Minua alkaa jännittää heti noustuani. Koulu pelottaa ja siellä jännitys vasta nouseekin. En ymmärrä, miksi jännitän tavallista koulupäivää.
Ongelma on vaan se, että nykyisin kova jännitykseni on saanut mahani aivan kuralle. Mahaani koskee jännityksen takia. Tiedän, että en ole sairas vaan kipu johtuu selvästi jännityksestä. Vatsa ikään kuin puristelee itseään sisään. Ja koska vatsani menee sekaisin, en ole varmaan puoleen vuoteen saanut normaalin paksuista ja kiinteää ulostetta. Aina joko ripulia tai sitten ei mitään. Jännityksen takia vatsani pitää ihmeellistä ääntä, saan miltei joka ruoasta kuin jotain laktoosi-intoleranssin oireita (kyllä, minulla on laktoosi-intoleranssi, mutta saan oireita leivästä, omenoista, banaaneista yms. kouluruoista ja kotiruoista, joissa ei edes ole laktoosia).
Jännitys pilaa elämäni, en pysty keskittymään tunneilla ja jännitystä lisää se, että pelkään mahani alkavan taas "kuplia" ja "mouria" niin, että muut kuulevat.
Kotonakin tunnen mahani olevan välillä "jännitystilassa", mutta useimmiten kotona jännitys lakkaa.
Miten pääsisin jännityksestäni eroon? Voinko päästä eroon itse vai tarvitsenko kenties lääkärin määräämiä lääkkeitä, joilla rentoudun?
Ongelma on vaan se, että nykyisin kova jännitykseni on saanut mahani aivan kuralle. Mahaani koskee jännityksen takia. Tiedän, että en ole sairas vaan kipu johtuu selvästi jännityksestä. Vatsa ikään kuin puristelee itseään sisään. Ja koska vatsani menee sekaisin, en ole varmaan puoleen vuoteen saanut normaalin paksuista ja kiinteää ulostetta. Aina joko ripulia tai sitten ei mitään. Jännityksen takia vatsani pitää ihmeellistä ääntä, saan miltei joka ruoasta kuin jotain laktoosi-intoleranssin oireita (kyllä, minulla on laktoosi-intoleranssi, mutta saan oireita leivästä, omenoista, banaaneista yms. kouluruoista ja kotiruoista, joissa ei edes ole laktoosia).
Jännitys pilaa elämäni, en pysty keskittymään tunneilla ja jännitystä lisää se, että pelkään mahani alkavan taas "kuplia" ja "mouria" niin, että muut kuulevat.
Kotonakin tunnen mahani olevan välillä "jännitystilassa", mutta useimmiten kotona jännitys lakkaa.
Miten pääsisin jännityksestäni eroon? Voinko päästä eroon itse vai tarvitsenko kenties lääkärin määräämiä lääkkeitä, joilla rentoudun?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jännitys on siis päällä koko koulupäivän ajan. Joskus kun tunneilla on leppoisa ilmapiiri ja opettaja kertoo opetuksen ohella hauskoja vitsejä, jolloin miltei koko luokka nauraa minä mukaan lukien, silloin minua ei jännitä eikä koske mahaan.
Joku reagoi jännitykseen vatsavaivoilla, joku punastelee, joku vapisee... Sinun tapasi reagoida on siis vatsavaivat. Ja varsinainen ongelma on siis jännittäminen.
Lääkitys hoitaa vain jännityksen oireita. Heti kun lopetat lääkityksen, palaavat oireetkin. Joten lääkkeet ovat vain tilapäinen apu.
Jännistystä voi toki lievittää omilla konsteilla (rentoutuminen, altistaminen, liikunta), mutta sinun jännittämisesi vaikuttaa niin rajulta, että kannattaisi varmaan etsiä ulkopuolista auttajaa. Yksin on vaikea löytää uusia näkökulmia omaan jännittämiseensä. Yksin ajatukset tahtovat kiertää vain kehää...
Jännittämisestä ei muuten välttämättä tarvitse päästä eroon. Riittää kun siihen oppii suhtautumaan uudella tavalla. Näistä asioista voi lukea vaikkapa Antero Toskalan kirjasta "Pelot ja niiden voittaminen".
Älä ainakaan tee sitä virhettä, että ajattelet avun hakemisen olevan jotenkin hävettävää. Lääkärit ja psykologit ovat olemassa sitä varten, että he auttavat ihmisiä tervehtymään, oli vaiva mikä tahansa.
lekurin juttusille asiat pahenee vain viivyttelemällä
Itselläni oli myös aikoinaan ihan samanlaisia ongelmia koulumaailmassa,kuin sinulla tällä hetkellä.Jaksoinkin käydä peruskoulun jälkeen enää 2 vuotisen ammattikoulutuksen,ja siihen loppuivat minun opiskeluni.
Jännitin aina koulupäiviä niin kauheasti,että sydämmessäkin useasti muljahteli,ja kädet hikoilivat.Lisäksi oli myös noita samoja vatsaoireita,kuin sinullakin.Mutta eivät nämä vastoinkäymiset siihen koulumaailmaan loppuneet,vaan samat oireet ovat jatkuneet myös työelämässä/ja muissa sosiaalisissa kontakteissa.Mikä on myös vaikeuttanut edes halua hakea mihinkään töihin.
