Mitä teen kun minun ystävä on masentunut, siis todella masentunut sitä ei huvita tehdä mitään, sillä on unihäiriöitä, syömishäiriöitä, se on aina surullinen ja nyt olen löytänyt sen käsistä haavoja ja olen aivan varma että se on tehnyt ne itse ja mitä olen lukenut nyt masennuksesta niin hänellä on ne kaikki oireet. Minua pelottaa olen yrittänyt puhua sen kanssa ja se sanoo etten saa kertoa kenellekkään, jos saisin sen menemään jonnekkin ammattiauttajalle, mutta en tiedä mistä löytyisi semmoinen. Rakastan ystävääni koko sydämestäni ja toivon hänen parantuvan! AUTTAKAA!!
rakkaan ystävän masennus
pelokas
192709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Pelokkaalle!
On hienoa, että kannat huolta masentuneesta ystävästäsi! Kuvaamasi tilanne tuntuu todella huolestuttavalta. Ellei ystäväsi halua eikä jaksa etsiä ammattiapua, mielestäni Sinä voit sen tehdä. Ota yhteys lähimpään terveyskeskukseen ja kysy sieltä neuvoa. Olisi myös hyvä kertoa masentuneen lähisukulaisille, vanhemmille, sisarille tai jollekulle muulle, johon hän luottaa. Masentunutta ei saa jättää yksin, vaikka hän torjuisi ja olisi vihainen avuntarjouksista - hän on vain niin syvällä pahassa olossaan, ettei enää näe sen yli. Apua kyllä löytyy!
Koetahan jaksaa, ystäväsi kiittää vielä sinua!
HEI!
On hienoa kuulla että on ystäviä, jotka välittävät! Helppoa se ei ole - ei auttajalle eikä autettavalle.
Itse olen toisinaan vaipumassa masennukseen, mutta noin pahalta tilanne ei vielä ole ollut. Viime vuonna olin tosi masentunut koska verensokeriarvot olivat korkealla. Minua ei huvittanut MIKÄÄN. Lääkkeillä sain apua.
Mielestäni kaikkein tärkeintä on olla läsnä ja kuunnella ja vaikka tehdä pieniä palveluksia. Osoittaa että todella välität ystävästäsi. Ota hienotunteisesti selvää mikä on perimmäinen syy. Anna ystävällesi aikaa kertoa se omaan tahtiin. OLE vierellä. Käy vieraisilla vaikka tuntuisi vaikealta.
Kysy neuvo, lue kirjallisuutta. Yritä asettua ystäväsi asemaan. Kerro hänelle iloisista asioista. Keväästä, luonnon ihmeistä, lukemistasi kirjoista tai mistä tiedät hänen ennen iloinneen, mutta älä tuputa. Kannusta häntä! Sano, että kyllä kaikki vielä selviää. Vie jatukset muihin asioihin, kuin suruihin.
Auta ystävääsi myös puhumaan huolistaan. KUUNTELE. Ole empaattinen.
Toivottavasti tästä on apua
Minä keksin aikoinani itse hakeutua terveyskeskukseen. Kerroin siellä lääkärille, miltä minusta tuntuu ja sanoin, että olen luullakseni masentunut. Se tuntui hyvältä ja vapauttavalta ja pääsin aika pian siitä hoitoon. Paranin. Se vei viisi vuotta.
Ystäväni ei hakeutunut hoitoon. Joutui kuitenkin, ja sai hoitoa, mutta lopulta teki itsemurhan.
Minusta minun ja ystäväni ero oli siinä että suhtauduimme eri tavalla tauteihimme.
Minusta sinä et voi niin kauhean paljon tehdä ystäväsi eteen. Jos itsemurha vaara on ilmeinen, tietääkseni hänet voit lain perusteella saada väkisin toimitetuksi sairaalaan. Yhteys vaikka 112:een. Luulisin. Muuta et voi tehdä. Masentuneen mieli ei nopeasti muutu.
