Mikä ihmeen masennus?

Et ymmärrä, että masennus on diagnosoitu sairaus mikäli se on jatkunut pitkään. Kyse on aivokemiallisesta epätasapainosta joka saadaan korjattua lääkkeillä. Myös sosiaalisilla ym. ympäristötekijöillä on vaikutusta masennuksen syntyyn ja kehittymiseen pahemmaksi.

Olet oikeassa kyllä siinä että monet saattavat sanoa vaivojaan masennukseksi vaikka kyse olisi vain hetkellisestä pahasta olosta. Tämä sekoittaa ihmisiä joilla ei ole tarpeeksi tietoa masennuksesta.

ja vielä masennuspalstalla? Mars lenkille kauniiseen kevätilmaan liikkumaan!!!!

sinä terveysintoilija vaivaa päätäsi sillä, mistä masennus tulee. Voihan olla, että jopa sinäkin jonain kauniina päivänä saat vaikka syöpädiagnoosin tai joudut liikenneonnettomuuteen, menetät lapsesi, parisuhteesi, työsi tai vaikka liikuntakykysi - ja saat kaupan päällisiksi, ihan ilmaiseksi ja tilaamatta - masennuksen. Minä tulen sitten sitten kysymään, että mistä sinäkin oikein sikisit. Sitten sinullakin on aikaa miettiä.

liikunta, ja ravinto. Ei kuule jaksa yhtään mitää kun oikei depistää, syitä on monellaisia, ja tarinoita mitkä on laukasseet masennuksen oli ne sitten hyviä tai huonoja, kaikki siihen jossain elämänvaiheessa tulemme törmäämään. Monien kriisien myötä tulemme vahvemmiksi, ja ymmärtämään elämän moninaisuuta. Kevättä!

Olet varmasti oikeassa ravinnon ja liikunnan suhteen, ainakin ne kohentavat ulkonäköä (joka saattaa aiheuttaa masennusta/yksinäisyyttä ja siten masennusta) ja pitävät terveinä (fyysinen sairaus voi poikia masennuksen) sekä auttavat jaksamaan arjessa (jaksaa tavata ystäviä ja pitää heihin yhteyttä, opiskella ja/tai käydä töissä jne.).

Mutta ne eivät poista kaikkia vaikeuksia kuten yksinäisyyttä, rahahuolia, kiusaamista koulussa tai työpaikalla, ongelmia perhe-elämässä ja muissa ihmissuhteissa jne.

En halua haastaa riitaa tai mitään muutakaan.
olet oikeassa siinä mielessä, että kuka tahansa, joka ei sitä koe, ajattelisi siitä noin.
kantapään kauttahan sitä opitaan.. mutta masennus on sairaus siinä missä mikä tahansa muukin sairaus, kuten vaikka alkoholismi tai sokeritauti. Itselläni on migreeni, ja minua loukkaisi yhtä paljon kuin masentunutta se, että joku vähättelee asiaa noin, niinkuin se olisi kiinni tahdonvoimasta tai tyhmyydestä, sairastaako vai ei.
Ja kukahan siitä masennuksesta eniten kärsii?
ai sinäkö, kun joudut täällä näkemään sellaisia kirjoituksia? ei olisi pahitteeksi muistaa, että sairaudesta kärsii eniten sitä sairastava, sehän siinä on uhri, eikä kukaan vapaaehtoisesti valitse, että otanko masennuksen nyt kun se tuli postiluukusta, vaiko hyvän elämän. Jos asiat olisivat noin mustavalkoisia, voi vain miettiä, miten kaikki ihmset sitten valitsisivat.
Itse olen erittäin liikunnallinen, syön terveellisesti ja huolehdin terveydestäni kaikinpuolin. näkökulmani oli samanlainen kuin sinulla, ennenkuin asiat elämässä ajoivat vakavaan masennukseen ja ihmeenkaupalla hengissä selvittyihin itsemurhayrityksiin. Kummasti eivät porkkanat ja trendikkäät kävelysauvat tuoneet lohtua, kun veljeni elämä meni pilalle huumeiden takia, kaveri tappoi ihmisen, mummu kuoli, omat ystäväni juonivat selän takana ja pettivät, kaksi sukulaistani teki itsemurhan, äiti sairastui vakavasti, minut raiskattiin ja sain turpaani, isäni yritti itsemurhaa ja toinen veljeni kuoli sekä kaiken sitkeyden ja yrittämisen, auttamisen ja jaksamisen jälkeen minua ja kestämistäni vain vähätellään.
Olkaa hyvä ja eläkää tämä elämä, niin jos sitä ollaan vielä hengissä ja jostain kumman syystä sattuu vähän masentamaan, niin älä huoli! apu on siinä, kun tunget tuorekurkun naamaasi, lähdet lenkille ja piristyt

Vai että liikunta ja oikea ruokavalio estäisivät masennukset. Et taida tietää mitään koko sairaudesta,joten älä ala neuvomaan.

ei jaksa/pysty lähteen ulos ja lenkille. Masis panee ihmisen täydellisesti pysähtyneeksi; ei jaksa mitään, ei kiinnosta mikään, pelottaa ja ahdistaa kaikki..siis tyhjää on vain, kaikki ympärilläin.. kaik´on niin hellää ja hyvää..

