä häneltä ne synnit anteeksi, Jeesuksen nimeen, jotka siellä on ja jolla ei ole nimeä, eli alitajunteiset synnit ja väärintiehyt asiat lähimmäistä kohtaa, joka on jäänyt sinne rekeen. Mutta vain Jeesus on syntien lunastaja, mutta kun kaksi tai kolme on paikalla, on myös Sinun puolustajasi Pyhä Henki, ja jättäkää sitten se taakkasi, rekesi Jeesukselle, näin on luvattu.
Jeesus sanoo >> Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.
Rukoilen puolestasi, näet itsesi vielä terveenä, Kempelainen
monista lohdullisista viesteistänne!
elinolosuhteillesi.
Tuli mieleen oletko näitä rääkättyjä, ylirasitettuja äitejä. Ja nyt sairastunut.
Mene ja hanki itsellesi apua missä vain voit. Käänny vaikka kunnan sos.toimen puoleen.
Leukemiasta monet selviävät, se on mahdollista sinullekin.