Olen myös käynnyt asiasta nuorempana keskustelemassa,mutta lääkitystä minullakaan ei ole tällähetkellä.Olen myös ajatellut tuota lääkitystä,koska tällä hetkellä en ole myöskään missään töissä,enkä usko,että muuten pystyn sinne menemäänkään.
Mutta suosittelen sinullekkin,että hakeudut lääkärin juttusille,koska olet viellä noin nuori.Ja olisi todella harmillista,jos joutuisit opiskelut lopettamaan pelkästään jännityksen vuoksi.Tsemppiä sinulle!
Minua myös jännittää kouluaamuisin, vaikka tiedossa olisi aivan normaali päivä. Olen myös lukiossa. Joskus jännittää enemmän, joskus vähemmän. Myös viikonloppuisin saattaa vähän jännittää aamulla, kun herää.
Itselläni on lääkitys, josta on ollut apua. Ja käyn nykyään n. kerran viikossa juttelemassa psykologin luona. Ja kouluni terveydenhoitaja ja opinto-ohjaaja tietävät asiasta.
Tsemppiä ja voimia sinulle!
Mukavaa, että on muitakin, joilla on näitä oireita. Tai siis eihän se tietenkään mukavaa ole, mutta onhan se sinänsä mukava tietää, ettei ole ainut joka kärsii näistä oireista.
Minkälaista lääkitystä käytät ja kuinka usein sitä käytät? Miten lääkitys on vaikuttanut? Onko sillä kenties mitään haittavaikutuksia? Jouduitko käymään lääkärissä toteamassa tämän jännityksen ja sait sitten varmaan lääkkeet reseptillä?
Tuntuu jotenkin helpolta jos olisin täysi-ikäinen ja voisin hoitaa itse asiani omilla rahoillani. En haluaisi kertoa äidilleni asiasta, koska luultavasti hän ei uskoisi tai katsoisi sen parantuvan liikunnalla sun muulla. Olen viime aikoina käynyt pari kertaa lääkärillä enkä saa käydä huoneessa yksin, koska äitini tahtoo välttämättä mukaan. En haluaisi puhua vatsavaivoistani ja jännityksestäni äitini kuulleen. Mikä siis avuksi? Rahaahan kuitenkin tarvitsisin mahdolliseen lääkitykseen, jos lääkäri sen määrää. Enkä itse saa rahaa mistään, joten se on hieman hankalaa.
Neuvoja?
Kiitos kaikille muillekin viesteistänne! :)
Lääkkeeni on Cipralex, jota otan 20mg joka päivä. Se on suurin annos kyseistä lääkettä, mitä voidaan määrätä. Kun aloitin lääkityksen pikkuhiljaa 5mg:lla, oli ehkä vähän pääkipua parina päivänä. Ja kun annosta nostettiin 10mg:sta 20mg:aan, niin oli maha sekaisin pari päivää, mutta ei sen pahempia sivuvaikutuksia ole tullut. Varasin siis ajan lääkärille ja hän kirjoitti reseptin.
Oletko puhunut asiasta kenellekään? Sekin voisi helpottaa jollain tavalla, jos olisi joku jolle voisi puhua asiasta. Mielestäni olisi hyvä, jos pystyisit kertomaan äidillesi asiasta.
...koulussa, ja yleensäkin kaikissa paikoissa, missä on paljon ihmisiä. Varsinkin silloin kun olen yksin liikenteessä.
Ärsyttää todella paljon... kesällä pitäisi mennä kirjoitusleirille, ja haluaisin todella mennä sinne, mutta miten voitan tämän p*******n jännityksen ja ahdistuksen? Äiti, eikä edes kuraattori oikein tunnu ymmärtävän tätä ongelmaa.
liian pitkään, siitä ei hyvää seuraa. Itse sairastuin nuorempana ensin sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja sitten yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön. Ongelmani ovat niin pahoja, että käyn psykiatrilla, psykoterapiassa ja käytän lääkitystä. Voitte yrittää analysoida itseänne mahdollisimman realistisesti hakemalla tietoa ensin yl. ahd. häiriöstä ja sen jälkeen mennä oirelistan kanssa lääkäriin, jos ne täsmäävät. Pitäkää puolenne, jos tunnette itsenne sairaaksi, tarvitsette hoitoa ja apua. Vaatikaa että teidät otetaan vakavasti. Ja lääkäri on se, joka voi ottaa asian vakavasti. Ei äiti, eikä kuraattori, eikä pahemmin kukaan muukaan, joka ei tiedä, että se on sairaus. Menkää lääkäriin, ennen kuin oireilette masennuksella.
ihan niinkö olis ite kirjottanu tuon, paitsi että jännitän töihin lähtemistä niin että vatta on kipeä ja sekasin aina mutta sitten kun pääsee paikan päälle niin vähän helpottaa... ite en kans ymmärrä miksi sitä jännittää vaikka oon tehny samaa hommaa jo 5 vuotta?