Nyt kun kevät tekee tuloaan minäkin taas innostuin sinne kentälle oppimaan ja tapaamaan muita.
Samaan alaosastoon kuuluvalla henkilöllä oli vielä viime syksynä n.3-4v koira,käyttölinjainen.Hän kävi kentällä ahkerasti ja saikin tuloksen koiralle vihdoin viime syksynä,sutsu ykkösen,sen rodunomaisen.
Koira oli minun makuuni luonteeltaan liian vilkas,lähes hermostunut ja joskus koiran käytöstä ihmettelin,mutta jokainen tykkää omanlaisistaan.
Kun koiraa ei omistajan mukana näkynyt,joku kysäisi asiaa ja omistaja sanoi löpettaneensa koiran ennen joulua.surullista,oletin koiran D-lonkan alkaneen vaivata,mutta yllätys oli suuri kun omistaja kertoi,että ei jaksanut koiran luonteen vuoksi enää ja oli koiralle armeliaampaa lopettaa se kun stressas joka asiasta ja omistajalla piti olla kaiken aikaa "silmät selässä",kun koiraan ei voinut luottaa ja tapahtuneet elämän muutokset olivat koiralle liikaa!Siis HÄH!!!?
Koira oli juuri niin kusipää kun oletinkin sen olevan,mutta suojelutulos sille piti hommata,vaikkei siitä normaaliin elämään olekkaan.Ketä tuo "rodunomainen koe" palvelee jos sen pystyy hommata koiralle,jonka hermot ei sitten kuitenkaan arki elämää kestä?Ja pitääkö koiran elää siinä stressissä,niin kauan kun omistajan kunnian himo on täytetty,tulos haettiin syksyllä ja koira meni montuun marraskuussa.On muuten omistajan ensimmäinen tulos,koiran viimeinen ja kasvattajakin on omistajasta jo tullut.....
Samaan alaosastoon kuuluvalla henkilöllä oli vielä viime syksynä n.3-4v koira,käyttölinjainen.Hän kävi kentällä ahkerasti ja saikin tuloksen koiralle vihdoin viime syksynä,sutsu ykkösen,sen rodunomaisen.
Koira oli minun makuuni luonteeltaan liian vilkas,lähes hermostunut ja joskus koiran käytöstä ihmettelin,mutta jokainen tykkää omanlaisistaan.
Kun koiraa ei omistajan mukana näkynyt,joku kysäisi asiaa ja omistaja sanoi löpettaneensa koiran ennen joulua.surullista,oletin koiran D-lonkan alkaneen vaivata,mutta yllätys oli suuri kun omistaja kertoi,että ei jaksanut koiran luonteen vuoksi enää ja oli koiralle armeliaampaa lopettaa se kun stressas joka asiasta ja omistajalla piti olla kaiken aikaa "silmät selässä",kun koiraan ei voinut luottaa ja tapahtuneet elämän muutokset olivat koiralle liikaa!Siis HÄH!!!?
Koira oli juuri niin kusipää kun oletinkin sen olevan,mutta suojelutulos sille piti hommata,vaikkei siitä normaaliin elämään olekkaan.Ketä tuo "rodunomainen koe" palvelee jos sen pystyy hommata koiralle,jonka hermot ei sitten kuitenkaan arki elämää kestä?Ja pitääkö koiran elää siinä stressissä,niin kauan kun omistajan kunnian himo on täytetty,tulos haettiin syksyllä ja koira meni montuun marraskuussa.On muuten omistajan ensimmäinen tulos,koiran viimeinen ja kasvattajakin on omistajasta jo tullut.....
Vastaukset 38
Vanhimmat
ja arvaa huvikses, että montako vastaavaa käy kentillä jatkuvasti ja vielä tekee niitä "ainoita oikeita rodunomaisia tuloksia".
Nykyiset käyttökoirat (lue kisakoirat) on pyritty jalostamaan tasan koetuloksia ja korkeita pisteitä varten.
Sen käyttö sanan voisikin vaihtaa urheilu sanaksi niin oltaisiin lähempänä totuutta. Nämä ylivietikkäät hermostuneet stressipeikko urheilukoiratko sitten ovat niitä rodunomaisia ja sellaisiksiko pitäisi koko saksanpaimenkoira kanta saada?
Tyypillistä tän palstan linjalle, 1 suojelutuloksen tehnyt koira lopetetaan ja jo alkaa kamala parku.
Ne, jotka harrastavat ja kilpailevat koiriensa kanssa, hoitavat koiriaan pääsääntöisesti paremmin kuin itseään, käytetään koira esim. hierojalla vaikka ittellä ei ees pää käänny lihasjumin takia, molempien hoitamiseen kun ei aina riitä rahat.
