jos mokulta menee järki
ja joutuu mielisairaalaan
mulle kävi näin
simputtivat saatanat
ja joutuu mielisairaalaan
mulle kävi näin
simputtivat saatanat
eikö armeija ole vastuussa
osku
622515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Kuka tahansa voi sairastua missä tahansa ja
milloin tahansa. Toiset helpommin ja toiset
huonommin.
Armeija on paikka, jossa kaikki eivät kestä.
Toisilla on siellä huonompi tulevaisuus kuin
toisilla, vaikka modollisesti kaikilla onkin
samat lähtökohdat.
Ei armeija ollut vastuussa sodassa
kuolleistakaan. Jotenkin heidät vain haudattiin.
Laitettiin sankarihautausmaalle ja haavoittuneet
mikä minnekin.
Sinäkin pääsit hoitoon valtion tai kunnan
sairaalaan. Ole kiitollinen siitä. Sillä tavalla
yhteiskunta kantoi vastuunsa. Toivottavasti
paranit/paranet
armeija on vastuussa jos sulle on noin käynyt,
että olet joutunut asian vuoksi hoitoon.
todistusaineistoa on tietysti vaikea saada
jälkeenpäin kasaan, mutta se riittää jos olet
palvelukesi aikana joutunut helsinkiin tilkkaan
hoidettavaksi psykiatriselle osastolle. kun menet
valittamaan asiasta omalle lääkärillesi, mainitse
ihmeessä jos tilkassa olet käynyt - paperit
säilyvät kyllä siellä, ja saadaan kyllä
tarvittaessa käyttöön. kyseessähän on valtion
palvelukessa aiheutettu 'työtapaturma', ja
valtiokonttori on tästä velvollinen, eri
käsittelyvaiheiden jälkeen, korvaamaan sinulle
simputuksesta aiheutuneet vahingot. vie asia
eteenpäin ja ota takaisin mitä saat - kenenkään
ei tarvitse kestää aseVELVOLLISUUTENSA aikana
toisten alemmuuskompleksista kärsivien
henkilöiden simputusta. sen sanoo laki ja
puolustusv. ohjesäännötkin.
Vika ei ole armeijassa vaan sinussa! Olisit ollut
menettämättä järkeäsi, niin ei tarvitsisi
jälkeenpäin itkeä. Syytä vain itseäsi.
taidat itse olla ihan sekasin - tai asua ihan
omalla planeetallasi. toivottavasti kaltaisesi
eivät saisi natsoja, tarkemmin ajateltuna
tuollaiset joutaisivat sivariin, vaikkapa
mummojen perseitä pyyhkimään.
maailmassa on muitakin kuin sinä. jos huomasit.
puheenvuorosi lohdutti enemmän kuin monen muun
puheet aikoihin, tosin silloin, kun tämä sattui,
oli erilaista intissä, minä putosin kärryltä
niinsanoakseni ja kun putoaa kärryltä, niin
siellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tilkka,
jokka minäkin kävin ja sieltä passitettiin
mielisairaalaan, no tuli toki "palkkiona"
vapautus palvelusta rauhan aikana, joten
kertausharjoitukset sentään vältin
No, nyt täytyy kyllä onnitella armeija-
laitostamme ja sinuakin siitä, että olet nimen
omaan entinen upseeri.
Sitten ikäväksesi kerron että tulin intistä
muutama vuosi sitten kessuna pois, että ehdin
sitäkin hommaa varsin hyvin nähdä.
Nykyisten varusmiesten "nössöys" johtuu lähinnä
siitä, että kantahenkilökunta on "nössöä" ja
tuijottaa siihen ettei keskeyttämisprosentti
kasvaisi(tuohon keskeyttämisprosenttiinkin olisi
lääke, kun sieltä ei pääsisikään porukka niin
helposti pois).
Kun kapiaiset ovat lepsuja eivät he anna
varusmiesjohtajille tarpeeksi valtaa miehistön
koulutuksessa. Varsinkin alokasaikana se mortin
itsetunto pitäisi romuttaa täysin ja sitten
kasata pala palalta entistä ehommaksi. Löytyisi
se kunnioitus esimiehiä ja systeemiä kohtaan.
Tämä olisi helpompaa itse soltullekin, kun
huomaisi koulutuksen edetessä pääsevänsä
jatkuvasti parempaan asemaan ja vähemmän
käskytettäväksi.
Sinä taidat olla yksi suurimmista egotripeistä
mitä maa päällään kantaa. Simputtamassa ihmisiä
syystä jolla ei ole mitään muuta merkitystä kuin
oman itsetuntosi kohottaminen.
Intti on paikka joka pystyy ainoastaa
tukahduttamaan luovuudeen ja älyn ja tuomaan
tilalle ryhmässä tiivistyvän typeryyden.
Itsetunnon romuttaminen ei johda yhtään
mihinkään, on tutkittu tosiasia, etä parempiin
lopputuloksiin päästään, kun tehdään järkevää
yhteistyötä ja käytetään itse päätä. Simputus,
sulkeiset ja tks-tarkastukset eivät edesauta
mihinkään tavoitteeseen pääsyä. Tapa, joka on
voimassa RUK:ssa on huomattavasti parempi, siellä
tuetaan ajattelua. Tosin sinä et taida
sellaisesta mitään ymmärtää.
örisevistä nilkeistä tehdään yleensä kessuja.
niistä jotka eivät osaa ajatella tekevät kuten
sanotaan, vaikka miten tyhmää olisi.
Mistäpä pahvi päättelit että simputan ihmisiä
kohottaakseni itsetuntoani? Itsetunto on aina
ollut riittävän hyvä. Armeija aikana laitoin
poikia koville juuri siksi, että niistä
laiskiaisista tulisi edes vähän selkärankaa
omaavia, vastuuntuntoisia ja tehtävänsä
kiitettävästi hoitavia sotilaita. Omasta
mielestäni onnistuinkin aika hyvin, vaikka aika
hiomattomia timantteja olivatkin alussa.
Mitä tuohon luovuuden tukahduttamiseen tulee,
niin on tosiaankin parempi ettei kaveri lähde
varsinaisessa tilanteessa sooloilemaan luovien
ajatustensa mukaan vaan tekee justiinsa niin kuin
esimies on käskenyt. Tämä tietenkin
rivisoltuille. Erikoiskoulutetut yms. on eri
juttu.
Itse tunnon romuttaminen ei johda mihinkään, jos
itse tuntoa ei kasata takaisin oikealla tavalla,
tavalla joka kasvattaa ihmistä sotilaallisuuteen.
Suurin osa miehistön tehtävistä on(ainakin
toistaiseksi) varsin yksinkertaisia. Niiden takia
ei kannata luovuutta ja älyä tukea, kun ne
yleensä vievät terää pois tottelevaisuudelta ja
annetun tehtävän hyvältä suorittamiselta, jos
henkilö ei ole taas niin älykäs että ymmärtää
hommansa kunnolla hoitaa joka tapauksessa. Näin
ei ikävä kyllä vaan yleensä ole.
Ilmankos niistä koksuista 2/3 olikin yleensä
kapiaisiin verrattavia kusihousuja, kun kerran
siellä korostetaan "älyä". Se jämäkkä kolmannes
joka jää tuosta jäljelle vaan tuntui olevan juuri
se älykkäin osa kokelaistakin.
Tuo mitä kessuihin tulee, niin itse ainakin otin
varsin vähän käskyjä vastaan. Sen sijaan jaoin
paljon käskyjä ja keksin tarvittaessa pikku
puuhaa pojille, jos tilanne tuntui sitä vaativan.