Pidä huoli siitä että et syyllistä itseäsi tai huolestu liikaa ystäväsi takia vaikka mitä tapahtuisi. Teillä on eri elämät. Yksi masentunut lisää olisi huono juttu.
olen ollut todella masentunut koulukiusaamisen takia.Jotenkin selvisin siitä ja ne jotka ennen kiusasivat oudolla tavalla "pelkäävät" minua..tuntuu että olen voittaja.En uskonut saavani poikaystävää, kesällä unelmani toteutui ja suuri ihastukseni rakastui minuun ja menimme jouluna kihloihin. Ulkonäössäni ei ole vikaa mutta olin niin vahva että tuntuu että siksi minua kiusattiin, kun kiusaajat olivat heikkoja. Itsemurha kävi mielessäni, mutta onneksi selvisin siitä! En jaksanut elää..inhosin itseäni ja ajattelin että muut on täydellisiä, minä täysi paska...
puhu ystäväsi kanssa paljon ja ole tukena. Itse olin aika moisessa masennuksessa hetki aika sitten kaikki meni aluksi hyvin kesä, töitä jne. mutta sitten ystäväni surmasi itsensä ja kai jossain välissä valuin itsekin másennukseen ja kaikki meni pieleen lopetin koulun ja itkin vain. Kuitenkin itse hain apua perheneuvolasta ja se auttoi, myös ilman ystäviäni en olisi selvinnyt. On monia päiviä jolloin tunnen vieläkin masennusta, mutta yritän jaksaa uskoa että kaikki selviää.
moi, sun kannattas yrittä puhua sun ystävällesi et menis jollekkin auttajalle, se on vaikeaa kavereillekkin, jos ystävällä on vaikeaa, mut yritä puhua sille vielä. ja yritä ystäväsi saada jotain tekemään. sun kannattas puhua asiasta jollekkiin
Kuulostaa siltä, että ystäväsi tarvitsee todella apua. Koska hän ei itse ilmeisesti tiedosta ongelmaansa, niin voit tosiaan helpottaa avun hakemista ottamalla ensin itse selvää asioista. Kuten joku jo neuvoikin terveykeskus on hyvä paikka, samoin mielenterveystoimistot. Voit ottaa yhteyttä myös Suomen mielenterveysseuraan. Sinun kannattaa varmaan yrittää varata aika ystävällesi ja tarjoutua lähtemään hänen mukaansa, jos hänen on yksin vaikea lähteä. Voimia ja viisautta sinulle!
Hei! Olen itse ollut masentunut enkä edes tiennyt olevani sellainen.
Ulkopuolinen auttoi minut pois syvyyksien syövereistä. Puhuin terveyskeskuksen psykologille ja siitä se lähti käyntiin. Ajattelin silloin myös kuolemaa ja itsemurhaa, onneksi en päässyt sinne asti.
Tänä päivänä olen onnellinen että elän ja koen uusia asioita. Mun kohdalla ammattiapua oli ainut keino.
Ystävät on hieno tuki !!!
Toivottavasti saat hänet menemään apua saamaan joko sun kans tai yksin.
Tsemppiä sulle !!!
t.ex-masentunu
www.verkkoklinikka.fi/keskustelupalstat/masennus_index.html
Pyydä ystävääsi kirjoittamaan tuolle palstalle. Se on masennuspalsta, täysin anonyymi. Siellä me voimme yrittää puhua hänen kanssaan.
Varmasti mietit että mitä ihmettä minäkin vastaan viestiisi. Mutta jotenkin koin että haluan rohkaista sinua auttamaan ystävääsi. On todella kaunista nähdä miten paljon välität ystävästäsi ja miten olet valmis auttamaan häntä. Itse olin aiemmin pelokas ja masentunutkin, mutta löysin oman apuni Jeesuksesta. Ajattelet varmasti ettei Hän voi auttaa ystävääsi ja että parempi on jos viet ystäväsi terveyskeskukseen. Niin varmasti onkin, mutta älä unohda että ystävälläsi on myös sielu, joka saattaa olla haavoilla. Silloin ei ainoastaan riitä että saa apua haavoihin vaan voi myös parantua niistä. Taivaan Isän siunausta kaiken keskelle.
JOS KAVERI ON MASIS SIIHEN EI AUTA MIKÄÄN PSYKIATRI VAAN TUKEVA YSTÄVÄ!! NE YMMÄRTÄÄ, PSYKIATRILLE IHMISET ON VAAN TYHMIÄ, JOILTA SAA KYNITTYÄ RAHAA!!!!!!
Käykö hoikkakin ystävä,vai onko ystävän pakko olla tukeva?
