ja uskovaisten kodeissa yleensäkin tarpeeksi, että käyttäkää Jeesuksen verta, kuten vanhat puhujat ennen saarnasivat.
Kun tässä pyytelin anteeksi eräältä uskovaiselta, kun olin tehnyt väärin. Joka oli vl ja ison perheen äiti. Ei hän siunannut syntejä anteeksi. Luulen, että hän ei ymmärtänyt edes mistä on kysymys.
Minulla jäi tästä vähän paha maku ja outo olo.
Olen tottunut, että oman perheen keskuudessa syntejä pannaan Jeesuksen veren alle, ja niitä pyydetään ja annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Oliskohan tästä aiheesta enemmän aihetta puhua ja opettaa.
Kun tässä pyytelin anteeksi eräältä uskovaiselta, kun olin tehnyt väärin. Joka oli vl ja ison perheen äiti. Ei hän siunannut syntejä anteeksi. Luulen, että hän ei ymmärtänyt edes mistä on kysymys.
Minulla jäi tästä vähän paha maku ja outo olo.
Olen tottunut, että oman perheen keskuudessa syntejä pannaan Jeesuksen veren alle, ja niitä pyydetään ja annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Oliskohan tästä aiheesta enemmän aihetta puhua ja opettaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Parempi olla saarnaamatta Jeeuksen nimessä ja veressä jos ei oikein usko niihin sanoihin, ei halua niitä käyttää tai ei sisimmissään tunne uskovansa kuten esim.sinä. Kyllä kai jotkut "vl":t tervehtivät Jumalan terve ja saarnaavat synnit anteeksi ystävilleen, vaikka eivät sydämessään uskokaan kuten ehkä vl:n pitäisi tai uskon kohde on joku seurakunta eikä Jumala. Saatko silloin mielestäsi synnit anteeksi, jos sen saarnaa anteeksi sellainen joka ei uskokaan? Siksi on hyvin arvelluttavaa, että vl:t usein väittävät että ainoa keino saada synnit anteeksi on kuulla vl:n suusta sanat Jeesuksen nimessä ja veressä!
Mitenkähän tuon oikein ottaa?
Miten sinä voit tuoda tänne yleiselle harha- ja parjauspalstalle tuollaisia terveisiä toisesta vl-uskovaisesta? Eikö sinullekin kuulu sama ohje kuin mitä olet meille muille tarjonnut. Mene lähimmäisesi luo ja kysy asiasta! Ja puhu ry:llä tuosta asiasta. Ei täällä ole veeälliä eikä varsinkaan vl-puhujia noihin kysymyksiin vastaamassa. Näin on sanottu.
Millä mitalla itse mittaat, sillä sinuakin mitataan!
että opetetaanko näitä asioita tarpeeksi uskovaisten keskuudessa. Eihän se ole parjausta! Tätä palstaahan lukee jotku papit ja puhujatkin ja monet muut, ja ainkin silloin tästä asiasta ainakin voi tulla ihan asiallista keskustelua.
Olis hyvä ottaa huomioon, että kaikki ei käytä tätä palstaa parajukseen. Täällä on kunnon asiaakin.
avauksessa oli vikomisen henkeä. turhat kysymykset pitää hylätä ja tärkeitä pitää kysyä suoraan seuroissa. täällä ei ole veeälliä. paitsi sinä, nimestäsi päätellen.
aihettakin vikoa jonkun käytöstä tai puheita. Ja että aina ei ole syy tässä vikojassa, jos toinen osapuoli on antanut aihetta puheisiin tai kyselyihin ja määrätynlaisiin epäilyihin.
Eikö se johdu enemmän siitä, että millä mielellä sitä kysyy. Ei toinen voi nähdä kysyjän sydämen tilaa. Jos oikealla mielellä kysyy, mitä väärää siinä on.
Eihän me olla ylihengellisiä.
se on niin, että jos oikealla mielellä kysyy, saa kysyä mitä vain. oikea mieli pitää olla seurakunnan kanssa samanlainen. niiden tiukkahenkisten saarnaajien, ne sanovat mitkä kysymykset ovat hyviä ja oiekassa hennkessä kirjoitettu tahi kysytty. kyspä niiltä.
puhua heti samassa yhteydessä pois, eikä tuoda keskustelupalstalle. Asianosainenhan sen osaa heti siinä yhteydessä selittää.
ja selittää asioita. Se voi tulla vasta jälestä päin sellanen kummallinen olo ja asiat alkaa ihmetyttää ja vaivata,että miten tuo toinen sanoi tuolla tavalla.
En pyytänyt kaikkia syntejä anteeksi, en näillä sanoilla kuitenkaan. Vaan pyysin anteeksi, että sanoin liikaa jostakin ihmisestä ja en sitä niin
tarkoittanut, vaan joskus sitä tulee vaan sanottua liikaa. Ja kuitenkaan sitä ei haluais pahaa toisille.
mutta pyysitkö sinä kaikki synnit anteeksi??
omia puheita, vääriä sanoja.
Minua on joskus pohdituttanut, että tuleeko anteeksipyytäjälle aina siunata synnit anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä, jos hän anteeksi pyytelee esim vääriä sanoja. Vai riittääkö vain, että antaa anteeksi. Tarkoitan tilannetta, jossa esim. toinen on loukannut toista jotenkin.
Muistan joskus tuttavani pyydelleen minulta anteeksi kimmastumistaan keskustelussa kanssani, että hän näin loukkasi minua. Minä sitten siihen vain, että "ei se mitään, en mä sitä pahalla ottanut, saat anteeksi". Tämä tuttavani sitten siihen, että "saanko anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä".
Siinä sitten hiukan hämmentyneenä ajattelin, että oliko se nyt sitten niin suuri juttu, että pitää synnin kaltaisena asiana siunata pois.
Lapsuudestani on jäänyt mieleen, että joskus oli tosi vaikea pyytää ja antaa anteeksi. Olen ajatellut, että se nimenomaan liittyi näihin juhlaviin sanoihin, niitä jotenkin pieni lapsi vierasti. Niitä siunaamistilanteita jotenkin jopa pelkäsi.
Minusta itsestäni tuntuu, että on paljon helpompi arkipäivän sattumuksissa sanoa toiselle vaan että "anteeksi, olen pahoillani", "anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata" kuin että "saanko uskoa anteeksi tämän riitelyn kanssasi ja pahat sanani".
Miten muut olette kokeneet anteeksippyytämis- ja -antamistilanteet? Luulen, että minulla oli hieman samankaltainen tilenne kuin avaajalla tämän tuttavani kanssa. Mutta minä olin se, joka meni hieman hämilleen tilanteessa.
se on tärkeää että pyytää anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä voi pienimmätkin synnit. ei se mitään juhlavaa tarvi olla mutta se on hyvä asia. vain ja uskominen ei ole helppoa. kun joku täällä sanoi että on helpompaa pyytäää vain anteeksi.