Samalla yleistyslinjalla pysyen, tutulla oli pentu x-kennelistä(ei nimiä), joka oireilun vuoksi kuvattiin 4kk:n iässä. Eläinlääkärin toteamus oli, ei näitä lonkkia voi ees E-luokkaan laittaa, pennulla ei ollu muodostunut edes lonkkamaljoja. Koira lopetettiin saman tien, mikä oli oikea ratkaisu. Minkälaista kärsimystä sen elämä oliskaan ollu?
Joten summa summarum: Kaikki näyttelylinjaiset on lonkkavikaisia, jotka tulis lopettaa.
Tiedän, et nyt alkaa hirvee paskan- ja loanheitto, sekin on tyypillistä tälle palstalle. Miksi sitten tän kirjotin? Siksi, että sohvasamppioonien ja näyttisten omistajat( kyllä teidät erottaa kirjoitustyylistä) sais jotain käsitystä käyttöpuolelta. Vaikka koiralla harrastetaan ja jopa kilpaillaan, niin suojelussa kuin muissa pk-lajeissa, ne on omistajilleen tärkeitä ja jopa isot miehet, jotka harrastaa teidän kammoamaa suojelua, kehtaa rapsutella ja kehua koiriaan julkisesti, oon omin silmin nähny...
että koiraan panostaa,vaikka itse jäisikin välillä vähemmälle.
Viitaten tuohon et koiria käytetään hierojalla vaik itselläkään ei pää käänny lihasjumin takia.
Ja sukupuolella eikä harrastuksilla pitäs olla mitään merkitystä siihen kehtaako koiraa rapsutella ja kehua julkisesti. Ilman muuta pitää kehdata välittää ja näyttää välittävänsä koirasta. :)Olipa se sitten loisto yksilö taikka ei,näyttis taikka käyttis taikka vaikka vaan sohvasamppiooni.
Huolenpidon ja rakkautta se koira silti kaipaa ja on ansainnut.
Ei kai se vika aina ole siellä päässä missä panta on ,voi se vika olla siellä remmin pitelijässäkin ,ei pidä sittenkään tuomita ihmisiä ja heidän tekojaan kovin löysin periaattein ,ei sivusta seuraaja tiedä miten elämä immeistä milloinkin kuljettaa ,on paljon asioita,joita ei treenikavereille kerrota eikä ole edes tarvis.Paljon on arvostelemisen aihetta ihmisten koiran pidossa ,mutta iso kirja opettaa "ettei pidä etsiä toisen silmästä malkaa jos omassa on tukki".Muistetaan olla armollisia itselle ja muille.
lähtee tekemään tuollaisen koiran kanssa mitään!kyllä sillä se stressi on ollut jo ENNEN viime syksyä,ei se maksamattomista laskuista puhjennut!
Armeliaisuutta niitä eläimiä kohtaan,omistajat tulkoon omillaan toimeen!
Tiedätköhän edes kaikkia taustoja,ennenkuin tulet tänne jeesustelemaan.
Jokaisella on oikeus harrastaa millaisen koiran kanssa tahansa,ne jotka ei pärjää kentällä käy näyttelyissä jos sielläkään.
Jos et tunne kyseistä henkilöä/koiraa itse kunnolla parempi olla hiljaa ja keskittyä siihen omaan tekemiseen.
Treenaat vaan itse ja annat muidet tehdä omat juttunsa,kommentoit jos kysytään.
..pasaatilta -olkaa hiljaa jos ei kysytä. Kivat sulle pasaati jos alkaisit itsekin noudattamaan samaa linjaa ! ei ois huono...
Joku reipas ihminen siellä jo tulkitsi aloituksen (ja etukäteen jo tulevan jatkon) nlyihmisten höpinöiksi, mutta mielestäni aloittajalla oli hyvä pointti yleisellä tasolla -aivan liian paljon näkee koiria mitkä eivät kestä tavallista arkea, uusia asioita, elämänmuutoksia yms.yms. linjasta riippumatta ! ja aivan liian montaa sellaista halutaan kouluttaa suojeluun ja käyttää jalostukseen ! ja ilmeisesti aivan liian moni ihminen ihannoi vain sitä (näennäistä) toimivuutta suojelussa TAI sitä tulosta paperilla..
Eikö kohta olisi aika lopettaa nämä linjahöpinät, jokainen tykkää sellaisesta kuin tykkää, mutta pyrittäisiin jalostamaan OIKEASTI toimivia koiria -niin arjessa kuin siellä kentälläkin ? ja vaikka laskemaan niitä sotakirveitä, paskakauhoja, puukkoja yms mitä usein lentelee ja vaikka keskittymään silläkin energialla terveyden kehittämiseen koko rodussa ? vaikka ?
Ajatuksena ei pitäisi olla mahdoton palata perusasioihin: terve koira joka tavalla(en siis tarkoita vain lonkkaindeksiä), terveellä itseluottauksella varustettu on se pohja mikä joka koiralla pitäisi olla -siitä sitten jokainen voi jatkaa harrastusta/jalostusta valitsemaansa suuntaan (käy/näy/sohva/sirkus/wotevö) UNOHTAMATTA TÄTÄ ELINTÄRKEÄÄ PERUSPOHJAA ! Se on mielestäni sakemanni -rotu jota me kaikki (ilmeisesti) omalla tavalla rakastamme !