Keskustelun tarkentamiseksi voisi olla hyvä selventää muutamia käsitteitä. Psykiatrista on tässä keskustelussa puhuttu ilmeisesti ammattiauttajan yleisnimikkeenä. Psykiatri on psykiatriaan erikoistunut lääkäri, jolla ei välttämättä ole psykoterapeutin pätevyyttä ellei ole hankkinut sitä erikseen. Psykoterapeutti nimikettä saavat käyttää ainoastaan jonkin tietyn pskykoterapiasuuntauksen (joita on useita) koulutuksen läpikäynyt henkilö, jolle Terveydenhuollon Oikeusturvakeskus TEO on myöntänyt ko. pätevyyden. Ammattiauttajina toimii kuitenkin useita muunkin koulutuksen saaneita henkilöitä kuten psykologeja ja psykiatrian erikoissairaanhoitajia. Esimerkiksi mielenterveystoimistossa psykiatri määrää yleensä vain lääkityksen, mutta terapeuttina toimii usein jonkin muun koulutuksen saanut henkilö. Koulutusta tai terapiasuuntausta tärkeämpää on kuitenkin yleensä asiakkaan ja terapeutin välinen vuorovaikutus ja sen toimivuus. Saattaa olla valitettavan vaikeaa löytää terapeutti, johon tuntee voivansa luottaa ja joka on riittävän (sopivan?) empaattinen. Ellei luottamusta ja toimivaa vuorovaikutusta synny terapia ei vältämättä ole kovin hedelmällistä.
Kerro ystävällesi, että masennus on kuin päänsärky, ja siihen löytyy lääkkeet. Kerro, että psykiatrilla on vaitiolovelvollisuus, ja kukaan ei siis saa tietää asiasta mitään ellet itse anna lupaa.
Lääkkeet eivät varmasti yksinään auta, mutta lääkkeiden ja terapian avulla se hoituu. Yhteys mielenterveystoimistoon on siis nyt ensimmäinen askel, kyllä se siitä sitten...
Itse olen masentunut. Aloitin ihan omasta aloitteesta käynnit mielenterveystoimistossa, ja se on auttanut.
soita poliisi
13.2. ti
Mun paras kaveri viiltelee itseensä,on masentunut ja ahdistunut.Se sattu mua niin paljon että mä rupesin viiltää itteeni.
En tee sitä enää, kun tajusin että satutan sillä lähimmäisiäni.Eikä se oo sen arvosta.. olen puhunut ystäväni kanssa, ja se tietää että mä tuomitsen sen.Olen sanonut sille etten osaa oikein auttaa. enkä mä sille mitään voi jos se istuu mun vieressä ja viiltää rannettaan.. voin ottaa viiltovälineen pois, mutta tiedän että se tekee sen kuitenkin heti kun astun ovesta ulos.Voisin eristää sen täysin, mutta ei se ole elämää... sen täytyy ite auttaa itteään.Jos se haluaa kuolla, en voi sitä auttaa..kääntää sen päätä..sen tiedän. Se tietää että välitän siitä ihan sa***nasti,ja rakastan sitä. Se lähti ite hakemaan apua.. meni terkkarille ja sano että se haluaa psykologille tai vastaavalle. Ja terveydenhoitaja kirjoitti sille lähetteen kun ystäväni kertoi että viiltää itseään.. Nyt asiat on jo paljon paremmin,kai se on joskus onnellinenki.On mulla silti arvet sydämessä siitä että se edelleen satuttaa itseään.Sillä on vaihtelevia kausia,mutta välillä ahdistus on kova ja on pakko satuttaa itseään.Mä ite haen nyt psykologille, ei pelkästään sen takia että ystäväni takia oon viiltäny itteeni, vaan myös sixi, että mua monesti ahdistaa, ja oon masentunut.Vaikea päästä sängystä ylös.. ja mulla on jonkinsortin syömishäiriö.
Mä ehdotan että puhut ystävällesi, ja yrität saada sen tajuamaan, kuinka paljon sitä rakastetaan ja siitä välitetään.Helsingin alueella on ainakin sörnäisten mutkassa Kriisipiste johon voi mennä juttelemaan jollekin henkilölle,varata sinne aika..numeroa mulla ei nyt ole, mutta terveydenhoitajalta sellaisen varmasti saa.. ja Itäkeskuksessa on ainakin nuoriso psykiatrian poliklinikka ja sairaala, jonne itse haluisin.Ihan ilmasta on se.. myös ystäväni käy siellä. Jos et asu hesan alueella, niin terveydenhoitaja varmasti kertoo vaihtoehdoista.
