Tälläkin palstalla on kirjoitteluja joita ei voi pitää ihan tervehenkisinä. Näillä kirjoitteluilla tarkoitan kiroiluja ja haukkumisia, jotka tuntuvan aina ilmestyvän iltasella, yöaikaan.
Kuinka yleistä on että mielenterveys horjuu, vai käykö palstalla ei homesairas häiriköimässä?
Esimerkkinä voisi pitää vaikka tuota hajusteyliherkän ajatusta hajusteettomien tuotteiden sijoittamisesta omiin hyllyihin ja siihen kirjoitettuja kielteisiä kiroiluja.
Kenellä on aikaa ja voimia kiroilla ja häiriköidä palstalla täysin järkeviä keskusteluja? Mitä tuo henkilö siitä itselleen saa? Miten hän ylipäätään voi elää itsensä kanssa, niin järjettömän tyhmiä nuo kommentit ylipäätään ovat.
Kuinka yleistä on että mielenterveys horjuu, vai käykö palstalla ei homesairas häiriköimässä?
Esimerkkinä voisi pitää vaikka tuota hajusteyliherkän ajatusta hajusteettomien tuotteiden sijoittamisesta omiin hyllyihin ja siihen kirjoitettuja kielteisiä kiroiluja.
Kenellä on aikaa ja voimia kiroilla ja häiriköidä palstalla täysin järkeviä keskusteluja? Mitä tuo henkilö siitä itselleen saa? Miten hän ylipäätään voi elää itsensä kanssa, niin järjettömän tyhmiä nuo kommentit ylipäätään ovat.
Vastaukset 51
Vanhimmat
eipä niiden kirjoituksiin pidä vain vastailla.
todeta monen muunkin kohdalta ettei kaikki ole kotona. Minusta tuntuu että tänne on pesiytynyt tietyt ihmiset jotka ovat tavallaan jääneet elämään homevaihettaan vuodesta toiseen eikä heillä ole muutakaan elämää. Sen voi päätellä ajasta jonka täällä käyttävät.
Kriisejä ja sairauksia on muillakin, mutta ei niihin auta jäädä makaamaan. Siksi he ehkä ovat myös erittäin agressiivisia puolustaessaan omia pyhiä näkemyksiään kun täällä esitetään ihan asiallistakin näkemystä joka eroaa heidän aatesuunnastaan.
Kukahan heidät on noin pahasti aivopessyt?
;-) syytä olisi!
en ole mikään näistä vakituisista nimimerkeistä.
Oletko sinä se häirikkö? nähtävästi koska vastauksesi oli tuon tasoinen
itse makailet täällä vuodesta toiseen? Vai onko niin, että toiset sairaat ovat parempia ihmisiä kuin toiset sairaat.
Vakituisilla, joita et tietenkään itse edusta, ei ole mitään muuta elämää kuin tämä palsta ja se on mielestäsi säälittävää.
Totuuden nimissä voi näköjään kirjoittaa mitä vaan.
koville. Siksi moni homesairas kärsii myös jonkinasteisesta mielenterveysongelmasta.
Toiset tosin tekevät töitä sen eteen ettei mieli pääsisi hallitsemaan sairautta, mutta moni jää nalkkiin mielensä kanssa ja niin syntyy tilanne jossa homesairas ei pysty erottamaan mikä on mielen aiheuttamia oireita ja mikä homeen aiheuttamia.
Varmasti on hyvä miettiä miten paljon itseään asialla rassaa.
Mulla on menossa tuo töihin paluu. Keskustelua järjestetään puhtaista työtiloista. Esimies laittoikin kaikille viestiä että työsuojelupäälliköllä on mulle useampia työtilavaihtoehtoja tarjota. Minähän siitä innostuin ja kyselin sähköpostitse mitkä ne vaihtoehdot on. Ei vastausta. Luottamusmieheltä sitten kyselin, josko hän nyt kyselisi koska olen tulossa töihin niihin tarjoittuihin puhtaisiin työtiloihin. Tuli viestiä, että oli jutellut työsuojelupäällikön kanssa eikä mitään muuta työtilaa ole kuin se vanha entinen työhuone, joka jo kerran todettiin minulle sopimattomaksi.