P.S.älkääkä vaan jaksako kukaan aloittaa sitä natkutusta alkuperäisestä rotumääritelmästä tms -sitä nyt on tulkittu jo yhtä monella tavalla kuin suomessa on p**sreikiä..toinen on tämä geeli vs käyttö mitä joku jo intona viritteli asemiin -molemmissa linjoissa kun näkyy nuita ongelmia olevan terveydessä ja tuossa perusluonteessa. "tarttis tehrä jotain" sano joku viksu aikanaan -tai ainakin hauska.
Hullu olet, jos luulet että se on pelkkää perimää! Kyllä koiran saa pilattua hermoheikoksi keppihulluksi, monesti jopa taitamattomuuttaan.
niin olis vähemmän aikaa puhua muiden koirista.Oletko jo sinne suojeluun päässyt kun neuvoja kyselet kentälle joka paikassa...tuloksia jo aletaan vaatimaan sinultakin pasaati,ei pelkkiä nettikommentteja...tuloksia,niitähän sinulla ei ole...
..jaahas.. nooh.. Onhan se toki niinkin, että sellainen koirasta tulee, millaiseksi omistaja sen kouluttaa/opettaa. Muuta, hermorakenteella ja itsevarmuudella on iso osa siinä, kuinka koira reagoi omistajan häsläykseen tai muihin turhuuksiin. Hyvä, erittäin itsevarma koira ei välttämättä anna omistajan töttöilyn häiritä itseään, kun samassa taas herkempi koira olisi jo hermoraunio.
Minusta koulutuksellisten ongelmien voidaan katsoa AINA olevan hihnaa kädessä pitävässä päässä, kun taas geneettilliset ongelmat.. noh, ei voi muuta sanoa, kun että jos on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla ottaa. Kuitenkin koiranohjaajasta on kiinni, pystytäänkö kaikki koiran potentiaali hyödyntämään -oli se sitten hyvässä tai huonossa mielessä. ;)
Itse ymmärrän koiransa lopettanutta harrastajaa. Minulla oli ensimmäistä lasta odottaessani koira, jonka hermorakenne ei kertakaikkiaan ollut sopiva perhekoiralle. Se olisi purrut lasta empimättä tilanteen tullessa, enkä halunnut saattaa lasta tai koiraa niin pahaan tilanteeseen. Tälle koiralle onneksi löytyi koti, johon ei lapsia tule, ja he osavat muutenkin olla höyrypään kanssa varovaisia, mutta ymmärrän että joskus lopetus on ainoa looginen vaihtoehto. Se, että koiralle tehtiin ensin roduomainen koe, ei mielestäni koiraa parantanut jossei pahentanutkaan. Ehkä omistaja ajatteli ja toivoi koiran tasantuvan iän myötä? Tunnen monia linjoita, joissa koirat ovat "aikuisia" yleensä vasta 3 ikävuoden nurkilla. Oikea sakemanni on vahvahermoinen, puhtaasti 2-viettinen eikä mikään palohullu malikka. Ei millään pahalla maleja kohtaan, ne ovat ihan mukavia koiria, mutta eivät sakemanneja. Valllalla olevasta kasvatussuunnasta, joka suosii nopeita, temperamenttisia koiria (nk.kisakoiria) ei voida syyttää kasvattajia, vaan tuomareita. Kuitenkaan suomesakin eniten jalostukseen käytettävät käyttölinjaiset urokset EIVÄT ole välttämättä niitä kisatykkejä, vaan puhtaasti kaksiviettisiä, hyvä hermoisia saksanpaimenkoira. Esimerkiinä vaikkapa Parviaisen Huan tai Cito von Peroh. Molemmat hyvin totisia koiria, eivätkä mitään pallohulluja piipittäjiä. Siksi tuleekin mielstäni huomata, että loistava jalostuskoira ei välttämättä ole hyvä kisakoira ja päinvastoin.
Jos eläminen on koiralle ja omistajalle tuskaa, on koirasta viisaampaa luopua. Myös koiran itsensä kannalta. Ei voi olla helppoa elää, jos jatkuvasti ahdistaa.
..sitä en kiellä ! ja allekirjoitan myös tuon paras jalostukoira ei ole välttistä paras kisakoira. Toivottavasti siis jokunen tuomari tuntee myös piston sydämessään kasvattajien lisäksi -ei tehdä sakemannista malikkaa tai muuten arkeen soveltumatonta sekamelskaa !
tietosi siitä, ettei Cito tai Huan ole pallohulluja piipittäjiä?
sanotaanko vaikka niin, että kyllä molemmilla (cito, Huan) saalisvietti on olemassa, mutta eipä kumpaakaan pelota purra ihan oikeasti iholle... ;) Molemmat ovat erittäin vahvahermoisia, kaksiviettisiä koiria. Molemmat olen "livenä" tavannut ja nähnyt muutaman hurjankin tilanteen. Eli perustan väitteeni kokemukselle.
olen sinun kanssasi. Olen itse sellaisessa käsityksessä, että niillä molemmilla on juuri erinomainen saalisvietti.
