Riittääkö teille jos löytäisitte edes yhden hyvän ystävän?
Tämä on vain kysymys
kylmäsydän
191342
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ystävä,vaikka olemmekin kuin yö ja päivä täysin erinlaisia.Tapaamme ehkä kerran pari vuodessa.
Se on harmi, että niin harvoin. Koska vuodessa ehtii tapahtua paljon ja olisi hetkiä jolloin tarvitsisi kuuntelijaa ja hetkiä jolloin haluaisia jakaa ajatuksensa.
Minulla on muutamakin hyvä ystävä, osa jopa samalla paikkakunnalla/lähellä kuin itse. Ei se minulle riitä, olen silti yksinäinen. Tarvitsisin ystäväPIIRIN, nykyisiä ystäviä tapaan lähinnä yksitellen.
Mikä tavallaan on riittävä poistamaan yksinäisyyttä?
Ennen ei ole ollut yhtään ystävää, haaveili vain jos minulla olisi edes yksi niin olisin onnellinen. Sitten kun on saanut yhden ystävän huomaa että haluaa enemmän.
Riittää yski tosi ystävä, sillä hädässä ystävä tunnetaan.
Ystävän kanssa ilo kaksinkertaistuu ja suru puolittautuu.
Minulla on yksi ystävä, jonka kanssa olemme olleet useaan otteeseen baarissa, leffassa ja meillä kotona. Asun vielä vanhempien kanssa, mutta olenhan vasta 19-vuotias joten se on ihan normaalia, luulisin. Mutta olisi tarkoitus tavata yksi ylä-aste aikainen kaveri tässä kuussa. Kertaisimme "vanhoja hyviä aikoja" kun olimme koulussa yhdessä niin tunneilla, välkällä ja ruokiksella, tapahtumissa ja koulun ulkopuolella. Minulla on romanttinen idea että tapaisimme kaikki koko ylä-aste jengi kerralla, sellainen reunioni. Minä ymmärrän että monet ovat yksinäisiä ja varmaan haluisivat että hyppään kaivoon kun puhun minun kaveriasioistani. Tähän sanon ,että minä olen pahoillani ,todella. Sydämestäni, sielustani, antaisin kaikkeni että kaikilla olisi edes yksi kaveri. Minä tiedän miltä tuntuu olla yksinäinen. Olen kärsinyt siitä pitkään ja olen edelleenkin sellainen. Olen löytänyt voimaa musiikista, lenkeistä ja Dr.Philin kirjoista. Minulla on periaatteessa siis monta kaveria, en vain ole nähnyt heitä pitkään aikaan. Ja kesällä menen Ozzy Osbournen konserttiin joka on kuin taivaan lahja minulle.
Luokkakokous on ihan hyvä idea. Onhan sentään nuoruus vietetty heidän kanssaan.
Yksinäisyyden lievittämiseen on monia tapoja kaikilla omansa. Yksinäisyys ei poistu, jollei niitä ihmiskontaktejakin löydy.
Onhan se onni että edes yksi ystävä. Jos ei riitä, niin sitten vaan etsimään uusia.
En minä halua koko luokkaa tavata, koska kaikki eivät olleet minulle niin reiluja. Mutta tarkoitan lähinnä sitä jengiä jossa ylä-asteella pyörin.
Ei ollu reiluja? Niin no ehkä se luokkis olis ihan hyvä saumaa päästä yli moisesta? Antaa anteeks se vanha.
Anteeksi voi antaa ilman että tapaa koskaan henkilöä. En siksi halua olla missään tekemisissä kaikkien luokkaverieni kanssa, sillä he eivät ole minun seurani arvoisia.
hän on kuin veli minulle . minä jo vuosi vuosia mpäättänyt olla ilman miestä kun minulla nusuhteet ei koskaan ommistuneet se oli lopulta karmeaa aikaa nuoruus . sain kyllä kaksi lasta aikuisia jo hienoja lapsia toisella oma perhe .
sitten minä tävällaan kasvoin tähän ja nain luutövasti tulen elämäänkin loppu ajan noin 43 vuotiaana asia mulle tuli selväksi en miestä tarvitse joku voii pitää minua kummajaisena muttaitse tiedän näin hyvä , suhteeni nuornpana oli kidutusta tunteillani väkivaltaa myös paljon ajauduin tavallaan aina sen laisiin suteisiin jossa ei rakkaudesta puhuttu . karmeaa aikaa koko nuoruus meni ilman että opin rakastamaan miestä oppisin vihaamaan ,väkivaltaa mmyös, nyt elämän rauhoitettua päätin tosiaan että nyt se loppu asun kissanikanssa kahdestaan ilman mitään suhdetta , siihen oppii ei sitä kaipaa nyt jo inhottaa koko asia silti nautin elämästä yksinään .aamutkin nautin kisun kanssa heraamisesta
en osaa sanoa olenko jonkunlainen marttyyri nyt . mutta ei ainakaan pahaa kukaantee ja aivan varma etta näin myös meinaan elää .olisi mukav keskustella saman laisista asioist yksinaisten kanssa mutta semmosta palstaa ei taida olla?
Kyllä. :)
Mielummin yksi hyvä ystävä kuin monta joo joo -kaveria. Haluaisinkin vain yhden, yhden tosi ystävän.
Ei, haluan ainoastaan että lakkaan haluamasta muiden seuraa.
Ihminen on laumaeläin. Et voi koskaan saavuttaa täydellistä erakoitumista. Mutta jo tuo että sinä haluat ihmisten seuraa on positiivista, sillä luulen että olet siksi kykeneväinen siihen.
ja olen löytänytkin sellaisen. :) Tosin me "vain" mailailemme, mutta ei se tee tätä ystävyyssuhdetta arvottomammaksi kuin "tavallistakaan" sellaista.
Ei ole riittänyt.
Herranjumala siellähän sinä vihdoin olet. Olet näköjään poistanut kauniin kuvasi profiilistasi. Pahoittelen jos haukuillani oli osuutta asiaan ;)
Varsinaisia sydänystäviä ei tarvitse olla kuin se yksi ja se riittää jos laatu on hyvä, ainakin minulle, mutta jonkinlaista sosiaalista kontaktipintaa muiden ihmisten kanssa pitää olla muutenkin ettei tunne itseään yksinäiseksi ja tätä varten on jokapäiväiset tutut ja kaverit (koulu-, työ-, netti- , ryyppy- jne.) joiden kanssa voi harjoittaa normaalia sosiaalista kanssakymistä. Aivan yksin ei pidä olla, se ei sovi ainakaan minulle (kokeiltu on).