Keskustelun pohjaksi on aina hyvä heittää näitä "totuuksia". Ajatuksena oli varmasti se, että en menisikään enää töihin, mutta minä menen. Kysyin luottamusmieheltä, että voiko minua nyt sitten estää menemästä tähän puhtaaseen työhuoneeseen töihin? Sairasloma loppuu saman viikon maanantaina kun keskustelu on järkätty perjantaiksi, joten ehdin hyvin olla töissä koko viikon.
niin homesairaan psyyke kuin taloudellinenkin tilanne. En yhtään ihmettele, jos ei sitä kestä. Varsinkin, jos on aina yksin siinä tilanteessa, eikä saa tukea omasta lähipiiristään.
Homesairas joutuu panemaan asiat tärkeysjärjestykseen ja sitä ei elinympäristö saata sulattaa. Selvitäkseen paremmassa kunnossa tulee terveys kyllä ykköseksi. Sosiaaliset tilanteet vaikeutuu, kun välillä on vain poistuttava tiloista, jotka oireita aiheuttavat. Kun me suomalaiset olemme muutoinkin huonoa kestämään erilaisuutta, niin tämä sairauden kanssa se oikein korostuu. Ja tarkoitan tässä sitä tilannetta, että sairaus on jo niin pitkällä, ettei kosteusvauriohomeita kestä yhtään.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että on todella rankkaa olla homesairas tässä maassa. Joutuu taistelemaan oikeuksistaan, samalla kun on koko ajan sairas. Se voi olla rankkaa, joillekin uuvuttavaa.
En halua kuitenkaan hyväksyä sitä että kaikki homesairaat ovat mielisairaita. Se ei todellakaan pidä paikkaansa. Pitää muistaa, ettei kaikkea tästä "hometaudista" ja oireista vielä tiedetä, joten on kai helppoa pistää oireet "huulluuden piikiin". Niin kai yleensä käy, jos ei ole tarpeeksi tietoa sairaudesta. Ajattele vaikka ensimmäisiä asbesti-potilaita vuosikymmeniä sitten. En kukaan niihinkään uskonut aluksi...
Olethan tarkkana ja kirjaat kaikki käymäsi keskustelut ylös ja säästät kaikki saamasi kirjalliset dokumentit.
Jos puhtaita tiloja on pilvin pimein, niin kyllähän niiden sijainti tulee kertoa. Siellä taitaa olla tarjolla sellaista, että opasta työkaverisi soittamaan 112: teen, jos näkee, ettet pysty hengittämään kunnolla.
Itse en riiskeeraisi sitä vähäistä terveyttä, joka on jäljellä noin epämääräisiin kokeiluihin. Samaan tilaan, jossa sairastui ei kyllä kannata mennä uudestaan, jos siellä ei ole tehty sille sisäilmalle mitään. Tuon edellisen pitäisi olla kyllä tt-lääkärinkin tiedossa, jos hänellä on yhtään selkärankaa. Ei kannata uhrata itseään ja elämäänsä työnantajan vuoksi.
Oikeassa olet. Tässä homesairaudessa on käynnissä varmasti samanlainen tilanne, kuin asbestin kanssa aikoinaan. Tietämättömyydestä johtuu "hulluuden" leima.
Hulluksi en minäkään ole suostunut. Suurin osa homesairaista on ihan täysjärkistä porukkaa. Sama promille heittoa korvien välissä kuin jos tarkastellaan koko väestöä. Tuskin mitään muuta, mutta ne, jotka eivät halua syystä tai toisesta ymmärtää tai ei riitä kapasiteetti ymmärtämään tätä sairautta haluavat leimata homesairaat hulluiksi, jotta eivät paljastaisi aukkoja omassa tietämyksessään.
Eiköhän tilanne korjaudu vajaassa kymmenessä vuodessa ja pahimmat kiven heittäjät saavat hävetä oikein urakalla.
sairastuin toisessa työhuoneessa. Tämä missä työvälineeni nyt ovat, on toinen työhuone siis se "puhdas". Siellä typpioksidit nousivat ja tulin tosi sairaaksi heti. Muutama päivä tämän jälkeen tilaan tuli liikuntasaumasta oikein kunnolla vedet sisään. Vuotoa oli varmasti ollut pitkään, mutta kun tuli kunnon kaatosade tuli vedet näyttävästi seiniä pitkin.
