Suolistotulehdus vaikeuttanut elämää

totaalikoliitti

Olen sairastanut haavaista paksusuolen tulehdusta 2,5 vuotta.Nyt alkaa olla mitta täysi.En jaksa enää tätä jatkuvaa kipua.Olen syöny lääkkeitä kourakaupalla,kortisoniakin monta hevoskuuria ja mikään ei auta.Muutama viikko sitten tehtiin ohutsuolen kapselikuvaus ja viikko sitten suolen tähystykset nukutuksessa.Paperissa luki;aiemmin pelkästään rectosigmaan tulehdus,nyt luokiteltavissa totaalikoliitiksi.Puoli vuotta sitten viimeksi tähystettiin.

Sairaalassa olen maannut viimeisen vuoden aikana viikko tolkulla.Onneksi siellä ei ole tarvinnut olla nyt muutamaan kuukauteen.Lääkkeet lievittävät oireita vain vähän,vatsalaukku ärtyi pahaksi ja sen vuoksi oksentelen rajusti.Laihduin puolessa vuodessa kolmekymmentä kiloa,en pysty syömään normaalisti,kaikki tulee ulos.Olo on heikko,väsynyt,en jaksa käydä oikeen kaupassakaan.Pelkään lähteä ulos,kauppaan,kylään,töihin,linja-autoon,siis joka paikkaan koska pelkään että vatsakivut taas alkaa,oksettaa ja paskat tulee housuun,ei pysty pidättelee.Tuntuu siltä että nykyään vietän suurimman osan aikaani vessassa ja sohvalla tai sängyssä vaaka asennossa.Jatkuvasti lentää tavara jommasta kummasta päästä,kivut niin hirveät että tuntuu että taju lähtee.Tätä on jatkunut nyt niin kauan etten jaksa enää vaan vaadin että joku ratkaisu tähän on tultava.

Haluan että koko paksusuoli leikataan,en suostu enää kokeilemaan lääkkeitä,on niin montaa jo kokeiltu tähän asti,eikä tilanne rauhoitu.En ole viimeisen vuoden aikana ollut töissä montaakaan viikkoa ja se ei ole hyvä juttu koska minulla on oma yritys.Teen seisomatyötä,asiakaspalvelua.Olen päättänyt että liikettäni en kiinni laita vaikka miten tiukkaa tekisikin rahallisesti ym.Onneksi asiakkaani ovat joustaneet hyvin tähän asti.Oma yritykseni on pyörinyt neljä vuotta,kun homma alkoi luistaa ja tulosta tulemaan,tuli tämä sairaus.Olen vasta 25 vuotias enkä varmasti halua jäädä työkyvyttömyys eläkkeelle.Miten voisin olla palkka työssäkään,kuka työnantaja jaksaisi katella tätä touhua,jatkuvasti sairaslomalla.

Pelottaa se leikkaus mutta en näe enää mitään muuta vaihtoehtoa,lääkärini vielä vähan empii.. Helpottuuko tämä tuska todella jos suoli poistettaisiin?Mitkä ja miten kivuliaat oireet ovat leikkauksen jälkeen?Miten äkkiä pääsen kiinni työelämään?

Ajattelin tehdä lapsen/lapsia joskus kolmekymppisenä,haluaisin että siihen mennessä tälle sairaudelle ois jotain tehty.Vuosi sitten olin raskaana,suolisto sairauteni paheni,maksa arvot ym.kohosi huimiin lukemiin.Makasin sairaalassa,vatsaa koski ja oksensin lähes tauotta.Loppujen lopuksi kävi niin että sikiö eli vain 11 viikkoiseksi..

Uskon ja luotan siihen että tämä elämä tästä vielä helpottuu..jonain pivänä.Kanttia tämä sairaus koettelee,en ois uskonu että paksusuolen tulehdus voi viedä ihmisen näin alas!

48

28501

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Joeopu

      Paljon voimia ja jaksamista sulle,ei tollaista sairautta toivo kenellekkään. Jos saa kysyä niin minkälaisia oireita sinulla oli ton vaivan alkuvaiheessa?

      • totaalikoliitti

        Jo vuosia sitten minulla oli vatsan vääntelyitä,poltteluita ennen ulostusta.Silloin söin epäterveellisesti,usein oli ummetusta.Saattoi mennä monta päivää ennen kuin tein ison hädän.Kolme vuotta sitten heinäkuussa alkoi tulla peräsuolesta kirkkaan punaista verta,sen verran paljon että se säikäytti.Seuraavana joulukuussa kävi muutaman kerran niin että tuntui siltä että tulee iso hätä..menin vessaan,tuli tavaraa varpusparven lailla,se olikin verta.Enää en miettinyt varaanko lääkäri ajan.Menin yksityiselle,hän antoi reseptin colifoam rektaalivaahtoon.Hän laittoi lähetteen sairaalaan tutkimuksiin eli tähystykseen ym.

        Joukuusta -04 maaliskuuhun -05 sinnittelin ilman suun kautta otettavia lääkkeitä.Oireet alkoivat vaan pahentua.Uloste oli liejumaista,beigen väristä,limaista,hieman veren sekaista,jota tuli usein ensin ennen kiinteämpää tavaraa.Vatsaa väänti ulostaessa.Paljon ilmavaivoja.Ruoan jälkeen koski mahaa lähes aina.

        Maaliskuun lopussa aloin oksentaa hullun lailla,se meni niin mahdottomaksi että jouduin sairaalaan tiputukseen moneksi päivää.Mitään en pystynyt syömään,ei kestänyt sisällä,ja kun mitään ei syö niin ei suolessakaan ole tavaraa ja suoli pääsi hieman rauhoittumaan.Sairaalassa otettiin verikokeita,maksa-arvot oli noussu yli viiteen sataan,jotkut luulivat että juon paljon viinaa,en tod.otin hyvin harvoin.Tulehdus arvot oli myös koholla.Oksentaminen saatiin silloin loppumaan kerta laakisti lihakseen pistettävällä aineella DHPP,jota käytetään pahoinvointiin esim.leikkauspotilaille tai syöpäpotilaille.

        Jouduin jättää joitain ruokia pois ruokavaliosta,esim.käristetyt,rasvaiset,punaisen lihan.Tosin slloin tällöin kyllä söin niitä,mut taas sain kärsiä.Tähystys tehtiin huhtikuun alussa -05,silloin tehtiin diaknoosi Colitis Ulcerosa.Sain lääkkeiksi asacol 800mg 2 kertaa päivässä,vatsansuojalääke somac 1 kertaa päivässä.Niillä eväillä päästiin seuraavaan syksyyn.Asacol annosta nostettiin kolmeen päivässä.Oireet alkoi pahentua,alaselkään ristiselän kohdalta alkoi koskea(tulehdus onkin siinä kohdassa suolessa,suolen loppupäässä),kuumotti,lämpö alkoi nousta.Aloitettiin kuuri kortisonia,se auttoi siinä vaiheessa.Sain energiaa ja olo oli kuin durasel pupulla.

