Kokoo ny perkele ittes eihän tollanen ajaminen ole ku jostain keniasta kotoisin, äijä näpsii vilkkua, ei pysy kaistalla. Pitäs ilmottaa poliisille moiset rattijuopot.
Punainen saab Espoossa
JGA-598
71065
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ajokortti ei vaadi mitään taitoja. Se on moneen kertaan osoitettu. Kaikenlaista suhaajaa siellä on ihan selvinpäinkin.
Etenkin Audi ja BMW merkkisten rateissa.
tiedostat, ettet koskaan voi kumpaakaan autoa uutena hankkia...
Mahtaa v...tuttaa, kun ei mikään oikein onnistu!
mitä sillä tehdään? liikkuu se auto ilman korttiakin.
ilmeisesti nissan- mazda- tai toyota-kuljettajat ovat erehtymättömiä liikenteessä, koska heidän ei tarvitse pönkittää egoaan autollaan, vaan valitsevat järkevän ja kestävän (lue: halvan ja tylsän) auton itselleen.
BMW, Audi, Volkswagen, Volvo ja MB ovat mielestäni ns. brändimerkkejä. Näissä maksetaan aivan liikaa brändistä. Perusautot ovat minusta paljon parempi vaihtoehto. (Ford, Citroen, Saab, Renault, Peugeot ym.) Minun luokituksessani japsit ovatkin sitten oma ryhmänsä.
Hyvä esimerkki tästä brändistä on omakohtainen kokemukseni autokoulusta, jossa opetusautoina olivat BMW 116 ja Opel Zafira. Odotin BMW:n ajettavuudelta aivan liikaa, vaikka se olikin pikkuauto ja pikkuautothan tunnetusti eivät ole niitä vakaimpia ajettavia. Zafirassa oli tietenkin se ison auton vakaus. BMW tuntui sen rinnalla aivan hirveältä.
Brändiauton ostavat ne, jotka haluavat näyttää rahansa. Löytyy paljon rahamiehiä, jotka ajelevat aivan tavallisella autolla ja pitävät varallisuutensa omana tietonaan. Tietyssä mielessä näille pitäsi nostaa hattua. Miksi pitäisi kukkoilla, kun itse kuitenkin tietää oman varallisuutensa tai varattomuutensa.
Uuden auton hankkimisessa ei sinällään ole edes järkeä, koska sen hinta putoaa ensimmäisinä vuosina pitkän pennin. Oma isäni on ostanut muutaman entisen koeajoauton, joissa on yleensä hyvä varustetaso ja paljon kohtuullisempi hinta. Kilometrejäkään ei koeajoautoihin ehdi mitenkään ylenpalttisesti kertyä.
Toinen varteenotettava vaihtoehto on ostaa näitä entisiä työsuhdeautoja, jotka ovat yleensä kolme vuotta vanhoja.
Itselläni on jo tähän 35 vuoden ikään mennessä takanani 7-numeroinen määrä kilometrejä ja kokemusta lähes kaikista automerkeistä laajalti, koska olen toiminut autokauppiaana lähes 10 vuotta. Uskallanpa sanoa tältä pohjalta, että nuo mainitsemasi "brändimerkit" ovat huomattavasti parempia autoja, kuin mainitsemasi "perusautot". Ne ovat toki hinnaltaan enemmän (MB, BMW ja Audi) tai vähemmän (VW, Volvo) kalliimpia kuin nuo perusautot, mutta ei se ole pelkkää "brändiä".
Laadultansa, varustukseltaan ja ominaisuuksiltaan ne ovat aivan eri luokkaa kuin Ford, Opel, Saab, ranskalaiset, saatikka nämä hetken muoti-ilmiönä esiintyvät Kiat ym..
