minä nimittäin. teen työtä, jossa nyt puolen vuoden ajan lähes päivittäin kohtaan hankalia ihmisiä ja joudun ottamaan luulot pois. mutta nyt tämä on jotenkin jäänyt päälle. minusta on tullut kestohankala. olen hankala tilanteissa, joissa ei tarttisi oikeestaan olla. menetän malttini ja kiivastun nykyään liian helposti. olen välillä oikea äkäpussi. mutta en haluaisi olla. enkä tunne itseäni kovin onnelliseksi kiivastuessani ja vielä vähemmän sen jälkeen. suorastaan hävettää. mutta kiukku kerkeää niin monesti purkautua ennen järkeviä ajatuksia.
hankalaksi muuttunut
Fragile
7376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja purkamaan aggressioita jotenkin järkevämmin kuin toisille rähjäämällä. Mikähän mahtaa olla työ,jossa joutuu päivittäin ottamaan toisilta luuloja pois? Riippumatta siitä, voisi olla järkevää hankkiutua työhön, jossa et joutuisi repimään itseäsi turhaan, vaan voisit elää lähempänä "hyvyyttä" sekä työssä että vapaa-aikana. Lähinnä tulee mieleen, että skitsofrenia iskee, kun joutuu olemaan työssään kuin siili piikit pystyssä ja sitten pitäisi osata kääntää pehmoinen pupunturkki päälle, kun on päivä täysi. Ei maar, jos olisi omalla kohdalla, pysähtyisin,menisin työterveyslääkärille ja kertosin mikä on tilanne, sillä ilmiselvästi sä olet hyvin, hyvin väsynyt, eikä masennuskaan ole olkapäätä kauempana.. Pidä huolta itsestäsi.
En tiedä mitä hommia teet mutta hankalia ihmisiä voi käsitellä niinkin että on samaa mieltä ja valittaa itsekin ja sitten unohtaa koko asian.Opettele olemaan positiivinen vaikka mielessä olisi murha.On vaikeampaa olla hankala jos toinen vain ymmärtää...
olen ainakin levännyt. nyt ei pinna kiristä. mutta jos ajattelee niin että pitäisi töitä vaihtaa, ettei pinna palaisi, huomaisi ennen pitkää olevansa työtön. joka ikisessä ammatissa ja työssä tulee eteen vaikeita tilanteita. ne on vaan pystyttävä kohtaamaan. ei ammattiaan voi jatkuvasti vaihtaa. olen meinaan jo kahdesti vaihtanut ja tästä työstä kovasti tykkään, muutamaa hankalaa ihmistä lukuunottamatta. mutta asia on hoidossa. tämä hankalin tyyppi meinaan tulee saamaan ihan just sitä mitä tilaa. mutta nyt minä aion olla tilanteen yläpuolella, ja pysyä viilipyttynä. todeta vain viileästi, kuinka asiat ovat. siinä minusta on jopa tyyliä, mitäs turhaan rähjäämään. tämän kun vielä joka kerta muistaisi.
jossa joutuu ottamaan toisilta luuloja pois voisi olla vaikka sellaisten ihmisten aisoissa pitämistä, jotka eivät ole yhteiskuntakelpoisia. minä en tee sitä työtä, mutta läheltä liippaa, ainakin kun päivittäin joudun kohtaamaan sellaisen jokseenkin yhteiskuntakelvottoman ihmisen minuun kohdistetut henkiset hyökkäykset. toisinaan pinna palaa. ja se toisinaan taitaa tarkoittaa juuri niitä päiviä kun on jo valmiiksi väsynyt. aggressioitani käyn purkamassa kuntosalilla. mutta myönnän että suurta lääkettä taitaa olla myös tuo ihka oikea uni. sitä vaan ei valitettavsati millään ehdi saada viikolla tarpeeksi.
monta tälläistä yhteiskuntakelvotonta otusta?Mistä ne erottaa?Onko niitä eri lajeja? Siis mitä oikein meinaat ja kenen sääntökirjan mukaan toimit ja oletko tekopyhä?