        Pärjäsin ilman kortisonia pari kuukautta kun taas piti aloittaa.Kortisonia olen syönyt kuureina tähänpäivään asti,välillä pieni tauko mutta oireet alkaa pahentua heti kun annosta aletaan tiputtaa.Tuntui siltä että ilman sitä en voi elää.Vuosi sitten kokeiltiin azamun lääkettä,ensin yksi tabletti päivässä,sitten kun aloin syödä kahta päivässä alkoi ihan hirveet ylävatsakivut,kuume alkoi nousta,aloin taas oksentaa.Lääke lopetettiin ja kävin sairaalalla otattaa lihakseen taas DHPP:ta ja oksentaminen loppui.

        Maaliskuussa -06 loppui taas kortisoni kuuri.Huhtikuun lopulla tulinkin raskaaksi,pahoinvointi alkoi kun olin 6vkolla,paheni loppua kohti niin että edes DHPP ei enää auttanut ja sitähän ei mielellään raskaana oleville edes anneta.Juhannuksena raskaus päättyi.Viikon päästä aloin voida taas ok,fyysisesti.Heinäkuussa alkoi taas tämä show.

        Heinäkuusta marraskuuhun asti makasin sairaalassa vähän väliä tiputuksessa.Oksentaminen oli hurjaa.Marraskuussa oksentaminen loppui kun kokeiltiin diapamia suoraan suoneen.Sitä määrättiin myös kotiin,jos tulee oksennuskohtaus joka saa myös pelon ja ahdistuksen taas valloilleen,pitää sitä ottaa yksi tai kaksi kertaa 5mg päivässä.En ole syönyt sitä nyt yli kahteen kuukauteen,säästän sitä pahan päivän varalle.Silloinkin tiesin että ei se oksentaminen voi johtua pelkästään psyykkeestä niin kuin monet väittivät.Ja nyt myöhemmin lääkärinikin on myöntänyt että tällä suolisto-ongelmalla on jonkinlainen yhteys vatsan herkistymiseen ja oksentamiseen.Joka kerran nykyäänkin kun ulostan,niin tuntuu siltä että ennen kuin tavara on tullut ulos,tulee oksennus-refkeksi,ja yrjö lentää.Vaikeinta suoliston kanssa on aamuisin.Menee useita tunteja ennen kuin kykynee poistua kotoaan.Ulostuskertoja 3-10kpl aamupäivän aikana.Päivällä tilanne hieman rauhoittuu,ja vasta illan suussa uskallan jo syödäkkin jotain.Illat ovat suorastaan ihania,melkein unohdan että minulla on tämä sairaus mutta useinmiten nukkumaan mennessä pelkään jo seuraavaa aamua...

        Vähän aikaa sitten söin vielä näin paljon lääkkeitä päivittäin; asacol 800mg 2,salazopyrin 3/pv,somac,kortisonia aloitin 4mg 6päivässä nyt 1,seronil 20mg(psykkeeseen).Joskus käytin peräruiskeita,tuntui että niitä piti käyttää koko ajan jos mieli ettei aamulla koske niin paljon.Parhain kokemus oli entocort peräruiskeesta.Asacol liuos ja colifoam vaahto ei lievittäny kipuja.Jokin aika sitten aloin taas oksentaa hirveästi,vatsalaukkuun koski koko ajan,oli ärtynyt lääkkeistä(kin).Jätin lääkkeet pois pari vkoa sitten oma-alotteisesti(HUOM!Elkää te tehkö niin),vatsa parani,suolistovaivat paheni.Nyt pitää aloitta taas lääkitys,ei muu auta toistaiseksi.Parin vkon päästä on taas lääkärille aika,saan tietää koepala tulokset,verikoe tulokset ja sen mitä lääkäri suosittelee.Tein viimeksi selväksi että haluan leikkaukseen avanne kammosta huolimatta. Tulen kertomaan teille kaikille jatkosta tällä sivulla.
        Toivottavasti tästä on jollekkin hyötyä.

      • Kiitos kun kerroit
        totaalikoliitti kirjoitti:

        Jo vuosia sitten minulla oli vatsan vääntelyitä,poltteluita ennen ulostusta.Silloin söin epäterveellisesti,usein oli ummetusta.Saattoi mennä monta päivää ennen kuin tein ison hädän.Kolme vuotta sitten heinäkuussa alkoi tulla peräsuolesta kirkkaan punaista verta,sen verran paljon että se säikäytti.Seuraavana joulukuussa kävi muutaman kerran niin että tuntui siltä että tulee iso hätä..menin vessaan,tuli tavaraa varpusparven lailla,se olikin verta.Enää en miettinyt varaanko lääkäri ajan.Menin yksityiselle,hän antoi reseptin colifoam rektaalivaahtoon.Hän laittoi lähetteen sairaalaan tutkimuksiin eli tähystykseen ym.

        Joukuusta -04 maaliskuuhun -05 sinnittelin ilman suun kautta otettavia lääkkeitä.Oireet alkoivat vaan pahentua.Uloste oli liejumaista,beigen väristä,limaista,hieman veren sekaista,jota tuli usein ensin ennen kiinteämpää tavaraa.Vatsaa väänti ulostaessa.Paljon ilmavaivoja.Ruoan jälkeen koski mahaa lähes aina.

        Maaliskuun lopussa aloin oksentaa hullun lailla,se meni niin mahdottomaksi että jouduin sairaalaan tiputukseen moneksi päivää.Mitään en pystynyt syömään,ei kestänyt sisällä,ja kun mitään ei syö niin ei suolessakaan ole tavaraa ja suoli pääsi hieman rauhoittumaan.Sairaalassa otettiin verikokeita,maksa-arvot oli noussu yli viiteen sataan,jotkut luulivat että juon paljon viinaa,en tod.otin hyvin harvoin.Tulehdus arvot oli myös koholla.Oksentaminen saatiin silloin loppumaan kerta laakisti lihakseen pistettävällä aineella DHPP,jota käytetään pahoinvointiin esim.leikkauspotilaille tai syöpäpotilaille.

