Haluan (jostain kumman syystä) eroon poikaystävästäni, jonka kanssa asumme yhdessä ja olemme seurustelleet jo melkein 3 vuotta. Olen uhrannut kaiken tälle suhteelle, ja nyt olen aivan puhki. Tajusin tässä viime päivinä, että minä tosiaan olen uhrannut kaiken, mutta poikaystäväni ei mitään.
Olen niin surullinen, kun tajusin että olen karkoittanut kaikki ystävät, jättänyt opiskelut sivummalle, ihan oikeasti unohtanut melkein koko muun elämän,.. En jaksa enää lähteä kouluun, urheilemaan, harrastuksiin, yhtään mihinkään. Odotan vain että poikaystäväni aamulla aikaisin lähtee, ja voin itse jäädä kotiin lusmuamaan.
Asioita ei helpota yhtään se, että minua kalvaa lapsuuden vaikeudet, pahemman luokan koulukiusausta ja kaiken huipuksi joudun silloin erään perhetuttavamme (aikuisen miehen) hyväksikäytön uhriksi. olemme puhuneet asioista poikaystäväni kanssa, mutta en usko että hän on ottanut mielentilaani kovin tosissaan.
Eikä suhteemeekaan ole aina ollut niin ruusuilla tanssimista. Saan epäillä poikaystävääni muutamasta pienemmän luokan pettämisestä, ei mitään pahaa, mutta pientä, ja sekin satuttaa jo tarpeeksi.
Olen myös hyvin mustasukkainen, ja minua inhottaa nähdä hänen entisiä tyttöystäviään, vaikka tiedän että minä olen se joka vei hänen poikuteensa, ja sydämen...
Olen päätynyt siihen loppu tulokseen ettemme ole kovin samanlaisia poikaystäväni kanssa, ja tässä suhteessa ei voi edes sanoa että vastakohdat täydentäisivät toisiaan. Kaikki sujuu muuten hyvin, mutta henkisellä tasolla ajatuksemme leijailevat aivan eri luokissa.
En haluaisi mennä psykiatrin puheille, vaikka asiat kuitenkin vaivaavat minua niin paljon. En yksinkertaisesti JAKSA repiä vanhoja haavoja auki. Niistä uudelleen puhuminen olisi minulle niin raskasta, etten todennäköisesti jaksaisi muuta, enkä viitsisi keskeyttää opiskelujani sen vuoksi, vaikka huonolla pohjalla ne ovat nytkin.
Olen kaunis ja hoikka, tiedän sen, mutten jaksa enää edes uskoa siihen. Tuntuu kuin peilikuvani näyttäisi aina vain kamalemmalta. Tunnen kauheaa masennustani jo ulkonäöstänikin. Olen ruma, lihava, rintani ovat aivan minimaaliset, takamus leveä, jne. Listaa voisin jatkaa vaikka kuinka kauan.
Auttakaa minua hyvät ihmiset, olen oikeasti menettämässä elämänhaluni taas kerran uudelleen...
Eikä tämäkään ole varmasti vieläkään viimeinen...
Apua masennukseen...
5
491
Vastaukset
- -
tekstisi oli suoraan kuin minun kynästäni,olen aivan samassa tilanteessa,katsos kummaa.. itsekkin mietin tuota ratkaisua.. mut olen niin väsynyt etten jaksa tehdä mitään, en jaksa käydä bailaamassa ja etsimässä uutta, vaan olen ns. tyytynyt tähän kohtalooni..mutta tiedän ettei se ole oikein, ei todellakaan mutta en vain jaksa..pitäisi taas aloittaa kaikki alusta, uusien ystävien etsiminen, poikaystävän yms..minä en tiedä tähän ei oikeastaan voi auttaa kuin psykiatri ja sinä itse. mutta en tiedä oliko tästäkään tekstistä apua, mutta yritin, yritys on aina kympin arvoinen..koita pärjäillä elämässä niin minäkin..ja ehkä sinua auttaisi paikan vaihto, muuta erille paikkakunnalle ja aloita kaikki ihan alusta, opiskelu yms.. unohda menneet..
