Mun piti jo parantua, olin pitkään oireeton, mutta kuinka kävikään. On ollut yli puoli vuotta suunnilleen oireetonta aikaa, mutta juuri kun olin vähentämässä rauhoittavan lääkkeen annostusta(lääkärin määräyksestä) aloin saada uusia epämiellyttäviä hengenahdistus ja tukehtumistuntemuksia. En ole mennyt paniikkiin, mutta paniikki on ihan hilkulla tulla! Ja se jos mikä luo minulle naisena ja äitinä aika tavalla paineita. Mun tilanne on se, että en saa nukuttua ilman rauhottavia. Eli se paniikki on yleensä illalla tulossa, joskus pitää aamusinkin ottaa tabletti. Vältän ottamista päiväksi kun vaan voin. Olin kato niin pitkään oireeton, että luulin jo toipuneeni ja tuuletin kunnolla, kiljuin melki riemusta. Mutta. Nyt mä olen taas ihan maassa. Mitä tää kaikki tarkottaa? Miks en toipunutkaan? Mulla on annettu hyvä ennuste kuitenkin. Pitäis päästä kaikkeen normaaliin elämään kiinni, mut joku lyö koko ajan kapuloita rattaisiin. Mua jo alkaa korpeemaan koko touhu. Jos en pian parane, en jaksa elää. Mua pelottaa, et mitä kauemmin tää jatkuu, kohtaukset palaa, ni mä en jaksa, mä sekoan ihan totaalisesti. sitä mä pelkään. Sanokaa neuvoja, onko tää sairaus tällasta aaltoliikettä? Välillä pitkiä oireettomia jaksoja, ja sit taas pelkkää kärsimysaikaa?? Kertokaa viisaammat. Ja kun syön Seromexia 40mg, niin oon ollu lääkitykseen tyytyväinen. Mutta nyt se ei autakaan enää jostain syystä niin hyvin. On mahdollista nostaa annos 60mg, mutta pelkään et sit syön aika tuhtia annosta, ja jos lihon, ni ei helevetin helevetti. Onko järkevää pumpata mömmöjä ja nostaa annosta? ja vaatii lääkäriltä sitä? Olen terapiassa, mutta vielä ei auta, en tosin ole ollut siellä vielä kauan. Luultavasti lapsuuden väkivaltaisen kodin tuottama trauma, koulukiusaamista, isän hyväksynnän puutetta ja todella traumaattinen ensi rakkaus. Niin ja muutto pois kotoa isovanhempien luokse isän haukkumisten ja alkoholin käytön takia. Ja lukematon lista lisää. kaapit pursuaa lääkkeitä. Moni-ongelmainen nuori nainen. Tietääkö viisaammat neuvoa mua, miten selviän. Kiitän teitä.
PITI TOIPUA, VAAN KUINKA KÄVIKÄÄN
Trauma, mutta Jumalan lapsi
6807
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuinkahan pitkään olet ollut paniikkihäiriö-lääkityksellä? Riittävän pitkä (jopa yli vuosi) oireeton jakso ei ole mitenkään pahitteeksi ennen lääkityksen vähentämisen aloittamista.
Lisäksi on huomioitava se seikka, että jos paniikkihäirön perimmäiset syyt eivät ole tunnetasolla ratkenneet ja/tai paniikkia pintaan nostava elämäntilanne ei ole lääkityksen (ja terpian) aikana muuttunut, on hyvinkin todennäköistä, että oireet palaavat lääkitystä vähentäessä.
Totta on myös se, että paniikkihäiriö ei välttämättä parane koskaan; se on siellä valmiina ampaisemassa esiin sellaisissa tilanteissa, jotka ne alunperin ovat aiheuttaneet... tai tilanteissa, jotka muistuttavat sitä jollain tavalla. Pitää siis tuntea itsensä aika hyvin ja välttää joutumasta paniikkia provosoiviin elämäntilanteisiin jos suinkin mahdollista.
Ja mitä mahdollisen painon nousuun tulee, niin onko todella niin, että elät sitä vajaata elämää paniikkikohtaustesi kanssa mieluummin kuin kannat muutamia ylimääräisiä kiloja mukanasi? Sitäpaitis kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille eivätkä edes poista oireita kaikilta; sopivan löytymiseen voi mennä joskus monta, monta kuukautta.
Sitten on huomioitava myös taustatekijät, eli ne muut häiriötilat (esim. tunne-elämän epävakaushäiriö, yleinen ahdistuneisuus tai vaikkapa masennus), jotka altistavat paniikille ja sen uusiutumiselle. Niidenkin hoitoon on kiinnitettävä huomiota. Kysymyksessä on usein laaja-alainen ja vaihtelevakin oirekuva.
Niin, sen verran pitää sanoa, että kyllä mä yritän kovasti tästä sairaudesta toipua, mutta se vaan ei ota onnistuakseen. Nyt oon ajatellu ottaa yhteyttä lääkäriin, jospa se miettis mun lääkitystä uudestaan. Mut en kannata yleisesti pillerien popsimista, yritän tulla mahd. vähäisellä lääkityksellä toimeen. Ja mitä painonnousuun tulee, niin kyllä jotkut pillerit voi lisätä painoa yli kymmenellä kilolla, että se on jo terveydelle huono asia. Ja kyllä minä haluan olla hoikka ja hyvässä kunnossa. Saatanallinen tauti tää paniikkihäiriö, mut koetetaan kestää. Ja kyllä mä kestänkin, Jumala kanssani.
Hei!
Paniikki tulee pelkotilasta. Nukkumisen pelko luultavasti teillä on riidelty kotona silloin kun lasten olisi pitänyt nukkua. Ei se mömmöillä se pelko lähde. Kunnon energiaterapeutti voi auttaa.
Kas kun ei enkeliterapiaa, sellaisiakin hihhuleita on yrittänyt mua houkutella. Ei kiitos.
Jos ei tunnekehon purku kiinosta, sitten pitää kiltisti syödä lääkkeensä jos ei muuten pärjää. Kun noita vaihtóehtoja ei ole paljon. Sitten ei pidä napista.
ei riitäkään itse häiriön voittamiseen. Sehän vain vie oireet, ei hoida syytä. Toki nyt osa oireistasi on "vain" lääkkeen vähentämisen vierotusoireita, jotka varmasti tasoittuvat piankin. Etsipäs itsellesi lääkkeetön hoito, joka tukee tervehtymistäsi tuon lääkkeen rinnalla.