Mulla on varmaan väärä tietotoimisto?
..on hyvä saalisvietti, tuskin siitä on epäilystäkään. Tarkoitan sitä, että molemmilla koirilla on myös toinen puoli vahvasti olemassa ja pystyvät sitä tarvittaessa käyttämään ja periyttämään. Eivät siis ole siinä mielessä kuin malikat, jotka työskentelevät vain saalispuolelta. Citolla on suomessa erittäin vahva jälkeläisnäyttö ja kaikki Huanin pennut joihin olen törmännyt ovat myös vaikuttaneet lupaavilta.
Sinun tietotoimistosi on varmasti ihan oikeassa. :)
Mulla on "stressiherkkä" koira. Lähinnä se on siis ylivietikäs ja energinen. Tai onko nyt niin sitäkään, vietit ovat vain sitä luokkaa mistä käyttölinjassa tykätään.
Mutta se itse aihe. Pikkuisen olen koiran kanssa puruja kokeillut, ja täytyy sanoa että koiralle se oli "sitä kivaa" minkä jälkeen koira oli rauhallinen ja tyytyväinen. Ikinä en missään ole koiraani saanut niin hyvin rauhoitettua kuin siellä purukentällä.
Niin, siis minulla meni vähän yli ymmärryksen että MIKSI sillä koiralla ei olisi saanut puruja harrastaa? Vai eikö se koira tykännyt siitä touhusta? Vai siis mikähäh?
TUSKIN se vika siinä KOIRASSA oli! Tais olla ihan omistajassa. Vaikka mulla on vietikäs koira, on se kotioloissa maailman paras ja luotettavin.
Uros on samantyylinen kuin mitä juttusi koira.
Tämä tosin ei mennyt monttuun vaan tästä tuli kotipaimen ;) ja on oikein tyytyväinen elämäänsä ja minä valintaani(harrastetaan edelleen mut vain huvikseen, ei paineita).
Tosin ymmärrän täysin miksi kaveri on koiransa montuttanut.
Minä olen asian näin ymmärtänyt et kun sama porukka pyörii kentällä ja kisoissa, tuttu kenttä. tuttu porukka ja tuurilla tuttu molarikkiin nii saahan siinä heikkohermollekkin sääli tulokset...
Kanssani saa olla vapaasti erimieltä, tämä on vain minun käsitykseni jonka omassa pienessä mielessäni olen taidokkaasti kehitellyt ;)
Ikävää tässä on se, että taas löytyi niinkin läheltä, kuin samasta alaosastosta selkäänpuukottaja, joka kirjoittaa mieluummin selän takana nettipalstoille arvostelujaan, kuin uskaltaisi silmätysten antaa kritiikkiään.
selkäänpuukotuksesta kuitenkaan ? Eihän aloittaja kertonut mistäpäin suomea, mikä koira, mikä kennel, mikä omistaja jne eikä edes arvostellut lopetuspäätöstä ?? Hassuahan siinä oli se, että koira on kuitenkin vaivauduttu suojelukouluttamaan ja että se on tuloksen saanut vaikka normielämä ei sujukaan ! kuvittelen, ettei kyse ollut edes tämän yhden tapauksen ruotimisesta vaan yleisestä tilasta missä ollaan ja suunnasta mihin ollaan menossa -jos sakemanni ei kestä arkielämää muutoksineen niin onhan se ny prkl ! ja nämä pitäisi kaikki vielä suojelukouluttaa ! ja sen jälkeen ei kun jalostukseen.. (ei saivarteluja pliis, tiedän toki etteivät kaikki käyttäisi tällaista koiraa)
ja toden totta, omistajakin pystyy koiraa paljon muokkaamaan (hyvässä ja pahassa), mutta jos omistaja saa koiran koulutettua vaikka siihen suts ykköseen niin pelokkuus/arkuus ei ole omistajan tekele vaan koirassa olemassa. enkä tarkoita tätä niin, että puhuisin potaskaa mielelläni jostain kasvattajasta tai ohjaajasta, mutta toivottavasti jokainen kasvattaja tuntee omantunnon pistoksen näitä juttuja lukiessaan ja seuraavalla kerralla pentuetta suunnitellessaan tekee valintoja kohti itsevarmempaa sakemannia.
Jopa minä, joka en tunne koko tapausta tai henkilöitä hlökohtaisesti, pystyn nettikeskustelujen perusteella päättelemään, kenestä on kysymys. Sen verran avoimesti hän on itse omasta tapauksestaan kertonut netissä.