teen työtä, jossa kohtaan ihmisiä, jotka joittenkin silmissä voisi määritellä yhteiskuntakelvottomiksi, mutta itse olen ottanut asiakkaitteni kanssa asenteekseni sen, että olen heidän palveluksessaan, heidän etujensa ajaja,tavallaan heidän apunsa, en suinkaan mahdollisuutensa palata ns. normaaliin yhteiskuntaan. Jotkut asiakkaistani ovat vajonneet entistä syvemälle, häipyneet kaiken normaalin ulkopuolelle, eikä silloin ole tuntunut hyvältä laskea irti, mutta muuhun en ole pystynyt. On rankkaa olla ns. normaalin yhteiskunnan edustaja silloin, kun toisella ei ole mitään halua tai valmiutta ottaa vastuuta itsestään ja tekemisistään, mutta silloinkin yritän muistaa, ettei asiakkaani laiminlyö sopimuksiamme tai hyökkää persoonaani kohtaan, vaan hän keskustelee ammattiminäni kanssa. Kauhistuttavalta vaan tuntuu ajatus, että joku päivä luopuisin toivosta ennen asiakastani, koska joku voi myös herätä ja palata askel askeleelta lähemäs "yhteiskuntakelposuutta", mitä se sitten kenellekin tarkoittaakaan. Joskus se on sitä että ihminen käy pesulla,ja ilmoittaa asuinpaikkansa osoitteen, ja minä osassani voin olla siitäkin tyytyväinen.
Meillä toimii työnohjaus, jossa saa purkaa tapaamisia ja tapahtumia, yksin tuskin jaksaisi pitkään. Olen kokenut pärjääväni ilman "luulojen pois ottamista" mainiosti tasavertaisena olemisella. En edes halua yrittää olla yläpuolella,koska asiakkani vaistoaisivat sen kyllä, enkä epäile, etteikö sellainen saisi aikaan niin henkisiä (oikeutettuja tai ei) että jopa fyysisiä hyökkäyksiä. En tiedä, ehkä tästä ei ole muille ohjeeksi, itse yritän muistaa tehdä toiselle sen, minkä haluaisi itselleen tehtävän.
Minä En tee työtä, jossa joutuisin kohtaamaan sekopäitä, tai muita lurjuksia. Itseasiassa en tee työtä ollenkaan.. :) Mä oon opiskelija, mut mullon tosi rankka koulu.. Pitkät koulupäivät ja sen lisäksi harrastus ja poikakaveri.. Mulla on silti melkeempä sama ongelma, räjähtelen tosi helposta, en kestä yhtään ylimääräsiä rasitteita, ja purskahan välillä eoätoivoseen itkuun.. Tuntuu todella niinku oisin burn outin partaalla.. Itsemurha ei sentään pyöri mielessä, kerran otin leipäveitsen käteen, mut sen pitemmälle en oo menny.. Ei mulla asiat NIIN huonosti oo.. Kai.. Mulla ärsyttää kaikki ihmiset, ja varsinkin negatiivisyys jota on joka puolella ympärillä.. Vielä enemmän ärsyttää tekopirteys.. En tosiaan tiiä mikä mussa on vialla, ympäristö on ihan samanlainen ku ennenki, muutos on mun pään sisällä, miks kaikki yhtäkkiä tuntuuki paskalta.. En tiiä pitäskö mennä ammattiauttajalle, mut en haluu tunnustaa itteäni hulluksi.. Tää kaikki kyllä kostautuu pahiten mun poikaystävälle, joka on tosi tärkee mulle, mut jolta vaadin ehkä liikaa, ja ku sen raukan pitää kestää mua.. En tiiä mitä tehä.. Mut mulla ainaki nää tällaset pinna-kireellä-kaudet ei kestä useinkaan kovin kauaa.. Joten ehkä sullaki on toivoa.. Ehottaisin sulle, et käy baarissa, ota ilo irti elämästä, tutustu uusiin ihmisiin, ja ota rennosti.. Emmä tiiä.. Ehkä en oo paras neuvomaan.. Jatkoja kaikille hermoromahuksen partaalla oleville!!