Mutta siis, tämä on se tila missä muutkin ammattitautitapaukset oireilee. Tila on katsottu puhtaaksi, koska en tiedä millä tutkimuksilla mutta joka tapauksessa se on "puhtaaksi" todettu. Ei siis löydy kosteusvauriomikrobeita tilasta, kait. Siis niin väitetään.
Silloinhan tila täyttää E-lausunnon ohjeen.
Just noin kävi minullekin. Kiltisti menin kokeilemaan "puhtaita tiloja". Tulin sairaammaksi ja sairaammaksi.
Työnantaja hyödyntää sitä, ettei kokeilutiloja ole tutkittu, koska siellähän silloin "ei ole hometta". Sitten oireilet "muista syistä" tai "olet sairas koko ajan vaikka et altistu homeille".
Seurauksena: Jäät ilman työpaikkaa ja olet liian sairas hankkimasta muuta työtä...
Minua TTL:n lausunto ei auttanut ollenkaan.
Ongelmana on tämä "puhdas" ja "puhdas", on työnantajan puhdas työtila ja sairastuneen tarvitsema puhdas työtila, eikä niillä ole mitään tekemistä keskenään.
sitä jauhatte väärässä ketjussa tai oikeastaan jokaisessa ketjussa.
Kannattaa lukea aloitus niin tietää mihin vastata.
Emme ole ainoita. Paljon on pahoja sairauksia tai onnettomuuden seurauksena menetettyä terveyttä jolle haetaan oikeutta. Emme siis ole ainoita.
valitettasti moni homesairas nostaa "metelin" sairaudestaan ja yrittää hallita ympäristönkin käyttäytymistä. Jos jossakin tilassa huomaa ettei voi olla, niin sitten poistutaan ilman että koko ympäristölle hoilotetaan että olen homesairas.
Jos emme kestä hajusteita niin siellä missä emme voi toisia rajoittaa (yleiset tilat) sieltä sitten hipsitään vähän kauemmaksi tuosta hajupommista.
Emme voi vaatia että koko ympäristö muutetaan meille sopivaksi,hajusteettomaksi ja homeettomaksi. Näin ei yksinkertaisesti tapahdu.
Oma elämä helpottuu kun oppii luovimaan eri tilanteissa ja silti voi tapailla ihmisiä,kulkea ihmisten joukossa,käydä kaupassa,baarissa,kuntosalilla,museossa jne.
Itse olet pahin rajoittaja elämällesi ja siinä suurin rajoite on kyllä MIELEN VALTA.
Olet sitä mitä syöt, sanotaan.
Voisi yhtä hyvin sanoa, että olet sitä mitä ajattelet.
Emme ole ainoita ihmisiä, joille on vaikeuksia pukannut elämän varrella. Meillä on sentään näkö,kuulo,jäsenet toimivat,puhe luistaa, pystymme ilmaisemaan itsemme. Kaikissa sairauksissa tai onnettomuuksien jälkiseurauksissa niitä ominaisuuksia ei toisilla ole.
Ongelmat kannattaa suhteuttaa, silloin niistä ei tule mielenterveyden taakkaa.
Ja jos joku tähän ilkeää heittää jotain nälvimistä aiheesta, niin katson että hän ei ole vielä päässyt itsensä kanssa alkua pidemmälle. Hän siis kylpee itsekeskeisesti itsesäälissä.
noita ketjuja ja kirjoitella itse niihin. Me ei vain jääty tuohon teemaan, kun meillä ei ongelmia tuon mielenterveyden kanssa ole. On kait lupa puhua muustakin, ketjussa on hyvää tilaa keskustella myös muista jutuista eikö vain.
"Ja jos joku tähän ilkeää heittää jotain nälvimistä aiheesta, niin katson että hän ei ole vielä päässyt itsensä kanssa alkua pidemmälle. Hän siis kylpee itsekeskeisesti itsesäälissä. "
hih...