Kaikki tsemppi tälle aloitusviestissä kauhistellulle harrastajalle - tää koiraharrastus on tätä, kateellisten panettelua, piiloaggressiivisten kusipäiden loanheittoa, hölmöläisiä, joilta loppuu kantti puida itseä vaivaavia asioita kasvotusten ja niin edelleen.
tjaa-a. Se kuules on niin että usein tuon päivänsä päättäneen tapauksen kaltaisille koirille suojelun harrastaminen tekee hyvää. Tuon tyypin koirille tuppaa kertymään ylimääräistä painetta otsalohkoon ja tarjoamalla siihen purkamiskanavan, saa sen koiran pään pysymään paremmin kasassa. Tälle koiralle se ei selvästi riittänyt.
Jos kyseisen koiran omistaja on ymmärtänyt lopettaa koiransa, niin uskon että hänessä on ainesta saksanpaimenkoirien kasvattajaksi (jopa rodun jalostajaksi eikä vain määrän lisääjäksi). Toivon hänelle menestystä valitsemallaan uralla. Luultavasti lopetetun koiran ohjaaminen sutsutulokseen on opettanut hänellä paljon siitä millainen saksanpaimenkoiran ei ainakaan tule olla.
kysymys! Aiheen aloittaja ihmetteli jos kusipäiselle koiralle tehtiin suojelutulos ja ihmettelee suojelun ihannointia, kuinka se on niin yliarvostettu.
Se on niin hauskaa...
Kun ihminen lopettaa heikkohermoisen koiran, hän on laiska itsekäs paska.
Kun ihminen laittaa heikkohermoisen koiran maalle, hän on laiska itsekäs paska.
Kun ihminen yrittää heikkohermoisen koiran kanssa enemmän kuin moni ikinä ja huomaa että on taistelun hävinnyt, hän on laiska itsekäs paska.
Tämä jeesustelu ja yksipuolisten näkemysten ja tietojen mukaan paskan jauhaminen on niin upeaa. Omistaja voi tehdä asiat miten päin tahansa niin aina löytyy joku Jeesus jolla löytyy asiaan oikea mielipide ja tieto.
Tässäkin tapauksessa todennäköisesti totuus on tarua ihmeellisempää. Harva sitä huutelee koiristaan kaikkia tietoja kentällä. Enemmän on kunnioitettavaa että ihminen on yrittänyt kaikkensa koiran eteen yrittäen vahvistaa sen rohkeutta ja tehden sillä jopa tuloksenkin. Ja on ollut rohkeutta luovuttaa kun on huomannut ettei voi koiran tilannetta auttaa.
Toivottavasti alottajalla on taas hieman parempi olo kaiken tietävänä ja osaavana superihmisenä.
..ja sitten sitä pidetään jonkinlaisena mittarina jalostukseen!!!???
käyttölijainen koira saa siis olla luonteeltaan mitä jyvänsä,vaikka siinä nimenomaa on se luonne otettu huomioon,mutta älä nyt ihminen siltä rupee mahdottomia vaatimaan,niinkuin esim. yhteiskuntakelpoisuutta ja kykyä normaaliin elämään.Sä oot silloin jeesustelia.ja sä taidat nukkua ruususen unta käyttökoirines.paskaa sieltä tulee luonteellisesti,kuin muistakin,ne ei vaan voi elää normaalia elämää ja ovat saatanan rumia!
Tietysti voi sitten käyttöihmisenä astuttaa 9kk vanhan nartun isällään jotta ei tuo luonteiden surkeus vaan katoaisi.JA SAADA SE VIELÄ REKATUKSI PENTIUEEKSI!
Suojelukoetta ei saa tehtyä koiralle kuin koiralle ainakaan suomessa. Ulkomailta ostetut tulokset ovat erikseen. Yhteenkään ulkomaalaiseen tulokseen ei voi luottaa, ellei koiraa näe omin silmin kentällä vähintäänkin harjoituksessa.
Hyvä kouluttaja pystyy kokeen kyllä saamaan läpi teknisenä suorituksena hieman heikomillakin resursseilla varustetulle koiralle (eikä hänkään todellakaan jokaiselle) mutta se ei tarkoita, että kaikkia tuloksen tehneitä koiria käytetään tai on tarkoituskaan käyttää jalostukseen.
Suojelukokeen perusteella pystytään parhaiten ja kattavimmin selvittämään saksanpaimenkoiran luonneominaisuuksia. Piste.
Ja siitä rumuudesta... ainakin meiltä löytyy SG:n saanut täysin käyttölinjainen harmaa narttu. Ulkomuodon lisäksi siltä löytyy myös tarvittavat luonneominaisuudet.
..sen jalostukseen käytöstä,vaan siitä minkälaisia koiria on jo olemassa ja mitä tuollaisella kokeella jalostuksess mitataan jos täysin EI rodunomainen koira sen voi saada.
