Äitienpäivän kunniamerkki oli täydellinen yllätys
Äitienpäivän kunniamerkkitiedon sisältävä kirje täytyi lukea Taivalkosken Tyrävaarassa pariin otteeseen.
– Tunne oli aivan uskomaton. En ollut uskoa silmiäni ja kirje piti lukea monta kertaa. Kiitollisena kunnianosoitus täytyy ottaa vastaan, kertaa Eira Huttu hetkeä, jolloin hän sai tiedon saamastaan mitalista.
Eira Huttu tuli Taivalkoskelle Keski-Suomesta. Hän oli tavannut miehensä Anton Hutun tämän ollessa Tikkakoskella palveluksessa.
Eira syntyi 14-lapsisen perheen neljänneksi lapseksi. Myös Hutuille syntyi 14 lasta. Nykyään heillä on liki kuusikymmentä lastenlasta. Lastenlastenlapsiakin on neljä.
– Vanhin lapsista on 44 vuotta ja nuorin 21 vuotta. Seitsemän tyttöä ja seitsemän poikaa.
– Lapset ja lastenlapset ovat elämän ilonaiheita. Perhe on tuonut elämään mukavat hetket ja mukavaa on ollut lasten kehittymisen seuraaminen, kiittelee Eira Huttu.
Nyt mieleen nousee hienoinen tyhjyyden tunne kun koti on lapsista tyhjä.
– Pitkään on ollut perhe ympärillä ja odottanut aina lapsia kotiin. Nyt he käyvät viikonloppuisin.
– Ei sitä osannut aavistaa kuinka tyhjyys tulee kun nuorinkin lähti pois kotoa, miettii Huttu.
Olohuoneen lattialla kiertelee valkoinen pieni, utelias koira. Bichon Havannaille nimeltään Tadi, etsiskellään sulhasta.
– Ei ole oikein poikakaveria sille löytynyt, miettii Anton Huttu.
Luonto on muodostunut tärkeäksi Eiralle.
– Niin kesällä kuin talvellakin. Luonnosta saa voimaa. Kun Tyräjärvelle lähtee hiihtelemään, siellä on silmänkantamattomiin hohtavia hankia. kesällä aika menee marjastaessa.
Luontoa on sisälläkin. Olohuoneen nurkassa kasvaa suurikokoinen fiikus. Keittiössä on appelsiinipuu.
Talo sijaitsee niemellä, joten järvi on kummallakin puolella.
Eira Hutun nuoruutta sävytti sota-aika. Koulua Eira Huttu kävi Laukaassa. Oman elannon hankkimiseen hän lähti myymäläapulaiseksi ja päätyi laboratorioapulaiseksi paperitehtaalle.
Anton Huttu toi nuorikon vuonna 1962 vihkimisen myötä sukutilalleen.
– Olin silloin 21-vuotias ja Anton 25-vuotias. Olisihan sitä mielellään jäänyt kotipuoleen, mutta tulimme tänne. Elämä on sujunut perheen pyörittämisessä.
– Meillä on 45 vuotta ollut pienimuotoinen maatila.
Eira on korostanut lapsilleen kouluttautumisen tärkeyttä. Kasvatuksessa on oltu kannustavia ja kärsivällisiä.
– Ei pakottamalla, mutta myönteisesti seuraamalla, kuvailee Anton Huttu periaatteita.
Koillissanomat 7.5.2007
Äitienpäivän kunniamerkkitiedon sisältävä kirje täytyi lukea Taivalkosken Tyrävaarassa pariin otteeseen.
– Tunne oli aivan uskomaton. En ollut uskoa silmiäni ja kirje piti lukea monta kertaa. Kiitollisena kunnianosoitus täytyy ottaa vastaan, kertaa Eira Huttu hetkeä, jolloin hän sai tiedon saamastaan mitalista.
Eira Huttu tuli Taivalkoskelle Keski-Suomesta. Hän oli tavannut miehensä Anton Hutun tämän ollessa Tikkakoskella palveluksessa.
Eira syntyi 14-lapsisen perheen neljänneksi lapseksi. Myös Hutuille syntyi 14 lasta. Nykyään heillä on liki kuusikymmentä lastenlasta. Lastenlastenlapsiakin on neljä.
– Vanhin lapsista on 44 vuotta ja nuorin 21 vuotta. Seitsemän tyttöä ja seitsemän poikaa.
– Lapset ja lastenlapset ovat elämän ilonaiheita. Perhe on tuonut elämään mukavat hetket ja mukavaa on ollut lasten kehittymisen seuraaminen, kiittelee Eira Huttu.
Nyt mieleen nousee hienoinen tyhjyyden tunne kun koti on lapsista tyhjä.
– Pitkään on ollut perhe ympärillä ja odottanut aina lapsia kotiin. Nyt he käyvät viikonloppuisin.
– Ei sitä osannut aavistaa kuinka tyhjyys tulee kun nuorinkin lähti pois kotoa, miettii Huttu.