Kohta: " Meillä sentään näkö, kuulo....itsemme."
Emme tosiaan ole ainoita sairastuneita, mutta miksi juuri tästä sairaudesta ei kenenkään tarvitse välittää?
Eli korjausta tietoihisi. Ääni voi olla mennyt joko pysyvästi tai ajoittain tässä sairaudessa. Käytämämme kortisoni on turmellut näkömme ja kaikki näkyy esim. kahtena. Jäsenet ei kyllä toimi, jos home on jo tuhonnut nivelet jne.
jos ei ole neliraajahalvausta ja hengityskonetta, niin ei saa valittaa. Ja jos on, niin sittenhän ei enää kykene valittamaan.
Minun kokemukseni mukaan useimmat homesairaat ovat aivan HILJAA oireistaan, koska eivät halua leimautua miksikään MIELEN VALTAAN joutuneeksi, kuten sinunkin kirjoituksesi leimasi homesairaita.
Hajusteyliherkkyys on muuten erittäin tavallista ja enenevässä määrin astmaatikot, allergiset ja hajusteyliherkät pyritään ottamaan huomioon. Vähemmistö on kohta enemmistö.
Rassaavatko homeet ihmisen psyyken niin perusteellisesti riekaleiksi kuin täälläkin voi todeta? Vai edellyttääkö homesyndrooman kehittyminen tietynlaista psyykkistä alttiutta jäädä todelliseen tai luuloteltuun homesairauteen kiinni? Tietystikin, koska home näyttää eräiden täällä kirjoittavien mielestä aiheuttavan käytännössä kaikki sairaudet ja ongelmat, mitä ihminen maan päällä on ristikseen saanut, voi hyvin ymmärtää, etteivät psyykkiset ongelmat tee siihen poikkeusta.
mutta ei hätää, kaikki on vain feikkiä. Et tarvitse lääkkeitä sairauteesi, kukaan ei tiedäkään mitä sairastat. Happy END
diagnoosikseen saanut on jo testattu TTL:llä mm. tämän mielenterveysongelman suhteen. Eli he totistetusti eivät ainakaan kärsi mielen ongelmista, eivätkä esim. paniikkihäiriöstäkään tai suljetun paikan kammosta jne. Nämä ko. sairaudet poissuljetaan jo alkumetreillä. Terve siis teille selväpäiset.
kun eivät vuosien jälkeen oikein tiedä mitään tutkimistaan asioistakaan, miten sitten potilaan mielenterveydestä?
ja näkö kun pystyt tänne kirjoittelemaan.
Vai lukeeko sulle joku nämä tekstit ja kirjoittaa sanelusi mukaan.
heh,heh
" meillä ei ongelmia tuon mielenterveyden kanssa ole"
jos itselläsi olisi näköhäiriöitä, nivelsärkyjä et viitsisi olla noin ilkeä. Mutta alaikäiseltä ymmärtää nämäkin kommentit. Kunhan sullekin tulee vähän ikää lisää, niin ymmärrät aikuisten asioita.
On aivan eri asia menettää ääni tilapäisesti kuin olla mykkä.
On aivan eri asia näköhäiriöt kuin olla sokea.
Ja jäsenet kyllä toimivat yhtä hyvin kuin reumaatikollakin, vieläpä paremmin kuin hänellä monien lukuisten, kipeiden leikkaustenkin jälkeen.
Kun sokeudut tai sinusta tulee mykkä, silloin ehkä huomaat eron.
Kyllä homealtistuneella on vielä pitkä matka edellämainittuihin sairauksiin.
Kiitos puolestani!!!!!!
siis noilla sun ongelmillasiko vain on sairas? Voi hellan duudelis sentään... maailmassa ei ole mitään muuta kun sun ongelmat ja kipeät reumaleikkaukset ko?
ohi vahingossa tuon kuuluisan TTL:n mielenterveyskartoituksen.
heh heh hee
ja mielenterveyshäiriöt. Raskas työ vaatii monesti veronsa, mutta onko tilanne yhä sama kuin vuosia sitten?