Ja jos koira saa tuloksen omalta kotikentältä,omalta maalimieheltä ja tuomarina toimii saman alaosaston puuhamies,on tulos minusta kaikkea muuta kuin rehellinen.Se on pienen kuppikunnan pyöritys ja on kaukana totuudesta.
ideaa, mikä olisi parempi tapa mitata saksanpaimenkoiran luonneominaisuuksia? Suojelukoe ei missään nimessä ole täydellinen mutta lienee paras tällä hetkellä.
Ja eipä niitä tuloksia suojelusta Suomessa noin vain saada, viime vuonna ykkösluokan suorituksista jalostustietojärjestelmän mukaan 45% päättyi hylättyyn, kakkosluokan 27% ja kolmosen 44%.
..kertoo koiran luonteesta ja hermorakenteesta jo varhaisessa vaiheessa paljon,ja aloittajan tapaushan on ongelma hermorakenteessa,jos normaali elämä ei koiralta suju.
Käyttöharrastajat vaan ei pidä luonnetestiä minään,koska se nimenomaisesti tuo esiin ne ominaisuudet,mitkä usealla koiralla on ongelmana,eli HERMOT!
Kuulostaa kammottavalta,kun täälläkin sanotaan,että on hyvä että koiralla otetaan suojelua,niin sen elämän laatu paranee.Jos koira joudutaan lopettamaan sen tähden ettei se kykene normaaliin elämään ja saa päättää päivänsä 3v niin kyllä siinä kohtaa jalostus on mennyt totaalisen pieleen.Ja sitten kerrotaan miten terveitä koiria käyttökoirat on!No,tottahan toki,jos koirat hermojen takia menee nuorena monttuun,niin muut viat ja sairaudet jää kokematta tai niitä ei tarvii noteerata kun henki lähtee joka tapauksessa.
Jopa käyttölinjaisten suurin kasvattaja(määrällisesti) kyseli SM kisojen jälkeen hermojen perään ja kauhisteli koirien luonteita,samoin kun 50v harrastanut luonnetesti-/pk-tuomari/kasvattaja/suojelukoiria kouluttanut henkilö.Ja voit olla varma,että uskon hänen tietotaitoonsa enemmän kuin täällä tai kentillä häärääviin pikkutyttöihin tai muihin asiasta "tietäviin" joiden kokemus perustuu yhteen koiraan.
nostaisi millekään jalustalle. Se antaa vain suppean kuvan koirasta, eikä testaa esim. koulutettavuutta, joten se ei voi korvata mitään koemuotoa. Luonnetestituomarien taso on erittäin vaihtelevaa, eivätkä tulokset ole täten verrannollisia keskenään. Jos tuomari vaikkapa pelkää jotain koiraa (ihan oikeasti tapahtunutta) niin varmasti vaikuttaa...
Entäs se mitä jotkut harrastavat (eri rotujen piirissä), eli koulutetaan koira selviämään luonnetestistä...
..harrastajilta luonnetesteistä ja tuomareista.Kaikessa muussa pystyy tekemään filunkia,mutta ei suomalaisessa suojelutuloksessa!Nauraa itsensä tärviölle!!
SV-tuomarit saa rekisteröityä pentueita 9kk nartulle,mutta homma on niin rehellistä että...
Ja kyllä se on niin että hyvä luonnetestituomari näkee koiran läpi sillä on olemassa pikku kikkoja joilla koulutuksen saa esiin,niin kuin on kikkoja maalimiehillä saada koira putoamaan hihasta.Tulokset omilta kentiltä on mun silmissä "ostettuja" tuloksia,eikä niillä ole mitään tekemistä jalostuksen kanssa.
Jos jalostus on sitä että saadaan malin näköisiä ja oloisia koiria,se on ihan yhtä kaukana sakemannista kuin toinen äärimmäisyyskin,ja siinä voi seuraukset olla vaan pahemmat,kun sellanen hyrränä pyörivä koira menee tavis perheelle kotikoiraks.Ai,mutta nythän mä vasta hokasin,kun nehän menee kaikki harrastajille ja virkakoiriks,ja kun tulee ongelma niin monttu kutsuu...
filunkia tehdä Suomessakin, olen itsekin kuullut yhdestä tapauksesta (oli kyllä palveluskoiraliiton puolella). Mutta nuo hylkäysprosentit kokeissa kyllä kertovat, ettei sitä ainakaan laajalti harrasteta.
"SV-tuomarit saa rekisteröityä pentueita 9kk nartulle,mutta homma on niin rehellistä että."
Kun kyseessä oli vahinkopentue, niin eikö ole kumminkin parempi, että ne ovat rekisterissä ja kaikki kuvattuja? Ei muuten liittynyt tämäkään kommenttisi juurikaan aiheeseen...
