niin, aina olen saanut tutaa kovan maan kamaran poskeni alla kun pilvilinnani ovat sortuneet.. silti, yhä uudelleen kipuan kultaisia portaita vaaleanpunaisille hattaroille, vaikka koko ajan järki varoittaa minua, se muistaa vielä edellisen pudotuksen ja sen kirvelyn.. nyt mietin, mietin sinua.. harva uskaltaa koskea minuun, pelkäävät kaiketi että menen rikki, hajoan ja itken.. mutta kuinka kaipaankaan kosketustasi.. ..kaipaan niin että se tekee kipeää.. jokin pelästytti sinut pois? et jättänyt hyvästejä, et sanonut näkemiin.. ..pakenit.. ..ja se satutti sydäntäni. miksi?
väreitä niskassa
Arion
5589
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En tiedä kaipasitko vastausta viestiisi,mutta sellaista kumminkin tässä sinulle kirjoitan :)
Tätä on lienee tyhmä sanoa,vaikka kirjoittaminen asioista auttaa,mutta kun jos haluaa vastauksen sen takia,että se auttais ymmärtämään paremmin asioiden laidan jotka veivät mihin sitte veivät.. Erityisesti miksi -kysymykseen vastauksen saamiseksi olisi parhainta ottaa yhteyttä siihen toiseen osapuoleen..Hän osaa kertoa kaikista parhaiten ja ulkopuoliset voivat viedä asian väärin urille ja se voi vaikuttaa tulevaan joskus jopa traagisella tavalla.On meistä jokaisen on hyvä kuulla aina mikä meni vaikkapa pieleen jolloin jokainen voi oppia mokistaan tai virheistään.Tai jopa parhaimmassa tapauksessa antaa osviittaa millainen ihminen onkaan hän jonka kanssa synkkais vielä ehkä paremmin.
..tää henkilö, jolta haluaa kysyä, ei vastaa puheluihin tai viesteihin..? Vähän ongelmallisempi tilanne...
että hän kyllä vastaisi, mutta pelkään että pelästytän hänet jälleen yhä kauemmaksi itsestäni ja sitä en todellakaan tahdo tehdä.. luotan siihen, että aika näyttää.. toisaalta aika se minua syö..
Tule käymään.
itseäni ja tunteitani. luulin ettet välittänyt minusta. se oli vaan sellainen hetken ajatus, josta kehkeytyi kaikki tämä. saan siis syyttää itseäni kaikesta. olen tajunnut ettet vältämättä tarkoittanut sitä mitä luulin, mutta nyt on jo myöhäistä jatkaa siitä missä silloin oltiin. vai onko?