- lähimmäinen
Hei!
Mene kiireesti psykiatrin vastaanotolle ennen kuin tilanteesi muuttuu pahemmaksi. Kuulostaa hiukan siltä, että sinulla on anorektisiakin oireita (itsensä näkeminen lihavana, vaikka on hoikka). Tärkeää on, että et jää kotiin murehtimaan (etkä etsi vikaa onnettomaan oloosi muista) vaan kiiruhdat psykiatrille mitä pikimmin. Todennäköisesti psykiatri määrää sinulle aluksi masennuslääkkeitä ja tämäkin saattaa jo auttaa ainakin ensihätään. Tsemppiä sinulle... ja muista, että sinussa ei ole mitään vikaa - et vain tällä hetkellä osaa nähdä itseäsi normaalilla tavalla. - Tiikeri
vastasin - :lle viestiin "hulluksi tulossa...", vastaavanlainen tilanne, kuten hän sinulle vastasikin,
lue, josko olisi mitään apua
toivon niin - nessu
olet elämäsi tärkein henkilö
osta itsellesi kukkia
keksi itsellesi jotain hauskaa
kun on itsensä kaveri
myös ystävä saa kokea
että olet saanut tervettä itsetuntoa, josta voi jakaa muillekin
joku menee liian nuorena
kaveriksi sellaiselle, jonka
henkinen taso on erilainen
siinä ei auta kuin vaihtaa kaveria
kun tämän seikan huomaa
muuten joutuu kärsimään siitä
koko elämänsä ajan - toinen masentunut
Olen kokenut samoja tuntemuksia ja voisin
kokemuksesta neuvoa, että mene psykoterapeutille
vaikka se tuntuisikin epämiellyttävältä
ajatukselta.(Toki voit mennä psykiatrillekin
vaikka ne yleensä määräävätkin lääkkeitä)
Terapeutin kanssa voit jutella kaikesta mikä
mieltäsi painaa. Eikä aluksi tarvitse kaikkea
kertoa vaan anna asioiden tulla silloin kuin
siltä tuntuu. Ainakin itse olen huomannut, että
olen alkanut ajan myötä hyväksymään itseni ja
myös toiset ihmiset. Näin on myös elämänhalu
palannut ja rohkeutta tullut lisää. Tsemppiä!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suureksi onneksesi on myönnettävä
Että olen nyt sitten mennyt rakastumaan sinuun. Ei tässä mitään, olen kärsivällinen ❤️861819Perusmuotoiset TV-lähetykset loppu
Nyt sanoo useiden HD-muotoistenkin kanavien kohdalla äly-TV, ettei kanava ole käytössä, haluatko poistaa sen? Kanavia1451278YLE Äänekosken kaupunginjohtaja saa ankaraa arvostelua
Kaupungin johtaja saa ankaraa kritiikkiä äkkiväärästä henkilöstöjohtamisestaan. Uusin häirintäilmoitus päivätty 15 kesä621100- 62966
Hyvin. Ikävää nainen,
Että vainoat ja stalkkaat miestäni.onko tarkoituksesi ehkä saada meidät eroamaan?no,siinä et tule onnistumaan78902Uskomaton tekninen vaaliliitto poimii rusinoita pullasta
Korni näytösesitelmä menossa kaupunginvaltuustossa. Juhlia ei ole kokouksista tiedossa muilla, kuin monipuolue paikalli84840Linnasuolla poliisi operaatio
Kamalaa menoa taas meidän ihanassa kaupungissa. https://www.uutisvuoksi.fi/paikalliset/864606029826Martina lähdössä Ibizalle
Eikä Eskokaan tiennyt matkasta. Nyt ollaan jännän äärellä.126819Katsoin mies itseäni rehellisesti peiliin
Ja pakko on myöntää, että rupsahtanut olen 😆. Niin se ikä saavuttaa meidät kaikki.47817- 57810