"Ja kyllä se on niin että hyvä luonnetestituomari näkee koiran läpi"
Kuten edellä totesin niin tuomarien taso on kauniisti sanottuna kirjava, ja koska koiran omistaja saa kuitenkin valita keille tuomareille koiran vie, niin...
"Jos jalostus on sitä että saadaan malin näköisiä ja oloisia koiria,se on ihan yhtä kaukana sakemannista kuin toinen äärimmäisyyskin"
Kertoisitko avautumisiesi sijaan millaisilla testeillä / kokeilla / tarkastuksilla / jalostusvaatimuksilla saataisiin niitä oikeita saksanpaimenkoiria?
.. kukaan ei kai täällä ole väittänyt, etteikö käyttölinjaisten jalostuksessa ole ongelmia, ihan niinkuin näyttelylinjaistenkin. Vai? Huono hermorakenne yhdistettynä matalaan ärsykekynnykseen jne. ovatkin ehkä käyttösakujen suurimpia ongelmia terveyden lisäksi. Ihan niinkuin näyttöpuolella vietittömyys, hermorakenne ja terveys. Fiksumpaa olisi varmaan karsia jalostusta kovalla kädellä kuin vinkua täällä asiasta tekemättä kuitenkaan mitään.. vaikka olenhan minäkin syyllinen täällä vinkumiseen. ;)
Minä, kuten varmasti lähes kaikki käyttökoiraharrastajat, toivomme, ettei sakemannista tehdä malikkaa. Mutta, kuten edellä totesin, kasvattajat (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) kasvattavat helposti sellaisia koiria, jotka menevät kaupaksi harrastajille ja kisaajille. Ihan niinkuin näyttelypuolella kasvatetaan koiria, joiden uskotaan pärjävän näyttelyssä. Se, mistä ominaisuuksista tingitään, että päästää haluttuun lopputulokseen, tulisikin mielestäni olla asia, johon meidän kaikkien (jotka "kasvatamme" tai suunnitelemme sitä) tulisi kiinnittää huomiota. Millä hinnalla haemme haluttuja ominaisuuksia? terveys? ulkonäkö? viettiominaisuudet? hermorakenne?
Ihan samalla lailla, kun koira menee tutulle kentälle tekemään kokeen, valitsee näyttöpuolen harrastaja koiralleen näyttelyn, johon tietää olevan tulossa vain ns. "heikompia" koiria eikä sitä pahinta sertin uhkaajaa. Nämä ovat nyt karuja yleistyksiä, mutta omasta mielestäni tämä rodun kahtia ajaminen saisi luvan loppua. Tai sitten perustetaan molemmille oma rotujärjestö ja annetaan molempien linjojen jatkaa kulkuaan. Sitten voimmekin 20 vuoden kuluttua katsoa, miten ihminen on jalostuksella onnistunut pilaamaan taas yhden rodun. Tai toivottavasti ei??
Suomessa niin näyttelytuloksen kuin suojelutuloksenkin ostaminen on suhteellisen vaikea johtuen pienistä piireistä ja kateelliseten määrästä. Mahdollisuuksien rajoissa se toki on, mutta onneksi ei mitenkään tavallista. Venäjältä saa tuloksen kuin tuloksen käden käänteessä -kunhan vaan rahaa löytyy. Muutenkin olen sillä kannalla, että vaikka on toki suotavaa, että jalostuskoiralla on tuloksia (sekä näyttely että rodunomainen), on aina muistettava, että ne tulokset eivät kuitenkaan loppujen lopuksi periyty. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, on luonteen jalostaminen paljon vaikeampaa kuin ulkonäön. Ihan vaan sen takia, että luonneominaisuuksia ei voida määrittää "geenikartalle" kuten ulkonäöllisten ominaisuuksien periytymistä. Ainakaan en tunne ketään, joka sen osaisi tehdä?
No joo, tulipahan taas tekstiä. :)
..ostetuista tuloksista,vaiko vaan netti tietoa?Siis omakohtaisia kokemuksia tai muuta vastaavaa?Oletko itse ostanut tuloksen,nähnyt sellaisen tapahtuvan vai mihin perustat tietosi?
Tuosta asiasta on jotkut ihmiset täällä netissä vinkuneet niin kauan,että pitäis olla jotain todellista näyttöä tälle asialle,ei vain kaltaistesi huuteluita täällä!Ja miksi sinä et esim. tee mitään tämän asian etaan,muuta kuin vingut täällä??!!
Käykö esimerkkinä jotkut koirat (papereissa IPO1), jotka rohkeuskokeessa ottavat hatkat kentältä maalimiehen nähdessään?
Näitä on nähty...
...minäkin olen nähnyt koiran joka on pummannut vain yhdellä kentällä Suomessa ja suorittanut purut kaikkialla muualla missä niihin osallistunut.Onko se tulos ostettu?
Sitten olen kuullut suomalaisten maalimiesten sanovan ennen koirien suorituksia,että "hakataan paskat niistä ulos"!
