Olen aina tullut huonosti toimeen appivanhempieni kanssa. Nyt minusta kuitenkin tunnuttaa etten jaksa enää. Kaikki tapahtuu heidän aikataulujensa mukaisesti ja me hyppäämme tasan heidän tahtonsa mukaisesti. Minulle ilkeillään vaan, koskaan ei voi puhua kuin ihmiselle. Omaa rauhaa ei ole, kaikesta mieheni raportoi vanhemmilleen. Appiukko selvästi vihaa minua, eihän toinen ihminen muuten noin kohtelisi toista. En saisi olla töissä, lapsen kanssa täytyy olla kotona. Kun sitten olen lapsen kanssa kotona on sekin huono.
Sairastaa ei saa. Ilkeillään siitäkin.
Nyt olen siinä pisteessä että mietin jo mieheni jättämistä. Mieheni on samanlainen, nainen on jotenkin alempana kastissa. Kaikki pitävät miehestäni, mnäkin häntä rakastan en vaan enää jaksa tätä! Mieheni hermostuu kaikesta lapsillemmekin, pelkään että joku päivä hän hermstuu liiaksi.
Rakastan miestäni, nämä ristiriitaiset tunteet repivät minua!
En jaksa.
Anteeksi jos tuli väärälle palstalle, oli pakko purkaa vähän.
Sairastaa ei saa. Ilkeillään siitäkin.
Nyt olen siinä pisteessä että mietin jo mieheni jättämistä. Mieheni on samanlainen, nainen on jotenkin alempana kastissa. Kaikki pitävät miehestäni, mnäkin häntä rakastan en vaan enää jaksa tätä! Mieheni hermostuu kaikesta lapsillemmekin, pelkään että joku päivä hän hermstuu liiaksi.
Rakastan miestäni, nämä ristiriitaiset tunteet repivät minua!
En jaksa.
Anteeksi jos tuli väärälle palstalle, oli pakko purkaa vähän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että sitä saa huonoa kohtelua kun alistuu siihen. Eli oletkohan liian kiltti? Yrität miellyttää miestäsi ja appivanhempia? Älä yritä! Vaadi, että tehdään sinun aikataulusi mukaan. Sinä olet sentään perheen rouva, ja naiset on pomoja. Näin ainakin lapseni totesi eräänä päivänä: Miksi kaikissa perheissä äidit on pomoja? Mies joka ei alistu siihen, että nainen on perheen "pomo" ei kunnioita eikä rakasta sinua, näin olen todennut.
Olen ystävieni mielestä todella vahva ja itsepäinen tyyppi. Minun on kuitenkin pakko myöntää, että mieheni saa aina kaiken periksi. Samoin appivanhemmat. Olen oikeasti todella kiltti ja ujo. Mutta miten sitten onnistun pitämään puoleni? On hankalaa pistää kova kovaa vastaan, kun aina on tottunut sanomaan vaan "kyllä rakas/anoppi/appiukko!".
Minulta vaan meni lopulta hermot kun- kuten teillä nyt- mietin jo eroa. Siinä pisteessä piti tehdä ratkaisu, että katkaisimme välit mieheni sukuun. tässä kohtaa varmasti joku syyllistää, mutta olen jutellut tästä monen ihmisen kanssa, sairastuin stressistä ja jos joku ihminen toivoo perheemme hajoavan, emme jaksa sitä kantaa. Näin meillä tehtiin, koska tilanne kävi niin tukalaksi olla. En silti voi neuvoa, että olisi ainoa ja oikea ratkaisu kaikille vaikka meille olikin. Toisaalta teidänkin tilanteenne kuulostaa niin vaikelta korjata, etten varmaan itsekään jaksaisi. Jos mies on noin nössö ja ellei hän pysty pitämään puoliasi, ehkä jättäisin hänet. Tiedän miten tukalaa voi appivanhempien kanssa eläminen olla.
Tsemppiä! Mitä ikinä sitten teettekään..
Vähän samaa menoa oli meilläkin, sitten kerran minulta katkesi pinna ja sanoin ääneen "mä en jaksa enää". Ja se oli uuden alku. Mieheni ei ollut todellakaan nähnyt sitä kaikkea mitä tapahtui. Vuodatin hänelle kaikki, ihan kaikki.
Hän oli vilpittömän pahoillaan ja ryhdyimme korjaamaan tilannetta. Nykyisin puhumme heti asiat halki ja pinoon jos jotain ilmenee. Kannattaa nostaa kissa pöydälle!
Hei! Nyt kuule alappas pitämään puoliasi! Kukaan aikuinen ihminen ei saa noin terrorisoida toista. Olen itse ollut vähän samanlaisessa tilanteessa, joten ymmärrän väsymyksesi. Sinä olet perheen toinen aikuinen, äiti ja vaimo. Miehesi on se toinen ja hänen pitää kunnioittaa ja arvostaa sinua. Nyt hänellä on oma perhe, joka on ykkönen, apit ja anopit, molemmin puolin, jäävät kakkosperheeksi. Jos hän ei sitä ymmärrä, niin sinun on se hänelle kerrottava. Vähän "respektii"! ;-)
Se on helposti sellanen juttu, että jos suostuu kynnysmatoksi/alistumaan toisten "tuuppimiseen", niin he eivät sitä itsestään lopeta. En tarkoita, että tarvitsisi alkaa raivokkaasti riitelemään, mutta saa sanoa oman mielipiteen ja vaatia kunnioitusta. Asiat voi sanoa ihan napakasti nätistikkin. Äläkä pelkää, että miehesi hermostuu, vaan vaadi että hän ei saa hermostua!
Appivanhemmat ja joskus ihan muutkin aikuiset ihmiset on verrattavissa rajojaan hakevaan mukeloon; jos niitä rajoja ei näytä/aseta (ei suostu minkälaiseen kohteluun vaan), heistä tulee vaan suurempia "terroristeja". Ja kun sen rajan on sitten osoittanut, heistä parhaassa tapauksessa tulee mitä mukavampia ja leppoisia, kivoja Ihmisiä! :-)
Älä vielä heitä pyyhettä kehiin, kokeile pitää puolesi :-)