Olohuoneen lattialla kiertelee valkoinen pieni, utelias koira. Bichon Havannaille nimeltään Tadi, etsiskellään sulhasta.
– Ei ole oikein poikakaveria sille löytynyt, miettii Anton Huttu.
Luonto on muodostunut tärkeäksi Eiralle.
– Niin kesällä kuin talvellakin. Luonnosta saa voimaa. Kun Tyräjärvelle lähtee hiihtelemään, siellä on silmänkantamattomiin hohtavia hankia. kesällä aika menee marjastaessa.
Luontoa on sisälläkin. Olohuoneen nurkassa kasvaa suurikokoinen fiikus. Keittiössä on appelsiinipuu.
Talo sijaitsee niemellä, joten järvi on kummallakin puolella.
Eira Hutun nuoruutta sävytti sota-aika. Koulua Eira Huttu kävi Laukaassa. Oman elannon hankkimiseen hän lähti myymäläapulaiseksi ja päätyi laboratorioapulaiseksi paperitehtaalle.
Anton Huttu toi nuorikon vuonna 1962 vihkimisen myötä sukutilalleen.
– Olin silloin 21-vuotias ja Anton 25-vuotias. Olisihan sitä mielellään jäänyt kotipuoleen, mutta tulimme tänne. Elämä on sujunut perheen pyörittämisessä.
– Meillä on 45 vuotta ollut pienimuotoinen maatila.
Eira on korostanut lapsilleen kouluttautumisen tärkeyttä. Kasvatuksessa on oltu kannustavia ja kärsivällisiä.
– Ei pakottamalla, mutta myönteisesti seuraamalla, kuvailee Anton Huttu periaatteita.
Koillissanomat 7.5.2007
Vastaukset 14
Vanhimmat
En huomannut, että se olis tullut avauksessa esille.
myos Mopin palstalle. Sinnehan on ymmartaakseni Leikekansion luvalla siirretty monia hanen talle palstalle laittamiaan lehtikirjoituksia. Varsinaisesti siirrot kuuluvat muille, mutta kun satuin nyt olemaan linjoilla niin tein sen ihan itse ja omin pain. Sopiiko, Leikekansio?
Kiitos avustajani. On hyvä, kun ne siirretään siltä varalta,jos Eniro poistaa.
Äitien työn arvo on niin merkittävä, että tälläiset lehtijutut ansaitsee palstatilaa tällä palstalla, jossa ei kovin paljon hyviä asioita kerrota.
Mutta tämä kertomus oli antoisa ja kertoo nykyisille nuorille äideille, kuinka ennenkin on pärjätty hyvin suuren perheen elämässä.
johdosta täältä lapsuuden kotimaisemista Laukaasta!!
http://www.koillissanomat.fi/
nämä ansainneet.Tehneet arvokasta työtä. Onnittelut heille ja kaikille äideille.
Sydämelliset onnittelut ja Jumalan siunauksen toivotukset Eiralle.
Eira-äidille hyvinkin paljon kiitosta ja onnentoivotukset saamastaan huomiosta, mutta epäilen, mahtaako hän niitä tätä kautta saada.
Tuskin iäkkäät ihmiset tämmöisistä palstoista mitään tietää.
Mutta joka tapauksessa hän on uskomattoman hienon elämäntyön tehnyt kasvattaessaan 14 lasta. Lisäksi hän on lastensa kautta saanut myös upean määrän lastenlapsia. Eikä isääkään sovi unohtaa, vaikka ei uskovainen olekkaan, varmasti ollut silti mukana vaativassa kasvatustyössä yhtä uutterasti.
miesten työtä lasten kasvatuksessa ruvetaan arvostamaan jakamalla myös heille kunniamerkkejä?
Hän on ajan hermolla oleva ihminen ja aivan varmasti on lukenut miehensä kanssa nämä kirjoitukset täältä:)
Nykysenioreissa on monia sellaisia ihmisiä, joille tekniikan käyttäminen on itsestäänselvyys.
Heillä on ihana perhe ja lapset ovat menestyneet maailmalla.Perheen isä muuten on uskovainen.Oikein tomera ja ahkera mies onkin.
Saattoipa jopa laittaa "ystävän" asialle laittamaan jutun palstalle... Saapihan sitä mainetta vähän avittaa.
VL-äitejä palkitaan.
Taitaa olla niin että vain muutamalle niin monesta sitä huomionosoitusta ansaitsevalle se suodaan.
Omalta puoleltani nostan hattua kunnianosoitukseksi vl-äideille.
Itsekin isossa perheessä kasvaneena olen nähnyt mitä se äidin arkinen raadanta unettomine öineen ja monesti puutteellisissa oloissa on vaatinut.
osalliseksi Eirankin huomion osoituksesta. Mikä onkaan arvostetunpaa, kuin kasvattaa ihmistä, jolle Jumala on antanut elämän.Laajemmin vielä ajateltuna kasvattaa uutta sukupolvea .On upeaa, että maassamme on äitienpäiväperinne kunniassa, vaikka monet muut hyvät perinteet ovatkin aika tavalla kateissa.