kaksosnainen ja neitsytmies..?

juu itse seurustelin n. 1,5 vuotta neitsytmiehen kanssa ja ongelmia ei juurikaan ollut, arki sujui melko tasapainoisesti. Lopulta minusta kuitenkin tuntui, että hän oli minulle enemmänkin ystävä kuin rakkauden kohde ja kyllästyin yhtäkkiä yllättävän nopeasti. Lisäksi neitsyen puheet yhteenmuutosta jne. alkoi ahdistaa tätä levotonta kaksosta, joka päätti ottaa jalat alleen..

Minä myös seurustellut neitsytmiehen kanssa 5vuotta.Välillä menee hyvin ja välillä huonosti.Joskus tulee mieleen sovitaanko ollenkaan yhteen,kun neitsyet hiukka puupökkelöisiä.Mut täs sitä taaplattu.

Olen seurustellut kuusi vuotta neitsytmiehen kanssa ja välillä menee hurjan hyvin, välillä tökkii pahasti. Suhde toimii kaveruuspohjalta, joka on yhdessä asumisen kannalta mielestäni elinehto. Kommunikaatio toimii ja asioita on kiva tehdä yhdessä. Toisaalta tämä saa välillä minut tylsistymään- neitsyt vaan nyt on niin jalat maassa tyyppi kun itse haluaisi joka päivälle jotakin jännää. Ja kun jonkun kanssa on hyvä kaveri, intohimo voi olla joskus kaukana. Ja kun toinen haluaa työpäivän jälkeen vain olla ja toinen elää myös arkisin,:) aina ei voi ymmärtää toista. Mutta jos todella haluaa että suhde toimii, sen voi laittaa toimimaan. Neitsytmiehissä on kuitenkin niin monta hyvää puolta niiden huonojen kattamiseksi. Uskollisuus, lempeys, toisista pahaa puhumattomuus, halu tehdä nainen tyytyväiseksi ym... Meille hyväksi havaittu keino on ollut se, että olemme säilyttäneet omat kaverimme ja kummallakin on OMA ELÄMÄ. Tämä lievittää ainakin minun "häkkikammoani." Meillä toimii se, että jos toinen haluaa olla, toinen saa mennä. Ja kotiin on sitten kiva palata. Ja neitsytmiehessä on mielestäni se loistava puoli, että he osaavat kuunnella. Ja myös osaavat miettiä kuulemaansa. En tiedä ketään muuta miestä jolle olisi voinut kertoa ihan kaiken- siis todella miltä tuntuu- ilman että olisi tarvinnut pelätä johtavatko ne sanat suhteen päättymiseen.
Eli joskus voi tuntua liian tasaiselta menolta, kaipaa todella jotakin säpinää, mutta silloin aina mietin mitä todella menettäisin! (aikuistumassa vissiin, harmi ;))
Tsemppiä teille!

kolmekymmentä vuotta yhdessä ja ihan hyvin menee

toisen täytyy vaan vähän joustaa välillä

Olen neitsytmies ja vaimoni kaksonen. Olemme olleet yhdessä jo parikymmentä vuotta ja ongelmia on ollut ennenkin, kuten varmasti kaikilla. Nyt vaimolla on alkanut jokin juoksuaika tai muu vaihdepaussi. Hän nostaa koko ajan esille asioita joilla saa aikaan muhevan riidan. Minun roolikseni on tullut hyväksyä kaikki koska kaksosellehan et pärjää sanan säilällä.
Sääliksi käy lapsia jotka elävät kaiken tämän keskellä ja joutuvat myös ailahtelevan mielen, sanallisen hakkailun ja jopa vihan kohteeksi. Tiedän että kaksonen vaatii tilaa. Sitä hän on saanut enkä ole turhia perään kysellyt. Riitaa tulee mistä vaan ja keskustelut ovat vain vallankäytön näyttämöjä.
Huono itsetunto kaiken päälle kruunaa tehokkaan pakkauksen. Syytä on koko ajan muissa, ei itsessä.
Pyydänkin hyviä neuvoja miten kuunnella, auttaa ja vastata kaksosnaisen arkisiin hyökkäyksiin.
Kuminauhakin katkeaa, ennemmin tai myöhemmin.

..lukea vastauksia, kiitos, ja löytää itsensä niistä kyllä täysin. Tosin meillä mies on huomattavasti suulaampi, mutta juuri tuo turhautuneisuus.. voi kun tulis joku ja tappais jos ei arkenakin tapahdu edes jotakin.. huono juttu on se, että mieleni tekisi mennä viikonloppuna, edes joskus, tanssimaan vaikka, mutta miehelle riittää kun saa huilia. Yksin jos menisin, saisin aikaan vuosisadan mustasukkaisuusmurheen.

Mutta kiva kuulla, että muutkin on sinnitelleet, jospahan sitten mekin.. =)