Oon aina ollu hirveän ujo. Koulukiusaaminen johti siihen,etten ole pärjännyt porukassa enää,ikää jo 28. Kaksi koulua peruskoulun jälkeen jäi kesken,kun aloin kärsiä masennuksesta ja tosi pahasta sosiaalisesta jännittämisestä. Kävin monta vuotta terapiassa, lääkkeitä kokeiltiin. Syön edelleen masennuslääkettä,jonka pitäisi myös tehota tähän jännittämiseen. Myös Opamox käytössä. Ei vaan auta. Olen ollut ensin monta vuotta sairaslomalla, nyt vuoden työttömänä. Pitkä suhde johti eroon,asiat on päin helvettiä. Työkkäri laittoi mut työnhakupäivään, jonka oon jo 2 kertaa onnistunut siirtämään,koska en uskalla mennä. Nyt olis huomenna klo9-15 sama juttu. Viikonlopun oon ottanu viinaa,koska pelottaa niin hitosti. Tiedän jo nyt,etten pysty menemään sinne huomenna. Olo on tosi epätoivoinen. Ketään kavereita mulla ei ole. Työnhaku kun katkeaa,niin menee myös elanto. Mitä teen??? En uskalla enää soittaa sinne ja keksiä jotain syytä,miksi en pääse tulemaan. Enkä missään nimessä uskalla sanoa,että jännitän. Kuka vois auttaa?
Mitä teen?!?
panikoitsija
4391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan ekaks meet sinne haastatteluun tai mikä se nyt olikaan, muuta vaihtoehtoa ei ole. kuulostaa rankalta, mutta asia on niin.Ne asiat voi voittaa, on omakohtaisia kokemuksia, jos jää yksikseen kylpemään omassa surkeudessa, voit päätyä siihen alkoholismiin, ja siinä yksi ongelma lisää. Menet sinne, missä on ihmisiä, näin olen sanonut veljellenikin, ja asiat on menny eteenpäin, usko minua.
Lisäisin tuohon ensimmäiseen vastaukseen sen, että sä voit aivan hyvin, ja sun pitääkin, puhua työkkärissä jännittämisestäsi. Se ei ole ollenkaan niin harvinaista ja outoa kuin ehkä nyt kuvittelet.
Mä sain ajan samoissa ongelmissa psykologille, kun aivan vavisten pelkäsin. Kyllä se asia sinullakin hoituu, ei todellakaan kannata salata jännitystä, olet avun tarpeessa, ja varmaan sitä saat.
Ihmisiä nämä virkailijatkin ovat omine ongelmineen.
Tsemppiä, rohkeasti vaan.
sinne työkkäriin, asiat menee vaan pahemmaksi jos et mene. Päätä että menet vaikka tuntuis miltä. Mulla on paniikkihäiriö ja masennus ja on ollu tosi vaikeita aamuja kun on pitäny lähteä. On tuntunu siltä että sekoan ja kuolen ahdistukseen mutta olen mennyt paikkoihin johon on pitänyt mennä. Ja voin vakuuttaa että meikäläisen ahdistuskohtaukset on tosi pahoja, oon niiden takia eläkkeellä.
Tsemppiä ystävä!
luin viestisi ja olen hengessä mukana.
Toivottavasti uskot ja tunnet, ettet ole yksin. täälläkin on oikea ihminen, joka välittää oikeasti. tsemppiä sinulle!