Kun tein testin olin hyvin pettynyt ei näin pitänyt käydä. Olen taas raskaana. Ehkäsymme on pettänyt ja pahemman kerran. Vanhemmat lapset vasta 1.9v ja 6kk. Keskeytykseen on aika varattu sillä valtasi tunne että en tahdo enää lapsia en ainakaan nyt näin pian. En jaksaisi itestään ku mies töissä kolmen pienen lapsen kanssa. Mutta nyt mietityttää onko minusta keskeyttämään tätä. Lapsi on kuitenkin suuri ihme ja lahja. pitäisikö minun kuitenkin ottaa hänet vastaan vaikka se ei ole tovottu. Mutta kohtaloni on kuitenkin tämä. Pysyykö sen tosiasian kanssa elämään että on abortin tehny. Pääni on aivan sekaisin ja olen ihan hukassa.
tunteet sekaisin
innaliina
121356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ole onnellinen lapsistasi. He ovat vain hetken pieniä ja viipyvät kanssasi vain hetkisen. Olet sen ikäinen ja siinä elämän vaiheessa, että aika lasten kanssa tuntuu pikältä. Lasten hoitaminen on rasittavaa, mutta palkitsevaa. Kuitenkin yleensä ihmiset ajattelevat sitä jälkikäteen parhaana osanaan elämäänsä.
Olet nuori ja luonnostasi jaksat, hae ja järjestele apua ja vuorottelua.
Moni lapsensa abortoinut katuu syvästi ja pitkään, jopa koko elämänsä. Pääset vähemmällä murheella ja itse asiassa vaihdat murheen elämäniloksi, kun kannat lapsesi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000026130066
elämää vaihtaa kuolemaks?miksi?
pidä hänet,vuoden päästä itket kun tulee mieleen että abortti vain käväsikin päässäs!
älä kuuntele ketään tässä asiassa. tehkää päätös keskenään miehesi kanssa. kukaan ei voi tehdä sitä puolestasi. tietoa voit tietenkin kysyä muilta jotka ovat asian käyneet läpi.
lääkäreiden pitäisi keksiä 100% ehkäisymenetelmä mikä ei olisi viimeine ratkaisu. varmaan ainoa 100% on kohdun poisto. tiedoksi vain kumit ja pillerit on vain 98% luokkaa. pilleritkin vaikka muistaa ottaa kaikki. muistaakseni klipsit on samaa luokkaa.
siun pitää myös miettiä minkalaisen elämän voit kaikille lapsillesi jos päätät pitää, voitko saada jostain apua, jne.
(Jossittelu ehkäisystä on nyt menneen talven lunta ja vie ajatukset harhaan)
Kuuntele toki lasta, joka kelluu kohdussasi.
Mitä hän sinulle sanoo kun hiljennyt häntä kuulemaan?
tommoset yli helposti raskautuvat ihmiset,me yritetty toista lasta tosi pitkään eikä onnistu. lapset on lahja...mieti sitä.niin, kannattaisko miettiä sitä ehkäisyä?
itse halut.
Itselleni tuli tunne lukiessani tekstiäsi että abortti ei ehkä olisi sinulle oikea ratkaisu kun sitä epäilet. Mieti rauhassa ja muista että sinulla on suuri vastuu olemassa olevista lapsistasi ja itsestäsi. Itse tiedät omat voimavarasi. Lapsi on aina lahja, mutta niin ovat olemassa olevatkin. Tämä on ihan hullu palsta hakea apua ja neuvoja, huomaat sen pian. Täällä on niin "pönttöjä" ihmisiä jotka kuvittelevat että jokainen ei toivottu raskaus alkaa "naiskentelulla" ilman kumia ...... Joutuisivat itse siihen tilanteeseen että voimavaroja ei löydy enempään ja siihen tilanteeseen vielä ei toivottu raskaus.
Kuuntele itse sydäntäsi.