Sä olet täysin vastuuntunnoton ihminen ja
erittäin hyvä jos et tule koskaan päätymään
alalle jossa sulla olisi alaisia tai
minkäänlaista vastuuta. Perusteluja alla:
Itsetunto on ensinnäkin käsite jota viisi vuotta
yliopistossa opiskelleet psykologit asiaa
tutkineina eivät täysin ymmärrä. Itsetuntoa
kehitetään jatkuvasti niin kognitiivisen
psykologian kuin psykoterapian ammatitaitoisin
voimin niillä tiedoilla mitä meillä ihmisyydestä
on. Jos sinä tai joku muu simputtaja lähtee
romuttamaan ihmisyyden yhtä osa-aluetta pohjanaan
korkeintaan lukio tai vielä pahempaa
ammattikoulu, ei tulos voi koskaan olla mitään
hyvää. Jos itsetuntoa lähtee kehittää täytyy
siinä olla pohjana todellista tietoa ei
kaltaisesi ihmisen luuloja. Kai tajuat, että
sellainen voi murentaa ihmisen psyykkeen tavalla,
jota ei voi korjata.
Etkä sitäpaitsi perustellut mitä hyötyä on
simputtamisella, TKS-tarkastuksilla yms.
Sen myönnän että sotatilanteessa sooloilu olisi
pahasta. Mutta vastaapa muihin osiin perustellen
ne tiedolla, ei luuloilla. Erityisesti tuo
itsetunto on erittäin tärkeä osa-alue.
Kerropa vielä, kun olet edelliseen vastannut,
mitä hyötyä on armeijasta?
Älä rähise, vaan analysoi sitä tarkkaan, haluan
kuulla vastauksesi. Vastaan sitten tiedolla
takaisin.
että päätin analysoida tulevaisuuttasi ja
menneisyyttäsi.
Olet luultavasti rikkoinaisesta perheestä ja
kompensoit rakkauden puutetta kovuudella
koulussa. Et ole koskaan oikein menestynyt
koulussa, paitsi liikunnassa, jota harrastat
jatkuvasti mielelläsi. Sinulla on vahva
ruumiinrakenne, mutta et oikein täysin ymmärrä
mitä esim. poliitikot tai tiedemiehet puhuvat.
Toimit mielelläsi, mutta et ajatte paljoa
tekojesi seuraksia, etkä myöskään piittaa niistä.
Sinulla on oma sisäinen moraalimaailmasi ja
ylenkatsot ihmisiä, pidät itseäsi heitä
parempina. Se on jäänne ikävästä lapsuudesta,
jossa sinun piti todistaa olevasi jotain, mutta
et pystynyt tekemään sitä kuin fyysisesti. Olet
käynyt ammattikoulun, tai suorittanut lukion
hyvin heikoin arvosanoin. Työskentelet tällä
hetkellä luultavasti suojelu- tai
turvallisuusalalla, joka ei kuitenkaan tarjoa
tarpeeksi toimintaa. Olet miettinyt upseerin
uraa, mutta et koskaa tule pääsemään
kadettikouluun. Menestymisesi elämässä jää
keskitason alapuolella vihamielisen asenteesi ja
puutteellisen älykkyytesi takia. Tulevaisuutesi
jatkuu luultavasti keskitason vartijana. Voit
saada helposti naisia, mutta he eivät pidemmän
päälle pidä karkeudestasi tai tavastasi hoitaa
asioita, joten pysyt joko ilman pitkää suhdetta
tai avioliittosi tulee katkeamaan. Alkoholi ei
ole vieras tuttu sinulle. Elämäsi ei merkitse
mitään ihmisyyden kehittymiselle.
kovia sanoja, mutta aika osuavan tuntuista,
vaikka en ko. henkilö (onneksi) tunnekaan.
Opiskelet kai yliopistossa? Kerro lisää
itsestäsi, haluan kuulla!
En mielelläni kirjoita henkilökohtaisuuksia, ja
mietinkin sitä pitkään, mutta vihastuin pahasti,
miehen toiminnasta, joka voi aiheuttaa psykoosin.
Opiskelen yliopistossa. Luen kasvatustiedettä
(opettajaksi) sekä psykologiaa. Eipä muuta, sillä
anonyymiys häviäisi.
...vaikka se tekikin varmaan vaan ihan hyvää
meidän tiukalle kersantille.
Hyvä varmaan kuulla kovaa tekstiä itsestään - voi
olla että sellainen menee vain jakeluun.
Hyviä opintoja ja mainiota uraa opettajana.
OK. Vaihdan "täydellisen itsetunnon romuttamisen"
osittaiseen itsetunnon romuttamiseen.
Täydellisesti sitä ei saa romuttaa, koska se voi
aiheuttaa jo itsetuhoisia aikeita. Romutetaan
itsetuntoa vaan sen verran, että saadaan henkilö
mukautumaan sotilaalliseen tyyliin ja
asenteeseen. Kasvatetaan ns. sotilaallinen
itsetunto. Toisille se on helpompaa ja toisille
vaikeampaa. Paljon on kyseisen henkilön omasta
asenteesta kiinni.
Eikä tuo itsetunto nyt niin erikoinen asia ole,
vaikka en alan asiantuntija olekaan. On varsin
yleistä tietoa miten sitä painetaan ja
kohotetaan. Pystyyhän ihminen aika helposti
psyykkaamaan itseäänkin, vaikka miten kovaan
hetkelliseen itsetuntoon. Ei siihen psykologin
opintoja taustalle tarvita.
Sitten TKS ja simputtaminen. Simputtaminen on
sitä paitsi väärä sana. Todellista simputtamista
ei Suomen armeijassa ole ollut pitkään aikaan.
Kuitenkin, alokasaikana nuo ovat varsin hyviä
keinoja siihen "itsetunnon romuttamiseen" sekä
huolehtimaan siisteydestä. Myöhemmässä
koulutuksessa niillä pidetään siisteydestä huolta
sekä pidetään porukkalla muistissa sotilaalliset
säännöt ja ylemmän kunnioitus.
Tuo ensimmäinen lauseesi oli niin tyhjästä
vedetty ja asiaton, että siihen ei pitäisi edes
vastata. Vastaan kuitenkin. Olen aina miettinyt
etukäteen tekemiseni ja kantanut vastuuni niistä.
Työssäni olen jonkin verran ollut
esimiesasemassa, eikä siinä ole ollut mitään
ongelmia. Armeija katsos on niitä ainoita
paikkoja jossa sitä itsetuntoa tulee muokata
varsin voimakkaasti. Normaalissa työelämässä, kun
alaiset ovat yleensä varsin motivoituneita
eivätkä tarvitse tällaista "asennekasvatusta".
Älä nyt vaan kerro vastustavasi armeijan
pitämistä. Silloin tämä keskustelu on aivan
turha. Näkemysero on sitten yhtä suuri kuin
lääkäreiden palkkakiistassa.
Tuo rähinä muuten tuntuu olevan lähinnä sinun
tapasi ilmaista mielipiteitäsi, jos et ole
huomannut.
Mitä hyötyä armeijasta? Tuohon ei edes pitäisi
joutua vastaamaan. Valtioilla on armeijoita
kriisitilanteiden varalle. Sotilaallinen tyhjiö
kun tuppaa täyttyä. Suomen pienestä väkiluvusta
ja suuresta pinta-alasta johtuen yleinen
asevelvollisuus on perusteltu vaihtoehto. Tosin
tilanteiden muuttuessa sitäkin tulee tarkastella.
Yksilölle armeijan käyminen tuo jonkin asteista
jämäkkyyttä, järjestelmällisyyttä ja siisteyttä.
Ainakin teoriassa, nykyään liian moni tahtoo
oppia lusmuamaan siellä. Lisäksi armeija tekee
hyvää monille niille, jotka ei ole oppineet
tekemään mitään konkreettista käsillään. Siellä
kun oppii monia varsin hyödyllisiä taitoja ihan
loppuelämääkin ajatellen.