Vieläkö lääkärit johtavat tilastoja?
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomi on yhä nuorten miesten itsemurhatilastojen kärjessä/1135220740441
Jos homesairaus on naisten ongelma, niin hyvää siinä on se, että naiset kestävät sairastumista paremmin, masentuvat harvemmin ja ovat positiivisempia tulevaisuuden suhteen, vaikka tilanne olisi kuinka huono. Nainen on äiti ja äiti ei jätä lapsiaan pulaan, hän kestää.
miehet johtavat itsemurhatilastoja.
Täälläkin 123:n äijä ei ymmärrä häntä (ei mikään ihme) ja homeahdistus oli ainakin kerran eron partaalla.
Toivottavasti nuokaan miehet eivät tule tilaston jatkeeksi, sillä kovilla ovat kotona.
jos nainen sun hermot vie. Mielenterveysongelmaisten mielestä asia on aina juuri noin, muut ovat ongelmia ei itse!
:
Mielenterveysongelmaisten mielestä asia on aina juuri noin, muut ovat ongelmia ei itse!
KYLLÄ OLI NAPPIVASTAUS VAKIPORUKASTA, JOLLA TOSIAAN OMASTA MIELESTÄÄN EI OLE MIELENTERVEYSONGELMIA!!
"muut ovat ongelmia ei itse"
Kyllä nyt olen niin mahottoman iloinen kun oivalsitte asian ytimen. Nyt enää sovellatte sitä itseenne.
ja vielä: valittava,nalkuttava akka on kyllä miehen surma, henkisesti ja fyysisesti
(jos ei ennen ehdi listiä muijaansa)
eihän täällä kenelläkään muulla ole ongelmia kuin sulla. Muut keskustelee keskenään, mutta sinä roikut keskusteluissa mukana ääliöviesteilläsi kuin takiainen. Katseleppa sinne peiliin nyt vain ja jätä nämä kirjoittelusi tähän. Kohta joku uskoo tosiaan, että olet lääkäri.
siirrytään peffipuhaltelusta mielen osuuteen.
Siinä keskustelussa moni täällä paljastaa oman heikon kohtansa.
ja ehdottomasti irti näppikseltä. Taso laskee aina kun sinä alat tekemään näitä omia typeriä kommenttejasi. Mutta onneksi olet terve... heh hee hee
tätä palstaa, sillä hän menisi varmaan ja täräyttäisi nokkaan tämänkin tekstin kirjoittajaa :-)
Mutta meidän tarinamme on ihan tavallinen hometaloperheen tarina, avioerot ja parisuhdekriisit ovat yleisiä, kuten voi lukea tutkimuksesta Homeongelma ja sen psykososiaaliset vaikutukset.
Mutta kiva kun olet niin huolissani miehestäni. Hän oli kyllä ihan tyytyväinen kun vaimo palasi takaisin kotiin joten luulen, ettei ainakaan hän itse tunne olevansa nyt kovilla vaan ihan päinvastoin. Remontti on onnistunut, parisuhde kunnossa, kesä tulossa, mikäs sen mukavampaa!
Yritä hei itsekin vähän relata, jos mustalta mieleltäsi siihen kykenet.
mieheni kanssa. Itse asiassa hän taisi mainita sen, että kaveri kirjoittaa yhtä sairaasti kun olisi noita heikkolahjaisia "home on ystävämme" lääkäreitä.
Sitä mieheni ihmetteli, että miten kieroon kasvanut täytyy olla, jotta hänen huolensa minun terveydestäni kaveri kääntää avioliiton ongelmaksi. Olisiko se Lääkäri2 taas kuitenkin palstalla häiriköimässä?
näissä jutuissa koko ajan on, voi-voi. Niin surkeaa. Nyt jo murhataan vaimoja joissain teksteissä.
