Heips Muumiäiti, Lpolku ja muut palstan aktiivit. Täällä te vielä olitte entistä ehompina ja kevään valoa hulvattomasti tulvillaan. Pienen hiljaiselon jälkeen voin uutisoida, että leikkaus on nyt takana ja syöpä oli todennäköisesti paikallinen in situ-löydös. Vartijaimusolmuke oli puhdas, eli kainaloakaan ei tarvinnut tyhjentää. Toinen rinta (siis sisältö) poistettiin kokonaan, selän LD-kieleke käännettiin rinnaksi ja iho kapaloitiin kääreeksi. Leikkaus meni hyvin ja nyt sitten nautitaan kesästä ja elämästä yleensäkin.
LPolulle terveisiä, ettei niistä työpaikan ukkojen tissiinkatsomisista kannata välittää. Ei se naiseus ole näistä meidän keski-ikäisten naisten "ajokoirankorvista" kiinni. Häntä pystyyn ja kohti uusia seikkailuja, vaikka väkisin. Eihän mekään niiden ukkojen sepaluksia tuijotella "sillä silmällä", että lieköhän siellä mitään luomua tarjolla.....
Halit Teille kaikille ja aurinkoista mieltä!
LPolulle terveisiä, ettei niistä työpaikan ukkojen tissiinkatsomisista kannata välittää. Ei se naiseus ole näistä meidän keski-ikäisten naisten "ajokoirankorvista" kiinni. Häntä pystyyn ja kohti uusia seikkailuja, vaikka väkisin. Eihän mekään niiden ukkojen sepaluksia tuijotella "sillä silmällä", että lieköhän siellä mitään luomua tarjolla.....
Halit Teille kaikille ja aurinkoista mieltä!
Vastaukset 7
Vanhimmat
hyviä uutisia,ja onneksi leikkaus takana.Siitä se taas lähtee,ja ulkonakin mitä mainioin ilma.
kuulla,että sinun syöpä löydettin ajoissa! minulle ei laitettu sellaista kielekettöä,olen niin pieni ja lihaksetonkin,leikkauksen aikoihin oli painoaalle 50,ja nuy vain joku 43kg,on rukahalu ollu vähä sitä sun tätä.nyt koetan lihottaa,välillä jo ruokakin alkaa maistua.ja luulen,että sopeudun näihin proteeseihin,välillä tulee kyllä itku,että näinkös tässä kävi,,,Hyvä ,että sun kainalo oli puhdas,onkohan sun gradus 1 ? mulla oli 3, ja sitten tää virheellinen geeni,niin se vähän pelottaa,mutta en sitä nyt aio ajatella. tulin just koiran kanssa metsästä,sieluani taas rauhoitti samoilu luonnossa,on kaunis ilma. minä ajattelinkin sinua viikonloppuna,muistin että on leikattu. kävi mielessä kysellä vointiasi,mutta aattelin,että alkuun haluat lepäillä rauhassa. hyvää vointia sinulle jatkoon
ja kaikille palstalaisille!
hirveesti tuli kirjoitusvirheitä taas,oon niin hätäinen luonne,en muista esikatsella jakorjata,vaikka tytär siitä muistutteli,ja neuvoi,miten korjataan. no,ei hän käy näitä lukemassakaa,välillä kyllä käy täällä netis,kun ei itsellään opintotuella ole varaa nettiä pitää,,
ajatellut minua ja minun leikkausta. Siitä syövän luokituksesta en vielä tiedä tuon taivaallista, mutta eiköhän sekin selviä 23.5. jälkitarkastuksessa. Kovin ne tuolla sairaalassa vakuuttivat, että tämä oli tiehytperäinen syövän esiaste ja kun pari vuotta sitten olleessa mammografiassa ei vielä ollut mitään muutoksia, niin oli ihan varhaisvaiheen löydös.
Kuten aiemmin kerroin, niin olin jo valmiiksi orientoitunut siihen proteesin käyttöön, sillä ihan oikeasti minun mielestä se rinnan menetys on pieni harmi paranemisen rinnalla. Elämässä on niin paljon muuta ajateltavaa, kun oma ulkonäkö. Tohtori sitten sai minut ylipuhuttua tuohon korjausleikkaukseen, kun sitä materiaalia on ihan omasta takaa (minusta saisi kaksi sinua!).
Olen 90-luvun alussa myötäelänyt lapsuudenystäväni rintasyövän ja tämän oman diagnoosin kohdalla ainoa ajatus oli, että mitä muuta tahansa kestän, mutta en hänen kohtaloaan. Hän oli alle kolmikymppinen sairastuttuaan rintasyöpään ja eli leikkauksen jälkeen vain kahdeksan kuukautta ja senkin täysin halvaantuneena. Häneltä jäi kaksi ja nelivuotiaat pojat, joten uskon ymmärtäväni näitä syöpäsairaiden tuntoja ja pelkoja keskimääräistä syvemmin. Omalta osaltani selvisin nyt säikähdyksellä, mutta kuten tiedämme, niin elämä ei anna kenellekään takuuta vain ja ainoastaan tasaisesta polusta, niin pitää oppia nauttimaan näistä pienistäkin ilonpilkahduksista.
Minä koitan ottaa tämän olemiseni sellaisella peruspositiivisella asenteella, sillä uskon vahvasti, että myös mielialalla on tervehdyttävä vaikutus.
tärkeintä on asiasisältö. Pari pilkkua sinne tai tänne ei tätä maailmaa kaada. Mullakin katti hyppii näppäimillä ihan riesaksi saakka.
Siellä sitä ollaan niin viksuna ja vilmaattisena. Justiinsa parasta aikaa sairaslomailla kesällä ja ottaa kepeästi - mulla päättyi saikku ihan älyttömään aikaan.
Onnittelut siitä että kaikki meni hienosti.
Pääsetkö nauttimaan vielä sytoista vai olikos tämä nyt tässä?
tämä oli tässä ja mitään jatkohoitoja ei tule. Sairasloma tuli todella mukavaan saumaan, koko kesä edessä. Lomaa on nyt jussiin ja sitten käyn viikon töissä ja jatkan kesälomalla. Johan tuota jakkaraa on tullut tahkottuakin 12 vuotta ja yhdellekään vuosilomalle ei ole järjestynyt sijaista, vaan työt on siellä nätisti rästiintynyt sen aikaa. Nyt on sijainen heinäkuun loppuun ja vaikka olenkin luvannut häntä avustaa täältä kotoa käsin, niin olo on kuin lottovoittajalla.
Mulla on kyllä ihan kiva työpaikka ja työkaverit, mutta kyllä tälläinen pieni katkos tuntuu silti mukavalta. Varsinkin kun en tunne itseäni mitenkään kipeäksi. Tohtorikin oli niin mukava, että delegoi nämä raskaammat kotityöt (inhoon imurointia) aviomiehelle, niin mikäs tässä on kissan kanssa seurustellessa. Sitten on vielä mukavaa odotettavaa, kun tuon iltätähden hankkima miniä pyöräyttää pojan tässä lähiviikkojen aikana. Mummo ehtii sitten olla vauvan kanssa mielin määrin ja nuuskutella sitä ihanuutta.
Muista sinäkin nyt lepäillä ja laiskotella työpäivän jälkeen ja aamulla sitten töihin mennessä tarkastat montako milliä on uutta hiirenkorvaa puissa.