        Jouduin jättää joitain ruokia pois ruokavaliosta,esim.käristetyt,rasvaiset,punaisen lihan.Tosin slloin tällöin kyllä söin niitä,mut taas sain kärsiä.Tähystys tehtiin huhtikuun alussa -05,silloin tehtiin diaknoosi Colitis Ulcerosa.Sain lääkkeiksi asacol 800mg 2 kertaa päivässä,vatsansuojalääke somac 1 kertaa päivässä.Niillä eväillä päästiin seuraavaan syksyyn.Asacol annosta nostettiin kolmeen päivässä.Oireet alkoi pahentua,alaselkään ristiselän kohdalta alkoi koskea(tulehdus onkin siinä kohdassa suolessa,suolen loppupäässä),kuumotti,lämpö alkoi nousta.Aloitettiin kuuri kortisonia,se auttoi siinä vaiheessa.Sain energiaa ja olo oli kuin durasel pupulla.

        Pärjäsin ilman kortisonia pari kuukautta kun taas piti aloittaa.Kortisonia olen syönyt kuureina tähänpäivään asti,välillä pieni tauko mutta oireet alkaa pahentua heti kun annosta aletaan tiputtaa.Tuntui siltä että ilman sitä en voi elää.Vuosi sitten kokeiltiin azamun lääkettä,ensin yksi tabletti päivässä,sitten kun aloin syödä kahta päivässä alkoi ihan hirveet ylävatsakivut,kuume alkoi nousta,aloin taas oksentaa.Lääke lopetettiin ja kävin sairaalalla otattaa lihakseen taas DHPP:ta ja oksentaminen loppui.

        Maaliskuussa -06 loppui taas kortisoni kuuri.Huhtikuun lopulla tulinkin raskaaksi,pahoinvointi alkoi kun olin 6vkolla,paheni loppua kohti niin että edes DHPP ei enää auttanut ja sitähän ei mielellään raskaana oleville edes anneta.Juhannuksena raskaus päättyi.Viikon päästä aloin voida taas ok,fyysisesti.Heinäkuussa alkoi taas tämä show.

        Heinäkuusta marraskuuhun asti makasin sairaalassa vähän väliä tiputuksessa.Oksentaminen oli hurjaa.Marraskuussa oksentaminen loppui kun kokeiltiin diapamia suoraan suoneen.Sitä määrättiin myös kotiin,jos tulee oksennuskohtaus joka saa myös pelon ja ahdistuksen taas valloilleen,pitää sitä ottaa yksi tai kaksi kertaa 5mg päivässä.En ole syönyt sitä nyt yli kahteen kuukauteen,säästän sitä pahan päivän varalle.Silloinkin tiesin että ei se oksentaminen voi johtua pelkästään psyykkeestä niin kuin monet väittivät.Ja nyt myöhemmin lääkärinikin on myöntänyt että tällä suolisto-ongelmalla on jonkinlainen yhteys vatsan herkistymiseen ja oksentamiseen.Joka kerran nykyäänkin kun ulostan,niin tuntuu siltä että ennen kuin tavara on tullut ulos,tulee oksennus-refkeksi,ja yrjö lentää.Vaikeinta suoliston kanssa on aamuisin.Menee useita tunteja ennen kuin kykynee poistua kotoaan.Ulostuskertoja 3-10kpl aamupäivän aikana.Päivällä tilanne hieman rauhoittuu,ja vasta illan suussa uskallan jo syödäkkin jotain.Illat ovat suorastaan ihania,melkein unohdan että minulla on tämä sairaus mutta useinmiten nukkumaan mennessä pelkään jo seuraavaa aamua...

        Vähän aikaa sitten söin vielä näin paljon lääkkeitä päivittäin; asacol 800mg 2,salazopyrin 3/pv,somac,kortisonia aloitin 4mg 6päivässä nyt 1,seronil 20mg(psykkeeseen).Joskus käytin peräruiskeita,tuntui että niitä piti käyttää koko ajan jos mieli ettei aamulla koske niin paljon.Parhain kokemus oli entocort peräruiskeesta.Asacol liuos ja colifoam vaahto ei lievittäny kipuja.Jokin aika sitten aloin taas oksentaa hirveästi,vatsalaukkuun koski koko ajan,oli ärtynyt lääkkeistä(kin).Jätin lääkkeet pois pari vkoa sitten oma-alotteisesti(HUOM!Elkää te tehkö niin),vatsa parani,suolistovaivat paheni.Nyt pitää aloitta taas lääkitys,ei muu auta toistaiseksi.Parin vkon päästä on taas lääkärille aika,saan tietää koepala tulokset,verikoe tulokset ja sen mitä lääkäri suosittelee.Tein viimeksi selväksi että haluan leikkaukseen avanne kammosta huolimatta. Tulen kertomaan teille kaikille jatkosta tällä sivulla.
        Toivottavasti tästä on jollekkin hyötyä.

        http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/simmons.htm

      • Glutamiinihappo närästää
      • Ei tarvi väitellä enää :-)
    • Valitus täytys tehdä siitä!
      • totaalikoliitti

        En ole syönyt rautatabletteja,eivät ole edes ehdottaneet..

      • Kaikki hiivatuotteet pois
    • Vain luomumaito sopii meillä
      • totaalikoliitti

        Sairaalassa kaikki saa saman ruoan ellei ole allergioita.Tottakai minun eteen kannettiin kukkupää lautasellisia ruokaa ja sellaista mitä ei voi suolisto-ongelmainen syödä.Maitoa,tuoretta ruisleipää,kaalilaatikkoa,joskus hirmu mausteisia ruokia ja häränliha kastiketta perunoitten kera.Toki muutakin tuotiin.Mutta kun kuvottaa ja koskee,ei mene ruoka kurkusta alas,pelkkä haju jo saa liemet nousee suuhun asti.Pystyin sairaalassa syömään,aamuisin vähän velliä,mehuja,kiisseleitä.Milloin kestivät sisällä,milloin tulivat ulos.Vierailijat kantoivat minulle niska vääränä omia syömisiä,enimmäkseen juomisia.

      • Karrageeni E407 pilaa ne
        totaalikoliitti kirjoitti:

        Sairaalassa kaikki saa saman ruoan ellei ole allergioita.Tottakai minun eteen kannettiin kukkupää lautasellisia ruokaa ja sellaista mitä ei voi suolisto-ongelmainen syödä.Maitoa,tuoretta ruisleipää,kaalilaatikkoa,joskus hirmu mausteisia ruokia ja häränliha kastiketta perunoitten kera.Toki muutakin tuotiin.Mutta kun kuvottaa ja koskee,ei mene ruoka kurkusta alas,pelkkä haju jo saa liemet nousee suuhun asti.Pystyin sairaalassa syömään,aamuisin vähän velliä,mehuja,kiisseleitä.Milloin kestivät sisällä,milloin tulivat ulos.Vierailijat kantoivat minulle niska vääränä omia syömisiä,enimmäkseen juomisia.

        http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?t=2817&sid=5f4ceb63eb3cd43cd6c74e3eeb2e26ac

    • nenästä kii jos ei maistu h...
      • totaalikoliitti

        Kertoisiko joku,mitä kaikkea voi syödä?tiedän jo mitä ei.Entäs kalaa,kanaa,riisiä,puuroja,keittoja,minkälaista leipää??Olen yittänyt itse kokeilla eri ruokia.Tiedän että turha on haaveillakkaan enää syövänsä kebab ruokia,hampurilaisia,ranskalaisia ym.Ei kyllä tee enää mielikään,hajukin jo alkaa koskea mahaan.Teen kotona itselleni ruokia,mutta alkaa kyllästyttää kun aina niitä samoja.