On totta, että lyhytaikaista itsepsyykkausta voi
maallikkokin harrastaa, mutta sinä et siitä
puhunut, vaan itsetunnon rakentamisesta kokonaan
uudelleen. Sitä ei pysty tekemään kuin monen alan
ammattilaisen yhteisjoukko. Ei epäpätevä
maallikkokessu.
Olet myös väärässä siisteyden ylläpidossa ja
esimiehen kunnioittamisessa. Kunnioitus ansaitaan
teoilla jotka perustellaan järkevästi.
Kunnioitusta ei koskaan tule saamaan
pakottamalla. Pelkoa korkeintaan ja siitä taas ei
ole mitään hyötyä kenellekään.
On totta, että lyhytaikaista itsepsyykkausta voi
maallikkokin harrastaa, mutta sinä et siitä
puhunut, vaan itsetunnon rakentamisesta kokonaan
uudelleen. Sitä ei pysty tekemään kuin monen alan
ammattilaisen yhteisjoukko. Ei epäpätevä
maallikkokessu.
Olet myös väärässä siisteyden ylläpidossa ja
esimiehen kunnioittamisessa. Kunnioitus ansaitaan
teoilla jotka perustellaan järkevästi.
Kunnioitusta ei koskaan tule saamaan
pakottamalla. Pelkoa korkeintaan ja siitä taas ei
ole mitään hyötyä kenellekään.
En ole sanonut sitä vastustavani.
Sinä et sitäpaitsi ole esittänyt yhtäkään
pitävää, tieteellistä tai edes teoreettisesti
perusteltavaa kommenttia tapaasi kouluttaa. Olet
esittänyt vain mielipiteitä, eivät ne ole
pitäviä, lue alan kirjallisuutta, psykologiaa,
sotatietoutta ja esimiesoppia, niin huomaat
olevasi pahasti väärässä.
Kriisitilanteita varten vai? Ei se kerro yhtään
mitään. Tarkoitatko sotaa vai? Entä ketä vastaan?
Haluaisin kuulla kunnon perustelut sinulta
armeijan tarpeellisuudesta.
luepa alimmainen viesti, entiseltä
kantahenkilökuntaan kuuluneelta upseerilta.
otsikkona kersantti mikolle, jos et ole sitä
huomannut.
Voin kertoa,että sitä paistaa tuossa
kaikkitietävässäsi asenteessa jolla lauseitasi
heittelet.
Käydään nyt sitten tuota analyysiäsi läpi, vaikka
se ei asiaan mitenkään kuulukkaan.
Perheeni oli kylläkin rikkonainen, en liene
ainut, eikä se ole syyni.
Koulussa ollessani olen ollut vahva en kova.
Olen aina menestynyt hyvin koulussa, tosin
kielipääni on huono. Matemaattinen osaamiseni
korvaa sitä.
Liikunnassa olen sellainen kasin oppilas, eli
ihan hyvä, mutta en huippu.
Muuten olen fyysisesti varsin hyvässä kunnossa,
varsinkin kestävyys on hyvä.
Ymmärrän kyllä mitä poliitikot puhuvat, joskaan
en ole läheskään aina samaa mieltä. Politisoin
itsekin varsin mielelläni.
Tiedemies voisin olla itsekin, jos tekniikka ei
olisi vienyt. Matemaattiset aineet ovat aina
kiinnostaneet ja sujuneetkin hyvin.
Toimin mielelläni, mutta suunnittelen toimeni
etukäteen ja mietin seuraukset. Kannan myös
vastuuni.
Minulla on oma moraalikäsitys, niinkuin pitäisi
olla kaikilla muillakin ajattelevilla yksilöillä.
Ei minun moraalikäsitykseni kauheasti eroa
yleisestä käsityksestä.
En katso ihmisiä ylen. Jos joku ei miellytä, en
vain ole hänen kanssaan tekemisissä. Jokaisessa
on omat hyvät puolensa, mutta olen kyllä ylpeä
omista vahvuuksistani.
Minun ei tarvitse/eikä ole tarvinnut todistaa
itselleni mitään. Pystyisin sen kuitenkin
tekemään sekä henkisellä että fyysisellä tasolla.
Olen käynyt ammattikoulun. Lukiota kävin vuoden,
mutta sitten alkoi tekniikka kiinnostaa enemmän
kuin uskonto yms. Arvosanat ovat kaikissa
kouluissani oleet vähintään hyviä. Asteikon
suurin numero on yleensä ollut moodina.
Heikkoutena huono kielipää, mutta pyrin
kehittämään sitä. Nyt olen Insinööri ja noin
vuoden päästä Diplomi-sellainen.
Työskentelen tekniikan alalla suunnittelijana,
mutta opetus/koulutus-työkin kiinnostaa. Tällä
hetkellä vaan raha voittaa.
En ole miettinyt upseerin uraa kovin vakavasti.
Syynä lähinnä kehno palkkaus. Jos se korjaantuisi
ja löytyisi sopivan mielenkiintoista tekniikkaa,
erikoisupseerin ura olisi mahdollinen.
Olen tähän astiseen elämääni varsin tyytyväinen
ja tulevaisuuden oletan olevan työteliäs mutta
antoisa.
Asenteeni ei ole vihamielinen, mutta en pidä
yleistä mielipidettä itsestään selvänä totuutena.
Älykkyydessäni ei ole mitään vikaa. Tuo on
tietysti subjektiivinen käsitys, mutta aina olen
näppärästi pärjännyt.
Vartijaksi en aio koskaan ryhtyä. En siksi,
etteikö työ olisi tärkeää, vaan siksi että se on
minun mielestäni "tylsää hommaa".
En ajattele "saavani helposti naisia", mutta
sinun kieltäsi käyttäen minulla käy
kohtalainen "flaksi". En kuitenkaan pyri
hyppimään suhteesta toiseen vaan ennemmin katson
kuin kadun. Nyt seurustelen kolmatta vuotta.
Avioliiton katkeamisesta en tiedä. Siihen en
kuitenkaan pyri. Tilastollisesti ajatellen se
taitaa kuitenkin olla aika lohdutonta.
Alkoholi ei ole vieras tuttu minulle.
Alkoholeista juon vain etanolia. Kemiallinen
kaava C2H5OH. Miksipä hyvää tuttua syrjisi. Pitää
kuitenkin muistaa kuka on isäntä talossa.
Elämäni merkitsee yhtä paljon ihmisyyden
kehittymiselle kuin sinun ja muidenkin. Minä en
tee asiasta numeroa, sinä teet.
Tuostapa voidaan vertailla ja huomata, että
ihmistuntemuksesi saisi kehittyä psykologian
opintojesi ohella. Ehkä se on kuitenkin elämä
joka opettaa, että ei noin pitkälle meneviä
päätelmiä pidä tehdä noin vähiin alkutietoihin
perustaen.
Kuten sanoin, alennuin maallikkopsygologiointiin,
koska tulin todella vihaiseksi
vastuuntunnottomasta käytöksestäsi, joka saattaa
pahimmassa tapauksessa aiheuttaa psykoosin
ihmisissä. (siis armeijan itsetunnonrakentaminen)
Siinä siis selitys ja myönnän kyllä virheeni, se
oli asiatonta ja lapsellista, kuten tuolla jo
totesinkin. Se oli itse asiassa todella tavatonta
käyttäytymistä minulta.
Koska toimin niin, se tarkoittaa että olin
todella huolissani vaikutuksesta, jonka saatat
aiheuttaa toiminnallasi. En voi vaatia, mutta
pyydän, että ajattelet enemmän asiaa ja kuten
mainitsin, niin lue alan kirjallisuutta, eritoten
ihmispsykologiaa.
Eli kyllä, huomasin heti kuinka typerästi
käyttäydyin, mutta tiedosta sinäkin oma
puutteesi, joka näyttää olevan jatkuvaa, minun
oli hetkellistä.