Omalta kohdaltani (VAIN OMALTA) voin sanoa että abortin kanssa pystyy elämään JOS SE ON ITSE SITÄ MITÄ "haluaa", tarkoitan että jos kovasti epäilet jo nyt niin ehkä se ei ole oikea ratkaisu. Niin ja tiedän mistä puhun, itse tein abortin kun olemassa oleva lapseni oli alle 11 kk ja tänäkin päivänä tiedän että se oli oikea ratkaisu MINULLE/MEIDÄN PERHEELLE. Ja kohta huomaat kuinka tähän taas älähdetään !
edellinen viesti pisti miettimään ja tottahan se on että itse pitää tietää mitä tekee, mutta ei se aina ole helppoa päättää tämmösistä vakavista asioista. äitini joka on nyt 50-v,on tehnyt aikoinaan abortin ja itkeskelee sitä vieläkin ja harmittelee, että ei elämän tilanne ollu suotuisa lapselle.Kuulemma ei kulu päivääkään ettei se kävisi mielessä. Olisivat halunnu sitten vanhemmalla iällä( 30) lisää lapsia, mutta sitten niitä ei enää tullu.Saattaa käydä näinkin, mutta päätös on sinun.Mitäs miehesi on mieltä? Jos mies on valmis auttamaan ja olemaan tukena niin kyllä kaikesta yhdessä selviää :)
Niin, minä olin sen edellisen viestin kirjoittaja.
Olen todella aidosti pahoillani ettei teillä ole "tärpänny" (vielä) toisen lapsen kohdalla.
Se tässä onkin niin kurjaa, että myös minun ympärilläni on lapsettomuutta ja kun vahinkoraskauteni todettiin niin tiesin heti etten yksinkertaisesti pysty haluamaan toista lasta ja se jos joku aiheutti ensi-itkut ja vihatkin, että miksi näin piti käydä. Miksi minun piti jäädä ehkäisystä huolimatta raskaaksi ja ystäväni ei saa toista lasta monen vuoden yrittämisenkään jälkeen. Abortti oli minulle oikea ratkaisu ja rakastan silti olemassa olevaa lastani. Mutta minulla taas jokainen päivä on vahvistanut sitä päätöstä että tein oikein ja samalla myös sitä että meidän perhe on tässä.
Joskus tuntuu pahalta kun kuvitellaan että ihan jokainen nainen kun saa sen lahjan = lapsen, niin automaattisesti haluaa lisää lapsia. Tämä on ehkä kateellista tekstiä sillä niinhän minäkin haluaisin tuntea. Mutta jostakin syystä omat voimavarani on heikot ja jaksaminen ei riitä, haluan silti parasta olemassa olevalle lapselleni ja se ei minun tapauksessani ole lisää lapsia. Olen varmasti huono äiti = huono kärsivällisyys, mutta omasta abortistani olen sinut.
Alkuperäisen todellakin kannattaa miettiä tarkkaan eli en ole "aborttia" hänelle suosittelemassa. Jos on vähänkin ajatusta että kuitenkin haluaa vielä lapsia ..... Itselleni oli selvää hyvinä päivinä että jos jaksan ensimmäisen vuoden (tappamatta itseäni) niin en itseäni siihen jamaan enään aja ja sitä ajatusta ei muuttanut vahinkoraskaus. Ainoa, että en tänä päivänäkään tiedä miten tai miksi juuri minun ehkäisy petti ja se on jättänyt omat pelot, että jos se tapahtui kerran miksi se ei voisi tapahtua uudestaan ...... sekään pelko ei ole kiva ! Että ei se abortin teko silti mitään herkkua ollut ..... en tarkoita oikeata kipua, se tuntui ihan ansaitulta, mutta ei kukaan "normaali" ihminen pysty aborttia tekemään ihan noin vaan .... kyllä se herättää.
...et edes huomaa eroa, samanalaista kaaosta kumminkin....
Tuo ei ole totta!!! ei todellakaa ja kokemusta on!
Ennen tänne kirjoittamista, teimme oman perhettä koskevan päätöksen, eli päädyimme aborttiin miesystäväni kanssa.
Keskustelkaa ja miettikää... täältä ei objektiivista tukea saa. Aina joku vetää herneet nenuun, sanoi mitä tahansa!
Keskeytys on iso asia,menetys jonka muistaa lopun elämäänsä. Mutta jos asian on käynyt läpi, olipa päätös mikä tahansa, ei enää kannata käyttää voimavaroja surren ja itsesyytöksien kanssa painien. Me sivusta huikkijat annamme vain oman mielipiteemme asiaan, jota emme tunne. Olen aina sanonut että herkiltä persoonilta nämä sivut tulisi kieltää kokonaan!
Voimia ja siunausta teille päätöksen tekoon.. Kyllä te teette oikean ratkaisun, kunhan ratkaisu on VAIN teidän!
-elli-