      • Loimulohi hyvää!
        totaalikoliitti kirjoitti:

        Kertoisiko joku,mitä kaikkea voi syödä?tiedän jo mitä ei.Entäs kalaa,kanaa,riisiä,puuroja,keittoja,minkälaista leipää??Olen yittänyt itse kokeilla eri ruokia.Tiedän että turha on haaveillakkaan enää syövänsä kebab ruokia,hampurilaisia,ranskalaisia ym.Ei kyllä tee enää mielikään,hajukin jo alkaa koskea mahaan.Teen kotona itselleni ruokia,mutta alkaa kyllästyttää kun aina niitä samoja.

        http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/annulle.html

    • limakalvorakkuloita eli aft...
      • totaalikoliitti

        Olen aina käyttänyt suolen tyhjennyksiin colonsteril liosta,ihan karmeen makuista.Ei voi juoda kakomatta,vaikka kuin yrittäis muuttaa sen makua mehuilla tai imeskelis pastilleja. Suositus olisi juoda liosta kuusi litraa,ikinä en ole pystynyt juomaan 4,5 litrasta enempää. Edellistä tähystystä varten join kolme litraa,silti olin kuulemma tyhjentäny suolen hyvin.No kun enhän minä nykyään syö paljoa niin ei sitä tavaraa olekkaan suolessa niin paljoa.

      • Koekaniineita ollaan kaikki
        totaalikoliitti kirjoitti:

        Olen aina käyttänyt suolen tyhjennyksiin colonsteril liosta,ihan karmeen makuista.Ei voi juoda kakomatta,vaikka kuin yrittäis muuttaa sen makua mehuilla tai imeskelis pastilleja. Suositus olisi juoda liosta kuusi litraa,ikinä en ole pystynyt juomaan 4,5 litrasta enempää. Edellistä tähystystä varten join kolme litraa,silti olin kuulemma tyhjentäny suolen hyvin.No kun enhän minä nykyään syö paljoa niin ei sitä tavaraa olekkaan suolessa niin paljoa.

        http://www.nam.fi/ajankohtaista/uutiset/phosphoral.html

    • Elämä luonnonmukaisemmaksi
    • huokaus....

      Hei sinulle.

      Itkin kun luin sun kertomaasi se kosketti minua valtavasti. Olen itse kokenut vastaavaa mutta nyt tuntuu että minun oireet ovat vielä pieniä sun vatsaan verrattuna. Olen nelikymppinen äiti ja aina kärsinyt vatsan kanssa. Pari viimeistä vuotta on ollut yhtä helvettiä ei kauniimmin voi sanoa, joten päätin tutkituttaa itseni kunnolla. Kaikki mahdollinen on tehty mutta vikaa ei löydy. Maha aina kipee ripulia pahoinvointia yms... Töissä olen jotenkin temppuillut mut kyllä se vie voimia aivan liikaa. Tuntuu väliin ettei tämä elämä ole kyllä oikein kun ei voi elää normaalia elämää. Minulla on viisi lasta ja olen niistä todella onnellinen. Raskaudet ovat olleet tosi vaikeita olen oksentanut yhdeksän kuukautta pukeen laihtunut kun pitäis lihoa, mut luojan kiitos kaikki lapset ovat syntyneet potran kokoisina ja terveinä. Uskon kyllä että kun saat itsesi parempaan kuntoon raskaus onnistuu, luonto on kuitenkin niin ihmeellinen. Kiitos kun kerroit tarinasi se antoi minulle paljon ajateltavaa vaikkakin myös kyyneleitä. Toivon todella että saat avun ja pääset normaaliin elämään kiini. Halusin vastata vaikka sanoja ei oikein ole, mut huomaat ettet ole yksin meitä on myös muita joiden elämää vatsa ohjailee. Halaus sinulle.

      • Pahoinvoinnin syy?
      • huokaus....
        Pahoinvoinnin syy? kirjoitti:

        http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/simmons.htm

        Moi.
        Minä en voinut käyttää mitään rautavalmisteita odotus aikana. Ihmettelen ja kyllä sitä lääkäritkin ihmetteli miten kaikki meni vauvojen suhteen hyvin vaikka äiti oksensi kaiken ulos.

      • totaalikoliitti

        Tuntuu hyvälle lukea näitä kommentteja,etenkin sinun.Eli toivoa on minullakin saada vielä terveitä lapsia tulevaisuudessa,vaikka tätä sairautta ei saataisiinkaan täysin kuriin.Itken vielä tänäkin päivänä sitä miten vuosi sitten kävi..
        Mutta nyt aion hoitaa itseäni vaikka tiukkaa tekeekin.Vaikka kuinka olisi kova vauvakuume,pitää malttaa odottaa niin kauan kunnes tilanne on rauhoittunut.

        On minulla joskus hyviäkin päiviä,jolloin ei tarvitse vessassa asua eikä kivuista kärsiä,silloin osaan arvostaa sitä hetkeä ja usein itkenkin sen vuoksi ilosta ja kiitän ylempää tahoa.Olen vasta 25 vuotias ja elämän pitäisi olla edessäpäin,mutta usein masennun tästä ja kaivaudun kuoreeni.Onneksi pääsen sieltä poiskin.Vasta eilen keksin käydä kirjoittaa tästä näille sivuille,onneksi.Kun näin miten moni on lukenut tämän,vastannut ja se,mitä on vastattu sai minut itkemään ja myös äitini joka on seurannut ja tukenut minuu tässä koettelemuksessa.