Myös netissä on auttava mesta jossa valvoo ja jututtaa päivystävä henkilö pe-su klo. 20-22, ja ma klo. 18-20. osotteessa www.helppimesta.fi
ite kävin siellä eilen jutzkaamassa.Ihan hyvä mesta.. varmaan myös terveyskeskuksesta löytyy psykologi, tai siellä voi käydä puhumassa jollekin, joka kirjoittaa lähetteen jonnekin tälläseen psykiatriseen etc.
En mitenkään sano että pitäis ruveta satuttamaan itseään... mulle se vaan oli sillä hetkellä se juttu,päästä ahdistuksesta.sain ystäväni lopettamaanki sillä kun viilsin ranteen auki,se tajus sen että mä teen sellasta koska se sattuu mua sydämeen mitä se tekee.. mut sit taas tapahtu jotai, ja se jatko. Asiat alkaa olla jo paremmin, mutta.. hitaasti hyvä tulee. Paras ois jos pystyisit puhumaan jollekin, kavereille, vanhemmille.Mun vanhemmat tietää, koska mä en pystynyt enää pitämään niitä paineita sisälläni, ja kavereille kerroin.NIITTEN TUKI ON OIKEASTAAN KAIKKEIN TÄRKEIN.. ja ne huolehtii.. TIEDÄN että ne kuitenkin välittää musta tosi paljon.
Tsemppiä! Yritä puhua sille ystävälles,ja saada se hakemaan itse apua.. ja hyvää talven jatkoa!
Toivotan sulle oikein ystävän läheistä ja lämmintä YSTÄVÄN PÄIVÄÄ... kuluvana vuonna ja myös tulevina.
Olet ihana ihminen - kaltaisesi ovat tärkeitä ihmisiä, sinua tarvitaa...
ONNEA sinun OMALLE tulevaisuudelle.
Kiitos sanoistasi..:) ! Ne lämmittivät sydäntäni. Tänä vuonna muutenkin vietän varmasti ensimmäistä kertaa ystävänpäivää kun mulla on paljon ihania ystäviä lähellä auttamassa ja tukemassa.. joita rakastan. Kaikki tarttee tukea joskus, tänään tuin läheistä ystävääni, kun hänellä on vaikeaa.
Ihanaa ja lämmintä ystävänpäivää sinullekin!! ;) Ja hyvää jatkoa elämässäsi..
Rakkaudella
sä oot tosi kultainen ihminen! =)
sun pitää olla sen ystäväs luona paljon ja
yrittää keksiä jotain aktiviteettiä sillein, et
saat sen ystäväs taas hereille ja näkemään
ajoissa, et ei maailma ehkä niin paha paikka
ookaan loppujenlopuks.
mul oli kans samankaltainen juttu elämässäni pari
vuotta sitten. olin tosi masentunu ja yksinäinen
n. puol vuotta. mul ei ollu yhtään ystävää koko
aikana kenen kanssa olisin voinu olla. se mun
masennukseni sitten katkesi siihen, ku yritin
tappaa itteni ja epäonnistuin siinä.
juttu levis ja muutama vanha kaverini joita en
ollu vuosiin enää nähny kuuli asiasta, et olin
yrittäny itsaria.
pari päivää kului siitä ja kotiovellani oli pari
vanhaa kaveriani olin tosi ihmeissäni ja en
tienny mitä sanoa. jälkeenpäin olen kuullu
niiltä, et ku ne kuuli tapahtuneesta ja sai
päähänsä yrittää piristää mua. ne kävi joka päivä
luonani pitkän aikaa ja yhes hommailtiin
kaikenlaista ja pikku hiljaa mä aloin jo pikkusen
hymyilemäänkin pitkästä aikaa. kesti n. vajaan
kuukauden vielä, niin masennukseni oli loppu
vaiheessa. aloin taas pitämään hauskaa ja
näkemään asiat toiselta puolelta.
nyt olen helvetin tyytyväinen, et epäonnistuin
itsari yrityksessäni ja en voisi enää
kuvitellakaan tekeväni semmoista!
ystäväs tarvitsee sua aivan varmasti! ...ei
mitkään ammattiauttajat, niin paljoo voi ikinä
auttaa kuin hyvät ystävät jotka ovat tukena!
yritä viedä ystäväsi ajatukset muualle
kurjuudesta. ystävien tehtävä on kuunnella, jos
toinen puhuu, mut älä yritä mitään koti
ammattiauttajaa leikkiä vaan suhtaudu niin kuin
ystävät toisiinsa.
mä toivon kaikkea hyvää vain teille ja toivon, et
elätte hyvän elämän kumpikin! =)