Sairaus jota olen 10v. sairastanut.

Tiedän syynkin.

Olen 50v. ja ollut 7v. eläkkeellä.

Ja mitä sinä täällä teet?

Mene sinne palstalle minne kuulut.

Älä tule kuitenkaan tänne ihmisiä rääkkäämään.

LIIKU NYT SITTEN JA SYÖ OIKEIN,NIIN ET TARVII TÄTÄKÄÄN VERTAISTUKIRYHMÄÄ.

Vai oletko jo vähän masentunut?

Mieheni kuoli kohtaukseen käsivarsilleni meidän sängyssämme, silmät nurin päässä. Yritin lappaa oksennusta pois suusta ja helpottaa hengitystä, mutta ambulanssin tulo kesti liian kauan. Hänen kuolinkorinansa kuuluu joka yö painajaisunissani. Herään tunnin välein hiestä märkänä. Makuaistini on mennyt. Vatsani on sekaisin, ripulia on kestänyt nyt yli 3 kuukautta. Olen laihtunut 7 kiloa, vaikka en ole koskaan ollut ylipainoinen. Olin urheilullinen ja liikuin päivittäin puoli tuntia ja lisäksi pelasin lentopalloa 2 ti 3 kertaa viikossa. Söin hedelmiä, vihanneksia, maitotutotteita, ruisleipää, lihaa, kalaa, kanaa ja kaikkea.

Nyt en jaksa tehdä mitään. Kun menen ulos kävelemään, minua alkaaoksettaa tai huimata, jalat lähtevät alta. Syynä voi olla syömättömyyden lisäksi myös rauhoittavat lääkkeet, joita joudun ottamaan paniikkikohtauksiini. Maksamaton asuntolainammekin ja kaksinkertaistuneet asumiskustannuksetkin huolettavat.

Käyn töissä ja hoidan omakotitaloamme yksin, juuri ja juuri voimani riittävät näihin, ai niin käyn vielä pari kertaa viikossa hoitamassa yli 80-vuotiasta, äkäistä ja kyynistä äitiäni, joka vuoroin vihaa minua ja vuoroin ei tunne minua.

Terapiassa minulla epäiltiin olevan PTSD ja masennus, tiedä sitten. Mielialalääkkeitä määrättiin, en ole ottanut.

Vähän kyllä masentaa tämä totaalinen yksinäisyys ja raskas taakka. Välillä meinaa tulla ihan hulluksi. Auttaisko porkkanan purenta ja liikkuminen??? Mistä meitä masentuneita oikein sikiää. Se, kun menetin isäni 14-vuotiaana, ei se mitn, tai sijaisäitini, kun hän oli 53, tai veljeni 6 vuotta sitten. Mutta elämäni ainut rakkaus otetaan pois - tämä oli jo liikaa!!!

ja onnittelut terveestä mielestä!kaikki on suhteellista.sydämestäni toivon että pysyt siellä "joen toisella puolella".voit puhua tuosta muidenkin hyvin voivien kavereidesi kanssa mutta älä tule tänne kyselemään noita kysymyksiä ja esittämään tuontyyppisiä mielipiteitä.terveet elämäntavat ovat mielestäni itsestäänselvyys,mielenasiat eivät.on ihan hyvä että jokainen ihminen miettii näitä asioita,niinkuin selvästi sinäkin tullessasi tälle palstalle.hyvää kevättä!

Miten sitä voi tajuta köyhän elämää, jos ei ole koskaan ollut köyhä. "Tehää enemmän töitä!", kuului Silvio Berlusconinkin tervehdys, kun häneltä kysyttiin mitä aikoo tehdä köyhyyden eteen.

Sama tilanne masennuksen suhteen. Helppo se on tyhjänpäiväsiä vinkkejä jakaa, jos itse ei ole asiaa kokenut. Siinä ei todella auta mikään liikunta, terveelliset elämäntavat tmv. kun ei jaksa tehdä yhtään mitään.

Panehan kädet ristiin ettei tarvitse koskaan sitä kokea,nimittäin niin minäkin luulin olevani turvassa
mutta toisin kävi ja se onkin sellainen helvetti että alta pois.