Ne, jotka haluavat yleistää erilaisten yhteisöjen jäsenet samalla tavalla ajatteleviksi jäseniksi ja sillä perusteella tuomita tai hyväksyä "oikeiksi uskoviksi", tekevät suurta vääryyttä ja osoittavat tuomiohenkeä. Usko on ennenkaikkea ihmisen ja Jumalan välinen prosessi, ja yhteisöllä on paremminkin sosiaalinen merkitys. Rakkauden sanoma kaikkia ihmisiä kohtaan jostain syystä tuntuu unohtuvan monissa kirjoituksissa.
Kaikissa yhteisöissä on omat ongelmansa
Hector
7658
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Varsinainen ongelma onkin se, että kieltäydytään näkemästä tosiasioita, kieltäydytään olemasta erehtyviä ja parannusta tarvitsevia heikkoja ihmisiä.
Ihmiset eivät ole heikkoja. Tämän todistaa asemamme luomakunnan ravintoketjun huipulla.
Erehdyksiä tekevät kaikki jotka tekevät päätöksiä.
Siis nähtävästikin kaikkien ihmisten jostain kumman syytä tarvii uskoa johonkin jumaluuteen? Kuulumalla johonkin uskonnolliseen yhteisöön ei tule yhtää sen vahvemmaksi henkisesti/fyysisesti. Luodit eivät sinusta kimpoa ja olet ihan yhtä kuolevainen kuin aina ennenkin. Se ihmisten pitäisi hyväksyä.
Kehtasit kuitenkin sanoa heti kirjoituksesi alussa etteivät ihmiset ole heikkoja.
Totuus on että ihmiset ovat heikkoja, mutta sinä et näemmä tiedä, ovatko vai eivätkö ole.
Olet kuin dupont ja dupont,
Ajan Vieri olen kanssasi samaa mieltä .
>Totuus on että ihmiset ovat heikkoja,<
Ihmiset ovat heikkoja, mutta Kristus on vahva ja väkevä. Tästä näemme pysymmekö Kristuksessa, jos pysymme heikkoina niin pysymme itsessämme. Jos taas pysymme vahvoina ja voittamattomina, niin silloin pysymme Kristuksessa.
Pysymme heikkoina ja syntisinä, jos kaivelemme omaa napaamme ja yritämme löytää voiman itsestämme.
Omasta mielestään vahva ei tarvitse Kristusta ja siksi pysyy heikkona, ja omasta mielestään heikko tarvitsee Kristuksen ja siksi pysyy vahvana. Silloin "Kristus on heikoissa väkevä."
Kristus on pelastuksen Kallio. Ihminen on syntinen heikko ja erehtyväinen.
Heikkoina me pysymme Kristuksessa, vahvoina pysymme valheessa, (ihminen kun ei tule vahvaksi valehtelemalla itselleen olevansa vahva), valheessa elävä pysyy matkalaisina kadotuksen tiellä, tarvitsematta Pelastajakseen Kristusta..
>Heikkoina me pysymme Kristuksessa, vahvoina pysymme valheessa, (ihminen kun ei tule vahvaksi valehtelemalla itselleen olevansa vahva), valheessa elävä pysyy matkalaisina kadotuksen tiellä, tarvitsematta Pelastajakseen Kristusta.<
On eri asia tarvita Kristusta kuin antaa Hänen elää itsessä. Jos tarvitset vaikkapa rahaa, ei tarkoita että sinulla on sitä. Samoin jos tarvitset Kristusta, ei tarkoita että sinulla on Kristus.
Silloin kun Kristus elää sinussa niin sinä olet vahva ja väkevä Hänen ansiosta. Syntinen ja heikko olet silloin, jos vain tarvitset Kristusta etkä anna Hänen joka on vahva elää sinussa.
Minä vähenen että Kristus saa kasvaa minussa, eli heikko vähenee ja vahva kasvaa. Tämä on uskon päämäärä. Oppia pysymään joka sekuntti elämästä Kristuksessa, joka ei tee syntiä.
Aina kun synti saa otteen, on se merkkinä että silloin elän minä, eikä Kristus minussa. Tässä on silloin parannuksen paikka, sillä ketään ei voi pysyä synnittömänä omalla voimalla. Kristus on Jumalan voima, ja Hän on luvannut olla kanssamme elämämme loppuun asti, elämämme jokaisena päivänä.
Koetelkaa Kristusta onko Hän kanssanne, sillä Kristus ei tee syntiä. Sanon kokemuksesta ettei syy ole koskaan ollut Kristuksessa, kun synti on saanut otteen, vaan syy on aina ollut omassa valvomattomuudessa. Pyhään elämään meidät on kutsuttu, ja se on mahdollista ainoastaan Kristuksen voimalla, Hän elää meissä.