Tosihan se on, että liikkeen sisällä on monenlaista mieltä ehkäisystä. Ja käytäntöä.
Jotkut ovat käsittäneet vapauden ja hiljaisuudessa tekevät kuin tekevät. Tai käsittäneet, että heidän uskonsa ei vaadi tällaisia tekoja Jumalalle. Tai käsittäneet, että uskon takia ei tarvitse tehdä mahdottomia. (Tähän ei kelpaa kommentiksi, että ei ole mahdottomia USKON näkökulmasta, koska tässä koko perusta kyseenalaistetaan, siis onko ehkäisy uskonasia.)
Käytäntöjä on monia, niissä on kuitenkin eroja. Kalenterin seuraaminen on viime kädessä epävarma tapa ehkäistä; toisin sanoen jätetään myös mahdollisuus ja ollaan siitäkin onnellisia jos lapsi tulee "yllätyksenä". Jotkut kokevat tämän hyvänä.
Myös hienovaraisia keinoja (PM:ssä ollutta termiä lainatakseni) käyttävät voivat oikeasti ymmärtää, että lapset ovat siunaus, lapset ovat tärkeitä; kenties niin tärkeitä, että on halu antaa heille aikaa ja itselleen aikaa pystyäkseen olemaan tasapainoinen ja turvallinen vanhempi. (Jotkut kykenevät siihen 10 lapsen kanssa!)
Jotkut pystyvät käyttämään radikaalimpiakin ehkäisymuotoja (pillerit). Itse en siihen pysty, mutta tällaisia aviopareja tuntevana, en voi heitä tuomita enkä varsinkaan pitää heitä epäuskoisina! HEIDÄN USKONSA kestää tuollaisen menettelyn.
Kaiken kaikkiaan; jos on perhe, joka kipuilee asian kanssa ja asia uhkaa viedä heidän uskonsa, onko se todellakin joko tai?!!!?! Ehkäisen edes hienovaraisesti, hieman pidentäen synnytysvälejä, elämäntilanteen mukaan= en ole uskovainen. JA tähän ratkaisuun painostaa mm. PM matkaevääksi-kirjoituksillaan.
Vai olisiko mahdollista noiden kipuilevienkin käsittää vapaus; heidän uskonsa ei ole siitä kiinni, synnyttävätkö he 10 vai 5 lasta, vuoden vai kolmen välein!
Jotkut ovat käsittäneet vapauden ja hiljaisuudessa tekevät kuin tekevät. Tai käsittäneet, että heidän uskonsa ei vaadi tällaisia tekoja Jumalalle. Tai käsittäneet, että uskon takia ei tarvitse tehdä mahdottomia. (Tähän ei kelpaa kommentiksi, että ei ole mahdottomia USKON näkökulmasta, koska tässä koko perusta kyseenalaistetaan, siis onko ehkäisy uskonasia.)
Käytäntöjä on monia, niissä on kuitenkin eroja. Kalenterin seuraaminen on viime kädessä epävarma tapa ehkäistä; toisin sanoen jätetään myös mahdollisuus ja ollaan siitäkin onnellisia jos lapsi tulee "yllätyksenä". Jotkut kokevat tämän hyvänä.
Myös hienovaraisia keinoja (PM:ssä ollutta termiä lainatakseni) käyttävät voivat oikeasti ymmärtää, että lapset ovat siunaus, lapset ovat tärkeitä; kenties niin tärkeitä, että on halu antaa heille aikaa ja itselleen aikaa pystyäkseen olemaan tasapainoinen ja turvallinen vanhempi. (Jotkut kykenevät siihen 10 lapsen kanssa!)
Jotkut pystyvät käyttämään radikaalimpiakin ehkäisymuotoja (pillerit). Itse en siihen pysty, mutta tällaisia aviopareja tuntevana, en voi heitä tuomita enkä varsinkaan pitää heitä epäuskoisina! HEIDÄN USKONSA kestää tuollaisen menettelyn.