Näillä paremmilla autoilla on aivan älyttömän suuri etu arvonsa säilyttämisellä verrattuna noihin perus(ongelma)merkkeihin. En väitä, etteikö noiden perusautojen kanssa pärjäisi jos ei odota ihmeitä niiltä, mutta kun myyt autoliikkeessä esim. 3-5 vuotta vanhoja Fordia, Saabia, Renaultia, Toyotaa, BMW:tä ja Mersua, niin jo oletusarvo on se, että 3 ensimmäistä on
hinnoiteltava todella alas, koska niiden kohdalla jo mielikuva on se, että niiden laatu on B-luokkaa eikä arvo säily koska niiden huono maine on yleisesti tiedossa. Toyota ei ole alkuhinnoiltaan kalleimman pään auto, mutta sen arvo säilyy todella hyvin, koska sen laadukkuus on tunnettu asia. BMW ja Mercedes taas ovat -syystäkin- erittäin arvostettuja ja niiden jälleenmyyntiarvo on korkea, koska niiden tiedetään kestävän aivan huikeasti enemmän kilometrejä ja käyttöä kuin ranskalaisten, Fordien , Saabin ja muiden ns. perusautojen.
Ne ovat myös mukavuudeltaan aivan eri luokkaa kuin perusautot, mikä johtaa siihen ettei niistä tosissaan voi edes samana päivänä puhua.
Aika osuvasti on sanottu, että kaikista autoista tulee lopulta ooppeleita.
No, tuosta pikku-BMW:stä en omaa kokemusta, mutta ehkäpä voin ymmärtää asian samoin kuin ensimmäisten A-mersujen kohdalla oli, eli isoihin autoihin keskittybyt valmistaja ei heti onnistu tekemään hyvää pikkuautoa. Sensijaan on typerää verrata sitä noin isoon Opeliin (Zafira) joka on aivan eri kokoluokan auto. Suosittelisin sinua kokeilemaan 3- ja 5- sarjan BMW:tä tai jopa X5-Bemaria, niin saisit hiukan paremman kuvan ko. merkin ajo- ja muista ominaisuuksista verrattuna Opeliin, joka voi olla uutena hyväkin auto. Ero syntyykin sitten kun takuuaika on mennyt umpeen, niin sen jälleenmyyntiarvo on pudonnut paljon enemmän suhteessa brändimerkkeihin ja vikojen todennäköisyys on paljon korkeampi ja edessä oleva todennäköinen käyttöikä taas matalampi.
Vain kokemus opettaa, kuinka näissä autoasioissa lainalaisuudet toteutuvat.
Minkä hankintahinnassa säästät, sen korjauskustannuksina ja arvonalennuksena menetät.
Mukava saada tähän kokeneen autojen kuluttajan kommentti.
Olet luultavasti ihan oikeassa. Minun pitäisi päästä kokeilemaan isompia BMW:itä. Paras tapa vertailla olisi etsiä jostakin vm. 02 525i BMW ja verrata sitä isäni samaa vuosimallia olevaan 2,5 Mondeoon. Näin 5-sarjan BMW "kilpailisi" omassa sarjassaan.
Vertasin 1-sarjan BMW:tä Opeliin, koska yritin hahmottaa lukijoille omaa käsitystäni BMW:stä hyvänä ja vakaana autona. Odotin siis pieneltäkin BMW:ltä lähes yhtä vakaata tuntumaa kuin Opelilta, joka kuuluu näihin perusautoihin. En tietenkään yrittänyt sanoa, että BMW olisi yhtään huonompi merkki tämän vuoksi.
Mitenkäs muuten on asian laita huolloissa? Oma isäni ei suostunut BMW:tä ostamaan, vaikka kerran yllytin. BMW:llä tulee hänen mielestään kalliita kilometrejä, koska huollot maksavat keskimääräistä enemmän. Ovatko huollot siis kalliinpia kuin muilla, vai onko tämäkin vain väärää tietoa?
"Minkä hankintahinnassa säästät, sen korjauskustannuksina ja arvonalennuksena menetät."
Hyvin sanottu! Pitäisi hankkia vähän taustatietoa, niin voisi ruveta näitä laskeskelemaan.
Täytyy myöntää, että tämä keskustelu tulee aivan väärälle alueelle, ketjusta puhumattakaan, mutta miten vain.