        Saman kokeneet ovat melkein ainoita jotka ymmärtävät miten vaikeaa tämän sairauden kanssa on elää.Aika usein törmään siihen että tätä sairautta ja näitä kipuja ym.vähätellään,silloin tekisi mieli sanoa suorat sanat.Mutta kellekkään en toivo tätä sairautta,edes pahimmalle vihamiehelle.Läheisiltä vaaditaan paljon tämän kestämisessä,etenkin kumppanilta ja lapsilta.Minulle kävi niin vuonna niin että mies ei kestänyt jatkuvaa sairastelemistani,alkoi uhata erolla ja alkoi myös syyttelee minuu ja sairauttani kun ei joka päivä kotona paikat kimaltanutkaan tai ilalliset odottanut pöydässä kun herra tuli kotiin.Ei hyväksynyt sitä että en pystynyt suoriutumaan kotihommista kivuista huolimatta.Jätin sen äijän kelkasta.Nyt ei tarvitse enää stressata,siivoan ja teen ruokia sinä päivänä kun taas kykenen,enkä ota paineita jos en ole muutamaan päivään imuroinut.Stressi muuten pahentaa oireita,mitä tahansa sairauksia.

        Tekipä hyvää kirjoittaa tästäkin.Nyt jaksan taas lähteä käymään kaupoilla,ehkä käväsen ensin vielä vessassa..
        Tuhannet kiitokset vastanneille!!!

      • totaalikoliitti
        Pahoinvoinnin syy? kirjoitti:

        http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/simmons.htm

        En syönyt mitään rautatabletteja raskauden aikana. 5-8 vkolla käytin vähän aikaa vitamiineja jotka on tarkoitettu raskaana oleville.Jätin nekin pois kun en viitsinyt kalliita pillereitä vessan pöntölle syöttää..

      • huokaus...
        totaalikoliitti kirjoitti:

        Tuntuu hyvälle lukea näitä kommentteja,etenkin sinun.Eli toivoa on minullakin saada vielä terveitä lapsia tulevaisuudessa,vaikka tätä sairautta ei saataisiinkaan täysin kuriin.Itken vielä tänäkin päivänä sitä miten vuosi sitten kävi..
        Mutta nyt aion hoitaa itseäni vaikka tiukkaa tekeekin.Vaikka kuinka olisi kova vauvakuume,pitää malttaa odottaa niin kauan kunnes tilanne on rauhoittunut.

        On minulla joskus hyviäkin päiviä,jolloin ei tarvitse vessassa asua eikä kivuista kärsiä,silloin osaan arvostaa sitä hetkeä ja usein itkenkin sen vuoksi ilosta ja kiitän ylempää tahoa.Olen vasta 25 vuotias ja elämän pitäisi olla edessäpäin,mutta usein masennun tästä ja kaivaudun kuoreeni.Onneksi pääsen sieltä poiskin.Vasta eilen keksin käydä kirjoittaa tästä näille sivuille,onneksi.Kun näin miten moni on lukenut tämän,vastannut ja se,mitä on vastattu sai minut itkemään ja myös äitini joka on seurannut ja tukenut minuu tässä koettelemuksessa.

        Saman kokeneet ovat melkein ainoita jotka ymmärtävät miten vaikeaa tämän sairauden kanssa on elää.Aika usein törmään siihen että tätä sairautta ja näitä kipuja ym.vähätellään,silloin tekisi mieli sanoa suorat sanat.Mutta kellekkään en toivo tätä sairautta,edes pahimmalle vihamiehelle.Läheisiltä vaaditaan paljon tämän kestämisessä,etenkin kumppanilta ja lapsilta.Minulle kävi niin vuonna niin että mies ei kestänyt jatkuvaa sairastelemistani,alkoi uhata erolla ja alkoi myös syyttelee minuu ja sairauttani kun ei joka päivä kotona paikat kimaltanutkaan tai ilalliset odottanut pöydässä kun herra tuli kotiin.Ei hyväksynyt sitä että en pystynyt suoriutumaan kotihommista kivuista huolimatta.Jätin sen äijän kelkasta.Nyt ei tarvitse enää stressata,siivoan ja teen ruokia sinä päivänä kun taas kykenen,enkä ota paineita jos en ole muutamaan päivään imuroinut.Stressi muuten pahentaa oireita,mitä tahansa sairauksia.

        Tekipä hyvää kirjoittaa tästäkin.Nyt jaksan taas lähteä käymään kaupoilla,ehkä käväsen ensin vielä vessassa..
        Tuhannet kiitokset vastanneille!!!

        Hei.
        Tulin vielä koneelle ja katsoin viestisi. Olen usein lukenut täällä vatsa kokemuksia mut mikään ei ole liikuttanut minua niin kuin sinun lauseesi. Olet nuori ihminen mutta lauseet ja rivien välitkin huokuu elämän kypsyyttä ja elämän uskoa. Samoja tuntemuksia on minullakin ollut henkisesti masennusta ja kuoreen vetäytymistä. Kamalan urhoollisesti kuitenkin olen taistellut ja nauttinut elämän pienistä asioista sellaisista joista saa voimaa kipeinäkin aikoina. Välillä meinaa masennus iskeä mutta silloin ajattelen että minulla on kamalan paljon hyvää elämässä. sellaisia asioita joiden vuoksi elämä on elämisen arvoista. Uskon että mieliala vaikuttaa myös vatsaoireisiin. Vielä haluan toivottaa sinulle paranemista ja varmasti suurin unelmasi käy toteen kun jaksat vaan uskoa siihen. Ehkä sinun kertomus liikutti minua äidillisesti siksikin että olet ijältäsi mun esikoisen ikäinen. Laittoi niin ajattelemaan ettei nuoruus aina ole turva sairauksilta vaikka sitä niin haluaisi uskoa. Voi hyvin ja toteuta vielä unelmasi.

      • neiti crohn
        huokaus... kirjoitti:

        Hei.
        Tulin vielä koneelle ja katsoin viestisi. Olen usein lukenut täällä vatsa kokemuksia mut mikään ei ole liikuttanut minua niin kuin sinun lauseesi. Olet nuori ihminen mutta lauseet ja rivien välitkin huokuu elämän kypsyyttä ja elämän uskoa. Samoja tuntemuksia on minullakin ollut henkisesti masennusta ja kuoreen vetäytymistä. Kamalan urhoollisesti kuitenkin olen taistellut ja nauttinut elämän pienistä asioista sellaisista joista saa voimaa kipeinäkin aikoina. Välillä meinaa masennus iskeä mutta silloin ajattelen että minulla on kamalan paljon hyvää elämässä. sellaisia asioita joiden vuoksi elämä on elämisen arvoista. Uskon että mieliala vaikuttaa myös vatsaoireisiin. Vielä haluan toivottaa sinulle paranemista ja varmasti suurin unelmasi käy toteen kun jaksat vaan uskoa siihen. Ehkä sinun kertomus liikutti minua äidillisesti siksikin että olet ijältäsi mun esikoisen ikäinen. Laittoi niin ajattelemaan ettei nuoruus aina ole turva sairauksilta vaikka sitä niin haluaisi uskoa. Voi hyvin ja toteuta vielä unelmasi.