Etkös sinä osaa lukea? Minähän myönsin virheeni
ja korjasin että itsetunto rakennetaan osittain
uudelleen. Käyttämäni tapa oli minun tapani
johtaa sekä ihmisiä, että asioita. Tapoja on
monia ja itse ainakin onnistuin mielestäni varsin
hyvin.
Siisteys on yksi niitä asioita, jotka eivät
tavalliselta miehistöltä hoidu ilman käskytystä
ja ylimääräistä "pomputusta". Todellinen
kunnioitus syntyy tietenkin vasta pitemmällä aika
välillä ja erilaisissa olosuhteissa, mutta suunta
on oikea, kun kuri pysyy ja tehtävät hoituvat.
Luen kyllä. Itseasiassa olen lukenutkin,
opiskellessani muutaman kurssin kasvatustieteitä.
Kuten kirjoitin saatan minäkin ryhtyä
opetustehtäviin. Kaikki teemme virheitä, niistä
pitää oppia.
Tahtoisin kuitenkin tietää millä tavoin minun
virheeni on jatkuvampaa kuin sinun?
Kyllä luin tekstisi kokonaan ja olin osittain
tyytyväinen. Ei kuitenkaan riitä se, että vain
osittain rakennetaan uudelleen. Ei ihmisyyteen
saa puuttua siten kuin olet tehnyt. Itsetuntoa
tulee kyllä kehittää, mutta ylöspäin niistä
puitteista missä se on, ei murskata ja sitte
kasata. Ei semmoiseen kukaan pysty. Tapoja on
monia, mutta olisit voinut päästä parempiinkin
tuloksiin. Tiedän sen kyllä sillä seurasin itse
useita erilaisia tapoja sissikomppaniassa
ollessani. Sinun tapasi aikaansai eripuraa,
vihamielisyyttä ja psyykkisiä ongelmia, kun taas
osallistuva, järkevä, tukeva, rakentava sekä
selittävä tapa tuotti osaavia sotilaita, jotka
paitsi tottelit, mutta myös osasivat ajatella
tilanteenmukaisesti.
No nyt päästään rauhallisimmille vesille. Siten,
että vasta nyt hissukseen ajattelet hieman
toisin. Vieläkin pidät autoritääristä tapaa
hyvänä ja se on tutkimusten mukaan äärimmäisen
huono tapa. Sen takia virheesi on mielestäni
jatkuvampi ja pidempi kuin minun, joka teki
maallikkoanalyysin vielä tällä hetkellä
puutteellisilla tiedoilla. En tee niin toiste.
Siinä ero, mutta todella hyvä jos opiskelet alaa.
Cumun verran kasvatustiedettä luettuasi tiedät
tarkemmin, mistä olen puhunut.
Tuosta en ole samaa mieltä. Kyllä usein itsetunto
on niin erityyppinen ja vastaan hankaava, että
sitä on muokattava armeijan tarpeisiin myös
purkamalla eikä vain kasaamalla.
Tietysti alaisia pitää tukea ja kannustaa. Ei se
kuitenkaan sulje pois sitä että heiltä vaatii
paljon.
Tietääkseni kenelläkään alaisellani ei ole ollut
jälkeen päin psyykkisiä ongelmia. Tosin aika
vähän olen tavannut. Yhtään ei kuitenkaan
keskeyttänyt ja kotiutumispäivänä hymyillen
tervehdittiin kädestä pitäen.
En sovella autoritääristä tapaa muissa esimies
tehtävissä, mutta armeijaan se on mielestäni
paras ja lähes ainoa mahdollinen. Sodan käynti
kun ei yleensäkään ole liikaa järjellä pilattua.
Sen verran rankka se taistelukenttä on ja joskus
voi vaikka joutua uhraamaan henkensä ryhmän
eteen. Se vaan on tehtävä. Silloin esimieheksi
käy paremmin käskijä, ei pyytäjä.
Huomaa hyvä mies, että puhut nyt yleisestä
asennoitumisesta etkä itsetunnosta. Itsetuntonto
on itsensä hyväksymistä, omien puutteiden ja
hyvien puolien tuntemista, itsen arvostamista ja
kehittämistä jne...
Kuten sanoin asenne ja kenties maailmankuva sekä
moraali ovat ne, laiskuuden ohella, jotka miehiä
vaivaavat. Itsetuntonto on toista.
Hyvä jos ongelmia ei sinun alaisilla ole
ilmennyt, mutta tiedosta se mahdollisuus, jonka
autoritäärinen tapa voi aiheuttaa, joka on siis
tämä mainitsemani psykoosi. Huomasithan itse
kyseisen keskustelun alkuoperäisessä viestissä,
miten eräällä mokulle oli käynyt. Sairaalaan
joutui, kun simputtivat. Ehkä kyseessä oli heikko
itsetunto jo valmiiksi, mutta ei sen romuttaminen
kehitä tai auta asiaa. Sellaisten miesten
kohdalla päästään parempiin tuloksiin tyylillä,
josta olen sinulle puhunut.
Käskysuhteen saa aikaiseksi tavoilla joista
puhuin. Kun luottamus on syntynyt perustelevan,
osallistuvan, neuvovan ja kehoittavan tyylin
jälkeen, luottamus on syntynyt ja silloin myös
kunnioituksen kautta käskyjä totellaan
luonnostaan ei pakosta. Tiedän mistä puhun, sillä
tein itse niin ja pääsin paljon parempiin
tuloksiin kuin sissikomppanian ärjyvät
ryhmänjohtajat joita ainoastaan vihattiin.
OK. En ole psykologian ammattilainen, joten
saatan sotkea termejä.
Tarkoitin kuitenkin että pöhöttynyt ja ns. paskan
tärkeä itsetunto on juuri se joka vaikuttaa
asenteisiin yms. ja sitä kautta tahtoo estää
omaksumasta niitä oppeja ja sääntöjä joita
armeija ajaa eteenpäin. Eikä pelkästään aja vaan
vaatii.
Alkuperäisen kirjoittajan olisi ehkä pitänyt
siirtää armeijaan menoaan ylipäätäänkin. Tosin
sitten kun sinne mennään kannattaa se käydä pois.
Ihmettelen ettei kutsuntalääkäri ja psykologiset
testit selvittäneet asiaa ajoissa. Omassa
asenteessa lienee kuitenkin suurin syy
tähän "hajoamiseen". Kaikkihan siellä välillä
romahtavat. Pitää vaan ottaa itseään niskasta
kiinni.
Kyllä se asenteesta paljon on kiinni, olet siinä
oikeassa.
Mutta ei itseään niskasta kiinni ottaminen aina
auta. Joskus on taustalla sellaisia asioita, että
intti on viimeinen lankku arkkuun. Siksi täytyy
tasapainoilla. Vastuu on kouluttajien.
Valitettava tosiasia on, että intin psykologiset
testit ja lääkärien ammattitaito on vähän mitä
sattuu. Vekaralla oli lääkintämajurina juoppo
vanha mies ja psykologiset testit ovat todella
vanhat. Ajalta jolloin älykkyyden testaaminen oli
lapsen kengissä. Eli muutosta siihenkin.
Perustan väitteeni, että tapani kouluttaa
armeijassa on hyvä/paras siihen, että ne tulokset
mitä yksikkömme ryhmiltä saatiin olivat aika
kiistatta tapaani puolustavia. Minun ryhmäni oli
ainoa ryhmä, jonka toiminnasta ei ollut
valittamista. Vaikka välillä oli napinaa
alaisilta päin, niin kyllä ne hyvästä
palveluksesta tulleet kuntsarit tuntuivat pojille
kelpaavan.
Itsekin otin mieluummin käskyjä sellaiselta joka
tarkoitti mitä sanoi. Johtamistapoja on yhtä
monta kuin johtajia. Vaihdan kyllä oman tapani
jos löydän jostain paremman/toimivamman.