Sitten olen nähnyt suorituksia jossa koira puree niin perkeleesti,kovalla metakalla,mutta irrottaa ei uskalla.Onko tälläinen tulos HYVÄ?
Sitten olen nähnyt koiria,joilla on tulokset vain omilta kentiltä,vierailla kentillä koira ei ole tulosta saannut?
Entä sutsu kolmosen koira,jonka tottelevaisuus on 8p suoritus?
Ne on todistuksia siinä missä sinunkin näkemisesi,mitä ne sinulle kertovat?Eikä pidä unohtaa että kyseessä on ELÄIN ei kone ja kaikki on mahdollista,joten jotain hiukan vankempaa todistusta olisi noiden puheiden tueksi jo vihdoinkin kiva kuulla.
..Olen ollut vieresä, kun venäläisen tuomarin kanssa on keskusteltu koiralle IPO1 tuloksen ostamisesta (ei suomlainen koira). Hinta olisi ollut markka-aikaan 7000 mk ja kuulemma nykyään 1500 euroa. Olen myös (yrittänyt) ohjata rohkeuskokeessa koiraa, jolla on venäjältä IPO1 tulos. Koira ei tosin vaan uskaltanut edes lähteä saalistamaan. Samoin olen ollut seuramassa saksassa IPO1-tuloksen saaneen koiran treenejä, koira ei alkuun edes uskaltanut purra hihaan ohijuoksusta. Ja tässä maalimies ei todellakaan ollut kova tai kuormittava, saatika piessyt koiraa!!
Nämä ovat vaan minun melipiteitäni,mutta minusta koira joka puree kovalla äänellä ei pure välttämättä aina hyvin, koska usein ääntelehtiminen purussa tarkoittaa koiran epävarmuutta, eli kuorman alla koira on epävarma ja siksi pitää meteliä. Toki, vaikea sanoa mitä edellinen kirjoittaja tässä on tarkoittanut.
Koiralla ei myöskään voi omata 3-luokan koulutustunnusta 8 pisteen tottissuorituksella. IPOssa vaaditaan jokaiselta osa-aluuelta vähintään 70 pistettä läpipääsyyn.Mutta, voi olla että vain ymmärsin edellistä kirjoittajaa väärin. Tässä tapauksessa pyydän anteeksi.
Koira ei myöskään voi päästä koetta läpi, ellei irroita toisesn lisäkäskyn jälkeen. Niinpä sellainen tulos ei tietenkään ole hyvä. Usein irroitusongelmat juontavat juurensa juuri itsevarmuuteen. Tottakai irroitusongelmiin on muitakin syitä, aiana koirakohtaista.
Yksikään järkevä maalimies ei tosissaan lähde treeniin tai kokeeseen "hakataan koirat"- asenteella. Varsinkin kokeessa maalimiehen tulisi toimia kuin robotin.. jokaiselle koiralle samalla tavalla.
Kukaan ei kai oletakaan/toivokaan koirien olevan robotteja? en minä ainakaan. :)
koirista vaan YKSINKERTASESTI oo suojelukoiriks ja that´s it.
Se, että ne ei sopivat löytyy enimmäkseen näyttöpuolelta, ja sehän on taas aivan toinen tappelun aihe...
Suojelukokeen hyvyys jalostuksen yhtenä mittarina ei perustu siihen, että vain jalostuskelpoiset yksilöt voivat saada tuloksen. Superit, hyvät, ei-hyvät ja kehnommatkin koirat voivat saada suojelukoetuloksen, mutta tässä lajissa matka siihen tulokseen on taatusti kertonut ohjaajalle ja maalimiehelle totuuden koirasta.
Treenikentälle aika harva alun alkaen edes lähtee mittaamaan koiransa jalostuskelpoisuutta - useimmille kyse on ihan harrastuksesta. Harrastuksesta, jota tehdään koiran ja omaksi iloksi, vaikka koira ei jalostusainesta syystä tai toisesta (häntämutka/hammaspuutos/pannus/luonne tms) olisikaan.
Onko puheena ollut henkilö oikeasti toiminut mitenkään väärin? Hän ei ole käyttänyt jalostukseen koiraa, joka tuloksensa takana ei ole jalostusainesta. Ja jos arkielämä on alkanut tuntua turhan raskaalta kaikille osapuolille, niin parempi varmasti päästää koira taivaallisille suojelukentille. Äkkiä voi tuntua hullulta käydä kokeessa ja pian sen jälkeen nukuttaa koira. Mutta vielä hullumpaa olisi kai koevalmiin koiran kanssa olla käymättä se koe, kun on koiran ja maalimiehen kanssa tehnyt valtavasti töitä ja koirakin kaiketi arkielämän ongelmista huolimatta hommasta pitää.
Ja aloittajan otsikosta... ei varmasti ole mahdoton yhtälö. Aina vaan ei käy parhaalla mahdollisella tavalla.