Kaiken kaikkiaan; jos on perhe, joka kipuilee asian kanssa ja asia uhkaa viedä heidän uskonsa, onko se todellakin joko tai?!!!?! Ehkäisen edes hienovaraisesti, hieman pidentäen synnytysvälejä, elämäntilanteen mukaan= en ole uskovainen. JA tähän ratkaisuun painostaa mm. PM matkaevääksi-kirjoituksillaan.
Vai olisiko mahdollista noiden kipuilevienkin käsittää vapaus; heidän uskonsa ei ole siitä kiinni, synnyttävätkö he 10 vai 5 lasta, vuoden vai kolmen välein!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vielä 100 vuotta sitten ehkäisyn käyttöä pidettiin ykeisesti syntinä. Nykyään enää uskovaiset pitävät ehkäisyä syntinä.
olisi ollut tarjolla? Tarkoitan vuosina 1910...1920.
Kyllä silloinkin joku nuoripari saattoi pidättäytyä sukupuoliyhteydestä silloin tällöin, eikä siitä mitään nootteja varmaan tehty. Ei silloin varmaan mitattukaan ihmisten uskoa tälläisillä asioilla, kuin nyt.
Ainoa mittari on Jumalan Sana, johon on unohdettu kirjoittaa ainakin kaksi asiaa: Puolisoiden säännöllinen sukupuoliaktin harjoittaminen on pelastuksen ehdoton ehto. Toinen erikoisempi on se, että asepalvelukseen osallistuminen on syntiä, (siviilipalvelusmiehen mukaan).
Sikiönlähdettäminen, joksika sitä silloinkin sanottiin oli murha silloin ja on murha vielä tänäänkin.
mielipiteille kiitos hyvät kommentoijat! No, edellisestähän ei ota selvää, onko se edes mielipide vai mikä ;)
Kehäpäätelmät eivät kelpaa.
Toivoisin siis ennen kaikkea pohdintaa siitä, onko silloin epäuskoinen, jos ehkäisee. Millä perusteella? Voiko sellaista edes sanoa, raamatunkaan mukaan? Onko uskomme tunnusmerkki ja vakuutus se, että synnytämme?
Uskovaiset eivät pidä ehkäisyä syntinä, vaan nykyisin vain vanhoillislestadiolaiset pitävät ehkäisyä syntinä.
MIKSI ehkäisy on syntiä???
silloin joudutaan "toimenpiteisiin joiden seurauksena uusi raskaus ei ole mahdollista"
näin päivämes opasti taannoin
uskotaan siis niin
eivät edelleenkään ole suotavia.
Kuten toteat PM linjaa asian hyvin selvästi. Oma pohdintasi on varmasti vilpitön, mutta ei sinänsä sillä ei ole vaikutusta viralliseen doktriiniin. Edes ajatus ehkäisystä on syntiä, ja niin muodoin väärin. Synnin seurauksethan on tiedossa ja erityisesti jatkuvasti synnissä eläminen. Ilmeisesti puhutaan ns. synnin luvallisuudesta. Itseä em. asia ei enää paina, mutta painoi vielä muutamia aikoja sitten. Nyt ymmärrän asioiden oikean laidan, eli aloittajan kritisoiman kehäpäätelmän mukaan, olen ulkoistanut itseni.
Sopii pohdiskelijan sitten siirtyä ulkolaidoille vahtimaaan, että doktriinit toteutuu. Joka käänteessä voi sormi pystyssä muistutella nuoria vaimoja mihin kaikkiin synteihin sitä voi joutua parisuhteessakin. Ehkäisyn synti on pahimpia mahdollisia syntejä. Kärppäpelien katsominen voidaan jo katsoa läpi sormien, koska niin monet sitä syntiä harrastaa.
Parasta on vain epäillä kaikkia, joille ei synny lapsia viimeistään kahdenvuoden kuluttua edellisestä synnytyksestä.
"Myös hienovaraisia keinoja (PM:ssä ollutta termiä lainatakseni) käyttävät voivat oikeasti ymmärtää, että lapset ovat siunaus, "
Minusta etenkin he, voivat oikeasti ymmärtää sen. Liukuhihnatuotannossa siunauksen merkitys voi jäädä vähän hämärän peittoon.