Kriisitilanteella tarkoitin sotaa,
ympäristökatastrofia, mellakkaa yms.
Ai, ketäkö vastaan soditaan? Niin kauan kuin on
enemmän kuin yksi maa, on mahdollisuus sotaan.
Senkin jälkeen on sisällissota mahdollinen.
Eiköhän asia ala olla käsitelty. Kannattaa sun
kokeilla tapaa, jonka kerroin, voithan aina sen
vaihtaa pois. Tiedä vaikka tulisi hyviäkin
tuloksia.
Olisikin parempi tuollaisia uhkia vastaan, kuten
mellakka tai ympäristökatastrofi, perustaa
erityisjoukot ja palkka-armeija. Nykyinen
systeemi ei ole mielestäni toimiva, koska sodan
uhka on olematon. Ja jos kuuluisa A2-keltainen,
eli Venäjä hyökkäisi, niin valloitus olisi
tapahtunut viikossa, ainakin kadettikoulun mukaan.
Juu, mutta nyt taisikin olla jo kyseessä jokin
vanhempi viesti johon vastasit, ajalta ennen kuin
pääsimme sopuisampaan olotilaan. Eli eipä tässä
enää muuta. Opiskelehan kasvatustiedettä, 35 ov
on kova sana.
miten joku voi olla sellanen?En usko että edes
viina pystyy oleen vieras tuttu.vai tarkotitko
tuttua vierasta eli kapiainen ei mielestäsi ole
juoppo?
asia täällä on jo käsitelty ja typerä analyysini
oli virhe kaikessa maallisuudessaan.
Puhuit viestissäsi siitä, kuinka tst-
harjoitukset, sulkeiset tai vaikkapa simputus
eivät edesauta minkäänlaiseen tavoitteeseen
pääsyä. Olen asiassa kuitenkin hieman eri mieltä
kanssasi. Armeijan tarkoitushan on siinä, että se
koettelee varusmiesten fyysisiä ja eritoten
psyykkisiä rajoja. Toisinsanoen tarkoituksena on
erotella jyvät akanoista. Tähän pystytään vain ja
ainoastaan järjestelemällä toinen toistaan
typerämpiä ja organisoituja stressaavia
tempauksia.
Jokainen yksilöt reagoi eri tavalla stressiin.
Yksi purkaa tiedostamatta tätä ahdistusta
syömällä karkkia, toinen polttaa tupakkaa, kolmas
juo alkoholia tai käyttää huumeita. Tapoja on
monia. Heikoimmat eivät kestä, vaan
heillä "hajoaa pää". Ilmenee erilaisia
mielenterveydellisiä ongelmia, kuten tällä
henkilöllä, jolla puhkesi psykoosi
armeijassa.
Armeija-aika näyttää aika pitkälti suuntaa sille,
miten myös tulevaisuudessa tulee reagoimaan
ongelmatilanteisiin. Armeija on nimittäin sinänsä
varsin pieni ja mitätön tekijä ihmisen elämässä
ja kaikki normaalit ja terveet sen selvittävät
aivan varmasti. Elämässä tulee olemaan paljon
raskaampiakin hetkiä, kuin leirit tai
simputukset. Jos ei kestä inttiä, ei kestä
elämääkään. Se on karu totuus, mutta
yksinkertaistettuna se on evoluutiota. Heikot
kuolevat ja vahvat selviävät.
Onpas taas asiantuntevaa lausuntoa...?
Varsinkin tuo viimeinen lausahduksesi pisti
kiukun ja inhon väreet selkäytimeeni. Oletko
todella sitä mieltä, että VAHVALLA ON OIKEUS
MURSKATA HEIKOMPI???
Tottakai ihmiset kestävät eri asioita eri tavalla
- koska OLEMME IHMISIÄ, EMME KONEITA. Ja vaikka
itse tuntisimme olevamme jotain toista vahvempia
jossain asiassa, niin KUKA VOI ANTAA KENELLEKÄÄN
OIKEUTTA SORTAA HÄNTÄ tästä hyvästä? Sitäpaitsi
kyseinen 'heikkoluontoisempi',
'sopeutumattomampi' henkilö saatta olla
monessakin asiassa parempi itseäsi, ja kyetä
sellaisiin asioihin, mihin itselläsi ei koskaan
ole taitoja eikä kykyjä.
Hyvä herra, ME EMME OLE TIETÄÄKSENI SOTATILASSA
tällä hetkellä, jossa kyseessä on elämä ja
kuolema.
Kenelläkään ei pitäisi olla näin ollen 'opettaa'
olemattomilla tiedoilla tai kokemuksilla
kenellekään tositilaanteeseen liittyvää
'psykoosin kestoa' - kukaan itse rintamalla
käymätön ei voi mitenkään tietää, mitä se voi
olla.
ARMEIJAN TARKOITUS R A U H A N A I K A N A
on opettaa uudelle sukupolvelle taitoja käyttää
taisteluvälineistöä, opettaa toimimaan
yhteistyössä selviämään vaikeissakin olosuhteissa
ja LUOTTAMAAN OMIIN JA RYHMÄN YHTEISIIN KYKYIHIN
TOSITILANTEESSA. Ja luoda palvelusaikana
mahdollisimman hyvä maanpuolustushenki -
sellainen henki joka ei jätä ketään
'ulkopuolelle', edes tätä heikointa lenkkiä!
Tositilanteessa meitä jokaista tarvitaan - myös
tuota miestä, joka simputtamisen seurauksena
joutui sairaalahoitoon asti, ja jonka traumat
pahimmillaan saattavat kestää koko loppuelämän!
Mutta tuokin yksilö saattaisi oikeassa paikassa,
sopivammassa tehtävässä selviytyä aivan
mallikelpoisesti - ollen vaikka sitten 'sairaala-
apulaisena', ilma-/meritähystäjänä, keittäjänä,
esikunnan kahvinkeittäjänä...
Jokaista tarvitaan - kaikkien ei tarvitse olla
Rambomaisia täysverisiä taistelijoita!!!
Eli armeijan TARKOITUS EI rauhan aikana OLE
KOETELLA MIEHISTÖN PSYYKKISIÄ RAJOJA, kuten
kuvittelit. Ainoastaan opettaa omaan tehtävään
liittyvät asiat, ja pieniä hengissä
selviytymiseen liittyviä taitoja.
Johtajakoulutuksassa taas törmätään
'lievämuotoisiin' paineensietotesteihin, joissa
karsitaan 'jyvät akanoista'. Mutta tätä ei pidä
sekoittaa miehistön koulutukseen.
Johtajakoulutukseen hakeutuvatkin henkilöt, jotka
uskovat selviytyvänsä kovassakin paineessa ja
vaikeissa tehtävissä.
Kovaa koulutusta ei kuitenkaan pidä sekottaa
simputukseen (tst-koulutus tai kova
liikuntakoulutus näi ollen ei ole turhaa) -
kolutus saa ja PITÄÄ OLLA KOVAA, NIIN ETTÄ SEN
'VITUTUKSEN' MUISTAISI LOPPUIKÄNSÄ, ja siinä
samalla myös ehkä ne asiat, mitä kyseisellä
hetkellä oppi. Mutta kova koulutus täytyy olla
tarkoituksenmukaista, että itse asia jää päähän,
eikä ainoastaan kyseisen tilanteen typeryys.
Tällä perusteella juuri simputtamiseen perustuva
kouluttaminen romuttaa maanpuolustuskoulutuksen.
Asiat muuttuvat turhaksi pelleilyksi, joka ei
ketään voi kiinnostaa, muuten kuin ehkä
televisiosta katsottuna, elokuvamuodossa, parin
tunnin ajan...
Todellinen kouluttaminen on jotain aivan muuta -
KOVAA, RANKKAAKIN - MUTTA TARKOITUKSENMUKAISTA!