        Mä olen just 20-vuotta täyttäny ja mulla on myös tulehduksellinen suolistosairaus, mutta crohn. Tosin ensin kerkesin vuoden olla diagnoosilla CU, eli samanlaisia oireita on paljon, tosin itse en juuri oksentele/oksennellut.

        Mulla on lääkityksenä asacol, azamun ja remicade. Mun tilanne on siinä mielessä parempi kun sun et mulla kortisoni (prednisolon ja entocort) tehos hyvin, mutta mun suoli jäi "riippuvaiseks" siitä eli oireet palas áina kun lopetin. Sitten alotettiin azamun ja sen jälkeen remicade.

        Oletko kokeillu näitä biologisia lääkkeitä? Siis remicade kai suolitautisille lähinnä, reumaa sairastaville ainakin humira... Mulle se toi pysyvän avun, nyt lähes vuoden melkein oireettomana.

        Kaikki sympatiat sulle ja voimia hirveesti, tiedän miten kauheeta suolitaudin kanssa elo voi olla. Ja tiedän myös miten tiukassa ymmärrys muilta ihmisiltä on... Kyllä siinä valikoituu ne laatuyksilöt läheisistä, ne on ne jotka jää. Ja ne jotka ei jää, niin saa mennäkin!

      • totaalikoliitti
        neiti crohn kirjoitti:

        Mä olen just 20-vuotta täyttäny ja mulla on myös tulehduksellinen suolistosairaus, mutta crohn. Tosin ensin kerkesin vuoden olla diagnoosilla CU, eli samanlaisia oireita on paljon, tosin itse en juuri oksentele/oksennellut.

        Mulla on lääkityksenä asacol, azamun ja remicade. Mun tilanne on siinä mielessä parempi kun sun et mulla kortisoni (prednisolon ja entocort) tehos hyvin, mutta mun suoli jäi "riippuvaiseks" siitä eli oireet palas áina kun lopetin. Sitten alotettiin azamun ja sen jälkeen remicade.

        Oletko kokeillu näitä biologisia lääkkeitä? Siis remicade kai suolitautisille lähinnä, reumaa sairastaville ainakin humira... Mulle se toi pysyvän avun, nyt lähes vuoden melkein oireettomana.

        Kaikki sympatiat sulle ja voimia hirveesti, tiedän miten kauheeta suolitaudin kanssa elo voi olla. Ja tiedän myös miten tiukassa ymmärrys muilta ihmisiltä on... Kyllä siinä valikoituu ne laatuyksilöt läheisistä, ne on ne jotka jää. Ja ne jotka ei jää, niin saa mennäkin!

        olen kokeillut azamunia,se ei sopinut yhtään minulle.Oksensin ja vatsaa koski niin että tähtiä näkyi.Kipu tuntui ylävatsassa,pallean kohdalla.Remicadea haluaisin kokeilla,mutta pelkään sivuoireita.Millaisia ne ovat?haluaisin tietää enempi kyseisestä lääkkeestä,olen kuullut siitä aiemminkin..Suoneen sitä sais(kai?),ettei vatsa ärry taas..

      • nti crohn
        totaalikoliitti kirjoitti:

        olen kokeillut azamunia,se ei sopinut yhtään minulle.Oksensin ja vatsaa koski niin että tähtiä näkyi.Kipu tuntui ylävatsassa,pallean kohdalla.Remicadea haluaisin kokeilla,mutta pelkään sivuoireita.Millaisia ne ovat?haluaisin tietää enempi kyseisestä lääkkeestä,olen kuullut siitä aiemminkin..Suoneen sitä sais(kai?),ettei vatsa ärry taas..

        Mulla ei juurikaan tule remicadesta mitään sivuoireita. Mitä nyt sitten kun olen pitempään kyseistä lääkettä saanut (vuoden), niin lämpöä nousee helposti, johtuen varmaan sen tuota puolustusjärjestelmää lamaavasta vaikutuksesta. Kuitenkaan en saa edes flunssaa tai mitään muitakaan kiertotauteja helpommin vaikka tästäkin varotettiin, kun lääkitys alotettiin. Sitä mä kyllä pelkäsin, varsinkin kun olin päiväkodissa töissä et kaikki lasten taudit tarttus muhun... Mutta ei tarttunu.

        Remicade tosiaan pistetään sairaalassa suoneen, sit on samankaltasia biologisialääkkeitä, jotka pistetään itse. Reumaa sairastavat ainakin pistelee ite jotain samantyyppistä. Mulle pistetään sairaalassa remicadea 250 mg kerran kahdessa kuukaudessa.

        Mutta mutta, remicaden sivuoireet on tietysti yksilöllisiä. Kaikki mahdolliset sivuoireet näet tietysti kun googlella haet "remicade". Ei kannata pelästyä niitä, siellä on tietenkin kaikki mahdolliset ja melkein mahdottomat sivuoireet. Monesti oon kuitenkin lukenu sellasista tapauksista, joille se lääke ei tee mitään, ei auta, mutta ei tee mitään sivuoireitakaan.

        Itekin pelkäsin aikanaan tuon lääkkeen alottamista ja kirjotuksien aikaan sinnittelin kortisonikuureilla. Sitten kirjotuksien jälkeen olin jo niin kylllästynyt siihen paskaan (kirjaimellisesti), et suostuin kokeilemaan remiä. Samoin eräs sukulaiseni, jolla on myös crohn pitkitti tuon aloittamista, mutta tietääkseni nyt sen aloitettuaan hänkään ei ole mitään kummallisia sivuoireita saanut.

        Kannattahan tuo remicadekin varmaan kokeilla jos mahdollista. Mä ainakin olin valmis kokeilemaan pelottavien sivuoireidenkin uhalla, monen vuoden jatkuva sairastaminen huononsi elämänlaatua. Päättelin et ei tästä enää alaspäinkään pääse...

        Sulla tietysti on j-pussin mahdollisuus. Sen jälkeenhän sulla ei enää olis CU:ta. Tosin se on kai yleensä se viimene vaihtoehto. Ja ainakin mitä oon j-pussilaisten tarinoita lukenu, niin ei sillä normaalia ihan vessaelämää saavuteta.

      • Cu -2000
        totaalikoliitti kirjoitti:

        olen kokeillut azamunia,se ei sopinut yhtään minulle.Oksensin ja vatsaa koski niin että tähtiä näkyi.Kipu tuntui ylävatsassa,pallean kohdalla.Remicadea haluaisin kokeilla,mutta pelkään sivuoireita.Millaisia ne ovat?haluaisin tietää enempi kyseisestä lääkkeestä,olen kuullut siitä aiemminkin..Suoneen sitä sais(kai?),ettei vatsa ärry taas..