Voimia ja jaksamista miehellesi, sairastuneen läheisetkin tarvitsevat tukea tämän sairauden ymmärtämiseen. Minunkin mieheni on hyvin huolissaan terveydestäni ja varoo esimerkiksi pölyn aihettamista kotona kovasti, etten alkaisi yskiä. Vielä vuosi sitten homesairaus oli hänen mielestään lähinnä luulosairaus, nyt kun on nähnyt todellisen tilanteen on ymmärrys lisääntynyt.
annan mieheni nyt vähän höösätä, jotta tuntee olevansa hyödyksi. Vähän se ampuu yli, mutta rauhoittuu varmasti kohta kun kuntoni kerran on menossa parempaan suuntaan. Me suunnitellaan 30-vuotis hääpäivämatkaa, vähän se on hankalampaa nyt kun mitä aikoinaan luulimme sen olevan. Siihen on vielä aikaa, mutta yhdistetään se molempien 50-v päiviin. Ei tarvitse järkätä mitään jäykkisjuhlia sitten, enkä jaksaisikaan enää isoja porukoita passailla.
Hyvää on se, että ihan hirveästä olotilasta pääsee jaloilleen ajan kanssa kyllä. Kyllähän lääkärit varoittavat, että jokainen paha sairastuminen aiheuttaa peruuttamattomia muutoksia terveyteeni. Täytyy vain yrittää olla tosi varovainen noiden altistusten kanssa. Olen jo päättänyt, että en mene Hoikkaan jos majoitus on päätalossa. Jos majoitus on muualla ja tehdään elokuussa paljon kaikkea ulkona, niin silloin sinne voin varmastikin mennä. Kortisonikuuria en kyllä syö pystyäkseni siellä enää olemaan.
Tuosta kortisonista tiesin ihan liian vähän aikaisemmin. ;-) Hyvin me pärjäillään kun miettii mistä lähdettiin liikkeelle.
en nyt sanoisi noinkaan, sillä tavallisin hometalotarina on sellainen jossa myyjä on kusettanut ostajaa. Teidän homejuttunne oli muistaakseni teidän oma astianpesukone tms. vuoto eli EI LÄHELLEKÄÄN HOMETALOTARINAA.
näitä naisten hörinöitä.
Kyllä nyt yrität kiillottaa perhealbumikuvaasi.
valistusta saanut.
Sitäkin tietoa vastaan hyökättiin aluksi täällä rajusti. Nyt se on jo sinullekin itsestään selvä terveyshaitta.
Näin se homma etenee.
kuulin siitä vielä tässä männä päivinä ihan omin korvin lääkärinkin mielipiteen. Oppi ja ikä kaikki. Tosin ei poista sitä tosi asiaa, että jotkut kortisonia välttämättä tarvitsevat. Enpä tiedä miten pahimmassa tapauksessa itsekän ilman pärjään, en nyt kuitenkaan enää luule että kortisoni suojaa ja sitä syömällä voi olla homeisissa tiloissa.
Kyllä palstalla tulee paljon hyvää tietoa ja yleensä sen vielä voi tarkastaa rehellisiltä lääkäreiltäkin. Onhan täällä näitä pimeitäkin kyllä, mutta oikeastaan ne vain keventää palstaa joten minun puolestani voivat kirjoitella mitä mielivät.
Euroviisujen esikarsinnat on muutesin nyt, aika huonoja kappaleita tähän mennessä. Kyllä meillä on ihan omaa luokkaansa oleva esiintyjä ja kappale. Hyvä Hanna.
minäkin epäilen, että maapallo ei olekaan pyöreä. Jos huomaat näistä viesteistä yli puolet on miesten kirjoittamia. Totta on, ettei mieheni tätä palstaa seuraa sen tarkemmin, mutta parhaat palat on aina kiva lueskella. Palstahan on kun saippuasarjat, ei tarvitse katsoa ihan joka viikko ja pysyy hyvin mukana mitä tapahtuu ;-)
mutta sinä et edes ehtisi katsoa tv saippuasarjoja, niin tiiviisti täällä päivystät
miehesi kanssa. Siinä onkin elämänne sisältö.
ei palstan seuraaminen vaadi mitään ihmeitä. Naiset pystyy tekemään samalla montaa asiaa, myös katsomaan ohjelmia. Siinä olet oikeassa etten katso saippuasarjoja, niitä katsoivat muuten TTL:n potilasosastollakin miehet. Yllätys yllätys!