Tärkein asia, minkä armeija voi miehistölle
opettaa on selvitä hengissä.
Jos tämä onnistuu niin vihollinen on
epäonnistunut.
Mutta silti EI KUKAAN VOI SIMPUTTAMALLA opettaa
murto-osaakaan näistä taidoista.
Kovakin johtaja voi tositilanteessa murtua,
vaikka kuinka olisi ammattitaitoinen sotilas
rauhan aikana. Se voit olla vaikka sinä itse. Tai
sitten minä.
Mietipäs tätä hetki.
Koska toivomuksestani huolimatta sinulle oli
noinkin suuri vastuu kuin kersantin arvo
myönnetty, niin päätin vielä kirjoittaa muutaman
rivin - enempiä solvailematta - joista toivon
että saat ehkä vähän miettimisen aihetta:
Suomalaisia johdetaan 'edestä' ja etummaisina
johtajina ovat juuri ryhmänjohtajat, aliupseerit
joka itsekin olet. Kuulut siis ryhmään, olet
ryhmän jäsen. Vastaat ryhmäsi toiminnasta ja
HYVINVOINNISTA. Sinun vastuullasi on, jos
ryhmälläsi tai jollakin siihen kuuluvalla on
ongelmia. Ryhmänjohtaja on TÄRKEIN johtaja
armeijan organisaatiossa. Jos ryhmä ei toimi tai
edes sen heikoin lenkki ei toimi, on ryhmän
johtajan tehtävä saada asiaan muutos.
Avainasia on, miten toimit.
Miten suomalaista miestä sitten johdetaan?
Niin kuin amerikkalaisissa toiminta-elokuvissa?
Niin kuin Preussin armeijassa I maailmansodan
aikana?
Niin kuin Puna-armeijassa, raakaa väkivaltaa
käyttäen???
Ei.
Suomalaisen johtajan on oltava 'hyvä jätkä',
johon koko ryhmä luottaa.
Sellainen mies(/nainen!), jonka kaikki ryhmään
kuuluvat tietävät tämän pitävän HEIDÄN PUOLIAAN,
missä tilanteessa tahansa!
Tärkein avainsana on luottamus, molemmin puolin.
Kun miehet luottavat sinuun, eivät miehetkään
halua pettää sinun luottamustasi heihin.
Ja kun näin ryhmän/osaston henki on luja, niin se
pitää täysin itsestään huolta, ettei kukaan ala
siinä 'sooloilemaan' eikä 'sluibaamaan' sille
annetuista tehtävistä.
Kliseinen mutta osuva opetuskohtaus löytyy taas
kerran Tuntemattoman sotilaan kohtauksesta, jossa
komppania on majottautunut Petroskoin kaupungissa
kasarmeille, joista tulee aamulla yllätyslähtö
rintamalle. Komppaniassa syntyy kapinanpoikanen,
jonka päällikkö surkealla tavalla yrittää
lopettaa.
Vasta joukkueenjohtajan 'rempseämpi' puuttuminen
asiaan saa asiat taas tolalleen.
Vaikka kyseessä on yli puoli vuosisataa vanha
tapahtuma, ei suomalainen luonne ole pahemmin
muuttunut siitä.
Suomalainen on juro ja hankala johdettava, eikä
kovin mielellään alistu totalitääriseen
komenteluun. Tällaiset johtajat saivat
tositilanteessa vahinkolaukauksen selkäänsä,
kenenkään huomaamatta mitään... et kai halua olla
johtajana tällaisessa ryhmässä, joiden toimiin et
luota, kun selkäsi käännät?
Lopuksi pyydän sinua kaivamaan Varusmiehen
työkirjan esille (uskon että sinulla se vielä
on...) ja selaat sivun esiin, jossa on
kirjoitettu SOTILASVALA kokonaisuudessaan.
Tästä luet kohdan 'Jos minut asetetaan
esimiesasemaan...' ja mietit sitten, oletko
toiminut antamasi valan mukaan, vai jo rikkonut
sen. Toivon että olisit antamasi valan, ja
ylennyksen sinulle antaneiden henkilöiden
luottamuksen arvoinen, ja ettet pitäisi pelkkien
'metallipalojen' vuoksi itseäsi muiden
yläpuolella. Tiesithän, että jos johtaja
havaitaan tehtävään sopimattomaksi, hänet
vaihdetaan.
Ja vielä: Mollasit lähes kaikkia, jotka
armeijassa olivat - varusmiestovereitasi,
kanssasi olleita varusmiesjohtajia ja
aktiivipalveluksessa olevia upseereita... jos
kaikki tuntuvat sinusta olevan väärässä, niin
olisikohan sittenkin aika vilkaista peiliin...?
PS: Kyllä, olen itsekin iloinen kuuluessani
nykyään reserviin, mutta muista:
Upseerit ovat upseereita reservissäkin ja
tositilanteessa päättävät kaltaisesi ihmisten
kohtalosta. Älä hanki huonoja välejä esimiestesi
silmissä... saattaisit tosipaikassa olla
miinakentän läpi kulkevän ryhmän kärkimiehenä...?
No, itse en kyllä sellaista käskyä antaisi
kenellekään, ellen itse menisi edellä.
Ja juuri SE ON EDESTÄ JOHTAMISTA!
Kaikesta huolimatta hyvää jatkoa, ehkä jonain
päivänä ymmärrät, mistä nyt juuri luit.
Olen samaa mieltä, että ryhmänjohtaja on tärkein
johtaja. Myöskin olen sitä mieltä, että ryhmän
hyvinvoinnista on pidettävä huolta. Kuitenkin
olen sitä mieltä, että parasta hyvinvoinnin
ylläpitoa on kun pitää ryhmän hengissä. Siksi
pidän tärkeänä kovan kurin ja tottelemisen. Minä
tottelen esimiehiäni ja alaiset minua. Rakentava
ja aiheellinen kritiikki on tietysti hyvästä,
mutta ei tyhjä suunsoitto.
Hyvästä johtajasta olen sitä mieltä, että
kunnioitus pitää olla. Mutta se pitää hankkia
osaamalla asiansa, ei alaisten mielistelyllä.
Pitää olla sellainen suhde, että tiukassakin
paikassa alainen tietää, että tuota miestä
kannattaa totella, koska se vie meidät
keskityksestä pois tai osaa etsiä parhaan
mahdollisen linjan hyökätä/puolustaa. Ja mikä
rankinta, jos joudutaan tehdä vaikkapa se
miinakenttään kävely, niin sotilas tietää, että
tämä on pakko tehdä ja esimies ei sitä turhan
takia käskenyt. Ei se Preussin versio ihan
mahdottomalta tunnu.
Muistan tuon kohdan Tuntemattomasta. Vika olikin
siinä, että puuttui se kunnioitus esimiestä
kohtaan. Joukkueen johtajan sana painoi, mutta
epäilenpä sen toimivuutta tosi kovassa
tilanteessa.
Enpä löytänyt Varusmiehen työkirjaa, mutta sen
verran muistan että varusmies aikana jo luin sitä
ja tarkastelin toimintaani. Menin ehkä joskus
rajoilla, mutta valaani en ole rikkonut. Enkä
toiminut ajattelemattomuuttani, vaan se oli ja on
edelleenkin mielestäni paras tapa johtaa
armeijassa ja varsinkin sotatilanteessa.
Mollasin..kyllä. Sekä kantahekilökuntaan, että
myös Upseeri kokelaita, joihin oli jostain syystä
pesiytynyt ihmeellinen leikkikoulu-meininki. En
arvostele heidän sotateknistä- ja strategian
osaamista. Mutta kouluttamisessa ja johtamisessa
on parannettavaa. Alaiseni olivat alussa aika
syvällä suossa kun heitä sieltä aloin onkia,
mutta kaikki selvisivät kuivalle maalle ja ovat
varmasti entistä vahvempia.