        Sun tarinasi on juuri kuin minun suustani kerrottuna!

        Mulla on ollut colitis ulserosa vuodesta 2000 asti.. aluksi auttoivat Asacolit ja Kortisonit mutta sitten alkoi vuosien mittaan olla useita akuutteja ja kortisonikuureja.Välillä Asacol jouduttiin lopettamaan kun aiheutti haimatulehdusta.. ja Azamunia kokeiltiin mikä sopi todella hyvin pari vuotta kunnes laski valkosolut aivan alas ja sen myötä tuli Cytomegalovirus.

        Myös Remicadea kokeiltu mutta ei antanut aivan täyttö vastetta, joten lääkärin kanssa yhdessä totesimme että aivan turha jatkaa niin vahvaa lääkettä.

        Ja nyt on minullakin tässä vuosien saatossa alkanut suolistotulehdus pahentua niin paljon että laittaa ihan oksettamaan.. siis oksennusrefleksi vain yksinkertaisesti tulee.. sen takia nyt tänäkin iltana eksyin tänne sivuostolle kun juuri äsken oksensin (taas kerran) ja olen jo niin epätoivoinen tähän tilanteeseen ja yritin etsiä tietoa että mistä tämä oksentaminen, kunnes sinun juttusi osui silmiini.. ja aloin epäillä voisiko minullakin olla vatsalaukku ärtynyt tästä kaikesta..

        Kaiken kaikkiaan minä olen tällä hetkellä leikkausjonossa (en vain tiedä kuinka kauan tässä jaksan odotella) kun nyt tuntuu ettei kortisonikaan anna enään täyttä vastetta..Henkisesti kyllä välillä niin uupunut oksentamiseen ja kipuihin..mutta ei auta kuin elää päivä kerrallaan.

        Olisi kiva kuulla, miten sinnulla on mennyt?Päädyitkö leikkaukseen?Toivottavasti itse pääsen siihen mahdollisimman pian!!!En jaksa tätä enäään!Suulakikin on aina haavoilla oksentamisen myötä.. ja nämä vatsakivut :( :(

        Kuulutko muuten Crohn ja colitis ry:hyn?Itse kuulun ja sieltä olen saanut paljon vertaistukea

    • kohtalotoveri

      Ymmärrän täysin noita kipuja, itselläni epäillään Crohnin tautia tai haavaista suolistotulehdusta.
      On tullut makoiltua sängyllä mainitsemallasi tavalla, ainut ero ettei ole mitään ongelmia ton kanssa että tulis ulos kamaa jommastkummasta päästä.
      Vatsakipuja oli kovia ja on välillä.
      Aluksi ei edes tiedetty mikä mua vaivasi, onneksi vähän helpottanut että tietää missä mennään vaikka kipujen syytä ei tiedä vielä tarkalleen. Paksusuolentähystys tehty ja Vatsalaukuntähystys ja vielä olisi edessä ohutsuolen tomografia eli magneettikuvaus. Kun joku on sanonut et on vatsa kipeä niin olen kyllä tokaissut siihen ettet kyllä tiedä mitä vatsakipu oikeasti on sillonkun se on oikeasti kipeä. Vain suolistotulehduksen kokenut tietääsen. Toivon vain syvästi ettei ole krooninen sairaus en jaksas safkaa noita gluteenittomia ym safkoi täs enempää. Toivottavasti sulla selvii tai pääset haluamaasi ratkaisuun ton kanssa.

      • toipuva?

        Enpä kyllä olisi uskonut kuinka paljon nämä suolisto-ongelmat elämänlaatua verottavat:( Piti sattua kohdalle. Mulla todettiin NSAID-lääkkeiden aiheuttama epäspesifinen maha- ja suolistotulehdus gastroskopiassa ja kaikkein vaikeinta aikaa oli tuo diagnoosin odottaminen. Onneksi nyt on mennyt ilman suolitukoksia jo kuukausia (koputtaa puuta) ja maha toimii aika normaalisti. Ainoa haitta on kivut, jotka on päivittäisiä enkä saa niihin käyttää mitään kipulääkettä eli välillä olen sairaslomalla kun en pysty keskittymään mihinkään kivun sumuverhon alta.Tsemppiä kohtalotoverille diagnoosin varmistumiseksi sekä voimia ketjun aloittajalle/tulehdusta sairastaville. Jos jollakin vinkkejä NSAID:iin liittyvien tulehdusten sairastavien foorumeille (ulkomaisillekin) niin mielelläni kuulisin, aika yksin tämän kanssa...

    • Robyn128

      Viestisi on vanha, mutta ehkä sinä, tai ainankin joku muu hyötyy tästä. Googlaa ulosteensiirto tai nimi Niilo Härkönen. Tämä on parantanut paitsi antibioottiripulista, myös hoitanut muunlaisia suolistovaivoja. Älä anna periksi. Itse olen kärsinyt vatsavaivoista puolisen vuotta, mutta valitettavasti omalla kohdallani on alettu epäilemään haimakasvainta.. ja olen 26!!

    • 26

      Niilo ei tee CU:n hoitoon ulosteensiirtoja ja suosittelee lääkkeitä. On siis todella pettymys.

      Sen sijaan otsoniterapia, akupunktio ja ruokavalio auttaa. Niitä suosittelen kokeilemaan. Maksa ja munuaiset kärsii kovasti lääkityksestä, joten se hidastaa paranemista.

    • Sairasttaaa muös

      Jooooo kaikille tiedoks vaa, että eise niin paha oo lääkkeet autttaa ja tälleeei. Itellä sama tauti ja vasta 12 wee ja sillo tää huomattiin koski pirusti mahaan tuli veri ripulia ja ei pysty pidätteelee hetiku sain lääkkeet niiin helpotti ja aluks oli kortissonikin tiiän että joillakin sairaus on vaikee mut lääkkeillä ja kortisooni kyllä auttaa ja en kyl ite haluais ikinä leikata omaa suoltani mut sun oma päätöshä se on ja paranemisia sori jos oli loukkaavaa tää o vaa mun mielipide!

    • Colitis91

      Hei!

