Hei kaikille, pakko oli tänne kirjoittaa kun en pysty asiasta joka painaa mieltäni puhumaan kenellekkään. Eli juttu menee näin. Olen seurustellut reilut 1.5 vuotta maailman ihanimman naisen kanssa.Koko seurusteluaikamme on ollut kuin unelmaa ja kaikki on mennyt hyvin,asumme yhdessä ja rakkaus kukoistaa.Jonkin aikaa sitten huomasin että rakkaani sairastaa aika pahaa Bulimiaa ja aloin tarkkailemaan hänen "elämää" Sattui niin helvetisti kun kuulen kuinka hän salaa oksensi minulta ja esitti minulle kuin kaikki olisi OK.
En puuttunut asiaan vaan odotin että hän kertoo minulle sairaudestaa ja niinhän hän lopulta kertoikin silleen sievästi,ei koko totuutta mutta kummiskin.Koko totuudella tarkoitan sitä että tiedän todella missä mennään ja oksentelu on joka päiväistä toisin kuin hän minulle kertoi. Tunteet sillä hetkellä olivat todella sekavat,olin erittäin huolestunut rakkaastani,suhteestamme ja samalla myös tunsin vihaa siitä että hän oli valehdellut minulle päin naamaa yli vuoden!
Sovimme että teemme asialla jotain,hoitoa täytyy saada ja nopeesti. Olemme puhunut paljon ja ainut asia jota olen häneltä pyytänyt ja jonka hän on myös minulle luvannut on että ei enään valehtele minulle asiasta vaan puhuu suoraan.....mutta mutta
aikaa on kulunut nyt reilut 2 kuukautta ja tiedän,huomaan ja kuulen kun hän jatkaa sitä salaa
oksentamista ja jälleen valehtelee minulle päin naamaa että kaikki on jo parempaan päin.
Olen niin huolestunut hänestä ja meidän suhteesta.Olen yrittänyt vaikka mitä esim. kun tulemme töistä kotiin ja hän ei ole syönyt sinä päivänä vielä mitään,teen päivälliseksi jotain kevyttä keittoa tai esim salaattia josta hän pitää. Mutta ei pysy sisällä sitten millään vaan jonkin ajan kuluttua hän menee muka vessaan ja ......
En oikein tiedä mitä tehdä asian kanssa.Olen niin surullinen koska tiedän että hän on elämäni nainen ja rakastan häntä enemmän kuin itseäni. Pelkään suhteemme puolesta ja hänen puolesta jos sama tyyli jatkuu ei hyvää seuraa.
En puuttunut asiaan vaan odotin että hän kertoo minulle sairaudestaa ja niinhän hän lopulta kertoikin silleen sievästi,ei koko totuutta mutta kummiskin.Koko totuudella tarkoitan sitä että tiedän todella missä mennään ja oksentelu on joka päiväistä toisin kuin hän minulle kertoi. Tunteet sillä hetkellä olivat todella sekavat,olin erittäin huolestunut rakkaastani,suhteestamme ja samalla myös tunsin vihaa siitä että hän oli valehdellut minulle päin naamaa yli vuoden!
Sovimme että teemme asialla jotain,hoitoa täytyy saada ja nopeesti. Olemme puhunut paljon ja ainut asia jota olen häneltä pyytänyt ja jonka hän on myös minulle luvannut on että ei enään valehtele minulle asiasta vaan puhuu suoraan.....mutta mutta
aikaa on kulunut nyt reilut 2 kuukautta ja tiedän,huomaan ja kuulen kun hän jatkaa sitä salaa
oksentamista ja jälleen valehtelee minulle päin naamaa että kaikki on jo parempaan päin.
Olen niin huolestunut hänestä ja meidän suhteesta.Olen yrittänyt vaikka mitä esim. kun tulemme töistä kotiin ja hän ei ole syönyt sinä päivänä vielä mitään,teen päivälliseksi jotain kevyttä keittoa tai esim salaattia josta hän pitää. Mutta ei pysy sisällä sitten millään vaan jonkin ajan kuluttua hän menee muka vessaan ja ......
En oikein tiedä mitä tehdä asian kanssa.Olen niin surullinen koska tiedän että hän on elämäni nainen ja rakastan häntä enemmän kuin itseäni. Pelkään suhteemme puolesta ja hänen puolesta jos sama tyyli jatkuu ei hyvää seuraa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hän ja te molemmat olette onnellisia, kun olette löytäneet toisenne. Itselläni on ollut bulimia n. 2 vuotta ja senkin takia olen vetäytynyt syrjään ja ei ole ketään. En luota kehenkään.
Ja olet varmasti ymmärtäväinen, koska jotkut eivät sietäisi, jos toisella on bulimia, koska bulimiaan kuuluu äärimmäinen pelko paljastumisesta ja sitä salataan aina niin pitkään, kuin se on mahdollista.
Itsekin varmaan kuolisin ennemmin, kuin myöntäisin omaavani bulimian.
Ainut ratkaisu asiaan on puhuminen.
Ketään ei pitäisi syyttää salailusta, ainakaan tässä yhteydessä.
Hän on kuitenkin tehnyt valtavan edistys askeleen, kun on kertonut sinulle viimein sairaudestaan, vaikka se ei olisi aivan koko totuus.
Ehdottaisin siis vain juttelemaan hänen kanssaan. Jos sanot, että ymmärrät ja tuet häntä vaikka mikä olisi ja et kerro kenellekään, niin hän uskaltaa kertoa ongelmastaan.
Voisit kysyä, haluaako hän parantua ja haluaako hän minkäänlaista apua.
Ei ole kuitenkaan hyvä lähteä painostamaan mihinkään, jos hän ei itse halua, se minulla ainakin pahentaisi vain asiaa.
Halu parantua tulee ajan myötä. Toivottavasti sait jotain neuvoa.
Rohkeutta sinulle, että voitte puhua kaikesta!