Määritelmäsi mukaan olin juuri EDESTÄ JOHTAJA.
Tein aina ryhmäni mukana hommia ja
varsinkin "vittumaisissa" hommissa olin mukana
töissä, mutta vaadin myös ryhmäni aktiivista
toimintaa. Jos ryhmäni pitäisi talsia pitkin sitä
miina kenttää, niin en epäröisi hetkeäkään olla
ensimmäinen.
Kun tekee itse, niin voi vaatia muiltakin. Kun
tekee paljon voi vaatia paljon!
Kiitos hyvästä puheesta, entinen upseeri. Juuri
tuollaista pitää armeija johtamisen olla.
Itse sain Mikon tapaan varusmiesaikana kersantin
arvon. Ja myöhemmin suoritin myös insinöörin
tutkinnon.
Johdin kuitenkin ryhmää sotaharjoituksissa ihan
erilaisella tavalla kuin Mikko. Annoin miesten
valita teltassa parhaat makuualusta ja asetuin
itse sinne mihin paikka jätettiin. Ryhmä tuntui
elävän useasti omaa elämäänsä ja minä omaani.
Kuitenkin jos huomasin sen yrittävän tekevän
jotain, mikä haittasi tehtävää, niin puutuin
asiaan. Muulloin en. Komenteluun ei olisi
riittänyt edes luontoni. sen verran olin siihen
aikaan ujo. Ja hijainen ääneltäni.
Mutta jos oli lähdettävä kylmään metsään
kilometrien päähän virittämään joku ihan piku
ansa, niin ei tarvinnut kuin vinkata sormella
sille, jonka halusin mukaani. Ei sinä tarvittu
sen kummempia temppuja, että mies tinki omasta
mukavuudestaan. Ja jos päivällä pyysin, että nyt
kävellään hangessa takaperin, niin ryhmä teki
sitä välittömästi, vaikka se oli kaikkien
mielestä ihan huvittavaa kun ei ollut oikea sota.
Olin mielissäni ryhmästä. Miten sellainen olikin
minulle osunut!
Myöhemmin kun olin valmistunut insinööriksi,
menin armeijan palvelukseen ja olin siellä monta
vuotta.
Mutta Mikkoa en halua moittia. Joskus on vain
olemassa sellaisia persoonallisuuksia, että
muiden on heihin vaikea sopeutua. Ja jos ryhmä ei
osaa orientoitua johtajaansa, niin johtaja
saattaa tarvita ehdottomuutta pysyäkseen
johtajana. Sellaista johtajaa ei kiinnosta
niinkään ryhmän tehtävä kuin hierarkian ylläpito.
Jos johtaja luulee yksin pitävänsä ryhmänsä
hengissä vaikeassa kriisitilanteessa, niin
sellaisella johtajalla täytyy olla todella suuret
kuvitelmat itsestään. Vastuu on suuri ja useasti
ryhmätyö tuottaa paremman tuloksen.
Johtajasta ei ole kuin esimerkiksi. Ja se
esimerkki voi olla väärä.
Mikolle vielä viesti: Minä olen menettänyt
insinöörin paikan yksityisen yrityksen
työpaikkatestissä, koska minut arvosteltiin liian
autoritääriseksi persoonaksi. Sovin paremmin
armeijaan. Mitenköhän sinä noissa testeissä ja
nykyisen kaltaisessa Suomalaisessa yhteiskunnassa
pärjäät?
Menen hirteen. Hyvästi iäksi!
On se hyvä, että meitä mikkoja on monia. Joku
meistä menee sitten hirteenkin.
No, alkuperäinen kessu mikko ei ole hirteen
menossa. Pysyn edelleen valitsemallani kannalla,
joskin tarkastelen sitä rakentavan itsekritiikin
valossa(tekee varmasti hyvää kailille ihmisille
välillä).
Asiasta on tarpeeksi jauhettu ja jos ei mitään
kehittävää asiaa enää ole, niin eiköhän anneta
asian olla.
Luin tuota sinun ja 'spot'in väittelyä, ja halusi
sanoa vielä jotain.
Jostain kumman syystä minusta tuntuu silti, että
olet aivan hyvä tyyppi. Vaikka ehkä asenteesi
joihinkin asioihin odottelee pientä hioutumista...
Noniin, tarkoitus olisi yrittää keksiä jotain
positiivista tähän loppuun, niin että yritetään.
Sen sanon, että niin kauan kuin simputusta tai
siihen verrattavaa 'koulutusmetodia' käytetään
puolustusvoimien koulutuksessa, niin asiasta
jauhettavaa riittää. Se ei ihan heti lopu.
Ja kaikki emme tietenkään ole samasta muotista,
heikommat eivät aina kestä kovempien kavereiden
komentelua.
Jos jotain tästä jutusta irti saisit, niin se
voisi olla, että johtamistyyli ei ole jäykkä
malli, jonka mukaan toimitaan, oli tilanne mikä
vaan - joskus pitää varata pari sekuntia, tai
sitten parin tupakkatauon verran aikaa, ennen
kuin tekee päätöksen, mitä kyseiselle ihmiselle
sanoo. Jollekin voi pelkkä vihjaus tehtävästä
riittää, niin tämä on jo matkalla tekemään sitä.
Toinen taas saatta tarvita yksiselitteisen käskyn
ennen kuin osaa aloittaa hommat. Kolmas taas ei
meinaa tajuta vieläkään, vaikka olet jo kolmatta
rulla viiksilangasta hänelle asiasta yrittänyt
vääntää...
Eli me kaikki olemme erilaisia - ja jokainen
ottaa antamasi samanmuoitoisen käskyn eri
tavalla. Kun käsket, niin mieti se pieni hetki,
miten käsket. Se ratkaisee usein paremmin, mikä
on lopputulos, ei pelkkä kova ääni.
Ja kun käsket niin käske - älä pyydä. Mutta
käskeäkin voi monella eri tavalla.
En aio enempiä arvostella, onko tyylisi oikea vai
väärä, sinua tuntematta. Mutta olet jonkin verran
joutunut ainakin näitä asioita miettimään, ja se
on hyvä.
Meistä kukaan ei ole täydellinen johtaja, ja aina
voimme siinä oppia jotain uutta - tärkeintä silti
mielestäni on ottaa vastuu asiasta ja itselleen
luotetuista alaisistaan ja olla oma itsensä.
Monet kommenttisi olivatkin aivan hienoja -
jonain päivänä sinäkin voit olla korkealla
jakkaralla. Muista silloin, että kaikki sinun
alapuolella olevat ovat sinun vastuullasi ja
luottavat sinuun. Jos olet saanut heidän
luottamuksensa.
Jos olet, niin silloin olet se 'suuri johtaja',
jota kaikki kunnioittavat.
Eipä tämän enempää -
Jatkakaa, kersantti!
(PS: se on 'upseeri EVP', mutta myös 'res.
ups'... jos tarkkoja ollaan... niin, arvoa on
yliluutnantin verran jos se ketään kiinnostaa...)
No ei kiitoksia tarvitse keskustelunavauksena
laittaa uskontopalstalle.
Vieläkin harmittelen sitä maallikkoanalyysiäni
(todella typerää oli), mutta ihan hyvää
keskustelua saimme Mikon kanssa aikaiseksi.
Ja mietittyä tuli varmaan jokaisen...!
Heikot sortuu elon tiellä!
saatat sinäkin sortua
syynä oli että polvesta meni nivelkierukka
rikki
polvesta meni nivelkierukka rikki jonka jälkeen
sulla luututtiin lattioita?Ja siitä tulit hulluks
ja jouduit mielisairaalaan.Heikko sä oot jos
annat itelläs lattioita luututa.Tappele,joskus se
kannattaa.
semmonen vahva mies pantiin vääntämään päästä,
kun piikittivät, ovet oli lukittu, tarkoitus oli
järjestää pieni "työtapaturma" niskat poikki
hullulta, ansiomerkin siitä olisi se bodijätkä
saanut, mutta huusin niin perkeleesti, että
säikähti, olen kuullut, että sillä kikalla on
armeijassa hoideltu päiviltä hulluja ennenkin, ja
ei ole koira perään haukkunut, armeija on
suljettu yhteisö, siellä voidaan sopia tällaiset
pienet tapaturmat keskenään ja jos joku kantelee,
niin silläkin ensin luututaan lattioita, ja sitten
seuraavaksi sinne bodimiehen luo....
juuri tämä suljetun yhteisön terrori on
armeijassa pahinta, sinne pitäis saada vähän
julkisuuden valoa niihin sisäisiin kuvioihin.
Koitahan nyt popsia ne pillerit, niin vähenee nuo
harhat. Et kai ole itsekään niin tyhmä että uskot
moiseen?
ja olen työkykyiseksi todettu
pomomiehiä
ja alaiset (300) tykkää
mutta armeija oli perseestä
ne todella meinasivat saada
minut tapettua
tilkkaan mennessä yritin
hypätä liikkuvasta junasta
se olis ollut hengen lähtö
mielisairaalassa yritin
mennä ikkunan läpi kolmannesta
kerroksesta kun syöttivät
pillerihumalaan
näitä tarinoita ei yleensä
kerrota, niistä vaietaan
vaikka niitä on paljon
mieleen jäi armeijasta
että siellä oli seksihulluja
kapiaisia puhumattakaan
muista
maan armeijaa poika on käyny?Kato vähän vähemmän
elokuvia ja käy vaikka huvikses kääntymässä
siellä armeijassa ni saat oikeen kuvan.Sehän on
joo yleisin tapa saada armeijassa ylennys että
vääntää niskat nurin joltain pienemmältä.Eikä
sitä simputusta tarvii niin tosissaan ottaa.Pilke
silmäkulmassa.Jos sä hulluks tuut noin pienestä
ni voi voi.Mieti jos joutusit joskus oikeen
tosipaikkaan.Heikot sortuu.Ja jos se simputus
menee jo yli ja monta jätkää on kimpussa ni siitä
ku kertoo isomille herroille ni se loppuu just.
ja ne juntit räkäposkisia kaljaveikkoja
kostivat akateemiselle
minkäs sitä sakinhivutukselle mahtaa
olin näkevinäni, että niillä ei ollut
kuin yksi aivosolu käytössä
sillähän sitä jo tekee yhtä ja toista
maailma on kova paikka.Luulit olevasi muita
parempi koulutukses takia ja se ehkä ärsytti
muita.Ja he näyttivät ettet ole akateemisine
koulutuksines juuri mitään.Loppupeleissä sä olit
heikompi ja tulit hulluks.Nythän sillä
koulutuksella ei tee vittuukaan.Niinku huomasit
ni pelkällä kirjaviisaudella ei elämässä
pärjää.Välillä pitää ottaa turpaan.Se kasvattaa
luonnetta.Tai sitten ei kasvata,ja siinä on
heikon ja vahvan eron.Luonnon laki.Sä olit liian
heikko selviämään.Oli varmaan pelottava huomata
että akateeminen koulutus ei teekkään susta niin
mahtavaa.Räkäposkiset kaljaveikotki laitto sut
istuu tosta vaan.Ehkä sä voit kostaa niille ja
solvata niitä jollain sivistyssanoilla joita ne
ei ymmärrä.Luultavasti löytäisit itsesi taas
lattialta.
tyhmyys paistaa sinustakin läpi kuin armeijan
räkänokista konsanaan. yliopisto tarjoaa
asiantuntemusta useille eri aloille. ilman
yliopistotasoista koulutusta ja tutkimusta
vääntäisimme hevosten perässä karvalakin kanssa
tänäkin päivänä. räkänokat kaljasiepot voivat
olla ruumiillisesti kovia, mutta se on asia jonka
KUKA TAHANSA ihminen voi hallita. ei tarvita
muuta kuin bodaamista, joka taas ei aivoja vaadi.
yliopistossa opiskelevat ei ole vain
kirjasivistyneitä vaan kriittisiä tutkijoita,
ajattelijoita, analyysin tekijöitä ja uuden
tiedon tuottajia koko ihmiskunnan tarpeisiin.
Siinä on asia joka todella vaatii taitoa.
Lääkärit ja opettajat mm. pitävät tahollaan
yhteiskuntaa pystyssä. Ilman lääkäreitä
kuolisimme kaikki epidemioihin ja ilman opettajia
ei yhteiskunnassa olisi ketään edes vähän
järkevää. opetus määrittelee yhteiskunnan, koska
se kasvattaa kaikki tulevaisuuden päättäjät,
ajattelijat sekä myös ne kaikki idiootit
kaljanryystäjät. Sinusta paistaa tyhmyys ja
ruumiinkulttuuri läpi. Et varmasti ikinä tule
saamaan elämässä mitään arvokasta aikaiseksi.
Ne "räkäposkiset kaljaveikot" on ihan yhtä
arvokkaita ihmisiä kuin sinäkin. Ei se, että olet
nysvännyt yliopistolla ties kuinka kauan tee
sinusta yhtään parempaa. Jokaisella on hommansa,
ei ole parempia ja huonompia hommia/koulutusta.
Ei ole mikään ihme että jouduit ongelmiin, kun
menit esittämään jotain yli-ihmistä. Syytä vain
itseäsi.
että raivostuttaa se että akateemisesta
koulutuksestasi huolimatta sinua ei pidetäkään
niin mahtavana kuin itse luulit olevasi.Ja olen
itsekin akateemisesti koulutettu.Enkä ole bodari
tai vastaava.Ärsyttää vain hyvin koulutettujen
yleinen paremmuuden tunne.Luulevat tietävänsä
kaiken vaikka suurin osa tiedosta on luettua.Olen
sen itse huomannut opiskelutovereissani.Haukkuvat
paskaksi kaikki vähemmän kouluja käyneet.Mutta
esim.ravintolassa ollaan niin mielisteleviä jos
joku hieman humalaisempi ja suurempikokoinen "b-
luokan kansalainen" tulee juttelemaan.Olenkin
muutaman kerran sanonut opiskelijatovereilleni
että sano nyt mitä mieltä olet hitsareista kun
edessäs on semmonen.Sit ollaanki punasia ja
hyssytellään turpaan saannin pelossa.Kyse on vaan
siitä että on paikkoja joissa akateemisten ei
kannattaisi pitää niin suurta meteliä
itsestään.Vaikka mieli tekeekin ilmaista kaikille
kurjille kuinka hyvin menee.Eikä olisi koulut
pystyssä ilman hitsaria tai muuta huonommin
koulutettua räkänokkaista kaljasieppoa.
vaan nivelkierukka, joka poksahti
siitä ne saivat syyn simputtaa
rampaa miestä kannettiin käytävillä
selkärepussa ja sillä pestiin lattioita
että eikö jo alkais nivelkierukka
asettumaan, vituttaahan se kun toinen
saa lintsata oikean syyn vuoksi
ja näkkärijonosta
minulla on 300 alaista
ja kunnon palkka
vaimo ja lapset
eikä tarvii mennä
räjäytettäväksi
kertausharjoituksiin
maistuisko sulle
hennessyy
minä arvelin vähän
naukata tänä iltana
Onhan se valtion instituutti!
Ei muuta kuin asiat vetämään oikeuteen asti, jos
ei muuten selviä!
Simputus on syöpä
kun olet tuhlannut asianajajaan
500 000 sinut todetaan terveeksi
ja maksat vielä toisen 500 000
vastapuolen kuluja
käännä aseesi "vahingossa" sikoja kohtaan ja
paina liipasinta "vahingossa"!
tilaisuutesi on ampumaleirillä!