      Itse oon 20 vuotias, ja sairastan Colitis Ulcerosaa. Ensimmäiset oireet tuli 16 vuotiaana ja diagnosoitiin 18 vuotiaana. Tällä hetkellä lääkkeinä Asacol 800 mg 2x2/vrk, ja Azamun 3 x1/vrk. Ennen syksyä söin pahenemisvaiheissa myös kortisonia tabletteina mm. prednison, mutta nyt syksyllä vaihettiin Colifoamiin ja Pentasaan. Oma tautini on edennyt siten, että tosiaan ne ekat kaks vuotta tuli satunnaisia veriulostuksia ja ajattelin että johtuu jostain muusta kuten peräpukamista, mutta kirjoitusten jälkeisenä kesänä iski aktiivinen kausi, joka jatkuikin vuoden ajan (rauhottui aina pariksi viikoksi kortisonilla) ja 2010 syksyn lopussa päätettiin aloittaa solunsalpaajat. Niiden teho alkoi tuntua vasta 2011 elokuussa, ja oireet katosiki täysin, sain elää pitkästä aikaa täysin normaalia nuoren elämää, uskalsin taas pitkästä aikaa osallistua bileisiin ja tavata muitakin ihmisiä kuin lähimmäisiä jotka tietää taudista. Koko sairauden ajan oon opiskellu ammattikorkeassa ja edenny hyvin opinnoissa, mutta näin jälkeen päin mietin, miten jaksoin sen kaiken silloin ku oireet oli pahimmillaan, mutta kai se oli opiskelussa se uutuudenviehätys mikä vei eteenpäin. Nyt oireet taas alkanu nostaa päätään juuri ku ollaan lähössä laskettelureissulle. Tiedän et stressi aiheuttaa selvästikin mulle tätä, aktiiviset vaiheet on aina silloin ku on harjoittelut tai stressaavat vaiheet opiskelussa.

      Viime keväänä iski pienoinen masennus ja melkein lopetin opiskelut kokonaan, koska ei vain tehnyt mieli mennä kouluun. Itekin oon miettiny miten tulevaisuudessa voin tehä mitään töitä, koska vaikka omat oireeni ovatkin nykyään sellaisia, että selviän työpaikalle, mutta vuoron aikana saatan joutua ravaamaan vessassa. Miten työnantaja ymmärtää ja toisaalta ammattini on hammashoidon alalla, ja aika on koko ajan kortilla, niin tiedän etten voi kesken hoidon rynnätä vessaan ja viettää siellä puolta tuntia kun potilaan hoitoaika saattaa olla pelkästään se puoli tuntia. Monesti mieltä on painanut, mutta onneksi olen isosta perheestä ja saan sisaruksilta paljon tukea. Itselläni kävi myös tuuri sen suhteen, että aloitin seurustelun puoli vuotta taudin toteamisen jälkeen sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärsi ja hyväksyi sairauteni ja tuki minua täysin. Parisuhde kariutui viime keväänä omasta tahdostani lähinnä sen pelon takia, etten voisi saada lapsia ehkä koskaan, enkä ainakaan nyt viiteen vuoteen kun on solunsalpaajalääkitys päällä. Olemme edelleen hyvin läheisiä eikä ole poissuljettua, ettemmekö joskus palaisi takaisin yhteen, mutta nyt olen päättänyt nauttia nuoruudesta niin kauan kuin pystyn, sillä jos oireet pahenevat ja joudun sairaalakuntoon asti niin en jää katumaan menetettyä aikaa ja kokemattomia asioita.

      Ja mitä yritän näillä jaaritteluilla sanoa, on ehkä se että kun luin tarinasi niin itkin ja mietin heti omaa tautiani, miten pitäisi olla onnellinen että asiat ovat näinkin hyvin, vaikka pientä takapakkia on taas tullut. Se on vain niin totta että ainoastaan taudin omaavat voivat ymmärtää miten se vaikuttaa ihmiseen niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Miten monta kertaa on miettinyt että enää ei jaksa... Itse en ole ollut mitenkään yhteydessä Crohn ja Colitis RY:hyn ja olen miettinyt pitäisikö osallistua heidän tapahtumiin juuri vertaistuen ja muiden kokemusten vuoksi, koska silloin huomaa miten tauti on erilainen jokaisella ja vaikka pelottaviakin esimerkkejä löytyy millaiseksi tauti voi edetä, on myös sellaisia, jotka osoittavat, että toivoa on!

      Nyt itse yritän pysyä positiivisena ja välttää stressiä (vaikka se tuntuukin mahdottomalta, koska stressaan kaikkea! :D) Sinulle taas toivon erittäin paljon jaksamisia!! vaikka mahdotonta se onkin tuossa tilanteessa, toivottavasti tilanteesi on parantunut näissä neljässä vuodessa ja olisi mielenkiintoista kuulla mihin tulokseen olet päätynyt

    • Kannattaa

      CC:n keskustelupalstalle voi kirjoittaa, vaikka ei olisi jäsen! Suosittelen!

      Erilaisia konsteja voi kokeilla, ainakin D-vitamiinia 60-100 mikrogrammaa päivässä, pois viljat ja sokerit, maitohappobakuja, MSM tai aloe vera, näistä voi lukea tuolta Crohn ja Colistis -palstalta!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olet toisen kanssa

      ...ja minä yhä vain sinua kaipaan. Tiedän ettet ole onnellinen siellä. Älä hukkaa aitoa onnea ja rakkautta hukkaan vain
      Ikävä
      224
      1556

    2. Näytit taas lihoneen.

      Tynnyri se vaan kasvaa.
      Ikävä
      29
      1403

    3. Kuka teistä on paras nainen

      A-nainen? J-nainen? K-nainen? M-nainen? S-nainen? Vai kenties joku muu...? 😊
      Ikävä
      61
      1269

    4. Immu otti pataan

      Olen pettynyt, hänen piti viedä Stagalaa kuin litran mittaa - mutta kuinka kävikään? Voi hemmetti sentään.... Ääääääh!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      70
      1242

    5. Onko jotain mistä

      Olet huolissasi kaivattusi suhteen?
      Ikävä
      78
      1204

    6. Osaako joku selittää tätä

      Että miksi mulle on joka toinen ventovieras ihminen tyly ainakin ilmeillään ja eleillään?
      Ikävä
      75
      1172

    7. Jos me joskus nähtäisiin

      niin ei kai sen vielä tarvitsisi merkitä sen enempää? Ja voihan olla ettei kumpikaan enää siinä vaiheessa edes haluaisi
      Ikävä
      103
      1163

    8. Koska vietät

      Yhteisen yön kaivattusi kanssa?
      Ikävä
      54
      998

    9. Lesken uusi

      Onko totta että puolangan kunnalla töissä ollut mies joka kuoli niin sen vaimolla jo uusi lohduttaja. Pitäneekö paikkans
      Puolanka
      18
      962

    10. Persun suusta:"Köyhät on luusereita ja ansaitsevat köyhyyden"

      Ministeri Juuston apulainen näin uhoaa. Mitäs siinä. Kyllä on jo tiedetty muutaman vuoden hallitustyön pohjalta että per
      Lieksa
      177
      865
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt